huomasin olevani raskaana vähän ennen joulua.mies moneen kertaan povasi että olen raskaana ja tämä tyttö siten naureskeli että "eiku lihonnu vaan oon"!sitten siihen testiin tulikin kaksi viivaa !!olin ihan hämilläni ja menin paniikkiin,edellisenä iltana oltiin oltu juhlimassa ja olen raskaana.
kauhean tunteiden purkauksen seurauksena mieheni hoki kokoajan abortista ja siitä miten minä pilaan hänen elämänsä jos pidän lapsen.(mies on 24)mietin ihan tosissani aborttia kunnes huomasin ettei mulla ollut ns. mitään menetettävää,paitsi mies.olen työssäkäyvä aikuinen ihminen asun omassa asunnossa jne.
päätin pitää lapsen ja pistin miehen ahtaalle.joko minä ja lapsi tai ei mitään.
Päätin pitää oman pääni ja päätin että minusta ja lapsesta tulee maailman onnellisin kaksikko.
Nyt on mieskin ollut ihan innoissaan kun vihdoin tajusi ettei hänenkään "elämä" ole ohi lapsen synnyttyä.Oli surullista kuvitella että syyttäisin itseäni abortista myöhemmin.
Joku tällä palstalla joskus sanoi että "älä tee mitään mikä sotii omaatntoasi vastaan".kuuntelin sydämen ääntä ja odotan esikoistani 19.viikkoa.
Ollaan onnesta soikeita.
Oma neuvoni,mieti tarkkaan ja kuuntele vain itseäsi.
Tsemppiä kaikille!!!1
kauhean tunteiden purkauksen seurauksena mieheni hoki kokoajan abortista ja siitä miten minä pilaan hänen elämänsä jos pidän lapsen.(mies on 24)mietin ihan tosissani aborttia kunnes huomasin ettei mulla ollut ns. mitään menetettävää,paitsi mies.olen työssäkäyvä aikuinen ihminen asun omassa asunnossa jne.
päätin pitää lapsen ja pistin miehen ahtaalle.joko minä ja lapsi tai ei mitään.
Päätin pitää oman pääni ja päätin että minusta ja lapsesta tulee maailman onnellisin kaksikko.
Nyt on mieskin ollut ihan innoissaan kun vihdoin tajusi ettei hänenkään "elämä" ole ohi lapsen synnyttyä.Oli surullista kuvitella että syyttäisin itseäni abortista myöhemmin.
Joku tällä palstalla joskus sanoi että "älä tee mitään mikä sotii omaatntoasi vastaan".kuuntelin sydämen ääntä ja odotan esikoistani 19.viikkoa.
Ollaan onnesta soikeita.
Oma neuvoni,mieti tarkkaan ja kuuntele vain itseäsi.
Tsemppiä kaikille!!!1
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tein puolitoista vuotta sitten abortin, poikaystävä painosti.. Olin sillon 17.. Poikaystävä 20.. Sanoi et lähtee jos pidän lapsen.. Ollaan vielä yhdessä.. Omatunto soimaa välillä ja joskus öisin itken ja vapisen.. :'( Niin.. vahvempi olis pitäny olla ja pitää oma pääni.. Riskit tiedettiin, silti mokattiin.. Vastuu olis pitäny kantaa.. Luoja minut armahtakoon..
anteeksi et pysty muuttamaan enään tilannetta tekemättömäksi.
Ainoa mitä voi ottaa tuosta erehtymisestä on kehittyä tästä eteenpäin jotta tulevaisuudessa tekee vahvemmin omia päätöksiä. Kyllä luoja sinulle anteeksi antaa ...katumisesta armahdetaan ja uskoisin että hän haluaa että uskallat elää taas ja teet tulevaisuudessa vahvoja päätöksiä ja olet hyvä äiti sitten tuleville lapsillesi.
ja anna anteeksi myös poikaystävällesi jos aiotte jatkaa ja kenties vielä perustaa perheen niin on tasapainoisempaa tulevaisuutta aatellen ja ehkä tulevia lapsianne...eli keskustelkaa mikä oli syy painostukseen ja onko hän sitten oikea sinulle koska teitte asiasta niin erilaisen päätöksen ja mikä olisi tilanne jos tulisit uudestaan raskaaksi..
vaikka kaikille ei käy yhtä hyvin. :(
Kun mä nyt katton jotain saman ikäsiä lapsia kun mitä se on niin varmaan se ois niinku sydämessä puukkoo kääntäs ku aina ois miettimässä minkä ikänen ois nyt ja sit ois se kauhee 'vuosipäivä' että sillon mä tein sille Sen...ois jääny ikiajoiks vaivaan minkä näkönen se ois ollu, tyttö vai poika jne!
Niin että vaikkei aina helppoo oo ollu niin empä mä sitä vaihtas mihinkä että mä voin tänä päivänä istahtaa pojan vierelle, katsoa silmiin ja kysyä -hei, miten sulla menee, oliko koulussa kivaa, mitä uutta tänään opit jne! Ja sitten jutellaan kaikkea maan ja taivaan välillä, toisinaan nauretaan yhdessä, ihan vedet silmissä.. suloisia hetkiä jolloin melkein toivoisi ajan pysähtyvän.. :)
tajuaisivat miten antava se lapsi on synnyttään. vaikka raskaus mullistaakin koko elämän, niin miten paljon se oma lapsi antaa. Ja se kuinka suurta rakkautta sitä voi tuntea vastasyntyneestä. Sitä ei tajua, ennen kuin kokee. Vaikka alkuraskaudessa olisi ollutkin ihan paniikissa ja peloissaan, se kaikki tuntuu tuossa vaiheessa täysin absurdilta. Vauvaa katsellessa koko maailmankatsomus muuttuu.
Minulla on kaksi lasta ja en tiedä mitään muuta ihanampaa kuin käpertyä illalla meidän isoon sänkyyn lapset kainalossa. Siinä ne lämmittävät ja tuhisevat. Ahdasta on, mutta rakkaus kestää sen. Siinä sitten niiden nukahdettua nostellaan omaan sänkyyn.
Toivon ja rukoilen jokaisen yllätyraskaudesta potevalle voimia ja uskoa siihen, että se kaikki muuttuu hyväksi.
"tajuaisivat miten antava se lapsi on synnyttään. vaikka raskaus mullistaakin koko elämän"
Aina kun luen tälläistä tunteellista lässytystä, epäilen että kirjoittaja on a)lapseton keski-ikäinen nainen b)teini c)itselleen valehteleva, turhautunut kotiäiti d)eläkeikäinen mies, jonka ei ole koskaan tarvinnut puuttua lasten hoitoon.
Kukaan rehellinen nainen,jolla lapsia on, ei sorru mokomaan löpinään. "Antava lapsi","tuhisevat"YÄK...
Hieno juttu teille ja onnellista odotusta!
minulle tehtiin abortti 2 vuotta sitten enkä ole katunut sitä. ei se hyvältä tietenkään tuntunut mutta tilanne vain oli sellainen, ettei siihen lapsen olisi ollut hyvä syntyä. mutta nyt on elämä jälleen mallillaan ja ehkä vielä joskus äitikin olen jos näin on tarkoitettu.
on totta että jokaisella on erillaiset elämäntilanteet,ihminen joka tuntee ja tietää oman jaksamisensa ja valmiutensa päätyy oikeaan ratkaisuun.itse olen puolueeton abortin suhteen.
itselleni kävi vain niin että "äidin"vaiston mukaan mentiin ja nyt odotellaan.
päätös saattaa johtua siitäkin ettei omalla kohdallani onnistanut äiti asioissa,ei olla pidetty yhteyttä vuosiin ja äitini väittää muille ettei hänellä ole tytärtä (joka on aika sairasta mielestäni).Tuntuu kuin haluaisin olla äiti ja näyttää että voin olla äiti ja tehdä lapsesta maailman onnellisimman vaikka en itse ole saanut vastaanottaa äidin rakkautta.
on sellainen kuin kerroit. Minullakin on aika outo äiti, mutta olemme kuitenkin tekemisissä.
Ehkäpä on tarkoitus sellainen, että niillä joilla on ollut vähän tuollainen erilainen lapsuus, niin he sitten nimenomaan haluavat omien lastensa kanssa tehdä erilailla. minulla ainakin on tämä päällimmäisenä. Ei sellaista missään nimessä jollaista minulla oli lapsena!!
olen samaa mieltä siitä etten aijo kasvattaa omiani äitini tavoin.sanotaan että myös toisen virheistä oppii.ja aiheen aloittajan pointti varmaankin oli kertoa oma tarinansa siitä miksi ei ryhtynyt aborttiin vaan antoi lapsen tulla..kai tällä palstalla saa omista tunnoistaan kertoa???
En oikein tajunnut mikä tämän viestiketjun aloittajan pointti oli. Sehän on selvä juttu, että lapsen pitää silloin kun tietää että jossain vaiheessa joka tapauksessa niitä lapsia haluaa ja tekee.
Mutta eri juttu onkin sitten, kun on päättänyt että lapsia ei tule, ei niitä halua eikä edes lapsista erityisesti pidä. Lapset eivät minun elämääni kuulu, ei nyt eikä huomenna eikä viiden vuoden päästä.
oli se, ettei aborttia kannattas ikinä tehä kenenkä muun mieliks vaan miettiä oikeesti mitä ITE haluaa?
Valitettavasti moni taitaa silti tehä sen virheen ja tajuaa vasta liian myöhään...
Pointti oli se, että ap halusi kirjoittaa tunteensa sanoiksi, ei täällä tarvitse muuta pointtia olla.
teet täällä, jos et pidä lapsista ja et aijo hankkia niitä??????? Sitäpaitsi, et todellakaan voi tietää pitäisitkö omista lapsistasi ja uskon että pitäisit kyllä. Et voi tietää kun et ole heitä nähnyt.
Itse henlkilökohtaisesti ihmettelen niitä, jotka eivät pidä lapsista ja eivät halua omia lapsia. Onko sitten vanhana kiva kuolla yksin, ei kukaan vierellä, ei ketään katsomassa. Olenpa vanhainkodissa töissä ja niiden vanhusten tuska on suuri joilla ei ole lapsia ollenkaan ja he ovat maailman yksinäisempiä ihmisiä. Vaikka heillä olisi hyviä ystäviä, ei se poista sitä tyhjyyden tunnetta, joka heistä huokuaa. Jokainen meistä haluaa omistaa jotain oikein iki omaa ja kallis hieno omakotitalo ei aja samaa asiaa kuin oma lapsi.
Ehkä lapsia haluamaton ihminen on voinut esim. läpikäydä abortin, tai pelkää ehkäisyn pettävän, jottei joutuisi läpikäymään sitä aborttia? Minusta on ihan loogista, että aborttipalstalta löytyy niitäkin, jotka eivät lapsia halua... Mistäs muusta syystä niitä aborttejakaan yleisimmin tehdään, kuin juuri haluttomuudesta saada lasta ainakin juuri silloin ;)
Minä olen lapseton vapaaehtoisesti, en siis halua omia lapsia koskaan. Tälle palstalle tulin siksi, koska olen joutunut abortin tekemään kerran ehkäisyn petettyä.
"Onko sitten kiva kuolla yksin, ei kukaan vierellä, ei ketään katsomassa."
Tämä lause on yksi maailman suurimmista lapsettomuuteen liittyvistä kliseistä varmaan, ja se on kaikella kunnioituksella, aikalailla vailla logiikkaakin.
Ensinnäkään ei ole mikään varma juttu se, että lapseton vanhus kuolisi yksin taikka edes yksinäisenä. Ja aivan yhtä hyvin niin voi käydä, vaikka lapsia olisi tehnyt useitakin. Minä olen työssäni kohdanhnjut enemmän sellaisia yksinäisiä vanhuksia, joita edes omat lapset eivät käy katsomassa kuin kokonaan lapsettomia.
Toiseksikin, mitä sitten jos vanhana kuolee yksin? Pitäisikö omia lapsia tehdä siis vasten tahtoaan vanhuuden turvaksi tai jotain? Siksikö sinä lapsesi teit, jotta sinua kävisi edes joku katsomassa kun olet vanha?? Eikö lapsitoiveella todellakaan ole mitään tekemistä lasten teon kanssa?
Oletko muuten varma, että nämä lapsettomuudesta kärsivät vanhukset ovat ylipäätään jääneet lapsettomiksi vapaasta tahdostaan? Silloinhan on toki aivan ymmärrettävää, että kokee elämänsä tyhjäksi ilman lasta, jos olisi sellaisia kuitenkin halunnut. Nythän kohdistit viestisi kuitenkin henkilölle, joka ei lapsia edes halua.
Minä en henkilökohtaisesti aijo ruveta lapsia tekemään vanhuuden turvaksi tai varmuuden vuoksi, jotta ei myöhemmin kaduttaisi. En näe mitään syytä sellaiseen. Minä haluan elää oman näköistäni elämää ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka itselleni oikeiksi koen. En jaksa uskoa, että sellaisen elämän päättyessä ainakaan hirveän katkera voisin olla.
ihmetellä aivan rauhassa heitä, jotka eivät omia lapsia halua! Heitä kuitenkin on ja he ovatkin usein pohtineet tätä asiaa ihan kunnolla. Tiedän muutaman vapaaehtoisesti lapsettomaksi jääneen ja he ovat harvinaisen fiksuja ja syvällisiä ihmisiä. Raha, ura tai maine ei ole ollut kenelläkään syynä lapsettomuuteen.
Kyllä ihminen voi sanoa, ettei halua omia lapsia ja aivan täysin tarkoittaa sitä. Tiedän sen todellakin. Tällainen ihminen ei välttämättä myöskään ole lastenvihaaja vaan siis aivan tavallinen ihminen, joka haluaa elää elämänsä täysin niin kuin itse haluaa. He usein kyseenalasitavat sen mallin minkä mukaan on elämä elettävä, että täyttäisi tietyt kriteerit tässä yhteiskunnassa.
Jos nyt vielä saan sanoa niin lapsi ei ole "ikiomasi"! Eikä verrattavissa omakotitaloon missään tapauksessa -tai mihnkään muuhunkaan omaisuuteesi. Lapsi on oma erillinen ihmisensä, jonka elämänkaari ja päätökset ovat lopulta täysin sinun päätösvaltasi ulkopuolella.
No voi hellalettas, mitä voi aikuinen ihminen päästää suustaan (näppäimistöstään). Lapsista voi pitää vaikka kuinka paljon, eikä silti niitä itselleen halua! Minulla on lapsia, mutta en totta vie heitä synnyttänyt siksi, että he kävisivät minua vanhainkodissa katsomassa. Joku raja pitäisi itsekkyydelläkin olla.
Sitä paitsi et mitenkään voi olla varma, että ne sinunkaan jälkeläisesi käyvät sinua katsomassa.
Etkä sinä OMISTA lapsiasi. He ovat ihan vapaita ihmisiä ja omistavat itse itsensä. Onneksi ei ihmistä voi omistaa, kuten sinä tunnut luulevan.
meitä ihmisiä joka lähtöön =) itse painiskelin abortin partaalla vielä jonkin aikaa sitten.päätin kuitenkin että lapsi on tervetullut.elämäntulaanteeni on vain nyt semmoinen.tottahan sekin on että jos tuntuu ettei lapsi ole tervetullut tai jos epäilee niin eihän sitä lasta silloin kannata pitää.en yhtään vähättele tai ihmettele ihmisiä jotka eivät halua lapsia,se on heidän tapansa elää.ja ainahan on helpompi mieltään muuttaa jos tulee tarve..mutta sitten kun niitä lapsia on niin ei niitä voi poiskaan viedä (tiedätte mitä tarkoitan)!!eikä lapsettomalla ihmisellä ole varmastikkaan yhtään sen helpompaa kun semmoisella ihmisellä jolla niitä on =)