Kevät on kummallista aikaa. Minulla vähenee tuttavat keväisin. Kuolevat vain lupaa kysymättä. Ilmoituksen luen lehdestä hänenkin näin jälleen poistuneen. Jo toinen eikä kevät ole edes pitkällä. Kaksi kuollutta samassa kuussa. Minusta tulee immuuni en enään hätkähdä. Aivan tuntuu kuin joku tekisi minulle kiusaa? Mutta huomaankin tulleeni vahvaksi tätä kiusaajaa vastaan joka minulta vie ihmisiä mananmajoille tämän tästä. Onko täällä ketään muuta jota olisi kohdannut tälläinen monta tutta kuolee lyhyellä ajalla?
Aika ihmeellinen..
angi
13492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiva huomata näin aamuvarhaisella olevansa hengissä. Eikö vain?
yön jälkeen tokkurainen olo, mutta elossa sentään vielä.
Aamu näyttää hieman kirkkaammalta kuin eilinen, joten taitaa olla hyvä vaalipäivä tulossa.
Mukavaa sunnuntaita kaikille käppäilijöille!
nukkumaan mennä ja toivossa hedätä uuteen aamuun.
Päivä on voitettu. Ja huomena toivossa herätys uuteen ihanaan päivään.
Yleensä kolmen ryppäänä, joskus jopa kaksi samana päivänä. Ja kuten sanoit, keväisin. Ovat viisaat todenneet, että kevät on "vanhoille" raskasta aikaa. En tajua miksi olisi, keväthän on toivoa täynnä, uutta elämää. Joka päivä saa jännittää, mitä uusia kevään merkkejä ilmestyy. (Sulaisi nyt vain tämä lumi)
oman raihnautensa ja sairautensa vielä moninkertaisempana. Kun luonto herää, ulkona on kaunista, päivät pitenevät.... Tuttavat lähtevät mökeilleen ja puhuvat vain uusista hankinnoistaan.... Silloin kokee olevansa vanha, sairas ja tarpeeton. En yhtään ihmettele, että myös vanhukset päätyvät itsemurhiin.
Kun se on nuoremmillekkin raskasta. Terveille ei niinkään ruumiillisesti raskas. Jos on jotain vaivoja niin sitten on kun muistaa ne ajat kun ei ollut vaivoja. Minun tutut ovat olleet järjestäin kaikki tuossa 5 kympin kieppeillä eivätkä varmasti kuolleen pelkkään väsymykseen.
jota yritin jollekkin jo kertoa.
Vanhan koulukaverini tavatessani, pohdimme, josko saataisiin luokkakokous aikaiseksi. Kaverini alkoi selvitellä asiaa.Menipä meiltä hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun. Luokassamme oli 43 oppilasta. Näistä oli 21 elossa. Kuka missäkin päin maapalloa. Kuolleista 1 oli murhattu, 5 kuollut erilaisissa tapaturmissa, ns. luonnollisen kuoleman oli kokenut 2 henkilöä. Loput olivat kaikki tehneet itsemurhan,pääosin 90-luvun seurausten perusteella. Järkyttävää.Onko meidän ikäluokkamme jollakin tavoin kirottu sukupolvi. Kysyn vaan. Olimme kaikki syntyneet v43-44.Jotakin tästäkin jotkut sosionoomit voisivat päätellä, näin vaaliaamuna.
Käin kesällä kotiseudullani, missä en ole ajan kanssa vieraillut yli kymmeneen vuoteen. Tapasin muutaman entisen koulutoverin ja juteltiin paikkakunnan tapahtumista.
Sama ilmiö sielläkin, yksi oli kuollut henkirikoksen uhrina, muutaman oli vienyt viina. Sairauksiin kymmenkunta ja laman seurauksena oman käden kautta myös muutama. Kävin paikallisella hautausmaalla viemässä kukkia sukulaisten haudalle. Kiersimme hautausmaata ja löysin sieltä peräti 24 nuoruuden ystävää ja luokkatoveria, 43 -45 syntyneitä. Kyseessä on pieni paikkakunta, kyllä pahalta tuntui. Jos tätä jatkuu, ei meitä monta tänne jää yhteiskunnan riesaksi.
101 vuotiaaksi eikä siihen pitkä aika ole jos on syntynyt 43 vuonna esimerkiksi.
minunkin tuttavaa, suurinpiirtein samaa ikäluokkaa, siirtynyt manan majoille,
lyhyelläkin aikavälillä, tämän kevään aikanakin kolme.
Ei kai tässä muu auta, kuin yrittää elää mahdollisimman "terveesti",
ja olla kiitollinen jokaisesta aamusta, johon saa terveenä herätä.
Joskus olen miettinyt sitä että mistä he ovat kuolettavan tautinsa saaneet? Olen kyllä huomannut että joku on ollut esimerkiksi kova tupakoimaan ja kallistelemaan. Muttei kaikki. Jospa en tiedä mitä hullua toiset ovat tehneet.