moro kaikille!
Oon jännittäjä(hikoilen ja punastelen).
Onneks punastelu on hiukan laantunut, mutta hikoilu sitä vastoin lisääntynyt. :(
Tiedän syyn mikä tuottaa jännittämistä itselläni, se on häpeän tunne. Olen punaposkinen nuori mies ja johtuen yläasteen "painajaisista" mitä eräät tyypit mulle aiheuttivat, häpeän ulkonäköäni enkä mahda sille mitään. muuten en omasta mielestäni ole jätkä rumimmasta päästä(en kyllä liian komeakaan :D) mutta häpeän itseäni KOSKA tiedän olevani punainen ja pelkään ihmisten typeriä kommentteja naamani väristä.
Eli millä ihmeellä saisin itsestäni pois pelon "mitähän muut minusta ajattelevat"????? :(
Miten pystyn olemaan tilanteessa kuin tilanteessa rento ja ajattelematta muiden mielipiteitä? Kun jokainen esim. punastelija tietää miten pienikin ivailu ulkonäöstä satuttaa henkisesti :(
olen miettinyt monesti kuinka helppoa olis jos punainen naaman väri ois normaali siinä missä valkea tai musta. Tavallaan eihän tuo punaposkisuus epänormaalia ole mutta kuitenkin loppujen lopuks sen verran harvalla sitä näkyy niin kiusausta riittää muiden taholta, ainakin nuorten keskuudessa.
Olen huomannut että parin viime vuoden aikana ei oikeastaan juuri ole mulle kommentteja tullut punakkuudesta mutta silti aina sitä jännitän että mitä jos joku sanoo vaikka ääneen kuinka punainen olen...eli punastun ja hikoilen jo valmiiksi koska pelkään.
Mitä neuvoja antaisitte? Lääkkeitä en mielelläni rupea syömään, onko jollain jotain toimivaa, luonnollista "reseptiä" jännittämiseen?
Tiedän sen että kun ensin hyväksyn itseni TÄYSIN niin tulen hyväksytyksi muidenkin keskuudessa, ja jos joku ei minua "hyväksy" eli nauraa ulkonäölleni tai vastaavaa niin voisin nauraa takaisin ja sanoa olen inkkari ugh tai jotain, olen noin tehnykin. Osaan nauraa itselleni, mutta silti häpeä on sisälläni, se pistää minut hikoilemaan milloin tahansa, se pistää kuumotuksen nousemaan räjähdysmäisesti poskiin...Se vaikeuttaa elämää hyvin paljon :(
Oon jännittäjä(hikoilen ja punastelen).
Onneks punastelu on hiukan laantunut, mutta hikoilu sitä vastoin lisääntynyt. :(
Tiedän syyn mikä tuottaa jännittämistä itselläni, se on häpeän tunne. Olen punaposkinen nuori mies ja johtuen yläasteen "painajaisista" mitä eräät tyypit mulle aiheuttivat, häpeän ulkonäköäni enkä mahda sille mitään. muuten en omasta mielestäni ole jätkä rumimmasta päästä(en kyllä liian komeakaan :D) mutta häpeän itseäni KOSKA tiedän olevani punainen ja pelkään ihmisten typeriä kommentteja naamani väristä.
Eli millä ihmeellä saisin itsestäni pois pelon "mitähän muut minusta ajattelevat"????? :(
Miten pystyn olemaan tilanteessa kuin tilanteessa rento ja ajattelematta muiden mielipiteitä? Kun jokainen esim. punastelija tietää miten pienikin ivailu ulkonäöstä satuttaa henkisesti :(
olen miettinyt monesti kuinka helppoa olis jos punainen naaman väri ois normaali siinä missä valkea tai musta. Tavallaan eihän tuo punaposkisuus epänormaalia ole mutta kuitenkin loppujen lopuks sen verran harvalla sitä näkyy niin kiusausta riittää muiden taholta, ainakin nuorten keskuudessa.
Olen huomannut että parin viime vuoden aikana ei oikeastaan juuri ole mulle kommentteja tullut punakkuudesta mutta silti aina sitä jännitän että mitä jos joku sanoo vaikka ääneen kuinka punainen olen...eli punastun ja hikoilen jo valmiiksi koska pelkään.
Mitä neuvoja antaisitte? Lääkkeitä en mielelläni rupea syömään, onko jollain jotain toimivaa, luonnollista "reseptiä" jännittämiseen?
Tiedän sen että kun ensin hyväksyn itseni TÄYSIN niin tulen hyväksytyksi muidenkin keskuudessa, ja jos joku ei minua "hyväksy" eli nauraa ulkonäölleni tai vastaavaa niin voisin nauraa takaisin ja sanoa olen inkkari ugh tai jotain, olen noin tehnykin. Osaan nauraa itselleni, mutta silti häpeä on sisälläni, se pistää minut hikoilemaan milloin tahansa, se pistää kuumotuksen nousemaan räjähdysmäisesti poskiin...Se vaikeuttaa elämää hyvin paljon :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän jännittämisesi, itsekin jännitän koko ajan jotain ja se on todella ärsyttävää. Se johtuu siitä etten vain luota tarpeeksi itseeni, vaikka olen yrittänyt parantaa itsetuntoani. Itse sain juuri rillit, eivätkä ne erityiseti pue minua, ja tuntuu että ihmiset katsovat ajatellen "onpa ruma nörtti". Eräs kaverinikin aina selittää että näytän ihan nörtiltä, tajuamatta että se ei ole minusta kivaa, mutta ohitan aina kommentit huumorilla enkä ota niistä itseeni, sillä tiedän ettei hän tarkoita sitä pahalla ja pääasia kuitenkin on että näen. Jotkut ihmiset eivät vain tajua loukkaavansa.
Sinun täytyy vain ymmärtää, että olet hyvännäköinen juuri tuollaisena. Se on totta, sillä kauneus on katsojan silmässä, ja minusta ainakin punaposkiset ihmiset voivat olla kauniita.
Ja voi aina miettiä, että mikä motiivi ihmisellä on huomauttaa toisen ihonväristä (tms. ulkonäöstä), millainen ihminen kiinnittää huomionsa aina negatiivisiin asioihin?
Muista myös että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa ja lopulta se mitä ajattelet, puhut ja teet merkitsee paljon enemmän. Monilla ihmisillä on paljon pahempiakin "kauneusvirheitä" kuin sinulla.
Tsemppiä!
Minä taas olen kalpea kuin kalkkuna. Pärstäni on uurteinen ja juosteinen. Silmät punaiset kuin särellä. Olen todella sairaan näköinen. Olen aina toivonut itselleni punaisia poskia, vaan kun ei saa.
Ala liikkumaan ja hikoilemaan, näin mielesi rauhoittuu ja saat itsevarmuutta asiaan kuin asiaan. Liikunnan avulla minäkin rentoutan jännitykseni , esim. jos jokin asia painaa mieltäni lähden lenkille… ja palattuani huomaan etä tämä ko.asia ei merkitse enää mitään. Loppujen lopuksi aika pieni juttu tuo ulkonäkö…eikö? –suunnistaja-
Oon harrastanu liikuntaa koko ikäni ja se o totta että se rauhottaa tosi hyvin. Ajattelin itteni kalpeena ku kalkkilaivan kapteeni ja huomasin että oon mieluummin punainen ku kalpea...että ei tässä valittaa auta, mutta harmittaa vaa ku jännitän täysin turhasta, en oo päässy eroon siitä. Nyt oon jännittäny 6vuotta lähes päivittäin, joskus vähemmän joskus enemmän.
Jo pelkästä ajattelusta alan hikoilemaan. Illalla sängyssä maatessa vaikka mietin seuraavaa päivää niin alkaa hiottaa. hohhoijaa, kumpa tää loppuis...
Mut voimia kaikille punanaamoille ja muilleki! Kaikki loppuu aikanaan! Ihon väriämme emme voi muuttaa mutta sen jatkuvan ajattelemisen pystymme ajan myötä unohtamaan.