Ennenkuin ehti kevääseen.
Uuteen huomenee.
Kariutuiko rumiin sanoihini.
Rumiin ajatuksiini.
Olin kuin yöllinen peto.
Kissana julmaakin julmempi.
Ärsytettynä irtipäässyt tiikeri.
Sekö olin.
Kuoliko sittenkin.
Tappoiko kaiken kauniin.
Polki maan uumeniin.
Laittoi rakosiin hyljätyn talon.
Jätti jälkeensä tyhjyyden.
Sydämen auki revity.
Olin typerys.
Kun en kuunnellut.
Sielua.
Annoin padon murtua.
Pauhata lailla ukkosen lylinän.
Murtaa
Jääden yksin paikalle hyljättynä.
Kuoliko se sittenkin.
Kuolinko minäkin.
Uuteen huomenee.
Kariutuiko rumiin sanoihini.
Rumiin ajatuksiini.
Olin kuin yöllinen peto.
Kissana julmaakin julmempi.
Ärsytettynä irtipäässyt tiikeri.
Sekö olin.
Kuoliko sittenkin.
Tappoiko kaiken kauniin.
Polki maan uumeniin.
Laittoi rakosiin hyljätyn talon.
Jätti jälkeensä tyhjyyden.
Sydämen auki revity.
Olin typerys.
Kun en kuunnellut.
Sielua.
Annoin padon murtua.
Pauhata lailla ukkosen lylinän.
Murtaa
Jääden yksin paikalle hyljättynä.
Kuoliko se sittenkin.
Kuolinko minäkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuosta ei hyvä seuraa..
ei kai se ny kuollu, elä höpötä, en usko.
Tuskaahan tässä sinunkin runossasi tuntuu olevan,
niin kuin tuossa edellisessäkin, mutta älä nyt
kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon, muista hymy.
Ja aurinkokin paista.
tämä oli sähäkkä runo,aivan totta!
Ja tiikerit ovat arvaamattomia....kehrääminen hämää!
Taas pauhuaa sun rakkautes säkenet
voimalla mahtavalla
lyöden myrskyä mielesi maailmaan
kariutuneen ruumisi sanoihin
ja syömesi ajtuksiin
Hyvää jatkoa päivälle ja runolle
Toivoo EC
hyvä,puhdistuit,rohkea tyttöseni,esimerkkiä meille jokaiselle,bravoo,aabel
Mitää kuollu ,sä vain aaltoilit,
onneks raivoisinki myrsky laantuu ja
tulee aivan tyven.
Elämä on purjehdus suurella merellä.
Sielä me koemme monet koettelevat tilanteet.
Mut onneks ne aurinkoisetki hetket .
Noustaan kannelle ,kaikki on ihanaa ,
laivamme lipuu päämääräänsä kohti.
Iltapäivää ,erittäin myrskyistä se on ollu
tääläki ,alas on tullu vettä ja räntää.Liisa