Veljelläni (65 v.) on jo muutama vuosi sitten diagnosoitu Alzheimerin tauti. Viime viikolla lääkäri soitti siskolleni (68 v.), että myös hänellä on Alzheimerin tauti. Nyt on vähän outo olo, olenko minäkin vaarassa sairastua. Onkohan se perinnöllinen? Tohtori.fi ei antanut mielestäni selvää vastausta siihen. Lienenkö sitten lukenut tarkkaan. Ainakaan lähisuvusta ei ole tietoa mainitusta sairaudesta.
Molemmat sisarukseni ovat enemmän koti-ihmisiä. Eivät ole käyneet kovin missään kulttuuritapahtumissa. Kotona ja kodin siisteys päällimmäisinä asioina.
Minä olen aivan toista maata. Olen yhdistystoiminnassa, eri harrastuksissa ja menevä (ollut tähän saakka). Olen 62 v. Aivoja olen tarvinnut käyttää kaiken aikaa. Olen ATK-tuutori. Kävin tämän vuosituhannen puolella peruskoulun. Jospa nämä asiat ainakin viivyttäisivät taudin tuloa. Muistihäiriöitä on toki minullakin ollut ja siksi juuri jännitän. Mutta se tulee mikä tulee, kaikki on otettava vastaan, mitä kenellekin on suotu.
Molemmat sisarukseni ovat enemmän koti-ihmisiä. Eivät ole käyneet kovin missään kulttuuritapahtumissa. Kotona ja kodin siisteys päällimmäisinä asioina.
Minä olen aivan toista maata. Olen yhdistystoiminnassa, eri harrastuksissa ja menevä (ollut tähän saakka). Olen 62 v. Aivoja olen tarvinnut käyttää kaiken aikaa. Olen ATK-tuutori. Kävin tämän vuosituhannen puolella peruskoulun. Jospa nämä asiat ainakin viivyttäisivät taudin tuloa. Muistihäiriöitä on toki minullakin ollut ja siksi juuri jännitän. Mutta se tulee mikä tulee, kaikki on otettava vastaan, mitä kenellekin on suotu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
stressi tai kiireinen elämänrytmi, jolloin ei ehdi rauhassa pysähtyä.
Olen kuullut, että aivojumpan avulla voi hidastaa oireiden kehittymistä vaikkei voikaan estää tai parantaa todettua tautia.
Hyvänä aivojumppana suositellaan esim. vähemmän taitavan kehonpuolen ja raajojen harjoittamista. Opettele käyttämään vasenta kättäsi esim. ovea avaimella avatessasi, hiirtä käyttäessäsi yms. tarkkuutta vaativiin puuhiin. Kaikilla ihmisillä on luonnostaan toinen paremmin ja toinen vähemmän taitavasti työskentelevä puolensa, jonka voi havaita testaamalla. Toinen käsi, jalka, silmä ja korva ovat luonnostaan toista "taitavampia" ja aktiivisemmin toimivia. Kun vähemmän taitavaa puolta harjoittaa, aivoissa syntyy uusia kytkentöjä, joten on enemmän toimivia "osia" käytettävissä, kun rapistuminen alkaa tehdä tuhojaan.
Harjoituksista ei taatusti ole mitään haittaa, vaikkei Alzheimer uhkaisikaan. Läheisen sairaus saattaa tietysti olla vielä raskaampaa kuin itse sairastuminen. Toivotan reipasta mieltä ja kaikkea hyvää sinulle.
tulee, jos on tullakseen. On tuo sama ajatus perinnöstä käynyt varmaan monellakin ja eri taudeista.
Täytyy kaivaa ihan sukua esimerkiksi. Äitini kolmesta sisaresta 2 eli viimeiset elinvuotensa täysin tietämättöminä. Äiti oli terävämpi kuin minä tällä hetkellä 63 vuotiaana. He kaikki kuikoilivat täällä pitkälle yli 80 vuoden, joten johonkihan me sairastutaan ja kuollaan. Sisaruksetkin vain voivat olla niin erilaisia.
Koitetaan vain elää nämä eläkeläisvuodet mukavissa merkeissä. Nautitaan kaikesta mikä eteen tulee.
...niin kauan, kun itse osaa arvailla olisiko sairastunut, on kuulema tauti vielä kaukana.
Minulla on sama pelko, äiti sisaruksineen olleet dementikkoja. Äiti tosin vasta reilusti kahdeksankymppisenä. Kai se alzheimer kolkuttelee jo minunkin ovelleni; yritän olla avaamatta!
Käsitykseni mukaan mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti todetaan sitä pitempään voidaan lääkityksen avulla pahimpia oireita siirtää.Lehdessä oli että se on niin alidiagnotisoitu (kauhea sana tuliko edes oikein).Kaipa siinäkin pelon sijasta pitää vaatia tutkimuksia.