Aviomieheni äiti halusi muuttaa naapuriimme kun avioiduimme parikymppisinä. Anoppi oli kuin kirjaesimerkki hirviöanopista, ilkeä kaikkia kohtaan.
Mies lähti hullutuksien perään 23 yhdessäolo vuoden jälkeen. Meno oli aika kamalaa, kävimme vielä pari vuotta eron jälkeen lasten kanssa terapiassa kaikkien sattumusten vuoksi.
Parin vuoden kuluttua siitä luulin löytäneeni uuden rakkauden, seurusteltiin kolmisen vuotta ja päätettiin muuttaa viimein yhteen. Ehdittiin asua saman katon alla neljä viikkoa kun mies päättikin ottaa entisen vaimonsa takaisin.
Toinen miesyritykseni päättyi siihen, että miehen entinen vaimo tupsahti mukaan aina tavalla tai toisella elämäämme. Muutti jopa samalle paikkakunnalle ja seurasi perässä minne tahansa menimme tai olimme menemättä. Mies päätti vielä yrittää exänsä kanssa uudelleen.
Nykyinen kolmas yritykseni toimii niin, että olemme erittäin asiallisissa väleissä. Suhteemme painottuu yhdessä tekemiseen ja toisen seurana olemiseen. Miehellä on aikuinen tytär joka on ilmeisen mustasukkainen isästään. Yhdessä ollessamme tytär koittaa keinolla millä hyvänsä saada isää välittömästi kotiin tai tekstailee jatkuvasti kun mies on seurassani. Olen koittanut olla ulkopuolinen heidän asioihinsa, en puutu millään tavalla.
Nyt vain tuntuu, että en ole koskaan saanut olla rakastunut. En ehkä uskalla rakastua koska joudun joka kerta pettymään.
Kaikki nämä miessuhteeni ovat olleet enemmän tai vähemmän asialinjalla, koska mukana suhteessa on aina ollut kolmas pyörä. Ei siinä kolmiodraamassa ole pystynyt rakastamaan eikä ole saanut rakkautta osakseen. Elämä on ollut lähinnä ongelmien kanssa painiskelua.
Tiedän kyllä, miltä se rakastuminen pitäisi tuntua ja haluaisin kokea sen vielä jokus.
Mies lähti hullutuksien perään 23 yhdessäolo vuoden jälkeen. Meno oli aika kamalaa, kävimme vielä pari vuotta eron jälkeen lasten kanssa terapiassa kaikkien sattumusten vuoksi.
Parin vuoden kuluttua siitä luulin löytäneeni uuden rakkauden, seurusteltiin kolmisen vuotta ja päätettiin muuttaa viimein yhteen. Ehdittiin asua saman katon alla neljä viikkoa kun mies päättikin ottaa entisen vaimonsa takaisin.
Toinen miesyritykseni päättyi siihen, että miehen entinen vaimo tupsahti mukaan aina tavalla tai toisella elämäämme. Muutti jopa samalle paikkakunnalle ja seurasi perässä minne tahansa menimme tai olimme menemättä. Mies päätti vielä yrittää exänsä kanssa uudelleen.
Nykyinen kolmas yritykseni toimii niin, että olemme erittäin asiallisissa väleissä. Suhteemme painottuu yhdessä tekemiseen ja toisen seurana olemiseen. Miehellä on aikuinen tytär joka on ilmeisen mustasukkainen isästään. Yhdessä ollessamme tytär koittaa keinolla millä hyvänsä saada isää välittömästi kotiin tai tekstailee jatkuvasti kun mies on seurassani. Olen koittanut olla ulkopuolinen heidän asioihinsa, en puutu millään tavalla.
Nyt vain tuntuu, että en ole koskaan saanut olla rakastunut. En ehkä uskalla rakastua koska joudun joka kerta pettymään.
Kaikki nämä miessuhteeni ovat olleet enemmän tai vähemmän asialinjalla, koska mukana suhteessa on aina ollut kolmas pyörä. Ei siinä kolmiodraamassa ole pystynyt rakastamaan eikä ole saanut rakkautta osakseen. Elämä on ollut lähinnä ongelmien kanssa painiskelua.
Tiedän kyllä, miltä se rakastuminen pitäisi tuntua ja haluaisin kokea sen vielä jokus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
terapiassa sitten puhuttiin? Sun kannattais penkaista tätä juttua enempikin, sillä näin lonkalta sanoisin, että toistat lapsuudessa opittua kaavaa; jostain syystä olet kokenut hylätyksi tulemisen tunteita lapsena ja aikuisena etsiydyt suhteisiin joissa sama kuvio tulee toistumaan. Et arvosta itseäsi oikealla tavalla ja siksi tavallaan haet huonompaa suhdetta kuin ansaitsisit oikeasti. Rakastuminen täysillä vaatii uskallusta heittäytyä täysillä, sä tavallaan pelaat varman päälle miesvalinnoissasi; et joudu heittäytymään kun jo valmiiksi valitset miehen, jonka kanssa toveruus on helpompi vaihtoehto.
Mä en jäis junnaamaan tuohon noilla ajatuksilla, vaan alkaisin selvittämään omia motiivejani vaikka ammattilaisen kanssa. Myös aiheesta lukeminen voi auttaa ymmärtämään omaa käytöstä ja sitä kautta muuttamaan sitä. Ei muuta kuin rohkeasti valitsemaan uusia uria parisuhteeseen, jokaisella on oikeus olla onnellinen ja rakastettu/rakastunut, se ei vaan ole mikään automaatio, joskus se vaatii työtä...
Sellaisia, jotka vetävät naisia puoleensa, eikä suinkaan ketä tahansa naisia!? Sinun tapauksessa arvelisin olevan niin, että olet hoivaihminen ja vetoat hoivattaviin miehiin. Eli, kyseiset miehet vetävät puoleensa kaikkia muitakin hoivaihmisiä (naisia) äitiä, mustasukkaista tytärtä, exiä jne.
hyvään kuntoon ja terveellä tavalla olla itsekäs. Tosi rakkaus tulee odottamatta. Sinusta huokuu ihan eri tavalla itsevarmuus, kun ajattelet itseäsi ja teet hyviä asioita itsellesi. Kyllä se sitten tulee se tosi rakas eteen. Usko ja luota niin.
eh-käpän kanssa. Vedät puoleesi tietynlaisia miehiä tai sitten haet itse sellaisia elämääsi. Tarinasi löytämistäsi miehistä kuulostaa liian samankaltaiselta ollakseen pelkkää sattumaa.
Tämän kolmannen miehen tytär varmasti lopettaa jossain vaiheessa mustasukkaisuuskohtauksensa, mutta koska et vaikuta rakastuneelta mieheen, niin olisiko syytä laittaa mies vielä kerran uusiksi ja katsoa sanooko neljäs kerta toden?
Poikamiesaikojani muistellessani, oli minullakin pari tyttöystävää joiden exät olivat liian isolla kirjaimella heidän elämässään mukana, joten suhteet loppuivat melko pian juuri siksi. On mahdotonta kuvitella itsensä jonkun rakastamaksi jos ex-mies tarvitsee apua milloin verhojen valinnassa tai sydänsurujen kuuntelussa. Ei sellaiseen pidä alistua.
Toivottavasti löydät vielä miehen jolla ei äiti enää elä tai vaikuta elämään ja exät elävät jo uusissa suhteissaan.
Ehkä näin on, että ymmärrän ja venyn liian pitkälle...mene ja tiedä.
Kuitenkin nämä kaikki yritykset ovat sattuneet kohdalleni ihan hakematta - harrastuksen kautta, ystäväpiirin kylkiäisenä, työmatkalta...
Itse en ole seuraa ollut etsimässä, mutta kun juttelemaan on tultu ja tyyppi vaikuttanut ihan ok:lta, niin olen ajatellut katsoa ja tutustua.
Tässäpä sitten ehkä edessä sitten se, että hienovaraisesti sanon että on ehkä parempi että jatkamme eri suuntiin. Koska riitoja ei ole ollut, on hirveän vaikeaa ottaa se askel :/
Kieltämättä on tullut mieleen että paras mies olisi sellainen, jonka lapset asuvat Timbuktussa, äiti ja ex vaimo mullan alla.
hauskasti viimeisessä kappaleessa elämän tosiasian :)
Vaikuttaa, että tosiaan venyt ja joustat jopa oman hyvänolosi kustannuksella, olet niin kiltti. :)
Ehkä suhteesi tosiaan ovat olleet sattuman sanelemaa, niinkuin sanot. Sinulla on ollut sitten vain huono tuuri miestesi kanssa. Tuon viimeisen suhteen täytyy kyllä ihmetellä miten suuren painoarvon tyttären mustiskohtaukset saavat, eihän se ole tervettä parisuhteessa. Jos kerran riitoja ei ole ollut niin ei sitten varmaan mitään roihuakaan, joten ei hän varmaan ole se jota haet.