Tilanteeni on varsin ristiriitainen. Pidän eräästä henkilöstä todella paljon
ja tämä henkilö tietääkin siitä jotain. Hän ei voi tietää sitä, kuinka paljon
todellisuudessa välitän hänestä, koska en voi jostain syystä näyttää sitä
hänelle. Hän voi jopa luulla etten pidäkään hänestä..
En voi tehdä asialle mitään. Aika loppuu...
Tuntuu pahalta, että viimeistään puolen vuoden päästä kaikki on mennyttä.
Jos tämä jatkuu samaa tuttua rataa...
ja tämä henkilö tietääkin siitä jotain. Hän ei voi tietää sitä, kuinka paljon
todellisuudessa välitän hänestä, koska en voi jostain syystä näyttää sitä
hänelle. Hän voi jopa luulla etten pidäkään hänestä..
En voi tehdä asialle mitään. Aika loppuu...
Tuntuu pahalta, että viimeistään puolen vuoden päästä kaikki on mennyttä.
Jos tämä jatkuu samaa tuttua rataa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi?
Miksi et voi kertoa?
Miksi aika loppuu?
sitäpä tässä kyselen, myös itseltäni... :(
vain hyvä, että pian rääkki on ohi?
aika loppuu kesken? Sanot ensi viikolla, että missä mennään.
Se on ihan todella tuskaisaa, jos ei voi kertoa toiselle, miten tykkää. Sitten jos sitä jatkuu kovin pitkään, niin se on hyvin riuduttavaa. Puhun omasta kokemuksesta. Sä et ole kuitenkaan menettänyt sitä ihmistä vielä, niin silloin ei ole mikään myöhäistä.
Mä olen jo myöhässä tämän asian suhteen...noh, elämä on. Toivon vain, etten kyynisty. Mä olen niin paljon itkenyt tässä viime aikoina ja synkistellyt, että olis kiva, jos tapahtuisi jotain todella mukavaa.
Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että sitä ei ole sekuntiakaan tuhlattavaksi. Ajattele nyt.
mut jos ihastuu työkaveriin ja työoaikalla ei suvaita sitä...se on vasta vaikeeta.
Mä just ihastuin työkaveriin ja tässä on lopputulos. Ihan typerää itkeskelyä ja mitään ei tapahtunut ja kaikki meni päin p:ttä. Oli tilanteita, mutta ne menivät ohi ja en tehnyt mitään vaan pakoilin ja käyttäydyin ristiriitaisesti, niin tästä saa sitten kärsiä. Eikä se toinenkaan tehnyt mitään selväksi. Jätti vaan avoimia kysymyksiä ilmaan. Ehkä leikki vain tunteilla. Ehkä ei ollut varma itsestään. Kuka tietää. Ei kiinnosta tää homma. Eihän työpaikalla saisi muka ihastua. Mä en nyt jaksa enää tätä juttua märehtiä. Mä olen nyt ihan tarpeeksi itkeskellyt ja nyt vaan menen etiäpäin. Ei tässä muukaan auta. prkele! Duunia vaan. Mutta te jotka rakastutte ja ihastutte, niin tehkää jotain. Ei ainakaan teistä tule samanlaisia kuin minä. Olen lakannut uskomasta mihinkään ainakaan toistaiseksi.
aivan toisinto!!!
itsekin oon miettinyt, etten hajota enää itseäni...takasin kasaan vaan se entinen minä ja kerta ei tullut mitään, olkoon tulemata!
Ilmassa leijuttiin ja haaveita elätettiin, mut nyt takasin maan pinnalle. Koska järki oikeesti katoaa, ei olematonta pitkään kannata haikailla.
Tsemppiä meille, kesäkin tulossa...!!!