Kyllä nyt taas pukkaa vitutus päälle!
En jotenkin voi nyt käsittää lapsuudessani tekemiä ratkaisuja, jotka ovat johtaneet siihen etteivät sosiaaliset taitoni ole kehittyneet riittävälle tasolle, että joku kiinnostuisi.
Siispä olen nyt vailla samanikäisiä (20) kontakteja, koska onnistuin munaamaan kaikki tilaisuudet, joissa olisi voinut saada kavereita. Ai miksikö? Siksi, että olin pienenä lihava, joka aiheutti kaikenlaista haukkumista ja kiusaamista. "Kattokaa, porsas, hahahahaa!"
En uskaltanut mennä isoihin lapsijoukkoihin, koska pelkäsin liikaa kiusatuksi tulemista.
Ymmärrän kyllä hyvin, jos joku on yksinäinen sen takia, että asuu keskellä ei mitään, mutta mitä minä olen tehnyt ?! Katsonut vain sivusta kuin muut leikkivät ja leikkinyt yksikseni neljän seinän sisällä mielikuvitusleikkejäni. Totuin olemaan yksin jo lapsena, eikä se häirinnyt minua vielä silloin, kun en tajunnut asioita vielä tarpeeksi hyvin.
Joskus teini-iässä vasta tajusin, etten voi elää yksikseni koko loppuelämää, mutta siinä vaiheessa taisi olla jo liian myöhäistä. Yksinäinen lapsuus = yksinäinen aikuisuus, valitetavasti! =(
En jotenkin voi nyt käsittää lapsuudessani tekemiä ratkaisuja, jotka ovat johtaneet siihen etteivät sosiaaliset taitoni ole kehittyneet riittävälle tasolle, että joku kiinnostuisi.
Siispä olen nyt vailla samanikäisiä (20) kontakteja, koska onnistuin munaamaan kaikki tilaisuudet, joissa olisi voinut saada kavereita. Ai miksikö? Siksi, että olin pienenä lihava, joka aiheutti kaikenlaista haukkumista ja kiusaamista. "Kattokaa, porsas, hahahahaa!"
En uskaltanut mennä isoihin lapsijoukkoihin, koska pelkäsin liikaa kiusatuksi tulemista.
Ymmärrän kyllä hyvin, jos joku on yksinäinen sen takia, että asuu keskellä ei mitään, mutta mitä minä olen tehnyt ?! Katsonut vain sivusta kuin muut leikkivät ja leikkinyt yksikseni neljän seinän sisällä mielikuvitusleikkejäni. Totuin olemaan yksin jo lapsena, eikä se häirinnyt minua vielä silloin, kun en tajunnut asioita vielä tarpeeksi hyvin.
Joskus teini-iässä vasta tajusin, etten voi elää yksikseni koko loppuelämää, mutta siinä vaiheessa taisi olla jo liian myöhäistä. Yksinäinen lapsuus = yksinäinen aikuisuus, valitetavasti! =(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oon 16 ja todella eristäytynyt.
Älä jää yksin, sosiaalisia taitoja on mahdollista opiskella koko ikänsä. Vaikutat tiedostavalta ja tietoiselta ongelmastasi, mutta oudot ihmiset eivät huomaa mitään kummaa. Älä anna lapsuuden huonojen kokemusten vaikuttaa enää, vaan lähde ihmisten joukkoon,ihan varmasti on muitakin, joilla on sama ongelma.
Omalla kohdallani olin kiusattuna ala-aseen kolmannelta ylä-asteen kahdeksannelle. Vieläkään en ole varma mistä se alkoi, tukiopeuksessa käymisestä? Oman ura valinta jo silloin? Siitä olen kuitenkin varma että ei se ulkonäöstä ollut kiinni. Pienessä luokassa noistakin vähistä se alkoi ja pahimmillaan koko luokka vs. minä. Ja sitten kun luulee että se loppuisi kuudennen jälkeen niin EI!
Tosin se kasvatti henkisellä tasolla huomattavasti mutta ei se ole korvannut niitä menetettyjä aikoja jolloin olisi voinut kehittää sosiaalisia taitoja ja kasvattaa itseuntoa. Tuon tuosta tulee tilanteita joista voisi tullakkin jotain konkreettista ja silloin menneisyys näkyy jokin estää. Nykyään moni luuleekin että olen 30nen. Nyttemmin olen tajunnut että en ole se sama muksu jolla oli niitä kavereita ennen koulua vain harvoja hyviä ystäviä omine vikoineen. En luule että peli olisi täysin menetetty mutta haastava ja kova se tulee olemaan loppuun asti. Olen siis todellisuudessa huomenna 22vuotias 30sen ajatus ja arvomaailman omaava mies. Ei sekään helppoa ole, aina. Muista että olet korvaamaton ihminen
on se kolmekymppisen arvomaailma.
Itselläni tuntuu useimmiten olevan kuusikymppisen arvomaailma. Olet vielä nuori minuun verrattuna ;)
En minäkään ollut järin suosittu lapsuudessani. Sain myös osani koulukiusaamisesta. Ja tällä hetkellä olen yksinäinen. Mutta empä ole kauan. En tosiaankaan aio viettää yksinäni loppuelämääni. Enkä usko, että sinäkään vietät. :)
Suosittelen nyt, että jätät menneet menneiksi ja etsit ne kontaktit vaikka kivan kolosta.
Mukavaa päivän jatkoa! :)
ajattelee kuten sinä kirjoituksessasi.
Itsekin olen 20-vuotias ja entinen koulukiusattu. Ylipainoakin oli ala-asteella, mutta aloin liikkua enemmän ja nyt olen suht timmissä kunnossa. Sosiaaliset taidot eivät vaan ole parhaimmasta päästä, mutta voihan niitäkin opetella. Vaikkakin aika usein välttelen sosiaalisia tilanteita. Mistäpäin Suomea alkuperäinen kirjoittaja etsit noita kontakteja? Täällä majaillaan pk-seudulla.
Stadista olen! 19 v. ja mies. Vai pitäisköhän sanoa että peräkammarin poika! :D
että oli sun vanhempien vastuulla miten sosiaalinen elämäsi kehittyy. Lapsena olit ikäänkuin kädet sidottuna, tiedostit tilanteet muttet osannut toimia; laihtua, mennä porukoihin, tutustua, pitää puolia.
Se oli sillon, nyt on nyt. Jostain se pitää aloittaa ja koskaan ei ole myöhäistä!
T.ex-yxäri
sosiaalista toimintakykyään, vaikka olisi lapsena ollut käytännössä mykkä.
Olen itse siitä elävä esimerkki. Olin lapsena ja nuorena hirvittävän ujo, en uskaltanut puhua, en hankkia kavereita. Nyt toimin ammatissa missä joutuu "esiintymään", eikä tee heikkoakaan.
Älä vielä luovu toivosta, sosiaalisia taitoja voi opetella missä elämänvaiheessa tahansa. Vanhempana se on tietysti vaikeampaa, kun suurin osa muista on jo ehtinyt selvästi edelle, mutta sinnikäs yrittäminen palkitaan. Olin itse muistaakseni 19-vuotias kun aloin tehdä paluuta ihmisten ilmoille, ja vaikka mulla on vielä paljon kirittävää, tilanteessani on kuitenkin tapahtunut selvää edistystä. Voin ihan kokemuksesta kertoa, ettei kannata luovuttaa vaikka tilanne tuntuisi toivottomalta.
Jos muuten joku tahtoo tutustua Lounais-Suomessa asuvaan kohtalotoveriin, mailia voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja ehkä myös harjoitella sosiaalista kanssakäymistä yhdessä esim. puhelimen välityksellä tai kasvotusten. Iällä tms. ei ole mitään väliä, joten rohkeasti vaan mailaamaan! :)
Olin esikoulusta kasiluokkaan asti suosittu, kaverien kanssa olin päivittäin, osa niistä oli tyttöjä.
Nyt olen ysillä ja tilanne aivan toinen koska naama aivan täynnä finnejä jonka takia ei uskalla puhua kenellekään mitään eikä halua mennä mihinkään...
Koulussa piilottelen takinkauluksen takana ja kotona olen yksin :(