Täällä näytetään paljon arvosteltavan kummeja, mutta seläntakana. Oman kummityttöni äiti on usein suoraan heittänyt aika ankaraakin kritiikkiä, kun en ole ollut mieluinen kummi. Paljon olen saanut myös suoraa opastusta! Olen pyrkinyt käymään kylssä ja huomioimaan tytön, mielestäni ihan riittävästi. Koskaan ei kummitytöltä päin tule joulukorttia, yms. Tyttö ei osaa tietysti vielä itse kirjoittaa, mutta voisihan muodonvuoksi panna kortin äiti ja tyttö raapustaa nimensä alle(eihän se tyttö osaa saamiaankaan kortteja lukea). Kerran oli tosi vaikea aika mulla (melkein avioero ja kaikkea hankalaa) silloinkin olis pitäny kaikkiin kekkereihin osallistua, vaikka olin viikkokaupalla vain itkenyt. Äiti on omalla vaativuudellaan ja käskytyksellään (tarkat lahjaehdotukset) kyllä tuhonnut koko kummisuhteen. MInulle suhde olisi merkinnyt enemmän sellaista henkistä tukemista ja kiinnostuksen osoittamista, kuin muodollista lahja- ja huomioautomaattina oloa.
kummitätinä
ja arvostelun kohteena
2535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei pidä suostua.
Kummilapsien lahjoja ostaessa usein kysymme vinkkiä, mutta lopullisen päätöksemme (hintatason) teemme itse. Käydessämme myös usein "haistelemme", että mikä voisi olla seuraava lahja.
kuulostaa todella ikävältä tuollainen ohjailu ja vaatimukset. Meidän jokaiselta kummilapselta tulee jouluisin kortti. Tosin vain yksi kummilapsi on lähisuvun ulkopuolelta. Vaikka ko. kummilapsi ei ole sukulainen, niin taidamme olla hänen kanssaan eniten tekemisissä. Jos kerran lapsen äiti on noin vaativainen, niin pidä sinä hänelle luento siitä, mikä loppujen lopuksi onkaan kummin tehtävä....
Tsemppiä ja voimia....
Kyllä paljon tuotakin on. Kyllä hyvääkin toki.
Paljon kai se johtuu vanhempien asemasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. LAPSI SIINÄ AINA häviää, jos toista aikuista ohjastetaan toimimaan. Ennen annetut satunnaiset muistamiset jäivät hyvin mieleen ja olivat tosi mieluisia ja tietysti rippijuhlat. Kummi oli ihminen ja mielestäni asiasta ei tullut vanhemmille niin paineita kummia kohtaan. Tärkeä oli myös, että kummit arvosti lasta.