Karhu tai susi, sama se

Peto ei ilman syytä kyllä hyökkää ihmisen kimppuun, muista se.
Pahin paikka mitä voi olla on emokarhun ja pennun välissä. Voit olla varma, että henkiin jääminen on tuurista siinä jo kiinni.
Olen kerran ollut vattuja keräämässä kun koirani sai kauhean sätkyn ja lähti uikuttaen kotia kohti. Ihmettelin, että mikä sille tuli ja nousin puskasta ylös kattomaan. Meinas kuule tulla paska housuun, kun huomasin karhun samassa puskassa kauempana. Se huomas minut yhtäaikaa ja kumpiki juoksi hitonmoista kyytiä toisistaan kauemmaksi. IKINÄ EI SAISI juosta, mutta se unohtuu kummasti ku näkee nallekarhun niin läheltä. Pitäisi jäädä paikalleen makaamaan ja suojella päätä ja kaulaa käsillään. Tapauksesta on kohta 5 vuotta ja en edelleen uskalla mennä yksinään marjaan. Sudesta en tiedä, mutta ite yrittäsin kiivetä lähimpään puuhun jos alkaa kohti tulemaan, varsinki jos on useampi susi. Hirveä pakenisin kans puuhun tai korkealle kivelle mikäli sattuu semmosia olemaan. Hirvi kyllä ei myöskään kovin helposti hyökkää, mutta uroshirvi kiima-aikaan on todella äkäinen ja hyökkää varmasti jos ärsyttää.Metso soidinaikaan ei vaarallinen sinänsä ole, mutta käy ihan helkutin kipeää kun se hakkaa siivillä. Isälläni oli jalat mustelmilla, kun oli erehtyny liian lähelle.Peurasta ja ahmasta en osaa myöskään sanoa.

Gladiator heimoon kuuluvia pupuja[eivat ole mitaan hunajapupuja]-http://www.youtube.com/watch?v=SvFT7esjVqM

on kilttejä.

Vihaset ylleensä ammutaan pois, etenkii pihamailta.
Vaikka oon koko ikäni kulukenu luonnossa,ei oo vastaan tullu vihasia elläimiä, ellei lukkuun oteta yks tavi ja muutama ampiainen.

Kerran oon säikähtäny, kun koira meinas piästä hengestään, kun meinas työntee piäsä tuhman salametästäjän rautoihin.
Sen kerran olin hyvin vihanen.

suhtaudun tuntemattomiin ihmisiin. Voivat olla todella arvaamattomia ja vaarallisia.

Varsinaisista pedoista pidän vain karhua realistisena uhkana ihmiselle. Liikun luonnossa useita työkuukausia/vuosi. Karhujen varalta pidän silmäni auki (joskus pääsin vahingossa liian lähelle ja virkisti muistia äänen pitämisen tärkeydestä).

Susia tai ahmoja en ole koskaan onnistunut näkemään. Tai ilvestä sen puoleen.

Hirvet ja peurat hätistelen huutamalla ja käsien läpsäytyksillä kauemmas, mikäli eivät itsekseen älyä väistyä.

Villisian kohtaamista olen myös miettinyt. Karjut varsinkin voivat olla aggressiivisia. Puu lienee paras pakopaikka senkin kohdalla.

Iso pöllömme (lähinnä viiru- ja lapinpöllö) voivat olla pesimäaikaan hyvinkin aggressiivisia. Niiden pesät on syytä kiertää suosiolla kauempaa ja uskoa jo yhdestä varoituksesta;)

Todennäköisin (ja itsellenikin kertaalleen sattunut ja muutama läheltä piti-tilanne) onnettomuus metsän eläinten kanssa (jopa hengenlähtö lähellä) on käveleminen maa-ampiaisten pesän yli. Ovat erittäin kiukkuisia, seuraavat perässä pitkälle ja pistoja sataa runsaasti. Ensiapuna kyypakkaus ja varsinkin henkitorvenlähelle saatujen pistojen seurauksena käynti terpparille.

ei sitä taida kannattaa metsään mennä kun et todennäköisesti selviä siitä hengissä!pysy vaan siellä lähiökuppilassa lasin ääressä!sitä voi vaikka jäädä autonkin alle?tai jos älyäisit oman parhaasi,niin muuttaisit kyliltä pois!vähemmän ne elukat ihmisiä syö,kun niitä jää auton alle.