kuulemaa tulokset. Ensimmäinen kontrolli siis. Viime viikolla otettiin verikokeet ja niiden tulokset siis nyt tiistaina.
Nyt on pian 5kk hoitojen päättymisestä ja 4kk siitä, kun otettiin ne viimeiset kuvat. Nyt ei siis kuvia, vain nuo verikokeet.
Mies ei jännitä eikä hermoile. Sanoo, että se on turhaa. Minä jännitän niin, että paikat tärisee, kun alan sitä miettiä.
Mitään ei ole tuntunut..... Selässä jotain "lihasjumeja" kuulemma, mutta kuulemma kaikenlaista tuollaista ihmeellistäkin voi tulla vielä vuoden päästäkin hoitojen päättymisestä ja tietysti myöhemminkin vielä.
Pelottaa vaan niin paljon, että mitä jos syöpä onkin uusinut. Mitenköhän todennäköistä se on? Hoidot tehosivat hyvin, sai sytoja 6kk. Sitä ennen leikattiin perna pois, koska siellä oli kasvain. Sädehoitoa ei ole tarvittu. Mistä uusimisriskista lääkäri ei puhunut sanaakaan kuulemma.
Nyt on pian 5kk hoitojen päättymisestä ja 4kk siitä, kun otettiin ne viimeiset kuvat. Nyt ei siis kuvia, vain nuo verikokeet.
Mies ei jännitä eikä hermoile. Sanoo, että se on turhaa. Minä jännitän niin, että paikat tärisee, kun alan sitä miettiä.
Mitään ei ole tuntunut..... Selässä jotain "lihasjumeja" kuulemma, mutta kuulemma kaikenlaista tuollaista ihmeellistäkin voi tulla vielä vuoden päästäkin hoitojen päättymisestä ja tietysti myöhemminkin vielä.
Pelottaa vaan niin paljon, että mitä jos syöpä onkin uusinut. Mitenköhän todennäköistä se on? Hoidot tehosivat hyvin, sai sytoja 6kk. Sitä ennen leikattiin perna pois, koska siellä oli kasvain. Sädehoitoa ei ole tarvittu. Mistä uusimisriskista lääkäri ei puhunut sanaakaan kuulemma.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä syöpää miehesi sairasti. Oliko lymfooma. Ajattelin, kun tuo perna on poistettu.
Itse olen samanlainen vaimo. Pelkäsin ihan hulluna aina kun mies meni kontrolleihin. Hänellä oli lymfooma noin viisi vuotta sitten ja ei ole uusinut. Hänkin sai sytostaatteja puolisen vuotta ja vielä päälle sädehoitoja.
Meillä oli ihan sama juttu. Mies ei hermoillut, minä senkin edestä. Kaikkea oireita niitä tarkkailtiin, mutta nyt olen vähän jo rauhallisempi ennen kontrolleja. Viimeinen kontrolli on syöpäpolilla huhtikuussa.
Itse sairastuin rintasyöpään viime marraskuussa, mutta se onkin jo toinen juttu.
Ja sinun kanssasi olenkin tainnut tässä taannoin asiasta puhua. :)
mitään tästä hodgkinin taudista,mutta kerroit että ensin sairasti miehesi syövän,ja sen jälkeen sairastuit itse. Samoin on minun perheessäni,kolme vuotta sitten mies sairastui suolistosyöpään,ja minä perässä rintasyöpään vuosi sitten.Onkohan tässä jotain,että kun me vaimot niin kovin stressaamma miestemme syövästä,että se stressi jotenkin vaikuttaisi meidän sirastumiseen.Tuli tälläista mieleen.
Ei kannata tressata. 11 vuotta on mennyt, ja jos olisin hermoillut, kaikki turhaan. Menen kontrolleihin, kuin leipäkauppaan, sitä sen kummemmin ajattelematta tai miettimättä.
Olen ajatellut, että surkoon hevonen etukäteen, sillä on suurempi pää, jos ylipäätään sitä etukäteen pitää alkaa murehtimaan.
Minä en murehdi, elän täyttä elämää, ja se on sen ajan murhe, jos se jonain päivänä uusii, se on sen ajan murhe.
Siitäkin huolimatta, että hoidot eivät oikein tahtoneet tehota, ja tauti jatkoi kulkuaan vielä kun hoidot olivat puolivälissä. Mut siitäkään huolimatta en ota siitä stressiä..
sinulla.Mitä syöpää sairastat näin kauan,saako kysyä? En minäkään niin paljon stressaa omaa syöpääni,paljon enemmän jännitän ja pelkään miehen puolesta.ja tietenkin olen huolissani,miten lapset tämän kokevat,vaikka ovatkin jo lähes aikuisia.Niin,tottahan on ,että ei etukäteen kannata murehtia,kunpa osaisikin elää vain tätä päivää,,,
vuotta vielä joudut käymään kontrolleissa?
Emme mekään murehdi muuten ja mies tosiaan menee sinne kuin leipäkauppaan. Mutta nyt kun asia on lähellä niin minä murehdin. En muuten ajattele asiaa.
Meillä tosin kaksi pientä lastakin pian 2v ja pian 4v joten tietysti heidänkin takiaan asiaa pohdin. Hävettää tunnustaa, mutta pelkään sitäkin, että jos tauti uusii niin tuleekohan minulle pakkolähtö töihin. Tuon ensimmäisen sairasloman aikana ei ollut ongelmia vaan pystyin olemaan hoitovapaalla asuntolainan lainaturvan avulla. Mutta siinä on ehtona, että se korvaa yhtäsairautta vain vuoden ja siitä vuodesta on jäljellä enää 5kk. Täysin typeriä mietteitä, mutta varmsti jokainen syövän kohdannut tietää, että typeriäkin mietteitä tulee.
ajattelen. Se ei asiaa auta, että hermoilee. Itsellä ollut peräsuolisyöpä, joka leikattiin. Ei mitään hoitoja, noin 8 kk kuluttua etäpesäke maksassa, joka leikattiin(75%)maksasta pois.Yritettiin xeloda sytostaatteja, mutta sydän reagoi niin voimakaasti niihin, etten voinut syödä. Ehkä asiaan vaikutti hoitovirhe, jonka takia jouduin teholle, ja sairaalassa olo kesti kuusi viikkoa. Tällä hetkellä voin "hyvin", mutta olen RAUHALLINEN,ja odotan kevättä riemuissani. Emme elä ikuisesti!
ja nauttii siitä mitä päivä tuo tullessaan,auringon paisteesta läheisistään,ym,