nyt mun on pakko myöntää itelleni se et mul on kai syömishäiriö.. alko joku pari kuukautta sit.. jaksoin kauan olla sillee et söin 600 kalorii päiväs ja liikuin 2 tuntii.. laihduin neljä kiloo.. mulle alettii huomautella laihtumisest.. vaikka en kyl oo laiha läheskää vielä.. 162\54.. varmaa painan enemmä ku ton 54 nyt ku mul on ollu nyt ahmimis jakso.. oon ayöny sikana joku 4 päivää.. ku on ollu pitkää 600 kalorilla nii ei voi hallita ahmimist.. oon ahminu luullakseni joku 2000 kalorii per päivä.. lupasin itelleni et alotan huomen taas kunnolla.. ja mun on pakko koska muuten lihon nää kilot takas.. äsken yritin oksentaa mut kurkku tuli vaa kipeeks enkä saanu mitää ylös.. ahmin ja itken ja sit taas laihdutan.. sosiaaliset suhteet kärsii ku en haluu lähtee mihinkää ku tuntuu et oon niin läski.. mä en jaksa enää tätä.. syöminen hallitsee koko elämää.. onks tällanen jo syömishäiriö nyt sit? :(
is this..?
niin väsyny :(
6499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
onpa se hyvinkin. huomasit sen aika pian... itellä meni n.1,5 vuotta huomata. mulla on vahä samankaltanen onkelma... oon syöny ny enempi ku 700 kcal...ainaki luulen, eipähän ahmita niin paljoo. en ite oksentanu ku yhesti mut ahmin ja laihuta. mulla tippunu 6 kiloo
itse huomannut, munki oma tapaus on aika tuore.. mutta sen vaa sanon että älä oksenna se on sit menoo sen jälkee! jos se kehittyy tavaksi nii siit on TODELLA vaikea päästä eroon! toivottavasti en kuullostanut miltää saarnaajalt :)
Kyllä tuo syömishäiriöltä alkaa kuulostaan.. Toivottavasti et joudu pahasti siihen kierteeseen, voimia sulle
oi kiitos.. toi kuulosti ihanalta.. hyvä et joku ymmärtää.. mulla on vaa välillä terveitä kausia ja välil tollasii sairait ajatuksii.. :D alotin eilen sen et syön noin 600 kalorii päiväs ja lenkkeilen tunnin... oon pysyny jo ihan ok täl linjalla eikä oo ees nälkä.. tyhmää ja paskaa.. tiedän.. mut mul on kyllä ihan kyllänen olo.. tätä pitää vaa jatkaa sen aikaa et laihtuu tarpeeks ja sit lopettaa.. päivän jatkoja
Paitsi!!
Sitä ei noin vaan lopeteta sillon kun sen alottaa. Se onkin se juju, se vie keirteeseen joka on kuolema monella, en haluu pelotella mut kerron asian vakavuuden ja realitisuuden.
Ensinnäkin, miksi haluat laihtua, ootko tyytyväinen ittees? arvostatko ittees sellasena kun oot ja rakastatko itteäsi ihmisenä, tajuutko miten upee ja ihana ja ainutlaatunen oot ja siihen ei millääntavalla liity se, miltä näytät? Muuta kun et se on huippubonus että oot JUST sen näkönen kun oot, kaunis ja ainutlaatunen.
Kerron mun tarinan.
Alotin mitoista 163/60 ja pahin vaihe oli 163/43. Nyt oon varmaan joku 163/55 vaik en puntaril edes välitä käydä.
Mun elämä kitetyteysti on muuttunu muutamassa kuukaudessa aaaaaika roimasti.
10 v sairastin syömishäiriöitä ja noin vuoden anoreksiaa. Pahimmassa vaiheessa elin masennuksen, ihmispelon, itseinhon, yksinäisyyden, sairauden, ahdistuksen ja kaikenlaisten anoreksian oireiden vallassa. Ystävät, huumorintaju, itsetunto ja elämänilo katos. Ihan pohjalle vajosin lopussa, enkä edes tajunnu kun vasta nyt, että pikkuhiljaa sinne matkasin vuosien varrella, ja siitä vapauduin kun halusin parantua täysin tosta sairaudesta ja löytää identiteettini muusta, kun ulkoisesta.
No, nyt oon terve enkä oo ikinä edes tienny miltä tuntuu arvostaa ja rakastaa itteään kun vasta nyt. Elämä on ihanaa, on ystäviä, harrastuksia, elämänilo ja terve itsetunto, saan nauttia jokasesta päivästä. :) Uskon parantumiseen 100%. Haluutsäkin, ennen kun edes sairastut yhtä pahasti kun minä? Harmittelen vieläkin vuosieni tuhaalmista ja turhuutta, mutta ehkä ne ei ole turhia, jos vaan voin olla vaikka sun avuksi.
Älä alota laihduttamista, pliis. koska sitä ei noin vaan lopeteta sillon kun sen alottaa. Se onkin se juju, se vie keirteeseen joka on kuolema monella, en haluu pelotella mut kerron asian vakavuuden ja realitisuuden.
Ensinnäkin, miksi haluat laihtua, ootko tyytyväinen ittees? arvostatko ittees sellasena kun oot ja rakastatko itteäsi ihmisenä, tajuutko miten upee ja ihana ja ainutlaatunen oot ja siihen ei millääntavalla liity se, miltä näytät? Muuta kun et se on huippubonus että oot JUST sen näkönen kun oot, kaunis ja ainutlaatunen.
Kerron mun tarinan.
Alotin mitoista 163/60 ja pahin vaihe oli 163/43. Nyt oon varmaan joku 163/55 vaik en puntaril edes välitä käydä.
Mun elämä kitetyteysti on muuttunu muutamassa kuukaudessa aaaaaika roimasti.
10 v sairastin syömishäiriöitä ja noin vuoden anoreksiaa. Pahimmassa vaiheessa elin masennuksen, ihmispelon, itseinhon, yksinäisyyden, sairauden, ahdistuksen ja kaikenlaisten anoreksian oireiden vallassa. Ystävät, huumorintaju, itsetunto ja elämänilo katos. Ihan pohjalle vajosin lopussa, enkä edes tajunnu kun vasta nyt, että pikkuhiljaa sinne matkasin vuosien varrella, ja siitä vapauduin kun halusin parantua täysin tosta sairaudesta ja löytää identiteettini muusta, kun ulkoisesta.
No, nyt oon terve enkä oo ikinä edes tienny miltä tuntuu arvostaa ja rakastaa itteään kun vasta nyt. Elämä on ihanaa, on ystäviä, harrastuksia, elämänilo ja terve itsetunto, saan nauttia jokasesta päivästä. :) Uskon parantumiseen 100%. Haluutsäkin, ennen kun edes sairastut yhtä pahasti kun minä? Harmittelen vieläkin vuosieni tuhaalmista ja turhuutta, mutta ehkä ne ei ole turhia, jos vaan voin olla vaikka sun avuksi.