Olen lukiossa ja ollut ihastunut erääseen poikaan jo kolme vuotta. En ole kuitenkaan uskaltanut kertoa, sillä pelkään ystävyyden kariutuvan siihen. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että minun täytyy kertoa. Kävi miten kävi, sillä tahdon elämässäni eteenpäin. Salailu turhauttaa ja ahdistaa; joskus tuntuu kuin sydänala repeäisi.
Miten te muut olette toimineet/toimisitte vastaavassa tilanteessa? Onko kertomista seurannut täysi välirikko vai onko ystävyys kenties parantunut?
Toivon asiallisia vastauksia. Kiitos!
Miten te muut olette toimineet/toimisitte vastaavassa tilanteessa? Onko kertomista seurannut täysi välirikko vai onko ystävyys kenties parantunut?
Toivon asiallisia vastauksia. Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskaltaminen varmasti kasvattaa sinua ihmisenä - kävi miten tahansa. Ystäväsi reaktiosta on vaikea sanoa mitään tuntematta häntä. Jos vaikka aluksi kertoisit että pidät pojista ja katsot miten hän siihen reagoi - helpompaa kenties kuin että kerrot halauvasi hänestä bf:n ? Onnea matkaan :-))
No mulla oli hyvin samankaltane tilanne, joskin en ihmistä juurikaan tuntenut. Lukion vikana vuonna kokosin rohkeuteni ja menin sitten kertomaan asiasta sille. Hyvin se sillo otti, joskin ei ollut kiinnostunut, minkä osasin jo arvata. Kyl sen aistii, jotenki miten suhtautuminen suunnilleen tulee olemaan. En mä sille ois mitää sanonu jos oisin epäilly sen olevan ns. "foobinen"
Oon sittemmin ollut yhteydessä siihen, ja toivoinkin ystävyyttä...aluksi juteltiin aika useinkin, kaikin puolin mukavaa oli. En sit tiedä mitä on käynyt ku viime aikoina tää tyyppi sit o ottanu aika vahvasti etäisyyttä, eikä oikein tunnu olevan kiinnostunut :S
En tiedä epäileeköhän, että pidän hänestä vielä (en itsekään ota siitä selkoa) vai mistä on kyse...mutta onnee sulle, kyl hyvin järkkääntyy, päätit mitä tahansa.
Kysyisin kaverilta, mitä mieltä hän on tällaisista suhteista. Itsestäni en heti sanoisi mitään. Vastauksen perusteella saattaisin sitten paljastaa omat tunteeni. En varmaan haluaisi menettää kivaa kaveria enkä pelästyttää häntä.
Ilman muuta kerro. Minulla on 10 v. kokemus ja meinasi mennä elämä pilalle kun teeskentelin olevani vain ystävä, rakastin häntä ja kun kerroin niin hän sanoi että hänellä on toinen... ei sillä ole väliä onko se toinen nainen tai mies, vaan se että ketä rakastaa. Emme voi aina saada haluamaamme :-) kuten sarjafilmeissä. Tietenkin ystävyys jatkuu, do not worry.
tosi vaikeaa, oli suuntautuminen millanen tahansa,
olit käynyt galleriassa ja utelias kun olen luin viime viestisi.
Itse olen kokenut naisten suhteen ihan samoja tunteita ja kärsinyt oikeen helvetisti.
Mutta kyllä se elämä sentään selkiintyy kun vaan jaksaa.