TÄÄ ON YHTÄ HELVETTIÄ. mä en oikeest jaksa enää. normaalei kausii, anorektisii kausii, normaalei, anorektisii.. emmä jaksa tätä enää, miks mun ikinä pitä lähtee tähän?
älkää ikinä alkako laskee kaloreit ja laihduttamaan ilman syytä!! yhtä helvettiä. uskokaa se, älkääkö olko yhtä tyhmiä ku mä ja ihailko sitä. tää on ihan perseestä kaikki, anoreksia pilaa elämän!!
älkää ikinä alkako laskee kaloreit ja laihduttamaan ilman syytä!! yhtä helvettiä. uskokaa se, älkääkö olko yhtä tyhmiä ku mä ja ihailko sitä. tää on ihan perseestä kaikki, anoreksia pilaa elämän!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä! Tää on niin väsyttävää... mä en vittu halua tietää, paljonko jossain leivässä on kaloreita tai paljonko omena painaa tai... ja sit mä tiedän kuitenkin, ja lasken ja lasken, ja kuvittelen välillä, että kaikki on okei, ja sit ei taas ookkaan! Yhtä saatanan helvettiä kaikki! Hiuksetkin irtoo, luut paistaa, mistään ei enää löydä tarpeeks pieniä vaatteita ja sit kun päätän, että kasvatan perseeni takasin, ni se yritys kaatuu sit ekan leivän jälkeen, ja sit taas itkettää ja vituttaa, ja... huoh!
Itsekin kadun tätä et lähin edes laihduttamaan nyt se on riistäytynyt käsistä tää on oikeesti yhtä HELVETTIÄ välil en tiiä kumpi on anoreksia vai bulimia välil on olo et nyt pitää oksentaa kaikki mitä on syöny ja kun epäonnistuu ei enää haluu syödä mitää tää on pelottavaa ja kauheeta ne jotka oikeesti haluu laihtuu ei oikeesti lähe mihinkää semmosee leikkii et syön mahdollisimman vähän itse ajattelin että syön mahdollisimman vähän ja alotan normaali syömisen heti ku oon tarpeeks laiha mut en vaa enää pysty siihen mun normaali syöminen on et syön 1 leivän päiväs jtn toho tyyliin eli ei kauheen hyvin mee oon kerran onnistunut oksentaa ja seki oli niin vähän mitä sain oksennettuu. Välil mulki on kausii et syön hyvin mut huomasin yks päivä et oon lihonnu alotin taas tän HELVETIN laihduttamisen söin tosi pienen palan leipää tuli ihan kauhee olo mitä aikasemmin ite tajuut tän sairauden sitä helpompi sun siitä parantuu itselläni on jo nyt vaikeaa syöminen.Mun oli vaikeeta myöntää itselleen että mun syöminen ei oo normaalia.
Mä sairastin 10 v syömishäiriötä ja viime kesä meni piiiikkasen yli, onneks en sentään sairaalaan joutunu.
Itsetunto romahti, en uskonut itsestäni mitään tai että kykenisen mihinkään. Menetin ystävät, 2v seurustelun jälkeen poikaystävän, huumorintajun, elämänilon, harrastukset, terveen järjen, kontrollin itsestä...siis, koko elämä katos. Masennuin ja itkin vain joka päivä. Vain muutama kuukaus sitten elin siis ihmispelon, itseinhon, masennuksen, sairauden vallassa.
Ja olen terve nyt. On elämänilo, ystäviä, harrastuksia, vapaus olla ja tehdä asioita ja innostua niistä, herkutella kun mieli tekee. Ja joka päivä on hymy kasvoilla :) En oo koskaan rakastunu olla minä, kuten nyt.
Saanko auttaa sua? tekisin niin mielellään. Ota yhteyttä.
Kuulostaa juuri itseltäni joku pari kuukautta sitten! Olen vasta anoreksian tein alussa, mutta silti elämä on jo suoraan sanottuna käynyt helvetin puolelle.
Tähän ei IKINÄ kannata lähtä, tietä pois ei ole.
On tie pois ja siis ihan todella on kyllä tie pois!
Mä sairastin 10 v syömishäiriötä ja viime kesä meni piiiikkasen yli, onneks en sentään sairaalaan joutunu.
Itsetunto romahti, en uskonut itsestäni mitään tai että kykenisen mihinkään. Menetin ystävät, 2v seurustelun jälkeen poikaystävän, huumorintajun, elämänilon, harrastukset, terveen järjen, kontrollin itsestä...siis, koko elämä katos. Masennuin ja itkin vain joka päivä. Vain muutama kuukaus sitten elin siis ihmispelon, itseinhon, masennuksen, sairauden vallassa.
Ja olen terve nyt. On elämänilo, ystäviä, harrastuksia, vapaus olla ja tehdä asioita ja innostua niistä, herkutella kun mieli tekee. Ja joka päivä on hymy kasvoilla :) En oo koskaan rakastunu olla minä, kuten nyt.
Saanko auttaa sua? tekisin niin mielellään. Ota yhteyttä.
Mä sairastin 10 v syömishäiriötä ja viime kesä meni piiiikkasen yli, onneks en sentään sairaalaan joutunu.
Itsetunto romahti, en uskonut itsestäni mitään tai että kykenisen mihinkään. Menetin ystävät, 2v seurustelun jälkeen poikaystävän, huumorintajun, elämänilon, harrastukset, terveen järjen, kontrollin itsestä...siis, koko elämä katos. Masennuin ja itkin vain joka päivä. Vain muutama kuukaus sitten elin siis ihmispelon, itseinhon, masennuksen, sairauden vallassa.
Ja olen terve nyt. On elämänilo, ystäviä, harrastuksia, vapaus olla ja tehdä asioita ja innostua niistä, herkutella kun mieli tekee. Ja joka päivä on hymy kasvoilla :) En oo koskaan rakastunu olla minä, kuten nyt.
Saanko auttaa sua? tekisin niin mielellään. Ota yhteyttä.