Vuodet vierivät,
me katoamme
varjoihin,
eikä kukaan
muista,
että olimme,
rakastimme,
vieläkin kaipaamme
rakkautta.
Kuka meitä
rakastaisi,
ei kukaan.
Pikajunan lailla
yksinäiset,
harmaat vuodet
kulkevat
keväästä kesään,
syksystä talveen.
Kylmissä
vuoteissamme
muistot
hänestä,
joka kerran oli
jota enää
ei ole.
Mekin kaipaamme
rakkautta,
kaikki kaipaavat!
Kaikki
varjoihin kadonneet,
kaipaavat rakkautta.
me katoamme
varjoihin,
eikä kukaan
muista,
että olimme,
rakastimme,
vieläkin kaipaamme
rakkautta.
Kuka meitä
rakastaisi,
ei kukaan.
Pikajunan lailla
yksinäiset,
harmaat vuodet
kulkevat
keväästä kesään,
syksystä talveen.
Kylmissä
vuoteissamme
muistot
hänestä,
joka kerran oli
jota enää
ei ole.
Mekin kaipaamme
rakkautta,
kaikki kaipaavat!
Kaikki
varjoihin kadonneet,
kaipaavat rakkautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runo,toivon sinulle rakkautta,rauhaa,aabel
Kiitos,aabel!
Näinhän se on.
Vanhenemme,
unohdumme,
jäämme yksin.
Kaipaamme rakkautta,
läheisyyttä,
lämpöä.
Kuka rakastaisi
vanhenevaa
naista,miestä?
Ehkä kohtalotoveri?
Varjoissa vaellamme,
kristallinkirkkaat
kyyneleet poskillamme...
Eikä kukaan
niitä huomaa!
Ei kukaan!!
Kaikki me,
kaipaamme
rakkautta...