Hei! Olen etä-isä, jolla lapsi 5v. Erosimme lapsen ollessa 3v ja en siinä erotilanteessa ajatellut yhtään itseäni enkä kauheasti lastakaan. Kunhan siitä selvisi. Sovittiin että lapsi yhden vrk:n minun kanssani. Nyt tilanne alkanut tympiä eri syistä :lapsi on joskus samalla viikolla kahteen kertaan minun luona, sitten lisäksi toisinaan mummon luona. Kyselee monesti että missä olen seuraavan yön yms. Haluaisi olla luonani enemmän, samaa toivon minä. Ajattelin että voisiko siirtyä vuoroviikkosysteemiin kun se on kuulemma lisääntynyt (tiedän myös itse ainakin kolme ko. perhettä). Tuntuu että lapsen kannalta olisi toimivampaa kun ei tarvitsisi kokoajan vaihdella paikkaa vaan voisi rauhoittua ja hänellekin olisi oikeasti kaksi vanhempaa. Äiti kuitenkin lyttää idean koska "mieti haluisitko itse vaihtaa viikon välein kotia" ja "meinaatko muuttaa perässä jos muutan kun koulu on alkanut". Ovatko nämä mielestänne esteitä siirtyä ko. systeemiin? Miten olette saaneet vuoroviikkosysteemin? Miten oikeudessa kävisi? Lapsella ja mulla menee hyvin ja molemmilla vanhemmilla on myös uusi kumppani jonka kanssa eletään.
Viikko-viikko
Tasa-arvoa?
221615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yleisesti viikko-viikko -systeemiä ei kai suositella viranomaisten taholta. Taka-ajatuksena siinä on se, että lapsella tulisi olla yksi koti, jossa pääasiassa asuu, ja jossa on myös kirjoilla virallisesti. Viikko-viikko -systeemi on ymmärtääkseni tutkittu, että on rankempi lapselle, koska ei tosiaan ole yhtä kotia, vaan kulkee tasapuolisesti kahden väliä ja joutuu samalla kuljettamaan tavaroita molemmissa kodeissa (kaikkea ei varmasti ole molemmissa paikoissa, esimerkiksi koulukirjoja). Olisi hyvä ajatella (kuten lapsen äitikin on sanonut), että millaista olisi itse asua kahdessa eri kodissa ja kuljettaa tavaroita edes takaisin. Lapselle se on vielä rankempaa kuin aikuiselle, jos koko lapsuus menee siihen.
Tiedän kyllä itsekin viikko-viikko -systeemillä toimivia tapaamisia ja päällisin puolin ja myös lasten kertomana ne tuntuvat toimivan hyvin. Näissä perheissä lapset ovat kuitenkin jo isompia, vähintään ala-asteen viimeisillä luokilla tai yläasteella. Näissä tapauksissa lapset ovat itse toivoneet tätä systeemiä. Virallisestihan vasta 12-vuotiaan lapsen mielipidettä tarvitsee kuunnella (ja silloinkin päätöksen tekevät vanhemmat). Silloin lapsen ajatellaan olevan kyllin vanha ajattelemaan asiaa tarpeeksi monelta kantilta.
Sovitteko alun perin tuon yhden vuorokauden tapaamisen keskenänne vai lastenvalvojan luona? Jos sovitte lastenvalvojalla, niin varatkaa hänelle uusi aika uuden sopimuksen tekemistä varten. Eli siis tarkoituksena lisätä isän ja lapsen tapaamisia. Lastenvalvoja voi ammatti-ihmisenä ja teidän tilanteisiinne tutustuttuaan antaa oman näkemyksensä tapaamisten määrästä suhteuttaen lapsen ikään. Ja hän voi myös antaa näkemyksensä viikko-viikko -systeemistä.
Jos aikoinaan sovitte tapaamisista keskenänne, voitte tietysti edelleen yrittää sopia keskenänne tapaamisten lisäämisistä. Aika yleinen käytäntö on joka toinen viikonloppu (pe-su) viikolla yhtenä iltana isällä. Mutta te tietysti mietitte mikä teille (ja lapsellenne) olisi parasta. Jos yhdessä sopiminen ei onnistu, varatkaa aika lastenvalvojalle, joka puolueettomana ihmisenä voi auttaa sopimisessa.
Vuoroviikko -järjestely edellyttää paria seikkaa onnistuakseen:
- vanhemmat kykenevät hoitamaan lapsen asioita yhdessä
- vanhemmat asuvat niin lähellä toisiaan, että lapsen arki-elämä ei vaikeudu.
Jos vuoroviikko -järjestely toimii, se on lapsen kannalta parempi vaihtoehto - saahan hän siinä säilyttää aidon ja yhtäläisen suhteen kumpaankin vanhempaansa.
Moni tämän järjestelyn vastustajista tekee niin, koska vuoroviikko -järjestelyssä ei luonnollisestikaan kumpikaan saa toiselta elatusmaksuja.
vain kiero tapa kierrellä elatusmaksuja.
Se kun sitten edellyttäisi , vaatteiden/fillarin/yms..... terveydenhuollon? maksamista, ja ne taasen on niiiiiiiiiin helppo jättää sille toiselle puolisolle....
On oikein hyvä ettei siihen suostuta, koska kaikkia lapsen esim urheiluvälineitä on mahdoton molempiin paikkoihin siirrellä.
Jos vanhemmat kerta niiiiiiiiin hyvin pysytisivät kaikesta sopimaan, niin miksi ne erosivat?
Taidat olla itse lähivanhempi joka ajattelee VAIN omaa parastaan??..Asumme tosiaan n. kilometrin päässä ja lapsi nytkin monesti n. 3vrk viikossa lomilla puoliksi. Silti elatusmaksuja maksan. Ajattelen oikeasti ihan jotain muuta!..Tietenkin kun asiat tehdään vaikeaksi, ei varmaan etää tarvisi lapsen lähin mielestä tavata kuin muutaman kerran vuodessa??!!..Tai entä jos osat vaihtuisivat??..Tai alunperin toisinpäin? Tuskin kävisi, vaikkei olisi enää lähelläkään imetysikää?
Toisaalta yksinhuoltajat valittavat ettei se elatusmaksu riitä alkuunkaan etän osaan lapsen elättämisestä ja kun todelliset kustannukset jaetaankin puoliksi sekin on sitten etän kieroilua kustannustensäästöissä. Eli etä kieroilee aina jo joka tapauksessa?
»Jos vanhemmat kerta niiiiiiiiin hyvin pysytisivät kaikesta sopimaan, niin miksi ne erosivat?»
Vanhemmat voivat varsin hyvin pystyä sopimaan lapseen liittyvistä asioista vaikka rakastuisivatkin uuteen aikuiseen.
»Viikko-viikko -systeemi on ymmärtääkseni tutkittu, että on rankempi lapselle..»
Ruotsissa jossa vuoroviikot ovat olleet pitempään käytössä on kyllä tullut aivan toisenlaisia tuloksia. Samoin käsittääkseni meillä Suomessakin.
En myöskään ymmärrä miten epäsäännöllinen on säännöllisempää kuin säännöllinen. Nimittäin jos lapsi on säännöllisesti viikon toisen vanhemman luona ja päinvastoin, niin onhan se selkeästi säännöllisempää kuin sillointällöin vierailu.
Vuoroviikoissa pysyy rytmit hyvin kasassa ja lapsi saa elää tavallista arkea molempien vanhempiensa kanssa.
Meillä ainakin kulkee korkeintaan yksi kassi kotien välillä, ja usein pelkkä kelakortti. Kyllä molemmissa kodeissa on kaikki tarvittava ja jollei ole niin vanhempien on syytä hoitaa tuo tavaroiden siirto.
Meillä vuoroviikot ovat lapsesta aivan luonnollinen asia, sillä ei hän muusta edes muista. Ainakaan minun luonani lapsi ei ilmaise kaipaavansa äitiään vaikka hänestä ja uudesta miehestään ja muutenkin kotioloista jutteleekin.
Ikää 2v6kk.
Alkuperäiselle vielä vastauksia äidin perusteluihin:
"mieti haluisitko itse vaihtaa viikon välein kotia"
Kysy haluaisiko hän itse vaihtaa pari kolme kertaa viikossa ennalta-arvaamattomina päivinä kotia.
"meinaatko muuttaa perässä jos muutan kun koulu on alkanut"
Ei tarvitse muuttaa, koska vuoroviikoissa lapsen parhaaksi yleensä katsotaan vakiintunut ympäristö ja tutut kaverit. Äiti saa siis ihan itse yksinään muuttaa vaikka Timbuktuun jos mieli tekee.
vaihtaa huoltajuus isälle ja äiti maksaisi elarit.
lapset mukanaan...
Parittoman isän kanssa. Jos kaksi aikuista, siis AIKUISTA, ei pysty eron jälkeen viikko-viikko järjestelyyn, on jommassakummassa vanhemmassa jotain (tahallista) vikaa..
Te kaksi edellistä...Ei kovin aikuista..Mikä teitä vaivaa?
Tiesin että on varmasti paljon (ellei yli puolet) ihmisiä jotka tukee systeemiä nykyään, varsinkin jos sen hyvin hoitaa...Onhan olemassa siihen paljon enemmän perusteluja kuin nykykäytäntöömme. Lisäksi lähelläasuminen, vuorotyö molemmilla, lapsi 24h-tarhassa (ei koskaan yötä), on autot molemmissa talouksissa...mutta ennekaikkea siis kaikkien kolmen osapuolen rauhoittaminen...Noista tutkimuksista, tiedätkö missä niihin voisi perehtyä?..Entä "vinkkejä" lastenvalvojalle tai oikeuteen että järjen ja tunteen valo voittaisi?
Niitä oli tällä palstalla joskus linkitettyinä mutten nyt muista missä. Tällaisen nyt kuitenkin löysin alkupalaksi:
http://www.socca.fi/aineistot/Kahden kodin lapsuus.pdf
Itse vasta silmäilin tuota, täytyy perehtyä tarkemmin vielä.
lapselle viiko-viikko systtemi ei ole hyvä (lapsella täytyy olla selkeästi yksi koti) mutta ettekö voisi sopia jonkinlaista säännöllistä systeemiä (lapsen takia) esim joka toinen viikonloppu? niin että saisitte olla läheisiä ja säännöllisesti. erossa valitettavasti kaikki on kompromissia varsinkin lapsen kannalta.
Apuva mitä vastauksia olit saanut, no ehkä osa piti paikkansakin...
Meillä alettiin tämä systeemi ennen kuin lapset aloittivat edes koulun. Lähtökohtana oli se, että lapsilla pitää olla mahdollisuus elää normaalia ja tasapainoista elämää molempien vanhempien kanssa eikä vain vierailla toisen luona. Se tavaroiden roudaaminen jäi sitten meidän vanhempien harteille, ei lasten. Nyt kun ovat jo koulussa niin itse koulukirjat kyllä kantavat olivatpa nyt sitten isällä tai äidillä. Aamulla kouluun ja sitten kotiin, tämä on meininki.Molemmissa kodeissa on omat huoneet tärkeine juttuineen.
Sitten elareista: Meillä kyllä isä maksaa elarit edelleen, ne on kyllä puolitettu siten, että maksaa vain puolet määrätystä ja ne menee erityiselle tilille, jonne itse laitan myös vähintään saman summan joka kuu. Sieltä sitten lasten maksut maksan (silmälasit, sairaalamaksut,vakuutukset, vaatteet, pyörät, harrastusvälineet jne.)Jos isä ostaa esim. vaatetta vähentää hän sen elarista. Kesällä heinäkuussa ei isä maksa elareita. Tämän olemme ihan yhdessä yhteisessä ymmärryksessä sopineet.
Kaverit on koko ajan samat, koska välimatkaa on noin km ja koulu siinä keskellä. Meillä aivan oikeesti lapset on tykänneet systeemistä ja ovat erittäin läheisiä molempien kanssa. Koulu menee tosi hyvin, kun molemmat niin isä, kuin äiti vieressä tukee. Ja tietty kun nyt ovat isompia ja "reviiri" on kasvanut niin käyvät esim. moikkaamassa ja sen leivän haukkaamassa esim. kotona, vaikka yön olisivat toisessa kotona.
En voi ymmärtää miksi jotkut näkee sen hirveänä mörkönä, jos lapsi on molempien kanssa (ja varsinkin äidit) aivan kuin se huonontaisi heidän äitiyttä, vaikka itse näen sen toisin, siinä äiti asettaa varmasti lapsen kaiken edelle ja ajattelee lapsen parasta.
Toki tämä tarkoittaa sitä, että olette aikuisia ihmisiä, jotka jättävät katkeruuden ja kaiken sen mustasukkaisuuden ja ilkeilyn toisen kustannuksella romukoppaan ja että voitte avoimesti keskustella lapsesta ja siitä mitä hänelle milloinkin kuuluu. Teidän täytyy olla rehellisiä ja kunnioittaa toista. Silloin se onnistuu mitä parhaiten ja suurta hedelmää saatte kyllä kantaa sitten kun lapsenne tulee murrosikään ja alkaa ne todelliset murheet. Nyt sen kyllä huomaa, mikä suuri apu siitä isästä on, kun pojalla hormoonit on alkaneet hyrrään;)
Hyvää kevään jatkoa ja Onnea!!
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja vieläpä kokemuksen rintaäänestä eikä mistään "musta tuntuu" -vastauksesta! Nyt vain toivon että tämän asian saisi hoidettua sovulla ja järki tunne voittaisi.
systeemillä kaks viikkoa - kaks viikkoa. Ja ihan hienosti toimii. Miettivät ensin myös tätä viikko -viikko, mutta sitten totesivat, että ehkä liian "vilkasta" vaihtoa, kun pienin oli silloin vasta 3.
Toiseen vanhempaan ovat yhteydessä tarvittaessa, lapset soittelevat ja näkevät toista vanhempaa, jos ikävä ehtii kahden viikon aikana tulla.
Synttäreitä juhlitaan sen luona, jolle synttärit sattuvat, myös sen viikon etävanhempi mukana.
Toimiva systeemi, mutta edellyttää varmaan aikuisten kypsyyttä. Tärkein varmaan lasten etu.
Alkuperäisen kirjoittajan kannattaisi varmaan ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, ja ilmaista tyytymättömyytensä tapaamisoikeuksiin ja ehdottaa uutta tilalle. Neuvottelemalla pääsee usein tuloksiin.
asiaa lapsen kannalta katsottuna ja olkaa aikuisia päätöksessänne. Lapsi on lapsi todella vähän aikaa. Teillä riittää aikuisuutta vielä kymmeniä vuosia. Yritä saada exäsi ymmärtämään tämä. Lapsi etusijalle .
Sitähän tässä ajattelen isänä. Toisaalta niin sanoo äitikin tekevänsä(kauheeta kun kaksi kotia). Molemmilla on siis eri mielipide lapsen parhaasta.......ja aika juoksee :( ...no onneksi kohta lapsenvalvojalle aika.
Viikko-viikkoa vastaan. Jotenkin sairasta. No tietenkin pitää tyttärensä puolta, mutta samoilla "hurskailla, lapsenetu"-teeseillä. Jotka perustuvat puhtaasti mutu-tietoon! Soitti minulle hädissään kun kuuli että sellaista toivon ja ajan.
..mietteitä ota vakavasti, kun ei ne hänelle kuulukkaan. Veri on vettä sakeampaa ja se tulee yleensä huomattua, kun erotaan. Meilläkin ex-anoppi aikanaan soitti ja jako minun ja ex-miehen lapset niin, että toinen toiselle ja toinen toiselle..laitoin kyllä topin asiaan heti ja ilmoitin exälle, että tähän asiaan ei sitten muita sotketa ja kun kaikki ulkopuoliset oli saatu pois sotkemasta meidän asioita, niin asiat alkoi hoitumaan, eikä mitään riitaa enään ollut. Ja anoppikin soitti ja pyysi anteeksi. Mitä lie poikansa hänelle sanonut??
Riittää kun sinä ja lapsesi äiti sovitte asiat. Ja muistuta, että lapselle on yhtä tärkeä myös isä eikä mikään "vieraileva tähti" hänen elämässään joka toinen viikonloppu.
Mielenkiintoista lukea itsestään netistä!
Kertakaikkiaan lumoavaa huomata miten totuus vääristyy kun asioita kuvataan vain yhdeltä kantilta, opettavaista meille kaikille.
Puuttumatta sen enempää keskusteluun, huomautan vain että olen yrittänyt jatkuvasti sopia exäni kanssa 4 päivän tapaamisesta, jonka lisäksi hän saa tulla tervehtimään lastaan, tai mennä ulos leikkimään tietty muulloinkin.Lisäksi luonnollisesti lomat sun muut.En tiedä miksi hän ei ole halunnut sitä.E-maksuista voin myös neuvotella.
Viikko-viikko vaatimus alkoi kun erosta yli vuosi ja tapasin uuden kivan miehen.
Kaikki me rakastamme lapsiamme ja toivomme heille parasta.Kuka tietää lapsen parhaan? Järkeä ja sydäntä tarvitaan.Voiko äiti tehdä vastoin sydämensä ääntä?
Mielenkiintoista joo...Toivottavasti luit koko ketjun..Ja sanot missä vääristelen. Viikko-viikkojutustahan oli puhetta jo eroa suunnitellessa ja silloin et suostunut..No tyydyin sitten nykykäytäntöön, johon en missään vaiheessa ole ollut tyytyväinen!..Eikä lapsikaan. Uusi miehesi ei ole tässä ratkaiseva..Oli häntä tai ei, on tilanne se että isänä haluan vuoroviikkoratkaisun ja lapsikin pitäisi siitä, näin uskon kun asia sovussa (?!!) hoidetaan...Sanoit:" Järkeä ja sydäntä tarvitaan.Voiko äiti tehdä vastoin sydämensä ääntä? "...Entä voiko isä???..Sinulla ei ole oikeutta "omia" lasta..Vai suostutko toisinpäin käytäntöön???