Oletteko koskaan pohtineet, miten suuri vaikutus lapsen kehittymiselle, on sillä, että biologiset vanhemmat ovat antaneet lapselle luvan asttua sijaisperheeseen. Tämä lapsen lupa olla lapsi ja ilman vastuuta sijaiskodissa asumisesta, on hänelle kuuluva oikeus, riippumatta siitä, tuntevatko biologiset vanhemmat olevansa väärin kohdeltuja ja huostaanoton olevan aiheeton.
Lupa asettua
Kalle
6726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eka perhe jossa lapseni oli,oli järkyttävä onneksi sen sitten soskutkin huomasivat,ja lapsi pääsi parempaan perheeseen,lapsi tietää,että hyväksyn tämän perheen,ja lapsellakin on siellä parempi olla kun entisessä paikassa,en koskaan sano pahaa sanaa sijaisperheestä päinvastoin,lapsi saa olla lapsi
henkilökemiat yksin vaikuttaa siihen, saako lapsi olla sijaisperheessä? Eli jos sinä koet perheen asialliseksi, et hauku perhettä. Mutta jos et pidä perheestä, et myöskään anna lapsesi pitää heistä.
raivottiin,nälvittiin ivallisesti lasta,ja lapsen omaa perhettä,suurimman osan ajasta lapsi oli omassa huoneessaan,puhelut sabotoitiin,Lapsi sanoi ettei milloinkaan halua nähdä sijaisperhettä,ja luojan kiitos ei ole pakko
oman tehtävänsä oikein ja olisi myönteinen myös lapsen omille vanhemmille.
Minun kohdallani tapahtui ns. väärä sijoitus, koska sijareille oli luvattu liikoja.
He alkoivat omistaa lastani heti, eivätkä ymmärtäneet olevansa vain väliaikaisia sijaisia?
Luulen, että tämä asetelma aiheuttaa suurimmat ongelmat sijareiden ja oikeiden vanhempien välille.
Roolit eivät ole selvät?
Meidän tilanteessa asiat menivät heti lukkoon, kun vaadin sovitut tapaamiset. Sairastuttiin tai keksittiin milloin mitäkin tekosyitä, etten saisi lasta mukaani.
Kerran yllätin heidät hakemalla itse lapseni. "Mahatautinen" perhe joi kahvia, kun tulin lastani hakemaan.
Olivat juuri kertoneet mahataudin syyksi, etteivät jaksa tuoda lasta.
Myös purkutilanne meni tappelun kautta voittoon. Siinä kysyttiin yksinhuoltajalta voimia, jaksamista ja tolkutonta pettymysten kestämistä ennen kuin lapsi oli taas kotona.
Kaikille sijareille ohjeeksi antaisin, jotta lapsi voi kiinnittyä teille: Muistakaa, että olette AINA ja VAIN sijaisia.
Perhe voi saada omat asiansa kuntoon joskus yllätysvauhdissa.
Lapsi kuuluu aina omaan kotiinsa, ei teille muuta kuin tilapäisesti!!
mutta sitten on niitä perheitä, jotka eivät koskaan saa asioitaan kuntoon, mutta välit biovanhempiin voivat silti olla hyvät.
Meidän onneksemme toinen vanhemmista nimenomaan halusi lapset meille ja kaikien näiden vuosien jälkeen olemme edelleen hyvissä väleissä.
Tapaamiset sujuvat ajallaan eikä lapset oireile millään tavalla mennessään tai tullessaan bion luota.
Siitä olen kiitollinen kypsälle biovanhemmalle.
Vastahakoisempi vanhempikin ymmärtää omat rajoituksensa eikä vaatimalla vaadi lapsia takaisin, taustalla sairaus joka tulee olemaan hänellä lopun ikänsä.
Tapaamisia yritetään järjestää mahdollisuuksien mukaan, mutta niitä on harvakseltaan, meistä riippumattomista syistä.
Eli voin olla AINA JA VAIN sijainen,mutta jos kysyisit sitä lapsilta, voisit hämmästyä vastauksesta.
Tiedän, että he ovat kiintyneet minuun koska ovat saaneet luvan biovanhemmiltaan, ja jos itse en heistä välittäisi kaikkien näiden vuosien jälkeen, olisin varsinainen hirviö.
pelkkä toi "annetaan lasten asettua / sopeutua" sijaisperheeseen.
Ei kai kukaan ihan täyspäinen vanhempi, on huostaan syytä tai ei, hauku lapsilleen sitä paikkaa jossa lapset joko joutuvat/ saavat asua.
Olisihan se täysin jo oman lapsen kiusaamista, alistaa lapsi pelolle.
Minun tapauksessani ainakin nuorempi poika on ja olosuhteisiin nähden viihtyy sijareiden luona, vanhempi lapsistani taas hatkaa tämän tästä.
Hän ei voi sietää paikkaa.
Eikä se todellakaan ole minun tai muiden manipulointia, vaan lapsen tahto ja näkemys paikasta.