Hei kaikki lääkiksen opiskelijat! Kertokaapas, millä eväillä pääsitte sisään. Luitteko lukiossa pitän matikan, fysiikan ja kemian? Kävittekö valmennuskursseja? Luitteko Galenoksen lisäksi muita teoksia? Omistan Ihmisen fysiologia -kirjan ja aattelin lukea sitä lisäksi. Entäs te, jotka suunnittelette lääkikseen hakemista? Miten olette valmistautuneet/valmistaudutte?
lääkikseen pyrkimisestä...
tytteli
131523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yritä otta sellainen mahdollisimman epäsosiaalinen asenne ja pyri mahdollisimman huonoon vuorovaikutukseen... sellaisia ainakin valmiit lääkärit ovat...
Ei kannata hakea lääkikseen kun rahansa voi ansaita helpomminkin kuin kuuntelemalla luulosairaitten valituksia.
en todellakaan ole minkään rahan perässä juoksemassa, onhan kyseessä sentään vaativa ja vastuullinen ammatti. En ole niitä ahnaita ihmisiä jotka kouluttautuvat johonkin paskamaiseen ammattiin pelkästään rahan takia. Minun intressini ovat puhdas mielenkiinto lääketieteeseen. Kyrsii kun täältä ei saa oikeita neuvoja, vaan pelkästään joitain turhanpäiväisiä kommentteja!!!
...kysymys on siitä, että miten lääkäriksi pääsee opiskelemaan! Ei pääsykokeessa mitata ihmisten sosiaalisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Ne opitaan sitten opiskelun ohessa ja riippuu paljon ihmisestä, miten ne oppii tai oppiiko ollenkaan. Ilmeisesti lääkärit, joiden vastaanotolla olet käynyt, eivät ole oppineet näitä taitoja... Sitäpaitsi, eikö ole tärkeintä että lääkäri osaa hoitaa potilaan terveeksi...
Tervehdys!
Olen itse myös ajatellut pyrkiä tänä keväänä lääkikseen. Mulla vaan ei taida olla kovinkaan hyviä mahdollisuuksia päästä ainakaan yo-todistuksen ja pääsykokeitten yhteispistemäärällä, kun meni yo-kokeet vähän poskelleen. Enkä oo vielä alottanut hirveesti lukeenkaan niihin, mutta ens viikolla se alkaa, kun yo-kokeet on ohi!
Lukiossa mulla on ollut pitkä matikka, kaikki fysiikan ja kemian pakolliset ja syventävät kurssit. Matikasta ka 9, fysiikasta ja kemiasta 10. Toisaalta olen kuullut juttua, että tolla pitkällä matikalla ei oo mitään tekemistä itse lääketieteen opiskelussa.
Monethan niitä valmennuskursseja on kehunu, että niistä olis apua, eikä niitten hintakaan tietty ole mikään este, jos ajattelee, että kyseessä olisi kuitenkin tulevaisuuden ammatti. Mutta itse en mene edes periaatten vuoksi minnekään valmennuskurssille. Jollen pääse sisään ilman, niin olen menemättä!! Tietys kaikkeni siihen laitan!
Ja tosiaan täytyyhän siihen lääkärin hommaan olla halua, ei sitä muuten jaksa opiskellakaan kuutta vuotta plus toiset kuus vuotta erikoistua!! Ja onhan siinä vähän enemmän opintoviikkoja tolle kuudelle vuodelle kuin esim. DI-tutkinnossa.. lääkiksessä muistaakseni 220 ov, DI:llä 180 ov!
Oletko itse menossa valmennuskurssille? Ja minne oot ajatellu mennä opiskeleen? Mää oon hakemassa Tampereelle, kun asun tässä lähellä. Kuopioonhan taitaa olla kaikista helpoin päästä!
Oho, sullahan on mainiot arvosanat mainitsemistasi aineista! Kyllähän siitä pitkästä matikasta on hyötyä siinä mielessä, että on hyvä laskurutiini ja laskut ei kaadu johonkin pieneen matemaattiseen ongelmaan! Kyllä varmasti,jos alat hyvissä ajoin lukeen Galenosta, oot vahvoilla pääsykokeissa. Sullahan on suht tuoreessa muistissa kemia ja fyssa.
En aio itsekkään käydä valmennuskursseja. olen aloittanut lukemisen hyvissä ajoin ja aikomukseni on lukea vielä paljon lisää, se saa riittää kohdallani. Jos tänä vuonna ei onnistu, nii seuraavana vuonna sitte uudestaan. Haen Ouluun koska asun täällä. Taidan itsekkin joutua siihen pelkkään pääsykoekiintiöön...
Joo, onnee sulle tosiaan myös niihin pääsykokeisiin!!
Niin noihin pääsykokeisiin voi ollakin hyötyä tosta pitkästä matikasta.. Vähän vaan tällä hetkellä ottaa päähän noi yo-kokeet, kun oli tavoitteena saada matikasta ee, mutta jostain syystä sitten epäonnistuin juuri sillä kertaa totaalisesti, kun olis juuri pitäny onnistua.. Maanantaina sitten täytyy soitella sille matikan opettajalle, millanen lopullinen tuomio sieltä tulee.. Olisin niin onnellinen, jos saisin edes m:n, koska sillä voi sitten juuri ja juuri päästä teknilliseen korkeakouluun, jos toi lääkis jostain syystä jää haaveeksi!
Niin että ei noi arvosanat paljoa tua paina, vaikka olis kuinka hyviä. Jostain syystä tää koulusysteemi ei hyväksy hirveestä tällasia epäonnistumisia... :(
mutta tosiaan onnea sulle!!
Haen itsekin lääkikseen ja minua kiinnostaisi tietää että kuinka monta kertaa aiot lukea Galenoksen ja miten pitkällä olet jo? Itse olen lukenut sen tähän mennessä kahdesti ja ainakin kolme kertaa olis vielä tarkotus kahlata se läpi. Muita kirjoja en aio lukea, koska eihän siinä pääsykokeessa edellytetä muuta kuin Galenoksen hallinta. Tietysti muista kirjoista voi saada laajemman näkemyksen siihen kaikkeen mitä Galenos käsittelee, mutta se vie aikaa.
Minkätyyppinen lukusuunnitelma sulla on? Minä voin lukea enintään 50 sivua päivässä. Lasketko paljon niillä Galenoksen kaavoilla? Mun mielestä jotku kaavat tuntuu niin turhilta ja luotan vaan siihen että niihin pitää vaan osata sijoittaa annetut lukuarvot jos niitä satutaan jollain tavalla kysymään.
Oulu on yksi minunkin vaihtoehdoistani, mutta mietin vielä.
Juu tervetuloa vaan lääketieteen kiehtovaan maailmaan!
Muistakaa, että ei se määrä vaan laatu. Ei ole tarkoitus kehuskella tässä, mutta itse luin kirjan muistaakseni kahteen kertaan ja lisäksi luin alleviivauksiani osittain uudestaan. Kaavoja on paljon ja niitä kaavojen johtamisia ei pahemmin kannata katsella.
Itse pääsykokeessa on toki tärkeää osata asioita, luonnollisesti. Mutta soveltavuutta ja nokkeluutta siellä tarvitaan mielestäni enemmän. Jotkut jotka ovat lukeneet kirjat miltei ulkoa, ovat menneet sekaisin helpoista asioista ja olleet huomaamatta muutamia vinkkejä yms.
Haasteita täältä lääkiksestä kyllä saa. Tänne vaan!
No olen nyt lukenut galenosta vasta puoleenväliin, mutta aion sen pari kertaa lukea kokonaisuudessaan. Se ensimmäinen osio on aikas raskasta luettavaa, varsinkin kun niitä kaavoja on paljon ja niitä pH-laskuja.. Eihän lääketieteessä hirveesti kaavoja yleensä käsitellä, että jos nyt opettelee suurinpiirtein miten niillä kaavoilla lasketaan, niin luultavasti riittää!!
Lukusuunnitelmaa ei ole vielä ollut, koska oon lukenut näihin yo-kokeisiin, mutta luultavasti sellanen 50 sivun päivävauhti on hyvä. Siinä ehtii vielä hyvin sisäistämään ne asiat!!
Niin siinä pääsykokeessa on noitten yliopiston opinto-oppaitten mukaan vain vaatimuksena se Galenos, ei mitään ylimääräisiä kirjoja. Tietenkin jotkut asiat voi olla järkevää lukea myös eri lähteisestä, koska tuo Galenos on tarkoituksella yritetty kirjoittaa hieman vaikeaselkoisesti!
Kiva saada tänne keskusteluihin mukaan oikea lääkisläinen!! :)
Montako kertaa sää yritit päästä sisään lääkikseen, vai pääsitkö jo ekalla yrittämällä? Teitkö kauan töitä tuon eteen? Mitkä aineet sulla koulussa, lähinnä lukiossa, olivat vahvoja?
Ja siitä itse opiskelusta.. Onko siellä sun opiskelupaikassa käytössä se ongelmalähtöinen opiskelu, mitä nyt käytetään ainakin treen yliopiston lääkiksellä? Ja onko tuo opiskelu kovinkin rankkaa? Jääkö paljon aikaa muulle elämälle? :) Onko se totta, että itse opetusta on vähemmän ja itseopiskelua olisi paljon? Onkos tuo opiskelu muuten kovaa eli pitääkö joka toinen päivä käydä siellä pyörtyilemässä, kun harjotellaan kliinisiä taitoja? ;)
Sori, jos tuli paljon kysymyksiä, mutta jos viitsit vaikka joihinkin vastata, niin olisin kiitollinen!!
Vastataanpa nyt ainakin johonkin. Toisella kerralla pääsin sisään. Tosin ekalla kerralla kävin vain katsomassa pääsykokeet, kun mietiskelin, että mihin oikeesti hakisin. No oisin silloinkin siään mennyt, jos oisin päässyt, mutta ei sinne lukematta pääse =) Mulla oli lukiossa vahvoja luonnontieteet. Numerot oli kaikista samaa luokkaa, mutta ehkä bilsan hallitsin parhaiten.
Täällä ei käytetä ongelmalähtöistä opiskelutapaa. Kyseisestä tavasta en osaa siten tietenkään kertoa omakohtaisesti mitään, mutta siitä on kuulunut sekä hyvää että huonoa palautetta (niin kuin asioista yleensä). Oon sen verran vähän aikaa vasta opiskellut, etten voi sanoa rankkuudesta kokonaisuudessaan mitään. Kuulemma kiire ja stressi kasvaa koko ajan, saapa nähdä.
Eihän sitä aikaa varmaan tarpeeksi ole, mutta kyllä pystyy (ja täytyy) tehdä jotain muutakin kuin opiskella. Lainaan erästä professoriamme: "Muistakaa elää opetellessanne elämää!" Luentoja on paljon (eivät pakollisia, mutta kannatta kyllä käydä), harkat ovat pakollisia ja sitten pitää itse vielä opiskella ne asiat. Jotkut harkat saattavat esin kuulostaa rankoilta, mutta ovat todella palkitsevia.
Tarpeeksi ongelmalähtöistä opiskelua kokeilleena voin kertoa että prekliinisessä opiskelussa(=teoreettisessa vaiheessa ennen potilastyötä) ongelmalähtöinen "opetus" on yhtä tyhjän kanssa. Opetusmetodi on kuolleena syntynyt ajatus jos sitä pitäisi soveltaa perusopetuksessa. Myöhemmässä vaiheessa se on toki ihan hyödyllinen kun perusteet on jo hallussa, mutta tämä pedagogian kukkanen on otettu käyttöön lähinnä siksi, että suuret gurut (joiden aikaisemmin piti luennoida päivät pitkät) voivat teettää hommansa pistämällä tumpelot assistentit pyörittämään tyhjänpäiväisiä keskustelupiirejä.