olen syönyt sepramia lähes vuoden loppuunpalamiseen ja siihen että sain ns paniikkikohtauksia heti kun asiat menivät vähänkään ikävästi, tuli epätoivoinenolo jne. Sepramia olen käyttänyt maks 30mg vrk ja apua saanut, mutta reilu vko sitten iski kiukkuisuus ja ärtynytolo ja aivan kuin olisi jatkuvassa rajussa univajeessa ja kun olen hereillä en vain oikein jaksa reagoida mihinkään on kun pää kävisi vanhalla akulla, en ymmärrä mistä tämä johtuu, lääkärini on lomalla ja on sanonut että saan itse tehdä annosmuutoksia. Onko oma serotoniini toiminta heräämässä vai lääkkeen teho laskemassa. Selvä muutos on olotilassa tapahtunut onko kokemuksia vastaavasta. Miten serotoniinitoiminta palautuu ja mistä titää että on aika laskea tai nostaa lääkitystä? Olisin kiitollinen neuvoista, oloani voisi kuvailla pingoittuneeksi,jännittyneeksi.
Neuvokaa!!!
Ymmälläni
3555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä saa sinut käyttämään näitä lääkkeitä?? Mikä elämässäsi mättää???
Jos et pysty itse REHELLISESTI tunnistamaan omaa tunnetilaasi, niin kysy sitä asiantuntijalta, älä näiltä nettipalstoilta.
Täällä on niin paljon humpuukkia ja vaikka todistaisin, että olen aidosti asialla, niin voitko luottaa minuun??????
Pillereille on muukin vaihtoehto. Usko se.
Hyvä "ymmälläni". Kärsin myös paniikkikohtauksista. Joskus on Helvetillisen tuskainen olo, kun paniikkikohtaus tulee. Olen syönyt myös Sepramia jo monta vuotta. Silti tulee kohtauksia usein. Usein, jos olen tiukilla rahallisesti kohtauksia tulee usein. Myös univaje, stressi sekä syömättömyys laukaisee kohtauksen. En osaa sanoa lääkityksen lisäämiseen mitään. Itse syön tabletin päivässä. Käy terveyskeskuksessa juttelemassa asiasta jonkun toisen lääkärin kanssa, jos oma lääkärisi on lomalla. Tsemppiä!
oletko ajatellut mitkä asiat ovat itsellesi kivoja ja joista nautit.tällaisen neuvon itse sain. Itse ajattelin aina muita ja tein kaiken mikä oli muille perheenjäsenille hyväksi ja sama työpaikalla. Eli hukkasin oman itseni. Meidän pitää tunnistaa itse oma jaksamisemme ja tehdä asioita sen mukaan. Nyt teen juttuja joista itse nautin ja se kummasti helpottaa. Jos sinulla on perhe voit keskustella asiasta heidän kanssaan jopa lapset ymmärtävät että jokaisella pitää olla myös omaa aikaa toteuttaa itseään. Loppujen lopuksi kaikki Ovat tyytyväisempiä kun itse ei ole ihan loppu.
Mielestäni lääkkeet ovat vain väliaikanen apu, hyvä sellainen, mutta sairauteen johtaneet syyt pitää tunnistaa ennen kuin pystymme paranemaan.