Siis kertokaa ihmeessä joku, miten menetellä, että saisi apua.
Ongelma on seuraava. Jouduin vuosia sitten hoitovirheen uhriksi, kyseinen lääkäri keksi kaunistella tapahtumat virheellisillä ja puutteellisilla saneluilla. Tämän vuoksi mitään virhettä ei virallisesti voida osoittaa tapahtuneeksi - siis hoidollisella puolella.
Tapahtumiin liittyviä virheitä, puutteita, yms on osoitettu useaan otteseen tapahtuneksi erilaisissa kantelu- ja valitusmenettelyissä. Tämä ei kuitenkaan riitä siihen, että yksikään taho voisi valvoittaa virheen tehnyttä lääkäriä/hoitoyksikköä korjaamaan puutteellisuudet ja virheellisyydet teksteissä. Tästä syystä en ole saanut, enkä saa korjaavaa hoitoa, apua, enkä korvauksia tapahtuneesta pysyvine (osittain korjattavine) haittoinen.
No, tästä on jo vuosia ja ainut konsti selvitä, on ollut lakaista kaikki tapahtunut maton alle ja yrittää unohtaa. Tämä toimikin kiitettävän monta vuotta, kunnes vastaan tuli uusi ongelma. Sairastuin ja nyt minun olisi pakko kyetä käymään kontrollaissa ja hoidossa siinä samassa sairaalassa!
Jonkun aikaa onnistuin pakottamaan itseni uuden sairauteni vuoksi kontrolleihin jne, mutta koska se oli joka kerta yhtä helvettiä (henkisesti), en enää kertakaikkiaan pysty siihen. Jos tiedän, että minulla on olemassa vastaanottoaika kyseiseen sairaalaan, en pysty nukkumaan, enkä keskittymään mihinkään.
Pelkästään jo kyseisen talon logon näkeminen aiheuttaa minussa valtavan reagtion. Sydän hakkaa, kädet vapisee, kylmä hiki valuu jne. Lisäksi tulee mieletön pelko, ahdistus, stressi, kiukku, viha, katkeruus, epäluulot jne... ja päälle kaikki muistot menneistä tapahtumista.
En siis saa vanhoja tapahtumia pois, enkä myöskään niiden vuoksi kykene uusiin käynteihin sairaalassa. Tämä taas aoheuttaa ongelman, kun ei ole tarkkaa käsitystä siitä, missä nykyinen terveydentila oikeen menee. EN kykene luottamaan mihinkään/kehenkään siinä paikassa, enkä kuitenkaan saa siirrätettyä hoitoani muuallekaan - siihen(kään) ei suostuta.
Olen yrittänyt useaan otteeseen hakea apua tähän piinaavaan ongelmaan terveyskeskuksesta, kyseisen sairaalan yleissairaalapsykiatrian poliklinikalta, paikallisesta mielenterveystoimistosta, psykiatrian päivystyksestä jne. Tuloksetta kaikki. "Koska en ole psykottinen, tai vaarallinen itselleni/muille, en ole myöskään hoidon tarpeessa".
No, nyt olen päätynyt siihen, että ainut konsti jatkaa elämää edes suhteellisen siedettävällä tavalla (myös läheisten näkökannalta), on minun hankittava vahva psyykelääkitys, jotta kykenen lakaisemaan kaiken tapahtuneen pois mielestäni. Ongelmaa se ei poista, mutta mahdollistaa sen kanssa elämisen ja mahdollisesti kykenen jatkossa käymään myös uusissa kontrolleissa...
Ongelman uusin käänne onkin nyt se, että miten ihmeessä oikeen saisin sen lääkityksen? Psykiatrille pitäisi päästä, mutta se vaikuttaa olevan mahdotonta... Tk-lääkäri sanoi viimeksi viimeviikolla, että psykiatrista hoitoa on saatavilla vain, jos on kyseessä psykoottinen, itsetuhoinen, tai toisille vaarallinen potilas. Koska en ole mitään näistä, niin eteenpäin ei pääse... "Sun pitää vaan muuttaa asennetta, muuta ei voi".
Asiantuntevia neuvoja siis kaivataan todella... kiitos!
Ongelma on seuraava. Jouduin vuosia sitten hoitovirheen uhriksi, kyseinen lääkäri keksi kaunistella tapahtumat virheellisillä ja puutteellisilla saneluilla. Tämän vuoksi mitään virhettä ei virallisesti voida osoittaa tapahtuneeksi - siis hoidollisella puolella.
Tapahtumiin liittyviä virheitä, puutteita, yms on osoitettu useaan otteseen tapahtuneksi erilaisissa kantelu- ja valitusmenettelyissä. Tämä ei kuitenkaan riitä siihen, että yksikään taho voisi valvoittaa virheen tehnyttä lääkäriä/hoitoyksikköä korjaamaan puutteellisuudet ja virheellisyydet teksteissä. Tästä syystä en ole saanut, enkä saa korjaavaa hoitoa, apua, enkä korvauksia tapahtuneesta pysyvine (osittain korjattavine) haittoinen.
No, tästä on jo vuosia ja ainut konsti selvitä, on ollut lakaista kaikki tapahtunut maton alle ja yrittää unohtaa. Tämä toimikin kiitettävän monta vuotta, kunnes vastaan tuli uusi ongelma. Sairastuin ja nyt minun olisi pakko kyetä käymään kontrollaissa ja hoidossa siinä samassa sairaalassa!
Jonkun aikaa onnistuin pakottamaan itseni uuden sairauteni vuoksi kontrolleihin jne, mutta koska se oli joka kerta yhtä helvettiä (henkisesti), en enää kertakaikkiaan pysty siihen. Jos tiedän, että minulla on olemassa vastaanottoaika kyseiseen sairaalaan, en pysty nukkumaan, enkä keskittymään mihinkään.
Pelkästään jo kyseisen talon logon näkeminen aiheuttaa minussa valtavan reagtion. Sydän hakkaa, kädet vapisee, kylmä hiki valuu jne. Lisäksi tulee mieletön pelko, ahdistus, stressi, kiukku, viha, katkeruus, epäluulot jne... ja päälle kaikki muistot menneistä tapahtumista.
En siis saa vanhoja tapahtumia pois, enkä myöskään niiden vuoksi kykene uusiin käynteihin sairaalassa. Tämä taas aoheuttaa ongelman, kun ei ole tarkkaa käsitystä siitä, missä nykyinen terveydentila oikeen menee. EN kykene luottamaan mihinkään/kehenkään siinä paikassa, enkä kuitenkaan saa siirrätettyä hoitoani muuallekaan - siihen(kään) ei suostuta.
Olen yrittänyt useaan otteeseen hakea apua tähän piinaavaan ongelmaan terveyskeskuksesta, kyseisen sairaalan yleissairaalapsykiatrian poliklinikalta, paikallisesta mielenterveystoimistosta, psykiatrian päivystyksestä jne. Tuloksetta kaikki. "Koska en ole psykottinen, tai vaarallinen itselleni/muille, en ole myöskään hoidon tarpeessa".
No, nyt olen päätynyt siihen, että ainut konsti jatkaa elämää edes suhteellisen siedettävällä tavalla (myös läheisten näkökannalta), on minun hankittava vahva psyykelääkitys, jotta kykenen lakaisemaan kaiken tapahtuneen pois mielestäni. Ongelmaa se ei poista, mutta mahdollistaa sen kanssa elämisen ja mahdollisesti kykenen jatkossa käymään myös uusissa kontrolleissa...
Ongelman uusin käänne onkin nyt se, että miten ihmeessä oikeen saisin sen lääkityksen? Psykiatrille pitäisi päästä, mutta se vaikuttaa olevan mahdotonta... Tk-lääkäri sanoi viimeksi viimeviikolla, että psykiatrista hoitoa on saatavilla vain, jos on kyseessä psykoottinen, itsetuhoinen, tai toisille vaarallinen potilas. Koska en ole mitään näistä, niin eteenpäin ei pääse... "Sun pitää vaan muuttaa asennetta, muuta ei voi".
Asiantuntevia neuvoja siis kaivataan todella... kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
psyykelääkkeitä,ainekin minä olen saanut.
...sitä luulisi ja kai näin pitäisi ollakin, käytännössä nää tk-käynnit ovat vaan olleet kerta toisensa jälkeen "käsien levittelyä". Turhauttavaa, tuskastuttavaa ja aina vaan pahempaan epätoivoon ajavaa menettelyä... Psyykelääkkeitä en siis hyväksy itse, enkä pidä niitä millään muotoa hyväksyttävänä ratkaisuna pidemmän päälle, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei tunnu olevan, koska menneisyyden virheitä ei haluta myöntää, saati sitte oikaista.
Jätä ne arvauskeskuksen puoskarit omaan arvoonsa ja mene suoraan yksityiselle.
...ei ole varaa, tämä taisi jäädä mainitsematta. Yksityinen sektori on hyvätuloisia varten ja koska itse kuulun pätkätöitä tekevään kansanryhmään, jo peklkkä perustoimeentulo on yleensä vaakalaudalla - yksityisten hinnat puolestaan pilvissä ja näin ollen tavoittamattomissa.
No olipas siinä kertomus. Monenlaisia virheitä sitä tehdään,huh,huh!. Minä ainakin menisin yksityiselle lääkärille .
mykrä
...menisin hyvin mieluusti itsekin, jos siihen siis vain olisi taloudellisia resursseja.
Yksityissektorin toinen kyseenalainen puoli on se, että ainakin täällä meillä päin nämä samaiset lääkärit tekevät päivätyönsä kyseisen julkisen sektorin palveluksessa ja ovat näin ollen tavallaan "jäävejä" kritisoimaan esim sitä vanhaa hoitovirhettä. Kerran olen kokeillut sitä tietä, mutta tuloksetta. Lääkäri teki selväksi sen, ettei hän ryhdy kyseenalaistamaan kollegansa tekemisiä. Ainut reitti olisi haastaa oikeuteen, mutta yleensä ne jutut eivät "menesty". "Meidän talon väki ei toisiaan vastaan todista" -oli kommentti jo alkumetreillä.
"...olen päätynyt siihen, että ainut konsti jatkaa elämää edes suhteellisen siedettävällä tavalla... on minun hankittava vahva psyykelääkitys, jotta kykenen lakaisemaan kaiken tapahtuneen pois mielestäni."
Mistä päättelit että psyykelääkitys toimii tuolla tavalla? Vahva psyykelääkitys ei mielestäni ole ratkaisu tähän sinun tilanteeseesi. Se voi viedä asioita jopa huonompaan suuntaan. Ymmärrän että olet epätoivoinen ja siksi etsit mitä tahansa joka voisi auttaa. Kuitenkaan psyykelääkkeillä ei ole leikkimistä!
Olen pahoillani etten osaa sinua auttaa tai neuvoa mitä sitten tekisit.. Halusin vain varoittaa että lääkkeet saattaisivat pahentaa tilannettasi!