Mä oon sanonu melko suoraan kaikil, mikä oon.. Vaik suurin osa onki hetero-orientoituneita ihmisiä, niin hämmärstyttävää, et kaik on ottanu asian ihan positiiviseti..
Onks muil millasii kokemuksia?
Musta alkaa tuntua, et meil lepakoil alkaa olla nykyään jo kissanpäivät:)
Onks muil millasii kokemuksia?
Musta alkaa tuntua, et meil lepakoil alkaa olla nykyään jo kissanpäivät:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
että aika pitkälle se on omasta asenteesta kiinni, et miten ihmiset suhtautuu.
Riippuu aika vahvasti siitä missä ja millaisessa paikassa on töissä. Kulttuurialalla esimerkiksi on ollut perinteisesti melko avoin ja hyväksyvä ilmapiiri; kenenkään kulmakarvat eivät juurikaan nouse, eikä siitä ainakaan tule minkäänlaisia vaikeuksia. Toinen ääripää voisi olla seurakuntatyö, jossa työskentely lienee miltei mahdotonta avoimesti homona tai lesbona. Ainakin hyvin vaikeaa.
Pääkaupunkiseudulla tilanne on yleisesti ottaen varmasti parempi kuin muualla Suomessa; yksinkertaisesti siksi, että ihmiset elävät avoimemmin ja heitä on paljon. Valtapopulaatio alkaa tottua ja ottaa rennommin. Mutta mikään kaikkialla vallitseva totuus se ei varmasti ole pk-seudullakaan.
Vaikea on olla yhteisössä, jossa muut tai vaikkapa osa ihmisistä suhtautuu sinuun kuin mahdollisesti tarttuvaan tautiin, vaikka miten itse olisit sinut itsesi kanssa ja tulisit muiden kanssa toimeen. Toisten asenteita kun ei väkisin voi vääntää pois päältä. Siksi moni miettii pitkään kertoisiko ja kelle mahdollisesti kertoisi vaiko kaikille.
Työelämässä olen aina antanut ihmisten olettaa minun olevan hetero. Ystävät ovat löytyneet muualta, kuin työpaikalta.
Pidän muutenkin tiettyä etäisyyttä työyhteisöön. Teen työni hyvin ja olen kohtelias työkavereille, mutta en kertoile juurikaan henk.koht. asioitani heille. Pikkujouluissa tms. saatan käydä, mutta muuten työajan jälkeen olen harvoin tekemisissä työkavereiden kanssa.
Työpaikka on työntekoa ja palkan saantia, ei sosiaalisia suhteita, varten. Pakollinen paha materialististen halujeni toteuttamista varten.
asennoitua, eikä siinä mitään.
Mulle työpaikka on paitsi tienaamista, myös viihtymistä varten, ja työyhteisö on yksi niistä sosiaalisista yhteisöistä, joihin kuulun. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa kannattaa tulla toimeen. Se ei mulle kuitenkaan riitä, vaan myös ystävystyn aina joidenkin työkavereiden kanssa. Heille sitten puhun asioistani niinkuin kavereille yleensä puhutaan.
Mäkään en ole suuntautumistani toitottanut millään työpaikalla, mutta en piilotellutkaan, ja vakiduunissa kyllä tiedetään, että seurustelen naisen kanssa. Näistä on ollut puhetta ennenkin, mutta on ollut hassua huomata, että puutarha-alalla (ainakin Helsingissä) tuntuu olevan aika korkea tuo "homoprosentti", eli ihan reippaasti kaapista ulkonaolevia ei-heteroita on enemmän kuin mikään arvioitu keskiverto kansasta. Sekä miehiä että naisia. On siellä myös ahdasmielisiä ihmisiä (ja voihan sateenkaarikansakin olla ahdasmielistä), mutta jörriköistä ei tarvitse välittää.
On tällä hetkellä tiedossa työpaikka, jossa olen sijaistanut silloin tällöin. Pakko sanoa, että haluani mennä kyseiseen työpaikkaan hillitsee työtoveri, jonka mielestä homous on väärin. Tuntuu, että sos-ja terveysaloilla on enemmän foobikkoja kuin muilla. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Kaikki ei todella elä vuotta 2007 vaan aikaa kivi...jolloin silloin varmaan homoiltiin rennommin.
Ei ole oikein, että vähemmistönä tarvitsisi jättää itsestään kertomatta asioita kahvipöydässä kun muut kertovat perheasioistaan.
Kuitenkin mulla on vielä lapsenusko, että sellaisen työyhteisön löytäminen on mahdollista, jossa saa olla sitä mitä on.Näin siksi, että tiedän muutamia sos.alalla työskenteleviä lesboja, joilla on avoin ja ihana työyhteisö.
On varmasti helpompaa, jos uuteen työpaikkaan mennessään valitsee "avoimen mallin" ja kertoo identiteetistään tai ei ainakaan salaile sitä.
Paljon vaikeampaa on vuosien jälkeen kertoa työtovereille itsestään jotain sellaista, mitä kukaan ei olisi koskaan uskonut kuulevansa.
Riippuu työpaikasta ja henkilöistä.
Kyllä asia voi ollakin näin. Mielestäni jos asiasta tulee puhetta ei pidä valehdella mut jos asiasta ei puhuta niin turha huudella.
En ole koskaan ollut työssä, jossa olisi kahvipöytä tai aikaa keskustella sen ympärillä.
Siskon kaveri on sos- ja terv. alalla. On se aivan avoimesti bisse ja muutenki erilaine, mut valittiin töissään just luottamustehtävään.
Olen töissä Helsingissä sosiaalialalla. En ole mitenkään toitottanut lesbouttani, asia on tullut esille pikkuhiljaa parin vuoden aikana. Siinä vaiheessa kun menin naimisiin vaimoni kanssa viimeisetkin saivat tietää. Ei aiheuttanut asennemuutosta ja komean häälahjankin sain.
Ihanaa kuulla, että sulla menee sosiaalialan työyhteisössä noin hyvin!! Kade...
munkin työkamut asian tietää ja ei oo heille mikään ongelma.
En oo asiaa sen kummemmin aatellu, et töis pitäis erityisemmin kertoa. Enkä vättämättä edes erityisemmin kertois vaikka kysyttäis. Luultavasti vastaisin jotain ympäripyöreetä, et rakastun yleensä ihmiseen, tai jotain.
Tiedän kyllä, että musta tiedetään. No, ei se kyllä ole mitenkään vaikea arvata, kun en ole pyrkinyt mitään sen kummemmin salaileenkaan. Tietävät, jos tietävät, so what.
Ongelmia? Ei o ilmenny, ainakaan tän asian kanssa.
järjestettäisiin suuntautumisen mukaan. Kaikki lesbot omaan työpaikkaan, homot omaansa ja hetskut omaansa.
Ei tarvítsis järkeillä sanooko vai ei.
Olen ollut nykyisessä työssäni nyt n. 2 vuotta. En tiedä tietääkö porukka suuntautumisestani vai ei. Luulisin että osa ainakin aavistelee jotain(nuoremmat)...ja osa taas ei varmaankaan kun tuskin tietävät edes mitä lesbous on:-)
Multa on kysytty että seurustelenko ja sanoin että "kyllä", mutta siitä ei tullut kysymyksiä sen enempää niin katsoin turhaksi alkaa jauhamaan asiasta sen enempää.
On jännä juttu huomata että jotkut homofoobikot pitävät julistamisena sitä jos itse oma-aloitteisesti kertoo olevansa homoseksuaali. Vaikka kertoisi ihan normaalisti ilman mitään erikoisuuksia seurustelevansa naisen kanssa. Niiden mielestä on jotenkin yliampuvaa kertoa tollanen normaali juttu. Jos Liisa kertoo että "arvatkaa löysin ihanan tyypin ja nyt seurustelen sen Villen kanssa" kaikki on vaan että ihanaaaaa! Jos taas Liisa kertoisi että onkin löytänyt ihanan tyypin nimeltään Maija, heti jotkut ärsyyntyvät. Ihmeellistä!
Ihmisenä mä ainakin töissä oon ja kaikkialla muuallakin oon. Miksi seksuaalista identiteettiään pitäisi tuoda jotenkin erityisesti esiin joka paikassa? Miksi? Oi Miksi?
että olisi tarve tuoda seksuaalista identiteettiään suuresti esiin, vaan siitä, että kun samoin kun naistyökaveri puhuu joskus "Pertistään" minäkin voin joskus mainita "Pirkon".