11v. kaksoset liikaa yhdessä???!!!!

Ymmärrän huolesi hyvin! Useinhan suositellaankin, että toisistaan tukea saavien kaksosten pitäisi saada olla samalla luokalla, eikä heitä saa väkisin erottaa. Ja kirjoitit kuitenkin, että heillä on omiakin ystäviä ja harrastuksia, joten mielestäni olet ihan oikeilla linjoilla. Pidä vaan puolesi! Ja kuuntele lastesi mielipiteitä.
Mielestäni yläasteelle siirtyessä tyttösi ovat jo niin isoja, että voivat ja saavat päättää asian itse, ei siihen ainakaan koulu voi ratkaisua tehdä! Oletko muuten koskaan kysynyt opelta, miksi hän kokee tuon kiintymyssiteen liian vahvaksi? Ja luuleeko hän, että heistä tulee vähemmän tärkeitä toisilleen, jos istuvat tunnit eri luokissa? (Tämähän ei pidä paikkaansa, mutta voi kyllä tehdä lapselle ahdistusta, varsinkin jos toinen kokee, että toisella ei ole esim. niin hyvää kaveria luokassaan kuin itsellä on, ja tämä varsinkin hiljaisempien ja ujompien kaksosten kohdalla.) Häiritsevätkö he open työtä? Kiusaavatko tiiminä muita? Kertomuksestasi päätellen eivät?
Mieleeni tuli pari juttua, mitkä voivat olla opettajalla mielipiteitten takana: jos tyttösi ovat kovin samanlaisia ja samantasoisia, voi hänen olla vaikeaa tehdä eroa heidän välilleen ja arvioida heitä, välillä jopa erottaa heitä. Tämä voi tehdä opettajalle epävarmuuden tunnetta tyttöjesi edessä. Lisäksi monesti "heikompi" aikuinenkin kokee olonsa epävarmemmaksi tällaisen parivaljakon edessä, koska opettajakin tietää, että siinä tyttöjesi välissä on sidos, jota kukaan ei (edes vanhemmat) voi vielä hetkauttaa, hän voi kokea tyttöjesi mielipiteet ja teot todellista vahvemmaksi. Lisäksi opettajalla voi olla asiasta se vanha käsitys, että kaksosten pitäisi olla tilanteesta riippumatta eri luokalla. Lisäksi yksösillähän monesti open mielipide on tuossa ala-asteen aikaan kaiken muun ylittävä (jopa isän ja äidin), mutta tyttönne saattavat olla "immuuneja" tällekin auktoriteetille ääritilanteissa (kuten usein varmaan teidän vanhempienkin), ja se "voima" saattaa opettajaa hämätä. (Me vanhemmat taidamme olla siihen tottuneita ;) Toinen itkee, kun toista komentaa, että äiti et saa olla vihainen "Jussille", ja pikkusisko nauraa vieressä, että ihan oikein sinulle "Jussi"... :) )
Toivottavasti ymmärrät ajatukseni, sekavaa tekstiä taisi tulla :) Itsellänikin on identtiset kaksoset, joskin omiasi nuoremmat, joten tiedän kyllä tuon siteen tyttöjesi välissä, turha ja lapsia vahingoittava sitä on väkivalloin yrittää katkaista! Antaa heidän olla toistensa parhaat kaverit... kyllä aika sen siteen joskus löyhentää, tuskin ja toivottavasti ei kokonaan katkaise.
Tsemppiä teille ja mukavaa kevään jatkoa.

Meillä on epäidenttiset kaksoset, jotka olivat ala-asteella samalla luokalla, mutta eri ryhmissä.

Yläasteelle siirryttäessä kukaan ei edes kysynyt, haluammeko heidät samalle vai eri luokille - he pääsivät/joutuivat automaattisesti SAMALLE luokalle.

Uskon, että vanhempia kuunnellaan tässä asiassa,
ottakaa vain asia rohkeasti puheeksi, jos se askarruttaa mieltänne :)

Minusta yksilöllisyyttä korostetaan nykyisin liikaa. Ihmiset eivät saa tukeutua kehenkään, vaan yksin pitäisi pärjätä. SIKSI minusta ainakin on ihanaa että kaksosilla/monikoilla on mahdollisuus tukeutua toisiinsa ja toivon sen kestävän läpi elämän. Se ei tarkoita etteivät osaisi elää omaa elämää, sisarus vain auttaa siinä.

olen identtinen kaksonen ja nyt jo muutaman vuoden yli kakskymppinen.Olimme siskoni kanssa ala-asteen samalla luokalla ( yksi opettaja ei huolinut kaksosia ollenkaan luokalleen) ja meillä oli yhteiset ystävät ja harrastukset. Yläasteelle mennessä olimme rinnakkaisluokilla, josta ei ollut ongelmia; tuli uusia ja omiakin ystäviä, mutta edelleensuurin osa osa oli yhteisiä. Lukiossa olimme taas samalla luokalla, koska luokat jaettiin aakkosjärjestyksessä. Lukion jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle, josta otimme yhteisen asunnon, jossa tosin itse oikeastaan vain vierailin mieskuvioiden vuoksi. Kävimme myös uudella paikkakunnalla samaa koulua, mutta tuttavapiiri alkoi kummallakin laajeta omille teille miesten vuoksi. Muutaman kuukauden kuluttua muutosta muutimme kumpikin yhteen poikaystäviemme kanssa.
Nyt asumme vain noin kilometrin päässä toisistamme ja olemme samassa työpaikassa, tosin eri vuoroissa, mutta suhde on melkeimpä yhtä läheinen kuin ennenkin. Tosin työn vuoksi vierailut vähissä.
Minun mielestäni kaksosia ei saa erottaa toisistaan vastoin heidän omaa tahtoaan, koska ainakin itselle se olisi lapsena ollut satojen itkujen paikka. Kaikki sanoivat kun olimme 18-v että me ei varmaan koskaan selvitä ilman toista, vaan kun senkin "eroamisen" tekee omasta tahdostaan ja omalla aikataululla niin se varmasti onnistuu ilman, että koko maailma kaatuu. Tosin kaikkihan ovat yksilöitä. Onnea päätöksiin ja muista kuunnella myös lastesi mielipiteitä!

Minä olin nuorena naimisissa kaksosen kanssa. Kun hän meni armeijaan, pääsi hän samaan komppanjaan , samaan tupaan.

Siihenaikaan ainakin oli armeijan sääntö, kaksosia ei saa erottaa. Ne eivät pärjää armeijassa ilman toista. Tuedä häntä kuin lie nykyisin.

Ja avioliitosta ei sit tullut mitään, kun en osannut olla naimisissa kahden kanssa.

Olen 35v. nainen ja identtinen kaksonen. Ymmärrän huolesi tyttöjesi suhteen, sillä olen käynyt elämässäni samoja asioita läpi. Saimme olla siskoni kanssa samalla luokalla koko ala-asteen, mutta kun menimme yläasteelle, niin opettajien puolelta alkoi väkisin erottaminen. "Pitäis olla eri luokalla, että itsenäistyisivät paremmin jne..." Ja kasilla se tapahtui, meidät oli laitettu eri luokille. Me itkimme ja sanoimme äidille, ettei meitä voi erottaa. Äiti soitti itse rehtorille ja sanoi, että meidän pitää saada olla samalla luokalla tai sit vaihdetaan koulua. Ja niin saatiin olla loppu yläastekin samalla luokalla. Lukiossa olimme automaattisesti samalla luokalla ainevalintojen takia ja sehän meille passasi. 19-vuotiaana kaksossiskoni muutti pois kotoa poikakaverinsa kanssa yhteen ja siitä lahti käyntiin eräänlainen itsenäistyminen.

Olemme kulkeneet toistemme rinnalla kaikki nämä vuodet. Olemme yhä edelleen toistemme parhaat kaverit ja asumme vain viiden kilsan päässä toisistamme. Näemme melkein päivittäin. Olemme samalla alalla töissä ja kuljemme yhdessä työmatkoja. Kuitenkin meillä on omat kodit, miehet ja lapset. Ja silti olemme yhtä suurta perhettä. Kohdallani kaksosuus on ollut melkein aina positiivista. Meillä on sellainen side, jota ei voi katkaista. Yrittäjiä on kyllä ollut. Olen niin kiitollinen äidilleni, joka antoi meidän kasvaa samanlaisina ja kuitenkin omina persoonina yrittämättä muuttaa meitä. Ja äidin ja isän onneksi menemme lomilla kotiin pohjoiseen aina yhdessä lasten kanssa - johan niiden kaksio täyttyy elämästä, hehehe.

Äitinä ole lastesi tukena. Heillä on jotain niin ainutlaatuista, mikä herättää useimiten vain kateutta ja hämmennystä ihmisissä. Tytöt tarvitsevat toisiaan, enemmän ja vähemmän. Ja yritä selittää koulussa opeille, että sinulle on vanhempana helpompaa, jos tytöt ovat samalla luokalla - samat kokeet, lukujärjestys ja samanpituinen koulupäivä, ja toinen turvana kotimatkalla. Onnea kaksosten kasvatukseen.

Kyllä tytöt haluavat olla yhdessä ja sen aijonkin sallia. Mukava kuulla jo aikuisiässä olevien kaksosten kommentteja. Tänäänkin, kun toinen tytöistä kipeä ja pois koulusta, oli toisella kouluunlähtö kankeaa. Tavallisesti mennään reippain mielin. Kiitos teille vielä kerran ja aurinkoista kevättä.

"Tytöt ovat ujoja ja hiljaisia, siksi toisen antama tuki tärkeää."

-----------
tuntuu aika pahalta,
hiljaisuus johtuukin siitä, kun heillä on niin pieni kielellinne varasto sanoja, kun kaveripiiri ei ole niitä lisää tuottanut.

olet todella väärässä jos et opopettajaa usko.

Ei mikään uusi tuleva ikä auta.
Perusasiat pitäisi ola kunnossa kouluun mennessä,
kaikki loput ennen tuota murosikää jossa he jo ovat.

Nyt olisi todella kiire luotaa oikeisiin ammatilaisiin,
muuten tule ikuinen harmi,
esim. 14-15v alkavat hakemaan noin 25v laitapuolen poikia tuekseen.
Silloin on peli menetetety.

Meillä oli kaksoset, identtiset, viisaudenhampatkin oetettiin pois lähes samaan aikaan, vieraalta tuo tuntuu aivan vain sadulta.

Mutta he vaativat jo eri luokille heti kun kouluun pääsivät,
Joululomasta 1. luokalla vaihdettiin.
Aina ovat olleet eri paikkakunnila nytkin opiskelemassa.

Eli kumpa löytäisit oikean opettajan ja avustajan johon luotat.
Ja jos olet opettajaa moittinut, tai jopa lyönyt luulin korvaan,
pyydä anteeksi opetajalta,
anteeksipyyntö on aina asiaa.

Kuten muutama aiempikin vastannut, olen itse identtinen kaksonen, nyt jo päälle kolmenkympin. Siskon kanssa oltiin koko koulun läpi (ala- ja yläaste sekä lukio) samalla luokalla, lisäksi vielä muuteltiinkin pienempänä useampaan otteeseen paikkakunnalta toiselle. Eikä kukaan koskaan edes maininnut, että pitäisi eri luokille laittaa. Siskon olemassaolo teki sosiaalisesti rohkeaksi (meistä kumpikaan ei ole koskaan ollut järin ujo tai hiljainen)ja teki helpommaksi "omana itsenä pysymisen" esim. yläasteella, kun ympäristön paine olla jonkun tietyn muotin mukainen oli suurimmillaan. Itsenäistyminen siinä kaksossuhteessa tapahtui kyllä sitten omia aikojaan, tapeltiin välillä ja tasapainoteltiin dynamiikkaa uudestaan. Kotoa itsenäistyminen meni ihan yhtä luontevasti ja sujuvasti kuten muillakin ja opiskelemaan päädyttiinkin eri paikkakunnille.

Ehkä se opettaja arvelee, että se ujous ja hiljaisuus johtuu siitä että ei niin tarvitse avautua ulospäin kun on sisko siinä...itse kyllä tosiaan koin vaikutuksen täsmälleen päinvastaisena. Ja ihmisethän on yksilöitä! Meidän luokalla oli monta ujoa ja hiljaista tyttöä, mutta niillä ei tainnut olla sisaruksia ollenkaan. Jos on kavereita ja harrastuksia, niin en minä kyllä tasan käsitä miksi se kenenkään napaa kaivaa että ovat yhdessä. Minua se ei ole ikinä haitannut yhtään missään. Itse en vaihtaisi mihinkän sitä ihmissudetta, on se sen verran tanakkaa tekoa :)

Täällä myös identtinen kaksonen. Koulut kävimme samalla luokalla ala-asteelta lukion loppuun. Itse halusimme pysyä samalla luokalla, rohkeus ei riittänyt hakeutua eri luokille mm. kaverisuhteiden takia, eikä kotoakaan siihen mitenkään kannustettu. Mutta. Jälkikäteen olen huomannut, että eri luokilla olo olisi ollut todella rakentava juttu. Olin meistä kahdesta arempi ja pääsin liian helpolla siskoni turvin. Hän hoiti asioitamme ja toimi puhemiehenä ja huolehti molempien asioista. Vasta muutettuamme eri paikkakunnille, tajusin kuinka paljon olin elänyt hänen mukaansa. Vasta "erottuamme" aloin elää niin kuin tosiaan itse tahdoin.

Se, että on koulussa eri luokilla on vain osa lapsen päivää. Kyllä siinä on senkin jälkeen monta tuntia aikaa olla yhdessä. Arkojen yksöstenkin on vain selvittävä ilman sisaruksen tukea koululuokallaan. Yhdessä olosta ei mielestäni ole sinällään haittaa, mutta elämä voi olla paljon rikkaampaa, kun on välillä erossa kaksosestaan. Tämä on minun näkemykseni ja kokemukseni, älköön kukaan siitä loukkaantuko.