Käsittääkseni Päivämiehessäkin on usein kirjoitettu, miten vaarallista on uskovaisen (vl:n) alkaa vikoilemaan eli näkemään vikoja vanhoillislestadiolaisuudessa eli Jumalan valtakunnassa. Vaarallista? Johtaako se vikoilu automaattisesti lopulta vl-uskon hylkäämiseen ja helvettiin joutumiseen?
Saako vanhoillislestadiolaisuudessa kyseenalaistaa ja esittää mielipiteitään ilman, että alkaa hoitamiset? Eikö ihmiselle kuulu oikeus nähdä asioissa erilaisia puolia, hyviä ja huonoja. Eihän kaikki vikoilu ole väärää. Jos ei saa koskaan mitään pohtia eikä arvostella, johtaa se pienestä pitäen kasvamaan mustavalkoiseksi ajattelutavaltaan. Ja se on haitallista tässä elämässä olla mustavalkoinen.
Miten on seurakunnissa keskusteluilloissa, esittääkö joku joskus omia mielipiteitään ja saadaanko aikaan selvästi perinteisestä poikkeavaa keskustelua? Usein kai ne esitetyt mielipiteet ovat seurakunnan yleisten mielipiteiden toistamista. Mutta omaa mielipidettä esim.hoitokokousten kauheuksista tuskin uskaltaa kovinkaan moni esittää, julkisesti.
Kun omien eriävien mielipiteiden ilmaisua pidetään heti Jumalan valtakuntaa vastaan hyökkäämisenä, niin saadaan jo tuolla ihmiset hiljenemään ja ajattelemaan samalla tavalla. Onhan se joillekin pelottava uhkaus, että hyökkää samalla Jumalaakin vastaan, jos ei ole samaa mieltä seurakunnan kanssa.
Mutta johtaako Jumalan valtakunnan vikoilu automaattisesti siihen, että ihminen lähtee vanhoillislestadiolaisuudesta? Joskus kritiikin esittämisen estäminenkin itsessään johtaa siihen, että ihminen vähitellen kypsyy ajatukseen, että "täältä on päästävä pois".
Saako vanhoillislestadiolaisuudessa kyseenalaistaa ja esittää mielipiteitään ilman, että alkaa hoitamiset? Eikö ihmiselle kuulu oikeus nähdä asioissa erilaisia puolia, hyviä ja huonoja. Eihän kaikki vikoilu ole väärää. Jos ei saa koskaan mitään pohtia eikä arvostella, johtaa se pienestä pitäen kasvamaan mustavalkoiseksi ajattelutavaltaan. Ja se on haitallista tässä elämässä olla mustavalkoinen.
Miten on seurakunnissa keskusteluilloissa, esittääkö joku joskus omia mielipiteitään ja saadaanko aikaan selvästi perinteisestä poikkeavaa keskustelua? Usein kai ne esitetyt mielipiteet ovat seurakunnan yleisten mielipiteiden toistamista. Mutta omaa mielipidettä esim.hoitokokousten kauheuksista tuskin uskaltaa kovinkaan moni esittää, julkisesti.
Kun omien eriävien mielipiteiden ilmaisua pidetään heti Jumalan valtakuntaa vastaan hyökkäämisenä, niin saadaan jo tuolla ihmiset hiljenemään ja ajattelemaan samalla tavalla. Onhan se joillekin pelottava uhkaus, että hyökkää samalla Jumalaakin vastaan, jos ei ole samaa mieltä seurakunnan kanssa.
Mutta johtaako Jumalan valtakunnan vikoilu automaattisesti siihen, että ihminen lähtee vanhoillislestadiolaisuudesta? Joskus kritiikin esittämisen estäminenkin itsessään johtaa siihen, että ihminen vähitellen kypsyy ajatukseen, että "täältä on päästävä pois".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hoidettu on totisesti sellainen, joka ajattelee, että vanhoillislestadiolaisuus on Jumalan valtakunta.
Ja minun mielestäni vanhoillislestadiolaiset ovat aikalailla hoidettuja uskomaan ja ajattelemaan sillä tietyllä tavalla...
Tuosta "vikoilusta", itse aikani vikoilin ja löysin ulos.
Se on ollut elämäni onnellisin matka, kun on saanut jättää taakseen orjuuden ja yhtyä oikeaan uskon iloon.
Mutta sellaiselta ihmiseltä, joka uskonnon syövereissä ui syvimmin, se ei ole mahdollista. Ne ne ovat niitä, jotka täälläkin hyssyttelevät, että menetät uskosi jos alat "vikoilemaan".
Pah, kyllä Jumala on niin viisas, että siltä passaa vähän kyselläkin.
Et kertonut, millaisia ne vikoilemisesi olivat.
Minulla olisi vikoiltavaa tupakoinnista, mutta kun en kehtaa sitä oikeassa paikassa esittää, esitän sen täällä, vaikka siitä mitään hyötyä ole, koska on hyvin vähän niitä pamppuja, jotka tätä palstaa seuraavat.
Ja kun Jumalalta ei voi mitään kysellä, ei se voi vastata luonnollisilla korvilla kuullen.