- 20.03.07 - Kuin tuokiokuvaa
aurinko putoaa punastuvaan mereen
ja kaukana ulapan yllä
huutaa
nimetön lintu
käteni ojennetut
mykkänä katson
ilmassa vaappuvat ei mitään kohti
kerran koskettivat
rakastivat
ja aurinko laskee
laituri
veden ääni
hetken aikaa ajattelin
olisitpa vierelläni käteni täyttyisivät
kysyisin sinulta
ja sanoisit
kuikka
tai joku muu lintu
kävelen mökkiin
näillä käsillä sytytän takkapuut
sanoilla sormiani lämmitän
keskellä sysipimeää
aurinko
putoaa punastuvaan mereen
wikipedia:
Kuikka (Gavia arctica) on koko Suomeen levinnyt kuikkalintu
Kuikka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan
takkatuli sammuu
nostan käteni peiton päälle
huokaan
elämä on sittenkin
kaunis
- -
Ajattelin tässä jonkinlaisen ehkä kivan runon kirjoittaa, en itsekään tienny minkälainen syntyy, se usein arvoitus. Aurinko laskee ajattelin vain, sitten myös laiturin - takkapuut, päähenkilön tunnemaailmaa, kuvittelin. Muotoilin. Kuvaelma tälläinen. Hyvää päivänjatkoa!
aurinko putoaa punastuvaan mereen
ja kaukana ulapan yllä
huutaa
nimetön lintu
käteni ojennetut
mykkänä katson
ilmassa vaappuvat ei mitään kohti
kerran koskettivat
rakastivat
ja aurinko laskee
laituri
veden ääni
hetken aikaa ajattelin
olisitpa vierelläni käteni täyttyisivät
kysyisin sinulta
ja sanoisit
kuikka
tai joku muu lintu
kävelen mökkiin
näillä käsillä sytytän takkapuut
sanoilla sormiani lämmitän
keskellä sysipimeää
aurinko
putoaa punastuvaan mereen
wikipedia:
Kuikka (Gavia arctica) on koko Suomeen levinnyt kuikkalintu
Kuikka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan
takkatuli sammuu
nostan käteni peiton päälle
huokaan
elämä on sittenkin
kaunis
- -
Ajattelin tässä jonkinlaisen ehkä kivan runon kirjoittaa, en itsekään tienny minkälainen syntyy, se usein arvoitus. Aurinko laskee ajattelin vain, sitten myös laiturin - takkapuut, päähenkilön tunnemaailmaa, kuvittelin. Muotoilin. Kuvaelma tälläinen. Hyvää päivänjatkoa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
runókirjoja tuo on todella upea runo!
hgjdhdg hgsjdkd hsjakai jasjsdui
hei
tää ei ole murkkujen räyhäämis palsta,
opettele nyt ihan ensiksi käytöstavat
ja jätä kateuden henki , se ei pue sinua,
se nääs näkyy sinun olemuksestasi
Tee itsellesi hyvä työ,
ja anna tulla esille sinun oikea ihana sinä,
hymyllä voit aloittaa,
T. nuhanenäinenkö,mä yks lukija
taustalta
Voisi loppua tuohon "kuikka".
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
UPEA
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
sikin sokin, neljäs "versio" onkin jo laitettu, uusi aloitus; mutta tässä "toinen versio" samaa sarjaa..
Istut pellon laidalla, katselen sinua
tieltä joka mutkittelee ohi
ja osuu kohti.
Sinä istut pellon laidalla,
ajattelen.
Hän heiluttaa käsiään tuulessa,
istuu pellon reunalla,
katselee linnunpelättiä, sanat
menevät toistensa lomaan,
lukemisen prosessi
hidastuu ja nytkähtää taas
liikkeelle.
Eläydyinkö sinuun, hän ajattelee.
Kuvittelinko hetken aikaa olevani niin kuin tuo jonka hiukset hulmuavat
hänen istuessaan pellon laidalla - ja minä
kuljen ohi, tai seison pellolla, ojennan käteni
lukijaa kohti, häntä kohti
jonka ajattelen ajattelemaan
eläydyinkö sinuun.
Olen ulkopuolinen ja aina vieras:
runoilija, tekstinikkari.
Sanat liikuttavat meitä kuin tähkäpäitä,
sydänten kaipaus
aktivoituu, pimeät lauseet
hajoavat ilmassa, ja todellinen maailma
olkapäillä, koputtaa
vaatien meiltä huomiota.
Television ruutu sammuu, katoat.
En kirjoita enempää.
Tarkkailen.
Hän nousee kohta, näyttöpäätteen ääreltä, hän sammuttaa
tietokoneen, hänen sormensa liikkuvat
hiuksissasi, ja katseensa alla
olet totta.
Mutkan takana kuljen kaukana poissa,
tiellä joka mutkittelee ohi, en tiedä
osuinko kohti, syntyikö kosketus,
huomasitko kuin aavistukselta kuvien läpi
kasvosi näyttöpäätteen äärellä.
kerroit erään kerran että ihmettelet itsekin
miksi täällä palstalla kirjoittelet?
nyt olet joka päivä etsimässä
uutta rakkautta
voi plääh!
Kiitos ,
Loistavaa !
Vaihteeksi kirjoitit jättipitkän runon sijaan just sopivan pituisen laiskalle lukijalle. Pidin, pidin siitäkin, että lisäsit loppuun sen miten runo syntyi.