Aika selkeästi, ainakin heterot, luokittelee lesbot siten, että parista aina toinen olisi "mies" ja toinen nainen. Onko tämä sinusta aina totta? Oletko itse selkeästi jompikumpi?
Itse koen asian hyvin monimutkaiseksi. Olen ulkoisesti hyvin naisellisen näköinen. Pukeudun mielialojen mukaan välillä farkut/t-paita osastoon, välillä miesmäiseen housupukuun ja välillä minihameeseen/korkkareihin. Seksin puolella olen sitten "ehkä" ;) enemmän aktiivisempi osapuoli. Teen selkeät aloitteet, "kuljetan" rakastelua ja olen muutenkin suorittavampi osapuoli.
Naisissa huomioni kiinnittyy hiukan poikamaisempiin naisiin. Pienikokoisiin, pienirintaisiin, farkku-osastoon pukeutuviin, pilkesilmäisiin naisiin. Eli en huomaa "sillä silmällä" kukkamekko-tyttöjä. Tämän hetkinen tyttöystäväni on kuitenkin aika samanlainen kuin minä. Ulkoisesti hyvin naisellinen, kaunis olemus. Pukeutuu hyvin rennosti, kauniisti, mutta jotain "jätkää" sieltä kuitenkin löytyy :)
Itse koen asian hyvin monimutkaiseksi. Olen ulkoisesti hyvin naisellisen näköinen. Pukeudun mielialojen mukaan välillä farkut/t-paita osastoon, välillä miesmäiseen housupukuun ja välillä minihameeseen/korkkareihin. Seksin puolella olen sitten "ehkä" ;) enemmän aktiivisempi osapuoli. Teen selkeät aloitteet, "kuljetan" rakastelua ja olen muutenkin suorittavampi osapuoli.
Naisissa huomioni kiinnittyy hiukan poikamaisempiin naisiin. Pienikokoisiin, pienirintaisiin, farkku-osastoon pukeutuviin, pilkesilmäisiin naisiin. Eli en huomaa "sillä silmällä" kukkamekko-tyttöjä. Tämän hetkinen tyttöystäväni on kuitenkin aika samanlainen kuin minä. Ulkoisesti hyvin naisellinen, kaunis olemus. Pukeutuu hyvin rennosti, kauniisti, mutta jotain "jätkää" sieltä kuitenkin löytyy :)
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei ole aina totta. Olen itse aika naisellinen ja pidän myös naisellisista tytöistä.
ja huomioni kiinnittyy pääasiassa naisellisiin naisiin. .. Olen vaan tuolla "kentällä" huomannut että moni femme tykkää enempi poikamaisista tytöistä..
Onhan sellanen lyhyttukkainen, hoikka päältänähden rinnaton, eikä lanteista tietoakaan, usein ihan kiva katella. Ja joillekin sen tyylisille sopii esim army-look tms.
Mutta kuinka paljon kukakin mahtaa toivoa ja vaatia miesmäisyyttä vuotees ja yleensäkin yhdessäolossa, tuntuu musta aika vähäiseltä.
Jos niillä olis semmonen haave tuskin ne näitäkään edes lukisi. Niillä olisi ihka oikea jöllikkä käsipuolessa. En tiedä onko näin, mutta tää oli vain mun mielipide. Satoja muita on varmaan tulossa. Katsotaan.
Toi oli hyvä juttu mun mielestä et toikin asia tuli esiin. Vai onko se niin että se on niin yleistä et siihen on totuttu. Multa kysy pubissa( ei kai multa muualla mitää kysytäkkään) yks tuttava nainen, et kun teillä lesboilla on aina toinen mies ja toinen nainen, kumpi sä oot.
Sitten veikkasi et mä olen se nainen. Siinä paikassa ajattelin laittaa asiasta pystyy oikeen kunnon vedonlyönnin.
Kerroin omana mielipiteenäni sen, että kahden tytön välisessä rakastelussa ei todellakaan tarvita ketään joka alistaa ja ottaa, eikä ketään kuka alistetaan ja otetaan.
Kyse on kokonaan muusta, välittämisestä, toisen kehon ominaisuuksien nauttimisesta ja keskinäisestä tasa-arvosta, ei siinä tarvita mitään uroksia seassa. Leikit on sitte erikseen.
Kansanvalistusta kentällä! Eikä muuten tosissaan ollut ensimmäinen kerta kun kysytään tollasta.
eihän se silti tarkoita, vaikka toinen osapuoli olisikin äijempi, että seksin saralla toinen olisi sitten alistettu. Tuskimpa heteroparisuhteessakaan mies automaattisesti tarkoittaa sitä, että nainen on alistettu ja antajan roolissa, niin kuin tunnut olettavan...Tämä vaan tuli mieleen, kun kirjoitit:
"kahden tytön välisessä rakastelussa ei todellakaan tarvita ketään joka alistaa ja ottaa, eikä ketään kuka alistetaan ja otetaan. "
Voit olla, ja ainaki omast mielestäs ja usean muunkin mielest varmaan ootki oikeessa, niinkö mäkin oon omast mielestäni. Se ei silti tarkota, että mä luulisin olevani ehdottomasti varma kuiteskaan.
Mulla on usein sellasia ajatuksia ja mielipiteitä jotka on niin tunnepitosia ja jotenki asenteellisia et ne saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin jo sinänsä kielteisesti.
Jotenki se asetelma ja toiminta on niin brutaalia minusta. Niinpä, mut se on hienoo et voidaan keskustel kaikist asioist, niin helpommin voi välttyä mustavalkosilta kuvilta.
Tuo on yhtä idioottimaista kuin että hetero sanoisi lesboseksin olevan brutaalia!
Niinpä. Tässä sen näkee että sitä on helposti asenteittensa vanki.
Jostain muodostuneet käsitykset istuu usein uskomattoman tiukassa.
Mutta se täs kaikessa on hyvä puoli, että aina joku omal kommentillaan pysäyttää, ja laittaa miettimään et hetkinen, pitäiskös päivittää uudestaan omat tiedostot.
sitä tosiaan kysytään... kumpi teistä sitte on se mies.. Aika inhottavaa, tunkeilua suorastaan, tuollainen utelu. Enhän minäkään heteroilta lähde kyselemään kumpi heillä hoitaa "naisten hommat" ja kumpi "miesten hommat". Kumpi tekee makuuhuoneessa mitäkin??? Ei niin kauhean kauaa ole siitä, kun olimme naisystäväni kanssa baarissa ja seurueeseemme kuului myös joukko miehiä, joista sitten yksi neropatti tuon kysymyksen minulle esitti. Vastasin vain "näyttääkö meistä kumpikaan mielestäsi mieheltä?"
Lähinnähän tuossa kyselemisessä on kai kyse yleisestä kuvitelmasta, että suhteessa pitää aina olla "mies". Enpä ole sellaista kainalooni kaivannut. Vaikkakin katselen sellaisia "poikamaisen" näköisiä tyttöjä, en heistä silti miestä/miesmäisyyttä hae. - Kauneus on katsojan silmissä - pätee kaiketi tässäkin.
Minä tunnen, että minä olen vastuussa kaikesta, kaikista, kaikkialla ja koko ajan. Minua ilman ei voi pärjätä. Pystyn myös kommunikoimaan sen muille.
Tällainen sisäinen varmuus, vakaumus tai kutsumus tekee maskuliinisemmaksi kuin oikeasti on.
Jos kerta luonnettaan ei voi muuttaa, niin ulkonäön on seurattava luonnetta.
Riippumatta siitä mitä itse tuntee.
Noin yleisesti ottaen en jaksa enää nykyään miettiä hirveästi ihmisten sukupuoliroolijakoja. Tuntuu olevan vähän yks hailee.
Ulkonäöllisesti hmm.. no en ainakaan korosta sukupuolisuuttani millään tavalla. No ei pyrkimyskään ole kerätä hirveesti huomiota ja mehiläisiä ympärille.
Yleensä olen aloitteen tekijä, tykkään jakaa huomionosoituksia ja tanssilattialla vien ennemmin kuin olen vietävänä. Kyllä mä kuitenkin olen myös vastaanottava.. mut niin, onko se sitten jotain sen kummempaa roolijakoa, se on ennemmin ehkä ominaisuus.
Tyttöystävinä on tähän mennessä ollut enemmän naisellisia kuin sitten muita. Kyllähän mun pään saa varmimmin kääntymään viekottelevasti pukeutunut pimu, kun joku muu.. Mut kait kaikki on vaan tapausriippuvaisia.. *tukehtuu pullaansa*
Ulkoisesti minä olen se "naisellisempi"; on pitkää tukkaa, meikkaamista ja vaatteiden kanssa hössäämistä. Ei nyt ihan hame/korkkari-linjalla olla mutta sitäkin joskus. Toinen puolisko on ehkä hiukan enemmän poikatyttö, mutta en nyt sanoisi että mikään rekkalesbokaan :)
Sitten taas eräässä toisessa asiayhteydessä minä olen.. jollain tapaa maskuliinisempi.. Sanotaanko näin että naisellisimmillaan tämä toinen puolisko on minun sylissä, minun käsittelyssäni. Yleensä minä vien ja toinen vikisee. ;)
Aika täydellisesti ovat sekoittuneet nuo stereotypiat, päältäpäin sivullisen silmin on myös helppo tehdä yleistyksiä.. Ulkonäkö ja pukeutuminen on kuitenkin vain pieni osa ihmistä, "roolia" ja identiteettiä.
Mun mielestä nämä asiat on aina mielenkiintoisia pohtia. :)
Seurustellessa on tultu kysymään, kumpi on nainen ja kumpi mies. En tiedä miksi heterot olettavat, että näin täytyisi olla. Onhan olemassa paljon heterosuhteitakin, joissa nainen on dominoivampi ja mies alistuvampi osapuoli. Enkä puhu nyt seksistä, vaan ihan yleiselläkin tasolla.
Mä olen itse kokenut melko suuren muodonmuutoksen - ennen olin korkkarit ja hame linjalla ja hiukset olivat pitkät, nykyään päinvastoin. Pukeutumiseni on fiiliksestä riippuen yleensä maskuliinista tai sitten vähän pehmeämpää androgyyniä linjaa. Kun pukeudun maskuliinisemmin, mua luullaan usein mieheksi. Se johtuu varmasti paljon myös siitä, että olen isokokoinen, eli pituutta ja lihaksia löytyy.
Jotenkin koin yltiönaisellisen roolin aikoinaan todella kaksijakoisesti. Toisaalta se oli mukavaa, toisaalta en ole ikinä kokenut esimerkiksi suurempaa kiinnostusta meikkaamiseen. Silloin tällöin saattaa kyllä naisellisuudenpuuska yllättää, ja saatan edelleenkin jossain tilanteissa pukeutua esimerkiksi housupukuun ja korkokenkiin.
Luonteessani on paljon sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä. Itseäni feminiinimmän naisen kanssa koen olevani hänestä vastuussa. Monet naiset heteroystäviäni myöten tuntuvat myös odottavan minulta maskuliinista käytöstä - minun odotetaan esimerkiksi karkottavan epämiellyttävät miehet baarissa ja hoitavan vastaavanlaisia tilanteita. Itsestäänselvyytenä ja ihan luonnostaan availen naisille ovia ja sen sellaista, ja huomioin paljon ja pidän hyvänä.
Toisaalta olen myös tosi herkkä ja tykkään myös olla kainalossa siliteltävänä. Itken helposti ja olen tunneihminen, vaikka rationaalisuuskin on voimakkaasti läsnä. Koen että voin tuoda feminiinimpää puoltani esille parhaiten vahvojen naisten seurassa. Seksin suhteen tykkään "molemmista rooleista" (jotka eivät toki ole useinkaan kovinkaan selviä), mutta alistumisesta nautin eniten. Sitä ei kukaan koskaan päältä päin uskoisi. :D
että nainen on suorittavampi osapuoli sängyssä. Tulee hajareisin päälle ja hoitaa hommat, vaikka onkin hyvin naisellinen, pitkät hiukset,meikkaa kauniisti jnep.
On siis seksissä aktiivisempi. Ihan hyvä niin, miehen ei tarvi pelätä olevansa liian alistava. Nainen tulee silloin kun hänellä on SE fiilis päällä. Toimii tosi hyvin.
tarkoittanut mitään kaavamaisia mies-nainen-rooleja. :)
jatkoa: Lapsetkin meillä on tehty e.m. menetelmällä. Hyvin pelaa sekin puoli. Onnistuu laakista!
Minua vaan ärsytti, kun eräs heterotuttavat kyselivät minun ja ex-tyttöystäväni suhteesta, että kumpi teistä on tämän suhteen mies. Vastasin yleensä, että ihan naisia tässä kumpikin ollaan, ja sen takia tässä yhdessä ollaankin. Kun nainen tuntee vetoa naiseen, miksi ihmeessä siinä pitäisi heteroiden mielestä olla nais- ja miesroolit? Käsittämättömän typerä ajatus!
Olen itse siis naisellinen nainen, joka tuntee vetoa naisellisiin naisiin. Eikä minulla toki yleensä ottaen ole mitään heteroita vastaan, onhan heissä monta minulle rakasta ystävää. Jotkut stereotypiat ja oletukset vaan on sellaisia, että tekisi mieli lyödä päätänsä seinään, kun niitä joutuu kuulemaan.
päivä kun me ei enään itse puhuta meistä heteromaisesti. Mutta siihen saattaa tupsahtaa tovi.
Jos maailma olisi mustavalkoinen, niin sitten jaksaisi puhua miesmäisistä naisista ja naismaisista mieheistä. Koskakohan se hajoaa, se käsitys että on vain selkeesti kaksi tyylisuuntaa, mies ja nainen.
olen tosi rentotyyppi..pukeudun farkkuihin,huppareihin,t-paitaan jne mut hametta ja pitsiä ei päälleni saa..hiukset ovat lyhyet vain sen takia koska omaan ohuen hiuslaadun.. olen kova suustani..olen poikatyttö.. annan toisen viedä pedissä,tykkään hajuvedestä,osaan istua jalat ristissä ja syödä hienosti ja olla suustani siivo,seison sanojeni takana..siinä kohtaa olen nainen..mikä sit lie oikea "luokittelu" minulle..vaikka ei se minua kiinnosta.Olen juuri se mikä olen ja minua on turha alkaa muokata mieleisekseen..
Kuulostit just ihanalta noin. Mä en ainakaan lähtisi mitään muokkailemaankaan! Tuollainen minullekin. ;)
melkoisen mielenkiintoista :)
Eli ilmeisestikin Meitä on jokaiseen junaan ;)
Kukaan ei vielä ole "tunnustaunut" totaaliseksi "mieheksi" jos näin voi sanoa. Ja se, että mitä ulkonäössään korostaa ja miten pukeutuu, ei ole suoraan verrannollinen sisimpään.
Aikanaan kun "löysin itseni" niin muutuin melkoisen radikaalisti ulkonäöltäni. Jakkupukuinen kiltin näköinen sihteerikkö-look muuttui rennompaan, vaikka vieläkin silloin tällöin käytän hametta. Kukkakuvioita - tai itse asiassa mitään kuvioita ei päälläni näe, eikä pitsiä... no joskus alusvaatteissa. Hiukset pysyivät pitkinä, väri vain muuttui räiskyvämmäksi ja malli/tyyli muuttui. Jännä katsoa vanhoja valokuvia ns hetsku-ajalta. Ihan kuin niissä olisi joku toinen ihminen. Se silmissä, ilmeissä, eleissä ollut sulkeutuneisuus, hukassa oleminen näkyy niissä niin selvästi. Niitä kuvia jos joskus katsoo, nousee kurkkuun se tuttu ahdistus joka silloin oli koko ajan päällä.
Olen kohtelias muille, availen myös ovia, tuon aamukahvit, tuon kukkia, koruja, huomioin ja hmm hemmottelen. Olen myös enemmän se, joka vetää syliin, suutelee, paijaa, silittelee, hellii. Myös seksissä olen vahvempi osapuoli. Alistuminen ei onnistu minulta oikein mitenkään. Mutten silti koe olevani miesmäinen.
Hassua että lesbot itsekkin luokittelevat itsensä tyttömäisiin ja poikamaisiin :P ehkä joskus syyllistyn siihen itsekkin että muita luokittelen, mutta harvemmin.
Lesbo, naisista tykkäävä nainen, kertoo jo sen ettei siinä miehillä ole tilaa kumppanina. Ystävinä tietysti.. Mutta ajattelen että vaikka toinen parisuhteen naisista tekisi lumityöt, ostelisi kukkia ja remppaisi taloa aina tarvittaessa, se ei tee hänestä yhtään vähemmän naisellista kuin hänen kumppanistaan joka ehkä pitää uunin lämpimänä ja ilahduttaa kumppaniaan valmiila aterioilla :) Miksi pitää ajatella että tietyn tyyppinen käyttäytyminen on naisellista tai miesmäistä.. kun nyky-yhteiskunnassa roolit alkavat olla sekoittuneet jo ihan heterosuhteissakin :)
Mitä te tarkoitatte kun sanotte että olette naisellisia? tehän (oletukseni mukaan) olette naisia! Se asia ei ihan tuosta vain muuksi muutu.. minulla varmaan on jokin hirveä aukko sivistyksessä kun en tahdo sulattaa käsitteitä "naisellinen" ja "miesmäinen".. kun me joko ollaan naisia tai miehiä! Sukupuoli kun ei ole sidoksissa käyttäytymiseen eikä siihen kumpaan sukupuoleen tuntee vetoa.
..ja tämä taas minun oma subjektiivinen mielipiteeni!
kukkamekkoinen, pitkätukkainen, meikattu, korkkareissa kulkeva nainen "naisellisempi" kuin esim. farkut/maastokengät/hihaton t-paitainen lyhyttukka, meikkaamaton nainen?
vähemmän nainen kuin se ensimmäinenkään. Ei naisellisuus edelleenkään päde ulkomuottiin.
... naisellisuus ole naiseuden synonyymi?
On olemassa miehiä, jotka ovat hyvinkin feminiinisiä, silti miehiä. Ja päinvastoin maskuliinisia naisia. Ja kaikenlaista siltä väliltä. Nämä puolethan voivat ilmetä ihmisissä monin eri tavoin: persoonan ominaisuuksissa, käytöksessä, ulkonäössä...
Minusta sukupuoli ei ole pelkästään niin yksinkertainen asia, että jalkovälistä kurkkaamalla se selviää. Myös ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan merkitsee. Jotkuthan kokevat itsensä joksikin "välimuodoksi", jossa on kumpikin tai ei kumpikaan ja haluavatkin sanoa itseään lähinnä ihmiseksi - riippumatta siitä, minkälaiset sukupuolielimet hänellä on.
Sitten erikseen on elimellinen sukupuoli. Joka kyllä tuntuu monista olevan se ratkaiseva. Ja saahan sen niinkin ajatella...
kyse siitä, onko nainen vai ei. Naisiahan me kaikki lesbot olemme. Vaan kokeeko olevansa naisellinen? Ovat hieman eri asia.
Toinen on fyysinen ominaisuus ja toinen henkinen olotila? Ei nyt ihan näinkään rankasti lokeroiden, mutta eri asia kuitenkin.
ajamaan takaa. Oli millaisissa vermeissä tai muuten olomuodoltaan ihan toinen, niin se mitä henkiseltä ominaisuudeltaan olisi, ei välttämättä näy ulospäin.
..tässä taas joku lajittelee ihmisiä ulkonäön perusteella..mun naisellinen poikatyttö look juoksuttas sut varmaan karkuun..hyvä niin,koska pakit saisit ja heti..heh.. vähän avarakatseisuutta,kiitos!
Itse olen todella poikatyttö. Jatkuvasti luullaan pojaksi. Ei tuo tosin koskaan haitannut. Olen lihaksikas ja kroppa on todella poikamainen. Mutta löytyyhän minulta ne pinkit sormikkaat. :D
Kylläpä mut poikatytöksi voisi varmaan lukea. Tykkään pukeutua rennosti, farkkuihin ja t-paitoihin jne. En ikimaailmassa halua laittaa päälleni mitän mekkoon viittaavaa, koska en vain yksinkertaisesti viihdy niissä vaan olo on pikemminkin naurettava. En myöskään ole kiinnostunut "siinä mielessä" naisellisista naisista. Mulle seksikäs pukeutuminen on farkku/verkkaripuku. Voi kuulostaa oudolta mutta mulle se on niiiiin totta:-)lyhyt tukka on myös must. Sekä hänelle että itselle.
lyhyestä tukasta. Se on sängyssä piehtaroidessa paljon helpompi kuin retajavat pitkät hiukset, jotka jää aina kaverin alle ja kiskoo niin vimmatusti.
paljon poikamaisempi kuin päältäpäin voisi ajatella. Mutta parempi näin.
On aika yleistä, että heteroiden keskusteluissa samaa sukupuolta olevista pareista yritetään aina löytää se "mies" ja se "nainen". Hassua. Eihän se yleensä niin mene. Vai menisikö miehillä kuitenkin hieman selvemmin?
Pukeutuminen on suurin piirtein ollut välillä verkkarit- rokkiolemus (tukkaa myöten). Aiemmin hukuttauduin mm. isoihin paitoihin mutta siitä huolimatta perässä juoksevat lähinnä miehet :-(. Ja kun oikein naisellista on tempaissut päälleen, niin kukaan ei kuulemma uskalla tulla puhumaankaan, saati iskemään, ha ha.
Meikkiä satunnaisesti ja sen verran, että silmänpilkkeeni huomaisi joku ihana nainen (saisi löytyä jo). Minut saa autokauppaan paremmin kuin klassiseen konserttiin, ja olen näppärämpi verstaspuuhastelija kuin imuroija.
Siitä huolimatta miten pukeudun, kommentit molemmilta sukupuolilta on sitä luokkaa että vaikutan kävelevältä seksuaaliselta lupaukselta (älkää kysykö miten, en oo ikinä tajunnu että onko kyse vain siitä että kerään lipeviä höyrypäitä ympärilleni).
Seksissä tykkään aloitteen teosta, mutta myös viedyksi tulemisesta.
Ihastun tasapuolisesti poikatyttöihin ja tyttötyttöihin, nuorempiin ja vanhempiin.... Yhteinen tekijä on vain kiinnostava persoona ja mitä löytyy korvien välistä. Seksuaalinen mielenkiinto alkaa ajatusten vaihdosta.. Kanamaisuus inhottaa.
Mä taidan olla jossain kiikkulaudan keskellä,pikkasen poikapuolella varmaan?
Minä ja rakastettuni olemme varmaankin ulkonaisesti sellainen pari, jossa ulkopuolinen voi hyvinkin nähdä "miehen ja naisen". Hän on poikamainen nainen ja minä tyttömäinen eli naisellinen.
Ihmisenä olemme kumpikin androgyynejä, silti minä feminiinisempi ja hän maskuliinisempi. Seksuaalisesti olemme kumpikin "kaksineuvoisia", joten täydennämme kumpiakin puolia toisistamme. Yhdessä meillä on tilaa olla kaikkea sitä, mitä meissä on.
Suhteemme on kahden naisen suhde. Tunnetasolla kyse on sielunkumppanuudesta, jossa sukupuoli ei ole tärkein asia.
Olen ulkoisesti nätti naapurintyttö. En ole tietääkseni koskaan ikinä milloinkaan kääntänyt yhdenkään tytöistä pitävän tytön päätä. Tämän takia olenkin useasti miettinyt mohawkin leikkaamista tai tyylin muuttamista rockimmaksi tai poikamaisemmaksi. Toistaiseksi olen kuitenkin vain odottanut sitä ihastusta, jolle kelpaisin juuri tällaisena ja jolle tärkeämpää olisi se kuka minä oikeasti olen.
Muista naisista, niin pidän pienistä ja poikamaisista. Haluan olla se, joka suojelee ja huolehtii, vaikka siihen ei olisikaan tarvetta. Pieni sen takia, jotta voisin helposti napata hänet halutessani syliini. En kuitenkaan mitään äijää etsi, eli sellaista sisäistä naisellisuutta haluaisin kuitenkin kumppanissani.
minä: poikamainen kroppa, naisellinen tyyli, vahva luonne, vanhempi hallitseva ja suojeleva. yleisesti luullaan heteroksi.
hän: naisellinen kroppa, "maskuliininen" tyyli, vahva luonne, mutta herkempi... yleisesti nähdään (butch)lesbona.
nainen/mies -jako ei näyttäydy mitenkään järkevänä eikä edes tarvitse siirtyä sänkyyn.
olla vaan Nainen!
muodot on kurvikkaat ja naiselliset.tukka pitkä ja kynnetkin maalattu.kuvittelin meistä olevani se naisellinen nainen mutta huomasin olevani kovinkin maskuliininen..ehkä minussa eläää pieni mies sisälläni?
Kumppanini on meikitön ja jotensakkin hälläväliä tyyppi pukeutumisen kanssa.Mutta silti hän voi olla pullantuoksuisempi kuin minä!
Pidän korkokengistä ja käsiväskyistä mutta voin kulkea verkkareissa ihan suvereenisti koko viikonlopun!
ota tästäkin nyt sitten selvää
Ulkoisesti olen lyhyttukkainen, laiha ruikku, ei rintoja eikä paljon mitään muutakaan. Nuorempana jotkut luulivat pojaksi, nykyään en ole noihin luuloihin törmännyt. Viimekesänä käytin muutaman kerran jopa hametta! Ehkäpä olen naisellistumassa? En sentään! Välillä tosin kiljun kuin mikäkin tyttö. Ja poljen jalkaa! :D
joka on mielummin dom ja vaimo sub.
Kyllä ihan selvästi tyttö. Ennen olin ns. räppäri ja aina sen mukaiset vaatteet päällä. Asenteet ei oo muuttunu mihinkään mutta ulkonäkö on. En meikkaa arkisin koskaan, koska kilpaurheilijana urheilen monia tunteja päivässä, meikki ei siinä menossa kestäisi eikä varmastikkaan kaunistaisi. Viime vuosina olen oppinut viihtymään jopa hameissa koska lihasmassa loukkaantumisien jäljiltä vähentynyt niin en enää näytä mieheltä hameessa. Silti saan miettiä mitä päälleni pistän koska useat naisten vaatteet eivät edes mene päälle, hartioista ottaa kiinni.. Tyyli siis sporttinen mutta kuitenkin naisellinen. Nykyään on pitkät hiukset mutta niitten tyyli vaihtuu hyvin usein.
Viihdyn hameissa ja saappaissa. Ja nyt on ihanasti ollut jo kunnon kevätsää! Saa pitää vilustumatta hameita ja korkokenkiä. Pitkä tukka löytyy ja joka päivä vähän meikkaankin. Aivan friikkinä olen hempeisiin alusvaatteisiin. Pidän myös siitä, että minua hemmotellaan, paijataan ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Seuralaisestani haen kyllä vähän jämäkämpiä piirteitä.
ei ongelmia asian suhteen.Vinkki kaikille; älkää murehtiko ja lokeroiko liikaa.