Ikävän tunne

Puristava ja tuskainen ikävä ja kaipuu... Kohteena Teemu! :(

välillä.

Pahimmalta tuntuu se kun ikävä on pahimmillaan ja ikävöinnin kohde ei itse tunne samoin..

Voihan se ikävä tosin olla luonteeltaan ihanaa kaipuuta jne..

Se on semmonen viilto sydämessä, se iskee varottamatta, vaikka kuinka haluaisi sysätä sen tunteen pois pois kauas pois. Yht´äkkiä suorastaan tunkeutuu joku (määrätty) henkilö ajatuksiin, rupee kuumottaa niin, että pitää mennä kastelemaan kasvonsa, sitten tulee kaikki muistot mieleen. Hetken aikaa on hyvä olla ja sitten jo tulee kyyneleet silmäkulmaan. Ei se vaan hellitä, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi...ei kait koskaan. Sen kanssa on vaan elettävä. Eilen viimeksi tuli sellanen tunne, että miksi se ei edes lievene? Samaan aikaan hyvä tunne ja ikävä..niin raastava ikävä, että sattuu.

sellaista..hmmm...uupumusta, että olisin voinut laota maahan. Nyt taidan olla jo sen verran ding-dong, että kaikki tunteet ja tuntemukset on normaaleja. Eli tottunut. No, vieläkin hetkittäin tulee voimakas "aalto", joku asia tai ihminen muistuttaa hänestä ja sen jälkeen on hetken apatia. Mieli ei ole rentoutunut, mutta ehkä senkin saisi meditoimalla tms. palautumaan. Ainakin hetkeksi.

kesää sinä vain odotat

Nyt itkettää :'(