Peräpukamaleikkaus ja toipuminen

sairaslomaa toipumiseen sait?

leikkaukseesi?

Paljonko toimenpide maksoi nukutuksessa yksityisellä?

Kauanko laikkauksen jälkeen meni aikaa, että pystyi edes suurinpiirtein elämään suht normaalia elämää, eikä elo pyörinyt kipujen takia oman peräpään ympärillä?

Ilmeisesti koko ruoansulatuskanava tyhjennettiin ennen leikkausta? Colonsteril?

Milloin pystyit istumaan / ulkoilemaan?

Kiitos.

Peräpukamaleikkauksesta on kohta jo viisi viikkoa. Vielä on vähän liman eritystä. Verta tulee jokaisen ulostuksen jälkeen reilusti. Osaako kukaan sanoa kuinkahan kauan ulostuksen jälkeinen verenvuoto jatkuu? Muulloin verta ei tule.

Itse olin peräpukamaleikkauksessa lokakuun alussa 2012.
Minulla oli kirurgin mukaan pahimmat mahdolliset ulkoiset pukamat, koko reiän ympärillä.
Menin sairaalaan klo 11 ja toimenpide tehtiin nukutuksessa klo 12, herääminen tapahtui hieman ennen klo 14, sairaalasta pääsin 15:30.

Heräämisen jälkeen ei tuntunut miltään, ei mitään kipuja ja vaimo haki kotiin.
Ennen kotiin menoa kuitenkin apteekkiin, josta reseptin mukaiset burana 800mg ja tramal 50mg mukaan ja kaksi isoa ruiskua xylocain puuduttavaa geeliä (xylocainin sain sairaalasta) vatsaa pehmentävää duphalacia, joka ei sovellu laktoosi-intoleranssista kärsiville.

Heti kotona lääkkeet ohjeen mukaan naamaan ja tramal niin sanotusti pimensi vintin, menin aivan sekaisin, tosin unet oli mahtavat.
Leikkauksen jälkeen ensimmäisellä viikolla en potenut mitään isoja kipuja muuta kuin ulostamisen JÄLKEEN, jolloin tuntui että "elämä loppuu",varsinainen ulostaminen ei tuntunut miltään, mutta siis jälkitila oli aivan kamala, johon ainoa apu oli nimenomaan käsisuihku, istumakylpy ei omalla kohdallani auttanut yhtään mitään.
Veristä vuotoa tuli ensimmäisen viikon aikana jonkin verran, kuitenkin niin paljon, että joutui käyttämään pikkuhousunsuojia ympärivuorokauden.

Toinen viikko olikin jo sitten huomattavast helpompi, ei juurikaan kipuja, ulostamisen jälkeen pientä poltetta peräpuolella, joka sekin nopeasti ohi kun sääti käsisuihkun paineen ja lämmön sopivaksi.
Toisen viikon puolivälissä lopetin särkylääkkeiden käytön, koska kipuja ei juuri ollut muuta kuin ulostamisen jälkeen ja suhteellisen lieviä.
Toisella viikolla ei veristä vuotoa mutta limaista kyllä, joten pikkuhousunsuojat olivat edellen tarpeen.

Kolmannesta viikosta en muuta juuri voi kertoa, kuin että pystyy elämään normaalisti ja pikkuhousunsuojat olen jo jättänyt, jotain pientä limaa tulee mutta ei haitaksi asti.
Takapuolen suihkuttelu kutiaa helvetisti, johtunee haavojen parantumisesta.

Omien kokemusten mukaan suositelen leikkausta henkilöille joilla on peräpukamista aiheutuvia kipu- tai hygieniaongelmia, pelkistä kosmeettisista pukamista kärsivien suosittelen jättämään leikkauksen väliin.

Jos kuitenkin menet leikkaukseen niin suosittelen seuraavia asioita:
Osta pikkuhousunsuojia ennen leikkausta.
Leikkauksen jälkeen, vältä kaikkea huonosti sulavaa ruokaa, (omalla kohdallani sipuli yms.)
Vältä tulisia mausteita.
Syö vähän kerrallaan.

ps1.Nämä kokemukset ovat siis vain minun ja jokaiselle tuntuu olevan omansa

ps2.Toipilas vielä:Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä lääkäriin jos verivuoto jatkuu vielä viidennellä viikolla.

Mitä sairasloma lapussa lukee sairasloman syynä?

viikko leikkauksesta on kipeä on!! varsinkin ulostaessa toivottavasti joekus paranee!!!!!!

jaa että ei suoraa lue että pers reikää on leikelty? sellaista saikkulappua ei ehkä kehtaisi viedä johtajalle, etenkin kun ei voi noita johtajia pitää kovin luotettavina.

Olin 6 päivää sitten peräpukamaleikkauksessa. Leikkaus suoritettiin nukutuksessa ja poistettiin sekä ulkoisia että sisäisiä (en tiedä kuinka paljon). Leikkaushaavat ommeltiin ja tikit sulavat aikanaan. Sain sekä antibiootti kuurin että tulehduskipulääkettä. Pääsin samana päivänä kotiin. Illan aikana kun puudutus lakkasi alkoi melkoinen jomotus. Kummempaa särkyä ei tullut, koska sain sen pysymään poissa (näin ainakin luulen) Panacod poretabletilla (3x1/päivä). Seuraavana päivänä kävin jo asioilla ostoskeskuksessa (en ajanut itse autoa). Kolmas päivä oli lepopäivä, jolloin nukuin kunnon päikkärit. Ulostaminen on koko aika sujunut, mutta ei mikään kiva kokemus eli kovasti raapiva tunne vaikka olen käyttänyt "pehmentävää" lääkettä ja juonut paljon vettä ja syönyt kuituja. Koko hommasta on jäänyt pelkästään positiivinen tunne ja nyt
ei kipuja. Tässä on minun kokemukseni. Lykkyä.

Kuka tietää paljonko maksaa peräpukamaleikkaus nukutuksessa yksityisellä lääkäriasemalla tällä hetkellä? edes suunnilleen? 1500-2000 euroako?

Onko kellään ollut oireena ulos luiskahtavien pukamien lisäksi tiheätä ulostamisen tarvetta ja vaikeaa suolen tyhjentämistä.

Minun on käytävä aamullakin kaksi kertaa tunnin välein ulostamassa, jotta voi lähteä huoletta töihin niin, että saa pukamat kunnolla takaisin eikä ole ulostamisen tunnetta tai pukamat luiskahda takaisi ulos.

Ilmeisesti suoli ei tyhjene kunnolla? Peräsuoli täynnä pukamia?

Mietin kannattaako mennä leikkaukseen ja minkälaiseen. Muutama vuosi ollut tälläistä. Kymmenisen vuotta ensimmäisistä oireista.

Monta vuotta olen aina suihkuttanut ulostamisen jälkeen (enkä käytä enää mielellään paperia lainkaan). Kylässä tai töissä ei välttämättä ole mahdollisuutta alapesuun ja kuivaamiseen ja se vie aikaakin.

Pitäisikö vaan marssia terveyskeskukeen. Jos vaivat lähtisivät niin olisihan se melkoinen helpostus.

Minä myös juoksin 1,5 vuotta lääkärissä peräpukamien vuoksi, jotka olivat niin kipeitä että estivät normaalin liikkumisen ja jopa ihan vain olemisen. Vaikka olisin 30 min aikaisemmin vuotanut huomattavan paljon verta wc-käynnin yhteydessä, eivät lääkärit koskaan mitään haavoja yms. havainneet (n. 25 eri lääkäriä).

Kunnes jo rupesin itsekkin kuvittelevani tuskaiset kivut ja päädyin akuutin psykiatrian sairaanhoitajan juttusille kipujeni takia... Joka päiväistä verenvuotoa ei kyllä kuvittelulla saada aikaan ja vakuutuin, että kivut olivat todellisia vaikka useiden kirurgien mukaan kipua ei voinut olla. Aloin syömään kipukynnystä alentavaa mielenalalääkettä.

Vasta kun minut lähetettiin rentoutusharjoituksiin fysioterapeutille, sain asiani eteenpäin. Hän neuvoi ottamaan wc käynnillä kuvan alapäästä ja näyttämään kuvat lääkärille. Kaikki lääkärit olivat aikaisemmin vähätelleet vaivojani, verenvuotoani ja kipuja.

He esim. väittivät että verenvuoto johtuu pyyhkimisestä ja pitäisi käyttää sen sijaan vain käsisuihkua... noh... jos runsas verenvuoto alkaa jo ennen ulostusta niin ei se mitenkään pyyhkimiseen liity. Puolessa vuodessa hemoglobiinini oli tippunut 20 yksikköä, joten anemiankin uhka oli olemassa.

Fysioterapeutti totesi, että vaikka kuinka jumppaisimme emme saisi verenvuotoa ja kipuja loppumaan. Sain lähetteen takaisin kirurgille jolle näytin vihdoin kuvia ja sitä veren määrää joka minusta joka päivä vuoti... ja vasta sitten hän taisi tajuta tilanteen, minut otettiin tosissaan ja pääsin leikkausjonoon.

Ensiviikolla on nyt leikkaus edessä ja jälkikivut eivät vielä ainakaan pelota yhtään, sillä tässä on koettu sellaista kipua, että tuskin se kovemmaksi voi enään edes muuttua.

Onko ketään käynyt hoidattamassa sisäisiä pukamiaan PPH eli Longonleikkauksessa? Jos on niin olisi kiva kuulla kokemuksia. Itsellä tämä edessä vuosikausien taistelun jälkeen...

Tässä omat kokemuksen peräpukamaleikkauksesta (julkisella puolella). Haluan jakaa ajantasaista faktatietoa ja potilaskokemuksia, kun sellaisia olisin itsekin kaivannut. Itse vetkutin lääkäriin menoa turhaan liian kauan ja sitten vielä lisää, kun ensimmäinen lääkäri (YTHS:llä) ei nähnyt tarvetta tehdä kumilenkkihirttoa vaan määräsi ainoastaan peräpuikkoja. Eihän niistä enää siinä vaiheessa ollut juuri apua.
Olen nuorehko nainen. Peräpukamat (tai oikeastaan vain yksi isohko, joka tuli aina wc-käynnin yhteydessä ulos) ja kutina vaivasivat useamman vuoden ajan, mutta jotenkin lääkäriin meneminen tuntui epämiellyttävältä ajatukselta. Viime syksynä lopulta varasin ajan terveyskeskuksesta (pk-seudulla). Tutkimus tehtiin kylkiasennossa, polvet koukussa. Lääkäri oli mukava keski-ikäinen nainen, joka hoiti tutkimuksen asiallisesti, ei sattunut eikä kestänyt kauan. Hän ei kyseenalaistanut hoidon tarvetta, mutta kävi ilmi, että tk:ssa ei tehdä hirttoja, vaan ne tehdään kirurgisessa sairaalassa. Kun vajaan parin kuukauden päästä sain kutsun sairaalaan, kävi ilmi vielä, että pk-seudulla ko. operaatiot on keskitetty Jorviin. Kävin Jorvin vatsakeskuksessa kirurgin luona, jossa tutkimus tehtiin samalla tavalla kylkiasennossa. Ennen sinne menoa olin tehnyt suolentyhjennyksen Metalaxilla. Kirurgi ja avustanut hoitaja olivat myös mukavia ja ammattimaisia. Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että pukamaa ei voitu hirttää, kun oli sen verran lähellä peräaukkoa tms. eli tuli lähete leikkaukseen. Siihenkin sain hyvät ennakkoohjeet.
Sain leikkausajan päiväkirurgiseen vajaan kuukauden sisällä (peruutusaika). Aikaisin aamulla tein suolentyhjennyksen ja menin päiväkirurgiselle osastolle. Siellä hoitaja ohjasi pukuhuoneeseen, joissa vaihdoin sairaalan vaatteisiin ja jätin omat kamat kaappiin. Menin sänkyyn makoilemaan ja odottamaan. Odotellessa hoitajat tsekkasivat taustatiedot, verenpaineet ym. Henkilökunta oli mukavaa. Heräämösalissa oli n. 15 sänkyä (suurin osa tyhjiä), joten oli kiva, että henkilökunta ei huudellut kovaan ääneen kenenkään yksityisasioita. Muutenkin olivat oikein asiallisia ”nolon” vaivan suhteen. Lääkärikin kävi pikaisesti kyselemässä kuulumiset ja kertomassa leikkauksesta (joka kestäisi vain n. 10 min, kuten kestikin). Noin 1-1,5 tunnin sisällä sairaalaan saapumisesta köpöttelin hoitajien kanssa leikkaussaliin, kanyyli oli jo kädessä esilääkitysten vuoksi. Leikkaus suoritettiin gynekologisessa asennossa, jalat tukevasti pehmustetuissa telineissä. Sairaalan ihanat pinkit housut ja mummopöksyt piti tietysti ottaa pois (tai vain toisesta lahkeesta), mutta sain lämpimän peiton päälle eli ei tarvinnut jalat levällään maata kaikkien katsellessa. Sain maskin kasvoille, ja neuvottiin sulkemaan silmät ja hengittämään syvään. Yhtäkkiä olinkin unessa. Leikkauksen olisi kai voinut tehdä epiduraali- tms. puudutuksella, mutta lääkärin valitsema nukutus oli itsellenikin mieluisampi vaihtoehto, niin ei tarvinnut ollenkaan jännittää tuntemuksia.
Heräilin n. tunnin päästä. Ei ollut mitään ihmeempiä kipuja, ihan pieni jomotus, johon sain heti särkylääkettä. Nukuin/lepäilin vielä reilun tunnin ajan. Sitten pikkuhiljaa nousin pystyyn ja sain aamupalaa (koska ennen operaatiota ei saanut syödä mitään). Hoitajat kyselivät säännöllisesti vointia ja sitten sain käydäkin jo vaihtamassa omat vaatteet päälle. Sain tarvittavat hoito-ohjeet, reseptit (kipulääke ja puuduttava geeli) ym. ohjeistukset (esim. rasittavan liikunnan ym. kielto muutama vko) sekä sairaslomaa reilu pari viikkoa (yksilöllistä). Hoitaja tilasi lopuksi taksin, jolla pääsin kotiin. Minulla oli kotona seuraa ja vointi oli hyvä, joten sain lähteä yksin. Muuten olisi pitänyt olla hakija. Olin kotona jo joskus puolenpäivän jälkeen. Nukutuksen jälkeen toki oli hieman väsynyt olo, mutta kipuja ei juurikaan ollut. Ensimmäinen ulostus kyllä pelotti. Tosin sen aika koitti vasta leikkausta seur. päivänä. Pelkäsin kipua, mutta ei sitä juurikaan ollut. Olin laittanut puuduttavaa geeliäkin reilusti varmuuden vuoksi. Ulkoisten ja/tai useiden peräpukamien poiston kohdalla tilanne voi toki olla toinen. Ulostaessa tuli ensin ulos jonkinlainen ”tuppo”, joka oli ilmeisesti laitettu vuodon tyrehdyttämiseksi tms. Otin tavaksi aina suihkutella kunnolla wc-käynnin jälkeen. Särkylääkettä otin muutaman päivän ajan tarvittaessa ja wc-käyntienkin pieni epämukavuus loppui jo noin viikon kuluessa. Mitään jälkiongelmia ei ole ollut. Olen ehdottomasti tyytyväinen,että menin operaatioon. Lääkärit ja hoitajat olivat asiallisia ja hoito hyvää. On mukavampi olla, kun ei kutise eikä wc-käyntien yhteydessä tarvitse käyttää kilokaupalla paperia pyyhkimispyyhkimiseen ja/tai litratolkulla vettä suihkutteluun, kun ulostaminen on ”siistimpää” ilman pukamia. Suosittelen ehdottomasti kaikkia hakeutumaan hoitoon vaikka nolottaisi. Jos yksi lääkäri kyseenalaistaa hoidon tarpeen, kokeile toista lääkäriä. Itse kyllä tiedät, mitä tarvitset. Jälkeenpäin on paljon parempi olla.
Asialliset kysymykset tervetulleita.

Nimimerkille kylläkannatti millä menetelmällä leikkaus tehtiin?? Itsellä ollut jo useamman vuoden mutta nyt viimeiset 3vkoa vuotaneet paljon. Kävin sen vuoksi myös kolonoskopiassa jossa todettiin että muuten suolisto kunnossa mutta todella suuret grade III sisäiset pukamat ja nämähän tulevat aina uloskin eli bidee on kovassa käytössä!

Kyllähän näidenki operoiminen tuntuu olevan sen verran ongelmallista, että ei maksa vaivaa. Mitään varsinaista hittaahan niistä pukamista ei ole, jos vertaa näihin operoinnin mukanaan tuomiin ongelmiin. Joskus pukamat saattaa trombosoitua, mut sillon riittää kun käy tk:ssa puhkasuttamassa sen kipeän patin. Näin olen toiminut itse ja tulen toimimaan myös jatkossa.

Itse myös nuori nainen, raskauden takia tuli pukamia, aluksi voiteta ja puikkoja, ihan turhia, lopulta toisen raskauden jälkeen pyysin lähetteen jälkitarkastuksessa eteenpäin, sain visibliniä, hirtetty kolme kertaa nyt, lääkäri sanoi, että saan leikkauksen, jos haluan, mutta käski miettiä kunnolla, kun on kipeä sen jälkeen. Monessa keskustelussa lukee, että kivut kovat, mutta n. Viikossa helpottanut, ilmeisesti kaikki kuitenkin ovat olleet tyytyväisiä? Ovatko uusiutuneet? Mulla myös ulkoisia, wc ssä käynti just sitä, että tuntuu, että on hätä, mitää ei tuu, ravaan siellä, mitään en saa ulos, pahentaa vaan oloa.. Sitten koitan olla käymättä ja melkein paskon housuni, kun tulee kiire jo mennä. Hygienia vaivaa ja seksissä myös, miestä ei häiritse, mutta itse mietin seksin aikana tätä.. Ja on myös joskus jouduttu puhkaisemaan päivystyksessä, silloin se pukaman kipu oli aivan järjetön, mutta helpotti heti, kun puhkaistiin. Onko se hanuri ihan normaali toimenpiteen jälkeen, tavara kulkee ja tuo ravaaminen loppuu ja näyttääkin jo ok lta? Jos näin on, niin oon kyllä sen kivun valmis kestään. Pelottaa myös, että voiko mennä vikaan, mutta 90 % onnistuu, luki jossain, eli aika pieni todennäköisyys mennä vikaan..

Kiitos :) 7 päivä menossa ja ilman ohjeita. Typerät löysyys lääkkeet mitkä auttaa vain seuraavana päivänä. Onneksi särkylääkkeet. Nämä sain vasta jälkeenpäin kun eivät huolehtineet minusta. Sairaalasta päästyäni lääkäri sanoi käy hakemassa panadolia apteekista niitä saa ilman reseptiä, se oli siinä. Kyllä oli tuskaa ja kantapään kautta jouduin kokemaan että jotain pielessä, eivät auttaneet. 5 päivänä päivystykseen sain avun. Mutta lääkkeet oli puutteelliset mitkä määrättiin. Eikun 6 päivänä soitto että puuttuu puudutus geeli! Sitä odotellessa ei tullut ilmoitusta onko resepti laitettu, monta tuntia odottelin. Nyt on kaikki! Mutta takapuoli niin turvoksissa ettei sinne pysty työntää mitään, kun en löydä perhana reikää:)))) kyllä tässä pitää olla ennustaja milloin laitan puuditusgeelin ja milloin käyn suoliston tyhjentämässä. Mulla aste 4 . Sairaalassa hosutaan ja unohdetaan.

Kiitos tästä kirjoituksesta.
Miten pitkiä istumakylpysi olivat?

sama kuin antilla nyt 2023. useat kirjoittaa leikkauksen jälkeisistä kivuista. ne riippuvat minkä asteiset pukamat on kyseessä. jos 1 - 2 luokkaa ei kipuja juurikaan ole, 3 - 4 ovat kivutkin suuremmat mutta niihin vaikuttaa moni asia. itsellä 4 kuten antilla ja toipuminen sekä kivut myös kuten antilla. 2023 ei istumakylpyjä enää suositella vaan hygieniaa hoidetaan suihkuttelemalla. suihkuttelu kyllä aiheuttaa voimakastakin kirvelyä varsinkin tässä 4 luokassa. muuten ei kipuja juurikaan ole, hoituvat vahvalla burana ym lääkityksellä. banacol 1 mg taas itselleni oli melkeimpä turha, en siitä paljoa hyötyä havainnut. Burana 600 ja oxycodone/naloxone 10/5mg yhdistelmä kyllä toimi erinomaisesti. ajoitin ne aamu päivä ilta jaksoille, yöksi benecol. yöllä herää parintunnin välein virtsakäynneille ja samalla siteen vaihtoon tai siteen päälle kun laitoin wc paperin niin sen vaihtoon. 4 asteikon pukamat toipuminen oli hyvinkin tarkkaan kuten antilla, vain lääkitys ja puhtaanapito erosi selvästi. siis leikkaus / ulostus kivut eivät oikeastaan ole ongelma, hygienian hoito sen sijaan aiheuttaa haavakirvelyt jotka sitten suihkuttelussa kirpaisevat. suihkuttelu tottakai kestää luokka 4.ssa ainakin sen 2 - 3 viikkoa. pikkuhousuja, siteitä, talouspaperia suihkuttelukosteuden pyyhintään ja wc paperia siteiden kanssa kyllä menee reilusti. vatsa pitää pitää ns puolilöysällä ohennuslääkkeen (movicol) avulla. itse söin myös laksatiivisia xylitol karkkeja. kuumetta ei juurikaan ollut ja varmaan burana piti senkin asian aisoissa.
tsekkaa minkä asteiset pukamat on niin tiedät miten toipuminenkin ja kivutkin menevät. tsemppiä

Hieman omasta kokemuksesta. Itselleni tehtiin milliganin leikkauksella 3 ja 4 tyypin sisäisten ulos luiskahtavien pukamien poisto 2023 syyskuussa.

Muutamia seuraavia neuvoja suosittelen jotka toimivat itselläni.

- Ulostuksen jälkeen heti ammeeseen tai vastaavaan jossa lämmintä/kuumaa vettä (Istumakylpy). Tämä poisti kivun itselläni heti ja rentoutti suolta.
- Syö särkylääkkeet aijoissa ettei kipu pääse yllättämään.
- Siteitä on hyvä käyttää kunnes veren vuoto ja kudosnesteen vuoto lakkaa.
- Selvitä ennen leikkausta mikä ruoka tekee ulosteesta pehmeää sinun kohdalla, ettei tule ummetusta. Nukuttaminen ainakin vaikutti itselläni niin, että ensimmäinen vessakäynti "kakkosella" tapahtui 4pv päästä leikkauksesta.

Itselläni toipuminen on vielä meneillään. Tällä hetkellä leikkauksesta on 4kk kulunut.

1 vko: Sietämätön kipu mutta sen kestää kun on toivo paremmasta
2 vko: Kipu alkaa hellittämään.
3 vko: Kipu ei ole enään kovin paha, ei tarvitse välttämättä enään käyttää istumakylpyjä.
4-7: vko: Kipu pienenee joka viikko. Enään häiritsee kudosnesteen vuoto
8 vko: Kudosnesteen vuoto loppuu 8 vko:n kohdalla. Voin käydä jo kuntosalilla, uimahallissa, ulkona kavereiden kanssa syömässä & viettää normaalia elämää.
4kk: Ei juuri kummempaa kipua. Pitkät istumasessiot tuottaa vielä kipua.

Itse söin ensimmäiset kaksi viikon särkylääkkeitä. Burana, Panadol ja Tramal retard. Opiaatit lopetin jo kyllä ennen ensimmäisen viikon päättymistä.

Terveisin,
Teemu

19.3 2024 leikattiin 3:mannen asteen pukamat.
Vielä ei mitään kipuja ole ollut.
Kipulääkkeenä burana 600 3krt. päivässä on riittänyt hyvin ja senkin meinasin lopettaa parin päivän päästä.

Sain myös Tramal reseptin, mutta en ole tarvinnut ainakaan vielä.
Suihkuttelut aamuin/illoin ja aina vessakäynnin yhteydessä.
Verenvuotoa on vain ulostamisen yhteydessä.
Syönnyt olen ihan normaalisti.

Kovin on erilaisia kokemukset. Tässä minun. Reilu viikko sitten leikattu kolmannen asteen sisäiset ja ulkoiset pukamat. Milligan menetelmällä ja nukutuksessa, leikkaus kesti noin tunnin, kotiin samana iltana, osastolle olisin halutessani saanut jäädä. Kivut on mielipuoliset, Burana 800 mg ja Panadol 1 g menee 3 krt pvssä sekä puuduttava geeli. Persus on ihan turvoksissa, mitenkään päin ei voi olla, kylkimakuu oikeastaan ainut. Istumakylvyt ei auta kipuun yhtään, kylmällä suihkuttelu vähän. Valitettavasti suoli toimi jo leikkausta seuraavana päivänä ja pusersin tuskissani verenvuotoa varten laitetun tamponinkin pois. Verenvuoto kyllä lakkasi jo muutaman päivän päästä mutta kudosnestettä tms valuu varmaan pitkään. Tiesin kyllä että toipuminen on tuskaa ja siitä moneen kertaan ennen leikkausta mainittiin. Aamulla ulostukset on kuin synnyttämässä kävisi. Kävellä pitäisi mutta sekin on aika tuskaa. En silti kadu leikkaukseen menoa koska itse pukamista aiheutunut kipu oli myös hirveää eikä hirtot auttaneet.

Vierusketjussa myös aiheesta, mm. tämä "päiväkirja" : https://keskustelu.suomi24.fi/t/1122032/perapukamaleikkaus#comment-127393967