Peräpukamaleikkaus

Vähän puudutusta ja menoksi. Näin ainakin päivystävällä. Oli kipu nimittäin sitä luokkaa, ettei arkipäivää enää odoteltu. Terveyskeskuksessa eivät osanneet kuin vähän ronkkia..ja pahentaa tilannetta. Oli veripaise tms. Ei enää ikinä kiitos! Yllättävän kivulias vaiva. Kiroilin ja murisin. Rauhoittaavaa olisi varmaan normaalivastaanotolla saanut pyytäessä...

Mulla ei ollut ulkopuolisia pukamia, eikä myöskään kivuliaita vaan veren vuoto oli kiusallisin tilanne.
Nukutettiin. Kivut leikkauksen jälkeen olivat KARMEAT.Luulin kuolevani niihin. Ei edes synnytyskivut ole niin karseat. Sairaslomaa 5-6 viikkoa. Jälkeenpäin ajateltuna kivun kyllä kannatti sietää. Leikkauksesta on noin 15 vuotta eivätkä vaivat ole uusiutuneet. Kyllä jatkuva verenvuoto oli kamalampaa kun ei tiennyt minkä väriset housut ovat noustessa istumasta ylös.

Rauhoittavan tarvetta varmastikin kysytäänkin mutta voithan myös itse pyytää.
Kyllähän tähän maailmaan naurua mahtuu! :D

Minut leikattiin narkoosissa aikoinaan, kun pukamia ei voinut "hirttää" (helpompi operaatio).
Kyllä alaselkä oli kuin tulessa pitkään, eivätkä edes minulle määrätyt tulehduskipulääkkeet auttaneet. Sairaslomallakin olin viikkotolkulla.
Wc:ssä käsisuihku oli peräpään paras kaveri, muuten en olisi voinut tehdä tarpeitani.

Vaiva ei ole uusinut niin pahana 15 vuoteen, joten leikkaus todellakin kannatti!

Minutkin on laitettu peräpukamaleikkausjonoon.
Työpaikkalääkäri arveli, että pukamat voi hirttää. Seuraava lääkäri, jolle minut laitettiin, pisti minut leikkausjonoon.
Hämärästi muistan, että hän puhui selkäydinpuudutuksesta.
Mahtaako olla muita pienempiä puudutusmahdollisuuksia, tietääx joku?

Saatan yrittää selvittää vielä, että josko sittenkin olisi mahdollista vain hirttää pukamat irti jotain muutakautta.

Olin kyseisessä leikkauksessa maanantaina 6.2.2006 ja olen parhaillaan sairaslomalla. Operaatio oli paljon isompi kuin aluksi oli suunniteltu ja täten myös kivut entistä kovemmat. Itse leikkaus suoritettiin selkäydin puudutuksessa jonka lisäksi minulle annettiin "torkkulääkettä" eli käytännössä olin ihan pihalla koko leikkauksen ajan. Leikkauksen jälkeisen yön vietin osastolla vahvassa lääkityksessä, joten kipuja ei ollut.

Ensimmäinen vessassa käynti oli jotain aivan kamalaa, kipu oli aivan uskomaton. Tällä hetkellä kipuja ei enää ole paljoakaan, mutta pieni tunne on että jotain on kuitenkin tehty, nipistää kiusallisesti. Vessassa käynti on edelleenkin kivuliasta, tosin kivut ovat hieman hellittäneet alkuperäisestä. Varsinainen suoritus ei ole kivulias, ennemminkin sen jälkitila joka alussa kesti noin 45 min ja tällä hetkellä kestää noin 20 min. Kipu on lamaannuttava, sitä on vain mentävä sänkyyn makaamaan ja odottamaan, että se menisi ohi. Lääkäri ennusti sairasloman kestävän 3-4 viikkoa.

Lääkkeeksi kotihoitoon sain Burana 800 3x päivässä ja Panacod tarvittaessa, mikäli kipu yltyy liikaa. Panacodissa on vain se huono puoli, että se kovettaa vatsaa, joten sen lisäksi on otettava jotain vatsaa pehmentävää lääkettä, esim Levolac.

Näitä leikkauksia tuntuu olevan monta eri versiota riippuen vaivan laadusta, ennen minua leikattiin potilas jonka paranemisessa ei lääkärin puheiden mukaan pitäisi kestää paria päivää pitempään. Jos vaivasta on harmia, se kannattaa hoitaa pois, vaikka jälkitila olisikin kivulias. Kipuhan on aina hallittavissa lääkkeillä ;)

Vanha topicci mutta hakukoneet kun nämä löytävät niin lisäänpä kokemukseni minäkin.

Kolmisen viikkoa sitten leikattiin pukamat ja ylimääräinen iho jota oli koko "rinkulan" matkalla ja pukamat suuret. Suurimpana ongelmana noissa oli pitkään jatkunut runsas verenvuoto mutta toki myös kipu.

Leikkaus tehtiin nukutuksessa, onneksi. Siinä ei ollut sen kummempaa seremoniaa, kaikki meni suunnitellusti ja pääsin samana päivänä kotiin. Koko alapää oli suhteellisen puuduksissa vielä seuraavankin päivän. Kolmantena päivänä iski 39 asteen kuume, joka kuitenkin meni päivässä ohi. Samaan aikaan sain antibiottikuurin. Tuossa kolmannen päivän kohdalla myös peräaukon veri/möhnävuoto oli todella kuvottavan hajuista mutta sekin loppui kuin seinään - olisiko ollut antibiottien ansiota.

Peräaukossa oli alkuun pistoksen omaisia kipuja sekä kirvelyä ja turvotuksen takia istuminen oli aika hankalaa. Turvotus laski parin viikon aikana ja istuminen alkoi onnistua kolmannella viikolla leikkauksesta mutta edelleenkään ei kovin pitkiää aikaa tee mieli istua paikoillaan yhtään kovalla tuolilla... esim. tavallinen konttorituoli on turhan kova.

Mutta sitten se "mutta" mitä en ihan ymmärtänyt leikkaukseen mennessäni. Nimittäin ulostaminen. Alkuun se oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä ja kipu oli aivan käsittämättömän kova. Niin kova, että monasti ajattelin etten olisi ikinä mennyt koko operaatioon jos olisin tienyt miten kivuliasta mikään asia voikaan olla. Pikkuhiljaa ulostaminen toki on helpottanut mutta edelleen nyt kolmen viikonkin jälkeen iho on peräaukossa aivan vereslihalla ja kirvely ulostaessa melkoista vaikka käytän puudutusgeeliä ja lämmnintä suihkua jne. Alussa suunnatonta kipua kesti ulostaminen jälkeen helposti vartin verran, nyt se menee ohi varsin nopsaan vaikka kirvely tuntuu vielä pitkään ulostamisen jälkeenkin.

Tämä edellä kirjoittamani varmasti pelästyttää monet mutta sittenkin nyt ajatellen kun homma alkaa olla hiljalleen voiton puolella voi olla tyytyväinen; jopa toistakymmentä vuotta kestänyt jatkuva verenvuoto näyttää olevan vihdoin lopullisesti ohi. Ja toisaalta leikkaukseen päätyvillä harvoin on parempiakaan vaihtoehtoja. Ja kolmaalta vielä - on tuon leikkauksen ja siitä toipumisen muutkin kestäneet.

12 viikkoa toipumista

4.7. leikattiin kaksi ulkoista pukamaa ( Mehiläinen ) . Samana päivänä kotiin, nippu reseptejä kourassa - antibiootti, kahta eri kipulääkettä, puudutusvoide, ummetuslääke - ja paksu side housuissa. Eka yö aikalailla hankala, vuotoa ja kipua....sitä jatkuu sitten viikkoja! Särkylääkkeitä söin sekä Burana 800 että Panadol 500 x 3 ( en halunnut vahvempia sivuvaikutusten pelossa ) ainakin 2 viikkoa. Päivät ja viikot meikin sitten vessareissuja pelätessä ja ummetuslääkettä syödessä. Paras kaveri oli suihku. Mökkely jäi tänä kesänä kyllä minimiin, saaressa kun ei ole sitä suihkua ja ilman sitä ei ulostaminen onnistunut, valitettavasti. Ruokavalio oli enemmän keitto- ja vellipainotteista. Sairaslomaa 6 viikkoa......Kuukausi leikkauksen jälkeen sain vielä rectogesic-voidetta 2 viikon kuurina haavojen umpeutumista auttamaan.
Viime viikolla vasta on ruvennut tuntumaan suht koht normaalilta eli ei kirvele, nipistä, kutita, vihlo koko ajan. Edelleen käytän suihkua ulostaessa ( en voisikaan käyttää vessapaperia! ) ja Visiblin- jauhe on käytössä pitämään kakka pehmeänä, lääkäri suositteli jatkamaan vaikka vuosikin. Ceridal rasvalla pidän 'arvet' pehmeinä mikä helpottaa vessakäyntejä.
Lopuksi,itse toimenpide 'pieni' ( jos niin voi sanoa ) , mutta toipuminen hidasta, todella hidasta. Yksi askel eteen ja kaksi taakse......mutta nyt 3kk jälkeen taidan olla voiton puolella :)
Tsemppiä teille kohtalotovereille ja lohduttavaa on ollut lukea näitä viestejä, näiden vaivojen kanssa ei todellakaan ole yksin.

Kävin keskiviikkona leikkauksessa ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Lääkäri kertoi poistaneensa kaksi suurta sisäistä pukamaa. Leikkauksen jälkeisenä päivänä oli vielä suht mainio olo, mutta tähän päivään tultaessa (lauantai) tilanne on tasaisesti huonontunut.

Ulostus panee raavaan miehen karjahtelemaan tuskasta. Pahinta on kuitenkin nukkuminen. Nukkumatti antaa kyllä unen silmään buranoiden, panadolien ja suppoojen yhteisvaikutuksella, mutta herään toistuvasti parahduksen säestämänä hirvittävään tuskan vihlasuun, ikäänkuin matti työntäisi jäynämielessä puukkoa anuksen syövereihin. Nyt sitten tuossa tein kolmatta kertaa tarpeitani, niin saman tien kun sain ahterini paljaaksi, kivikoja veturi ynnä puolenkymmentä vaunua tuksuttivat lupaa kysymättä maailmaan veren roiskuessa.
Elikkä en tässä vaiheessa osaa suositella muuta kuin nauttimaan ne ulostuslääkkeet ajallaan..

Kaksi kuukautta sitten päiväkirurgisesti kolme ulkoista pukamahelttaa pois. Selkäydinpuudutus toimi hyvin, eikä sen pistäminen sattunut. Operaatioi oli pian tehty. Olo oli kotiin päästyä loistava. Kehuinkin, että tuntuu, kuin ei mitään olisi leikeltykään. Siis itse operaatioita ei tarvi yhtään pelätä.
Ulostuksen kanssa ei ollut mitään kipuja. Oli toki jotain pientä kolotusta, mutta ei mitään massiivista.
Kivut, sitten kun niitä alkoi tulla ihan yhtäkkiä, ei keskittyneet sinne leikkauskohtaan, vaan epämääräisesti "jonnekin takamuksen seudulle". Siksipä en älynnyt niitä edes liittää haavoihin. Outoja muutaman tunnin jäytäviä kolotuksia, johon Ibumax 600 ei tehonnut lainkaan. Parin kolmen tunnin kipukohtaukset oli aluksi aina päiväsaikaan, ja ne hoitui pääasiassa kävelylenkillä. Kaksi viikkoa sairauslomaa ja eikun töihin istumaan. Sen jälkeen "kohtauksia" alkoi tulla yölläkin. Toki päivälläkin piti jakkaralla töissä kiemurrella ja käydä laittamassa pukamaperäpuikkoa, kun muuta ei tullut mieleen. Mutta töissä ei kipuihin ehdi keskittyä. Sitten alkoi verenvuodot ulostuksen mukana. Tyhmä ja itsepäinen kun olin, niin edelleen ajattelin, että nyt on varmaan sisäinen pukama iskenyt, kun leikkauksen jälkeen varsinainen haavavuoto loppui sen parin viikon aikana. Sitten alkoi taas yölliset tuskat. Pari tuntia kun kierii ja pyörii ja hakee asentoa, missä kipu vähiten tuntuisi (eikä särkylääkkeet auta), niin nauru on kaukana. Välillä oli parempia päiviä, jolloin ajattelin, että nyt se meni ohi, ei hätää. Ja taas seuraavana päivänä tai yönä tilanne oli sama.
Vihdoin kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen menin ensimmäiselle lääkärille jolle ajan sain. Hän totesi, että kyllä näissä leikkauksissa toipumiseen menee monta kuukautta, jopa puoli vuotta, ei tämä aika vielä ole mitään. Sattui niin, että hän oli vastaavia operaatioita itsekin tehnyt. Tutkittuaan perän, hän totesi, että haava-alue on vain edelleen hyvin turvoksissa. Avuksi sain paremmat tulehduskipulääkkeet, sellaiset mitkä on tarkoitettu nimenomaan leikkaushaavojen jälkeisiin kipuihin. Johan alkoi olo helpottua välittömästi seuraavana päivänä. Aamuin illoin tabletti vaikuttamaan, ja kivut oli poissa. 9 pv kuurin olen nyt syönyt, ja ajattelin pitää taukoa ja seurata, häipyikö kipu lopullisesti. Alussa otin yöksi myös jo etukäteen Panacodia. Aikaisemmin olin ajatellut, että pitää aamulla olla ajokunnossa, eihän sitä kolmiolääkettä voi yöllä ottaa.
Mitä tästä opin? Kipu voi heijastua jonnekin muualle kuin juuri siihen kuvittelemaasi leikkauskohtaan. Ei kannata montaa päivää kärsiä, hae toista, tehokkaampaa lääkettä, jos tavalliset ei auta. Panacodia yöksi, jos kipu vaivaa yön pitkinä hiljaisina tunteina.
Milliganin menetelmällä leikatut pukamat kestää parantua pitkään, haavat voi vuotaa ulostaessa vaikka kuinka pitkään, eteenkin jos uloste ei ole pehmeää. (kuivattuja luumuja kannattaa syödä) Suihkuttelua asioinin jälkeen pitää jatkaa pitkään.
Kipu on yksilöllistä. Samaan aikaan leikatulla tuttavalla ei vastaavia kipuja ollut lainkaan.
Myös kivunhoitoon annetut ohjeet vaihtelevat hoitajasta riippuen.
Pyytäkää ja käyttäkää kunnon tulehduskipulääkettä, ja vaatikaa tehokkaampaa, jos ensimmäinen ei tehoa.

Voidaanko 3. asteen peräpukama poistaa ainoastaan leikkaamalla? Oma pukama on ollut paikallaan niin kauan kuin muistan mutta vasta viime aikoina alkanut vaivata (epämukava tunne, kutina, kirvely, likaaminen). Nuorena pukama ei vaivannut, oli pienempikin, joten en nähnyt tarpeelliseksi hoitaa sitä (oletin vain olevan osa anatomiaa). Lääkäriin tie vie mutta kiinnostaisi tietää jos joku osaisi vastata em. kysymykseen :)

No jos ovat tosi kipeät niin totta kai lääkäriin apua hakemaan :-) laita googleen peräpukamat niin löytyy tietoa luokituksista ja toipuminenhan riippuu siitä kuinka vaativa operaatio tehdään.

Hei!
Mulla ollut viimeiset yhdeksän vuotta ongelmia sisäisten ja ulkoisten pukamien kanssa. Viimeinen kolmas synnytys oli nopea, meninkn rukoilemaan sitä. Sain sen, yksi ponnistus ja lapsi oli ulkona. Siinä ne sit ne sisäiset pukkikset sai alkunsa ja sellainen vaiva että piti tuosta välilihasta painella kakkosta tehdessä.
Että näin pitkään sitä ajattelee että normaalia ne on...Nyt viimeiset kaksi vuotta pukkis vaiva pahentunut. Työni on fyysitä, paljon nostelua. Pukkikset kasvaneet ja vuotaneet ja tulee ulos viimeiset kaksi vuotta. Haavaumia jotka välillä parantunut ja välillä ei. Viimeiset kahdeksan kuukautta olivat aivan kauheita. Vessassa käynnin jälkeen kipu ja vuoto oli hirvittävää. Sitä aattelin että jospa tämä tästä....
Mainitsin omalle perhelääkärille vaivasta kuukausi sitten kun hän teki minulle lääkärin tarkastusta kohdun poistoa varten....se revahti tuossa viimeisessä synnytkseesä vähän. ;)
Odotus aika olisi ollut kirurgille yli puoli vuotta.
Eräs päivä en vaan kestänyt, menin ensiapuun jossa tavan lääkäri ja kattoi ihoriekaleita ja sano et nää on ihan normaaleja...sanoin et odotas vähän...äkistin ja sain näkyviin pukamat ja haavat veren kera...ainut mitä kuulin kun hän poistui jättäen minut vuotamaan voihkien kipuileni ja pukkiksieni pöydälle et menee soitta kirurgille heti!
Hän tuli, kattoi ja sanoi et sairas lomaa siihen asti kun kohtu leikkus on ja hän tekee pukkis leikkauksen samaan aikaan.
Leikkaus oli keskiviikkona. Kaksi isoa pukamaa leikattiin, ulkoisia nahka rellukoita ja syvä krooninen haavauma
(toivottavasti se myös kiristeli itse putkea oikeaan paikkaan kun sekin oli lyhistynyt synnytyksen aikan )
......olen ollut nyt kolme viikkao syömättä jos ei oteta lukuun kolmea ruis viipletta jotka mies tuliaisinaan toi suomesta...asun kanadassa....Mutta siitä huolimatta vaikka syön litkuja ja proteiini juomia pitää mennä vessaan...en ymmärrä!
Enkä syö.....kipu on aivan tajuton vessa keikalla ja sen jälkeen!! olo on heikko....ja kipee!
Leikkauksesta siis kuusi päivää.....tikit alkoi tippumaan eilen....miten se voi olla mahdollista että laittaa tälläisiä tikkejä! Miksi ei sellaisi jotka pitäis haavat ummessa tarpeeksi kauan jotta ne paranisis.....
Tää on aika runni!
Joku sano jossain et kävely autta.....miksi...kokeilen! Ainut et kohdun poiston jälkeen on omat rajotukset...nosto kielto ja sitä rataa!

Sanonpahan vaan että älkää odottako pukkisten kanssa!
Hoitakaa ne pois kun ne on pienet ja koko putki ei ole tulehtunut ja ärtynyt.
jos on synnytyksen jälkeen outoja fiiliksiä alapäässä....laskeutumia....älkää juteltko mies lekurin kanssa, ettikää nais gynegoloki joka on parit muksut pyöräyttänyt....
Hommatkaa ajoissa apua...
Voimia vaan kaikille...toivoisin et voisin nukkua kuusi viikkoo.....ja herätä havaitemaan et kyllä kannatti! Ja siihen uskon et kannatti joka tapauksessa...ainakin mitä oon lukenut täältäkin....

Leikattiin maaliskuussa. Huomenna jälkitarkastukseen. Kyllä kannatti. Kumilenkkihoito epäonnistui, pääsin nukutuksessa leikkaukseen päivystysluonteisesti kun olin kumppareista niin kipeä. Kivunlievitykseen leikkauksen jälkeen auttaa istumakylpy lämpimässä vedessä. Lasten amme tms, ja heti ulostuksen ja suihkuttelun jälkeen sinne. Panacod ja burana mullakin oli. Levolac ei riittänyt, piti välillä ottaa Laxoberon että sai vatsan kunnolla tyhjäksi. Välillä käytän vieläkin, ettei vatsa mene liian kovalle. Sain jopa olla yhden vuorokauden sairaalassa ja se oli todella hyvä. 3 viikkoa sairaslomaa riitti. En kadu yhtään mitään, paitsi sitä etten hoitanut asiaa jo 20 vuotta sitten. Minullakin luki lähetteessä että sekä ulkoisia että sisäisiä pukamia jotka eivät sovellu barronisoitaviksi. Silti laittoivat kokeeksi ensin kumilenkit. Kärsin turhaan viikon ennen leikkausta. Pitäkää puolenne ja uskaltakaa vaatia oikea leikkaus tarvittaessa. Mitään tikkejä ei tule vaan jätetään parantumaan avoimena. On ns. Milliganin tekniikka.

Mulla on leikkauksesta nyt 5 päivää. Poistettiin 2 ulkoista pukamaa (sisäisiä ei ollut) ja yksi iso ulkoinen pukama jäi vielä, jostain syystä sitä ei pystytty samalla kertaa leikkaamaan. Ulostaminen on ihan kamalaa, varsinkin eka kerta leikkauksen jälkeen. Nyt kipuun osaa jo varautua, ja toimituksen yrittää tehdä mahdollisimman nopeasti. Veri vaan valuu kun haavat venyvät...Kivuista voin sanoa että nyt pärjään jo 400 mg buranalla pari kertaa per päivä, pari ekaa päivää oli kovemmat kivut. Vessassa käynnin jälkeet kivut on noin puoli tuntia, sen jälkeen helpottaa ja muut ajat päivästä kipu on lähinnä pistelyä, vihlontaa ja polttelua. Joku sanoi pahemmaksi kuin synnytyskivut - no eivät ne ihan ole mutta siinä missä synnytys on kertakipu, tämä samantyylinen repivä tuskanhien pukkaava kipu toistuu mulla 1-3 kertaa päivässä, eikä särkylääke ulostuskipuihin auta...eikä auta oikein se puudutusgeelikään. Suihkuttelu vedellä helpottaa kipuja jonkin verran.

Mulla noi ulkoiset pukamat ei ihan hirveästi vaivanneet, joten nyt oikeestaan kaduttaa että menin leikkaukseen. On kesä ja kivat kelit, mutta minnekään ei voi mennä koska kun hätä vessaan tulee, sinne pitää päästä heti, siis sekunneissa. Peräpäätä pitää suihkutella monta kertaa päivässä, haavaeritteen hajun takia pitää olla side housuissa jatkuvasti ja kävelyä kummempaa liikuntaa ei saa harrastaa. Plus jäljelle jäänyt pukama on nyt erittäin ärtynyt ja hankaa ikävästi eli istuminen on vaikeaa. Peräpää näyttää pahemmalta nyt kuin ennen leikkausta, joten en tiedä oliko tästä nyt loppujen lopuksi mulle mitään hyötyä, karseat kivut ja 4 viikon saikun sain vain. Täytynee toivoa että haavat lähtisivät sentään paranemaan eivätkä tulehdu, niin kuin kesäkeleillä haavoille helposti käy.

Kyllä siitä on nauru kaukana.

Olisiko kellään kokemusta HAL-tekniikalla (ilmeisesti kohtalaisen uusi menetelmä) toteutetusta peräpukamahoidosta? Kallista yksityisellä, mutta kannattaako? Voiko tuohon saada julkiselta puolelta lähetteen ja sitä kautta kukkarolle sopivampaan hintaan?

Menetelmä toimii niin, että ultraäänellä paikallistetaan pukamia ruokkivat suonet ja sen jälkeen ne "sidotaan" eli pukama ei sen jälkeen enää pullistu. Menetelmä soveltuu siis sisäisten pukamien hoitoon. Kotiin pääsee melkein heti ja parantuminen kestää pari päivää, koska yhtään kudosta ei leikkauksessa poisteta - ainoastaan sidotaan tarvittavat suonet.

Mielellään haluaisin sisäisistä pukamista eroon, enkä haluaisi välttämättä noita kumilenkkihoitoja kokeilla. Pukamani ovat oman amatööridiagnoosini mukaan kahdenlaisia. Yksi vähän sisempänä sijaitseva vuotava pukama, joka pullistuu ulostaessa ulos saakka ja vuotaa verta, vetäytyy itsestään ylöspäin ulostamisen jälkeen. Sitten alempana vuotamattomat laskimolaajentumat ihan peräaukon reunalla. Ne pullistuvat myös ulostettaessa ja jäävät pulleina herkästi ulos. Näitä ei käsittääkseni kumilenkeillä saisi poistettua, vaan perinteisesti nämä pitäisi leikata irti. HAL voisi kuitenkin tepsiä näihin.

Ongelmana on hinta - noin 3000 euroa ja se, ettei menetelmä ole käytössä julkisella puolella. Onko kellään kokemusta, voiko julkiselta kuitenkin saada lähetteen moiseeen operaatioon? Nimittäin houkuttelisi näiden yllä olevien kommenttien jälkeen tuommoinen ripeä, kivuton, leikkaukseton hoito. Tai onko vaihtoehtoisesti tietoa lähimaista, missä tämän leikkauksen voisi kenties hoitaa edullisemmin tyyliin Ruotsi, Tanska, Englanti jne. Googlella en löytänyt.

Mulla leikattiin perinteisellä milliganin tekniikalla juuri tuollaiset peräaukon reunoilla ulostaessa pullistuvat pukamat. Pari kuukautta näytttää kuluvan että peräaukko alkaa olla parantunut. Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen oli kipeä ulostamisen jälkeen, itse ulostaminen ei sattunut mainittavasti. Nyt toimii hyvin ja menee tiiviisti kiinni. Suosittelen ihan tuota perinteistä leikkausta, pari viikkoa kannattaa kipuilla kun sen jälkeen pääsee vaivasta.

Itse olin peräpukamaleikkauksessa lokakuun alussa 2012.
Minulla oli kirurgin mukaan pahimmat mahdolliset ulkoiset pukamat, koko reiän ympärillä.
Menin sairaalaan klo 11 ja toimenpide tehtiin nukutuksessa klo 12, herääminen tapahtui hieman ennen klo 14, sairaalasta pääsin 15:30.

Heräämisen jälkeen ei tuntunut miltään, ei mitään kipuja ja vaimo haki kotiin.
Ennen kotiin menoa kuitenkin apteekkiin, josta reseptin mukaiset burana 800mg ja tramal 50mg mukaan ja kaksi isoa ruiskua xylocain puuduttavaa geeliä (xylocainin sain sairaalasta) vatsaa pehmentävää duphalacia, joka ei sovellu laktoosi-intoleranssista kärsiville.

Heti kotona lääkkeet ohjeen mukaan naamaan ja tramal niin sanotusti pimensi vintin, menin aivan sekaisin, tosin unet oli mahtavat.
Leikkauksen jälkeen ensimmäisellä viikolla en potenut mitään isoja kipuja muuta kuin ulostamisen JÄLKEEN, jolloin tuntui että "elämä loppuu",varsinainen ulostaminen ei tuntunut miltään, mutta siis jälkitila oli aivan kamala, johon ainoa apu oli nimenomaan käsisuihku, istumakylpy ei omalla kohdallani auttanut yhtään mitään.
Veristä vuotoa tuli ensimmäisen viikon aikana jonkin verran, kuitenkin niin paljon, että joutui käyttämään pikkuhousunsuojia ympärivuorokauden.

Toinen viikko olikin jo sitten huomattavast helpompi, ei juurikaan kipuja, ulostamisen jälkeen pientä poltetta peräpuolella, joka sekin nopeasti ohi kun sääti käsisuihkun paineen ja lämmön sopivaksi.
Toisen viikon puolivälissä lopetin särkylääkkeiden käytön, koska kipuja ei juuri ollut muuta kuin ulostamisen jälkeen ja suhteellisen lieviä.
Toisella viikolla ei veristä vuotoa mutta limaista kyllä, joten pikkuhousunsuojat olivat edellen tarpeen.

Kolmannesta viikosta en muuta juuri voi kertoa, kuin että pystyy elämään normaalisti ja pikkuhousunsuojat olen jo jättänyt, jotain pientä limaa tulee mutta ei haitaksi asti.
Takapuolen suihkuttelu kutiaa helvetisti, johtunee haavojen parantumisesta.

Omien kokemusten mukaan suositelen leikkausta henkilöille joilla on peräpukamista aiheutuvia kipu- tai hygieniaongelmia, pelkistä kosmeettisista pukamista kärsivien suosittelen jättämään leikkauksen väliin.

Jos kuitenkin menet leikkaukseen niin suosittelen seuraavia asioita:
Osta pikkuhousunsuojia ennen leikkausta.
Leikkauksen jälkeen, vältä kaikkea huonosti sulavaa ruokaa, (omalla kohdallani sipuli yms.)
Vältä tulisia mausteita.
Syö vähän kerrallaan.

ps1.Nämä kokemukset ovat siis vain minun ja jokaiselle tuntuu olevan omansa

Hintaa leikkaukselle julkisilla puolella tuli lääkkeineen noin 110€ terveyskeskuslääkärillä käynti lähetteen saamiseksi n.25€

Harkitsen leikkausta. Onko pitkä toipumisaika?

Mulla leikattiin sisäiset 24.10. yksityiselllä ja HAL/RAR-menetelmällä nukutuksessa. Onneksi oli sairauskuluvakuutus ja sain vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen. Multa poistettiin 4 sisäistä pukamaa mitkä oli luokiteltu 3 asteen pukamiksi. Minut leikattiin 18.30 ja pääsin kotiin 22.30. Leikkauksen jälkeinen ilta ja seuraava päivä menivät ilman sen kummempia kipuja, mutta toinen ja kolmas päivä olivatkin sitten kivuliaampia vatsan toiminnan takia.. Nyt siis vietän leikkauksen neljättä iltaa ja olo alkaa olla ihan ok eikä vessassa käynti enää pelota niin paljon! Vuotojakaan ei ole ilmaantunut ja olen yrittänyt syödä mahdollisimman kevyesti ja nopeasti sulavaa ruokaa. Mulla on kaksi kertaa aiemmin hirtetty kunnallisella puolella pukamia ja ensimmäinen kerta oli kivuliaampi kuin tästä leikkauksesta toipuminen. En siis vielä osaa sanoa tuloksista mitään, mutta jos pääsen näin helpolla kipujen suhteen voin kyllä suositella tätä sisäisiin peräpukaminen poistoihin! Toivon siis kaikille kanssa ihmisille pikaista paranemista tästä inhottavasta vitsauksesta!!

Ei ole pieneen hetkeen voinut nukkua, kun perseestä loistaa tummansininen pallo ja koko alapääseutu on tulessa. Menin tänään ensiapuun ja tyhjensivät pukaman ja lähettivät kotiin. Heti pian kotiuduttuani tarkastelin anustani, ja aivan samanlainen sininen pallo loistaa siellä taas ja kivut on kovat. Aivan kuin pukaman avaamisella ei olisi ollut mitään vaikutusta, paitsi että nyt kalsarit on veressä.
Onko mahdollista, että puhkaistu pukama kasvaa heti parissa tunnissa takaisin?

Leikattiin 10.4 isoja ulkoisia ja sisäisiä pukamia selkäydinpuudutksella.Lääkäri jopa sanoi ettei ole näin isoja hetkkeen nähnytkään.Vaivana oli jatkuva veren vuoto ja särky.Sisäisiä pukamia jo aiemmin yritettiin hirttää mutta ei oikeen toiminut ja silloinkin kivut olivat kovat ja näin päädyttiin leikkaukseen.Leikkaus sujui hyvin ja kotiin pääsin samana päivänä puudut vaikutti niin että luulin kipujen olevan todella pientä.Seuraavana pv menin hädälle ja ulos tuli tamppooni ja kivut olivat hirveet sain mukaaani voimakkaampia särkylääkkeitä pariin ekaan vessassa käyntiin oli oxynormia ja oxycomia. Sitten piti jatkaa ibumaxilla 600g kertaa kolmepv ja samoin panadol1g.Mutta kivut vaan lisääntyi ja maanantaina kävin uudelleen lekurilla ,joka katsoi kipujani liikkuminen toi tuskan hien pintaan sain 2 taplettii kolem kertaa pv panacodia noi aikaisemmat lääkkeet.Nyt saa nukutuksi joten kuten mutta vessassa käynnin yhteydessä kivut vielä ihan hirveet ja tännään vasta uskalsin ekakerran vähän pihallekin leikkauksesta nyt 8pv. Toivon todellakin et lupeis helppaa saikkua sain 3vko. ja jälkitarkastus 2kk päähän ko kaikkia ei kuulemma saatu edes leikattuu.Nyt näiden kipujen kanssa tuntuu siltä, että uudelleen en ainakaan anna leikata,mutta katotaan miten paraneminen edistyy...

Nyt leikkauksesta kulunut n 2vko ja olo todella paljon helpottunut.Särkylääkkeenä enää otan ibumaxia 600g pari kerta päivässä. Nukkuminen onnistuu jo ihan hyvin 5-8h yössä. Vessassa käynti ei edelleenkään ole ihan mukavinta,mutta kivut jo aikas pieniä ja helppaavat nopeasti. Veristä vuotoa ei juurikaan ole,mutta pientä vuotoa kuitenkin.

veikkaan kyllä ettei paljo hymyilytä muutamaan viikkoon leikkauksen jälkeen varsinkaan pytyllä istuessa,on meinaan kokemusta kun omasta leikkauksesta on nyt 4 viikkoa.

Eilen leikkauksessa. Leikattiin kolme ulkoista pukamaa, jotka ulottuivat kaikki myös sisälle. (1 iso 2 pienempää). Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Pääsin illalla kotiin. Leikkaus meni hyvin, haavat jätettiin auki. Kirurgi sanoi, että jäi "nätit haavapinnat". Mukaan annettin reseptit (myös ilman reseptiä saataville): Burana 600mg, Para-Tabs & Tramadin. Leikkauksesta herättyä kohtalainen kipu, johon annettiin heräämössä lisää suonensisäistä "huumetta". Kipu katosi. Illalla menin nukkumaan peläten herääväni tuskaan. En herännyt tuskaan. Heräsin tänä aamuna 7.30 miltei kivuttomana. WC-käynti pelottaa, koska tuntuu, että aamukakka tekee tuloaan. Tempaisinkin heti ennaltaehkäisevästi 2 x Tramadinin, Xylocain-geeli odottaa wc:ssä...Toistaiseksi kaikki hyvin (liian hyvin?)...jatkoa tarinalle seuraa..

Leikkauksesta vajaat kaksi päivää. Olen ollut tähän saakka miltei kivuton. (en ole tarvinnut edes kipulääkettä) Tänä aamuna aavistin onneni päättyvän. Otin ennakkoon Tramadinia ja ehdin laittaa puuduttavaa geeliäkin ennen toimitusta. Toimitus oli kirpakka! Koska Levolac on pitänyt tulosteen pehmeänä, itse toimitus ei niinkään sattunut, mutta jälkitunne: ai caramba! En sanoisi synnytyskipujen veroiseksi, mutta ihan kipakka kipu joka tapauksessa. Vieläkin polttelee, vaikka otin toisen Tramadinin, mutta hengissä ollaan. Ei vielä mitään sietämätöntä. Peräpään keinuttelu lämpimän suihkun alla auttoi melko hyvin. Ainakaan vielä ei olla käyty lähelläkään noita edellä kuvattujen kauhutarinoiden kokemuksia. Toivon, että selviän tästä eteenpäinkin kohtuudella.

rypäle terttu, paljonko tuli sairaslomaa? mikä icd koodi saikkulapussa lukee? pitäisi kanssa mennä leikkaukseen mutta mietin kaikkea mitä esim töissä sanon jos joku kysyy miksi olen ollut saikulla :p

olitko julkisella puolella leikkauksessa?

montako kertaa piti käydä lääkärillä ennenkö pistivät leikkaukseen?

Sairaslomaa kolme viikkoa. Lappu ei ole enää itselläni. En muista koodia, mutta kyllä sillä koodilla käsittääkseni kuka tahansa voi googlettaa, mitä se tarkoittaa. Peräpukama-asia siis tulee pomolle tietoon, jos on tarpeeksi kiinnostunutta sorttia. Mutta toipuminen on mennyt hyvin. Enää ei ole kipuja muuta kuin kakkosen jälkeen 5 minuutin ajan (kohtalaista kipua). Suosittelen leikkausta. Toipuminen on itselläni mennyt paljon helpommin kuin kuvittelin

pitikö kauan odottaa julkisella puolella leikkaukseen pääsyä?

Odotusaika leikkaukseen riippuu varmaan paikkakunnasta. Pienessä pohjoisen kaupungissa pääsin leikkaukseen alle kuukaudessa siitä, kun lääkäri lähetteen kirjoitti.

Itselläni olisi leikkaus parin viikon päästä julkisella, mutta pitkä toipuminen on alkanut mietityttämään. Varasin yksityiseltä lääkäriajan, jotta voisivat arvioida onnistuisiko Peräpukamien poisto Harmonic-menetelmällä tai HAL-menetelmällä.

Itse en voi olla sairaslomalla päivääkään, kun olen pienten lasten kanssa hoitovapaalla. Onko kenelläkään kokemusta kyseisistä leikkauksista ja kuinka kauan kivut oikeasti kesti? Kun yksityisen sivuilla luvataan: "jälkikivut ovat lieviä ja kestävät korkeintaan 2- 4 vuorokautta".

Voiko tämä oikeasti pitää paikkansa?!?

Mun peräpukamat leikattiin perinteisellä miliganin leikkauksella. Kipua oli ulostamisen jälkeen puolisen tuntia, muuten ei kipu vaivannut. Kakkaaminen ei mulla sattunut, mutta suihkuttaminen teki kipeää. Lämmin istumakylpy oli parempi. Sitten kipuilu loppui nopeasti kahden viikon jälkeen. Kannattaa leikkauttaa!

Tämä juttu on ihan perseestä, mutta...
4 päivää sitten leikattiin 2 isoa ulkoista pukamaa ja hirtettiin kaksi sisäistä. Pari vinkkiä leikkaukseen, mitä opin näinä päivinä.
Kivut ovat kovat ulostettaessa. Minulla on ollut murtuneita luita, revenneitä jänteitä ja lihaksia, haavoja jne. En ole moisia edes huomannut kuin myöhemmin kuvauksissa eli korkea kipukynnys. Mutta tämä perskipu on aika ultimatea. Hermot ovat siellä aivan pinnassa.

Ennen leikkausta olisi kannattanut testailla ruokavaliota, mikä pitää vatsan pehmeänä. Oma moka kun en sitä tehnyt.

Ulostamisen jälkeen kipu hellittää kun osaat rentoutua. Kipu pitää jännitystilan yllä ja jännitystila aiheuttaa kipua.

Syö lääkkeet vaikkei kipua juuri sillä sekunnilla olisi. Se tulee kyllä viimeistään ulostamisen aikana.

Älä stressaa jos kivut valvottavat. Olet sairaslomalla, joten voit katsoa leffoja yöllä ja nukkua päivällä. Ota rennosti, se on sallittua. Muuten univaje aiheuttaa psyykkistä rasitusta. Elämä pyörii kerrankin sinun perseesi ympärillä.

Juo vettä.

Pyydä lääkäriltä myös puuduttavaa voidetta. Hyvä laittaa heti kun alkaa tuntumaan, että on vessaan asiaan. Ehtii siten vaikuttamaan. Älä kärsi jatkuvasta kivusta vaan pyydä kovempaa lääkettä. Ulostuskipuun ei juuri voi vaikuttaa kuin puuduttavalla voiteella.

Muista hygienia, eli pesu mahdollisimman usein!

Rohkeutta kaikille, jotka leikkaukseen ovat menossa. Kyllä se lopulta paranee ja elämä on sen jälkeen parempaa kuin koskaan.

Mulla kivut leikkauksen jälkeen kesti n. 2,5 viikkoa, sit yks kaks loppui. Mulla ei ollu kipua juurikaan ulostamisen aikana, mutta sen jälkeen oli tosi kipeä puolisen tuntia. Ulostamisen jälkeen pesu, suihkuttaminen sattui vietävästi. Lämmin istumakylpy oli paljon parempi, se ei sattunut niin paljoa.

Hollotihoi!Kerronpa tässä oman kokemuksen.Kaikkee oon kokenu kurkkupaiseesta->nielurisaleikkaukseen,mutta tää oli jotain aivan uutta.Noin kahdeksan vuotta sitten tunsin peräaukonsuulla pienen patin.En välittänyt,ajattelin että se lähtee itsestään pois.No eihän se lähtenyt.Vuosi vuodelta kasvoi kasvamistaan kunnes lopputuloksena oli kuin kanan miniheltta(nahkapalanen)peppualueella O_o?Ajattelin perjantaina että nyt riittää!Mä en enään kestä tota pikkusta nahkapalaa joka ei ees lähe millään voiteella pois.Rohkaisin itseäni ja tähtäsin Diacoriin yksityiseen.Arvailukeskus ei tullut pieneenmieleenikään.Kamalia paikkoja O_o!No diacorissa juttelin lääkärille ja lääkäri sanoi että "hyvä kun hoidat itseäs!:),kysyn työkaverilta koska olisi vapaita hirttoaikoja".No lääkäri soitti kolleegalleen ja kas kummaa,kyseisiä hirttoja tekevä girurki oli juuri paikalla ja pääsisin toiseksi jonoon.Jännitti niin perkeleesti kun odotin aulassa vuoroani.Ajattelin että nopeasti se menee ohi ja pääsen kotio.No hoitaja kutsui minut huoneeseen jossa puin takapuolella järkyttävä reikä-housut,tietenkin tutkimista varten.Lääkäri tuli ovesta ja voimiten nolostutti kun miesperäpukamalääkäri katsoi pakaroitteni väliin ja totesi "ei tämä ole pukama,tämä on ihoa,heltta jne.Tämä täytyy leikata!"Sitten hoitaja vaihto koko operaatioon tarvittavat tavarat leikkaushoitoavaativiin tavaroihin ja lääkäri tuikkas hanuriin kolme kertaa puudutuspiikillä kun hoitaja revitteli mun persusta.Kirosin niin perkeleesti.Sit hävis tunto pyllystä O_o?.Aika tuntu ikuisuudelta kun se napsi puukolla pikkuhiljaa sitä nahkaläpyskää irti mun hanurista ja tikkas haavan umpeen.Koitti puhua kokoajan mukavia ja molemmat oli tosi ystävällisiä.Mun olotilaa ei vaan mllään olis saanu mukavaks vaikka mitä olis yritetty,oli meinaan sen verran häpäisty olo.Nyt on pepussa sulavat tikit,en tiedä kyllä miten se toimii kun meni järkytyksen ohessa kaikki neuvot ohi korvien sinä hetkenä.Mut hyvin oon toipunu.Sain burana reseptin ja banacodin,mutta en banacodia viitsi ottaa kun se huumaa niin pahasti.Pikkasen peppuu kipristää mut kyllä tästä parantuu:)!Ainii,kammottavan hintasta tommonen ulkonäkönsä korjaaminen.Näyryytyksestä ja kivusta ja pienen nahkapalan leikkaus ja tikkaus kustanti mulle 270€.Ens kerralla jos ilmenee jotain tolllasta niin leikkaan vaikka ite mielummine sen puutarhasaksilla kun maksan tommosta hintaa siitä että joku vanha mies tunkee sormensa mun peräaukkoon,kiitti ja kuitti!:D

Onko kenellekään pukamat uusiutuneet leikkauksen jälkeen ja onko ollut tarvetta uusintaleikkaukseen? Mulla leikattiin milliganin tekniikalla reilut kaksi vuotta sitten. Tehtiin vain kaksi viiltoa, ei normaalia kolmea. Nyt pientä pukaman tapaista peräaukon toisella reunalla ulostaessa. Muutamia kertoja siitä mennyt rikki ja tihkuttanut verta, ollut kipeä jonkin aikaa.

Pukama leikkaus tehtiin 5.10 nukutuksessa.sairaslomalla edelleen.leikattiin ulkoisia helttoja ja sisäisiä pukamia.mielettömät tuskat oli toista viikkoo.nyt ehkä voitonpuolella.tuli jo sanottua että synnytyksetkään ei oo tuntunu missään kun kipu oli niin mieletön että meinas taju lähtee.

Kolme kertaa. Eka oli karmeaa, kun lääkäri työnsi puudutuspiikin perseeseen. Puudutuksen loppumisen jälkeen illalla oli tosi kipeää. Mitkään särkylääkkeet eivät auttaneet. Seuraavana päivänä oli jo hyvä olo. Kaksi seuraavaa kertaa menivät hyvin. Kivut hävisivät alle vuorokaudessa. Viimeisellä kerralla lääkäri teki tähystyksen suoleen. Hän kertoi, että suoli on kunnossa. Siitä on nyt noin 10 vuotta. Nyt viime lauantaina tunsin kipua ja totesin, että pukama se siellä on. Yritän päästä leikkaukseen ylihuomenna perjantaina. On se vaan niin mukava olo, kun ei ole kipua alapäässä. Kun kipu on kova, koko ajatus on perseessä. Paras lähteä leikkaukseen heti, kun ongelmia tulee. Pääsee helpommalla niin kivun, kustannusten kuin yleisenkin
hyvinvoinnin suhteen.

Terveisin kohta 60-vuotias istumatyöntekijä.

Huomenna on minulla leikkaus.. on neljännen asteen pukamat :/
Viime vuonna kokeilivat hirttämistä, mutta ei mitään vaikutusta.. sanoivat että yön tulen olemaan sairaalassa seurannassa vahvan kipulääkityksen vuoksi..
jännittää ihan penteleesti.. olen vaivasta kärsinyt kymmenisen vuotta. olen 28- vuotias.
vuosi sitten sain ensimäisen lapseni ja mitä näitä juttuja lukenut (kaikki) niin nyt jännää vielä enemmän. saa nähdä miten tulen lapseni kanssa pärjäämään, kun on niin minun perääni, koska yh-äiti olen. :/ Onneksi äitini on apuna, mutta hälläkin reuma niin ei pysty kauaa vauvaani hoitamaan..
ei muutakuin toivolla huomiseen ja siitä viikkojen päähän :D

Itse olin pp-leikkauksessa (päiväkirurgisesti) kaksi vkoa sitten. Pukamat oli luokkaa 4, samalla tehtiin peräaukon "laajennus". Leikkaus milligan ja haavat poltettiin samalla. Veristä vuotoa ei juurikaan tullut kuin muutamana päivänä leikkauksen jälkeen ja sekin ulostamisen yhteydessä. Mutta sellaista kirkkaampaa "lihaskudos" vuotoa ollutkin sitten siitä saakka. Vuodon haju oli iljettävä, tosin nyt alkanut sekin rauhottua. Kivut oli leikkauksen jälkeen viikon verran; HUH HUH-luokkaa! Sain kipulääkkeenä Burana 800mg x 3 sekä Panadol 1g x 3... Muutaman päivän kun oli näitä syönyt (kivut pysyi siedettävänä) niin maha sanoin sopimuksensa irti Buranasta :/ Eikun pyhänä yksityiselle hakemaan kipulääkettä; Tramal retard 100mg.. kaksi ehdin ottaa (kivut pysyi hyvin poissa), niin sain vuosisadan päänsäryn =( Ja ei kun työterveyteen hakemaan taas lisää kipulääkettä! Sain ja kokeilin Panacodia... tulos sama kuin pelkällä Panadol 1g. Eli kipuja on ollut!!! Tuo pelkkä Panadol ei ihan kyllä tuohon peräpään kipuun mulla ainakaan tahdo auttaa =/ Mutta minkäs teet kun päänuppi ei kestä noita kunnon "myrkkyjä"..
Sairaslomaa sain 2 vkoa sairaalasta... ihmettelin saikun pituutta kun olen kuitenkin hoitotyössä (nosteluita yms), sanoivat että työterveydestä sitten tarvittaessa lisää. Viikolla nyt ainakin jatkuu saikku... ens vkolla pitäisi töihin (ja halukin olisi jo kova päästä takaisin arkeen ja työnsarkaan) mutta... mulla menee aamupäivät ja osa iltapäivää siihen, että juoksen wc.ssä kakkosella 4-6 otteeseen ja joka kerta kipua on sellanen, että oksat pois! Suihkuttelut ja istumakylvyt auttaa pienen hetken vain =(
Leikkaus onnistui muuten loistavasti, mutta työterv.lääkäri totesi, että pieni pinnallinen tulehdus (kellertävä vuoto) johon suihkuttelua reippaasti ja usein.. lisäksi kaksi helttaa jäänyt eli nyt sitten odottelen koska taas uudet pukamat peräaukossa =(
Kärsin itse peräpukamista kuitenkin liki 30-vuotta ennen tätä leikkausta, joten osasin varautua leikkauskipuihin, mutta en kuitenkaan ihan tätä luokkaa olevaan kipuhelvettiin! Kovasti odottelen päivää että voin käydä kakilla ilman kipuja sen jälkeen!!
Nämäkin leikkaukset ovat toki aina tapauskohtaisia ja jokainen kokee kivun omalla tavallaan ja voimakkuudellaan, joten tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville!!!

Leikattiin kaksi viikkoa sitten. Kivut ovat todellakin helvetilliset. Niihin kannattaa varautua . Ja jos pukamat ei vaivaa en suosittele leikkausta . Wc käynnit ovat yhtä tuskaa vaikka puudutusvoide ja vahvat särkylääkkeet käytössä.
Kävely sattuu, istumaan ei pysty, ainoa asento on kyljellään missä voi edes jotenkin olla.
Suosittelen myös jäämään yöksi tai kahdeksi sairaalaan , saa kunnon kipulääkkeet siellä.
Tsemppiä kohtalotovereille.

Leikkaus voi kuullostaa pelottavalta mutta itse toimenpide ei lopulta ole kummoinen.

Missään paikallispuudutuksessa sitä ei tehdä vaan joko nukutuksessa tai parempi vaihtoehto on selkäydinpuudutus.

Leikkauksen kestoaika on lyhyt. Puudutuksesta selviämiseen menee pari tuntia.

Aluksi olo on hyvä muutamia tunteja mutta leikkauksen apuna käytetään kiinnikkeitä joten vatsaan tulee kova toiminnan tunne niin kauaksi aikaa kun nämä kiinnikkeet ovat tulleet ulos.

Seuraavat viikot haava on yleensä avonainen ja wc-käynnit kannattaisi hoitaa wc-suihkun avulla. Päivittäiset suihkut auttavat ongelman hoidossa.

Kivun taso on yksilöllistä. Se voi olla kovaa tai mitätöntä. Leikkauksen hyödyt ovat ongelmatilanteissa niin suuret että se kannattaa yleensä aina. Vaihehtoisesti hirttohoito pienempiin ongelmiin.

Parasta on varautua leikkauksen jälkeiseen aikaan ostamalla ruokaa ja juomaa ainakin viikoksi. Paperia ja siteitä kannattaa käyttää koska haava voi vuotaa. Särkylääkkeitä kannattaa ostaa panadolia ja buranaa reseptivapaina. Lääkäri kirjoittaa usein reseptin vähintään 1g tasoisille kipulääkkeille ja mahdollisille kovemmillekin tarvittaessa.

Liikkuminen onnistuu heti leikkauksen jälkeen mutta menee vähintään 3-4 viikkoa haavan paranemiseen.

Sisäisiä ja ulkoinen pukama leikattu viikko sitten THD-tekniikalla ja ulkoiseen tietenkin ihan avohaava ja tikit. Kipua on piisannut, mutta hyvät kipulääkkeet käytössä. Itseäni on askarruttanut peräaukosta ulostyöntynyt "kudos", johon lääkäri sanoi, että aluksi se on ihan normaalia. Pitäisi vetäytyä itsestään takaisin, kunhan muistaa suihkutella ahkerasti. Edelleen "röllyköitä" ulkona. Miten pitkään teillä muilla leikkauksen kokeneilla on ollut vastaavan kaltaista?

Hei. Olen ollut 5.9. peräpukamaleikkaukseesa. Itse toimenpide ja sitä hoitavat henkilöt huippuluokkaa normisairaalassa. Myös lääkitys annettiin. Mielestäni leikkauksen jälkeiseen aikaan tulisi jo sairaalan päiväkirurgiassa kiinnittää paljon enemmän huomiota. Leikkaus tehdään nukutuksesessa, aivan ok! Muutteivat annetut lääkkeet auttaneet siinä tuskassa, kun ensimmäiset "kakkoset" täytyi tulostaa! Mutta kannattaa toimenpide teettää.

Tässä omat kokemuksen peräpukamaleikkauksesta (julkisella puolella). Haluan jakaa ajantasaista faktatietoa ja potilaskokemuksia, kun sellaisia olisin itsekin kaivannut. Itse vetkutin lääkäriin menoa turhaan liian kauan ja sitten vielä lisää, kun ensimmäinen lääkäri (YTHS:llä) ei nähnyt tarvetta tehdä kumilenkkihirttoa vaan määräsi ainoastaan peräpuikkoja. Eihän niistä enää siinä vaiheessa ollut juuri apua.
Olen nuorehko nainen. Peräpukamat (tai oikeastaan vain yksi isohko, joka tuli aina wc-käynnin yhteydessä ulos) ja kutina vaivasivat useamman vuoden ajan, mutta jotenkin lääkäriin meneminen tuntui epämiellyttävältä ajatukselta. Viime syksynä lopulta varasin ajan terveyskeskuksesta (pk-seudulla). Tutkimus tehtiin kylkiasennossa, polvet koukussa. Lääkäri oli mukava keski-ikäinen nainen, joka hoiti tutkimuksen asiallisesti, ei sattunut eikä kestänyt kauan. Hän ei kyseenalaistanut hoidon tarvetta, mutta kävi ilmi, että tk:ssa ei tehdä hirttoja, vaan ne tehdään kirurgisessa sairaalassa. Kun vajaan parin kuukauden päästä sain kutsun sairaalaan, kävi ilmi vielä, että pk-seudulla ko. operaatiot on keskitetty Jorviin. Kävin Jorvin vatsakeskuksessa kirurgin luona, jossa tutkimus tehtiin samalla tavalla kylkiasennossa. Ennen sinne menoa olin tehnyt suolentyhjennyksen Metalaxilla. Kirurgi ja avustanut hoitaja olivat myös mukavia ja ammattimaisia. Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että pukamaa ei voitu hirttää, kun oli sen verran lähellä peräaukkoa tms. eli tuli lähete leikkaukseen. Siihenkin sain hyvät ennakkoohjeet.
Sain leikkausajan päiväkirurgiseen vajaan kuukauden sisällä (peruutusaika). Aikaisin aamulla tein suolentyhjennyksen ja menin päiväkirurgiselle osastolle. Siellä hoitaja ohjasi pukuhuoneeseen, joissa vaihdoin sairaalan vaatteisiin ja jätin omat kamat kaappiin. Menin sänkyyn makoilemaan ja odottamaan. Odotellessa hoitajat tsekkasivat taustatiedot, verenpaineet ym. Henkilökunta oli mukavaa. Heräämösalissa oli n. 15 sänkyä (suurin osa tyhjiä), joten oli kiva, että henkilökunta ei huudellut kovaan ääneen kenenkään yksityisasioita. Muutenkin olivat oikein asiallisia ”nolon” vaivan suhteen. Lääkärikin kävi pikaisesti kyselemässä kuulumiset ja kertomassa leikkauksesta (joka kestäisi vain n. 10 min, kuten kestikin). Noin 1-1,5 tunnin sisällä sairaalaan saapumisesta köpöttelin hoitajien kanssa leikkaussaliin, kanyyli oli jo kädessä esilääkitysten vuoksi. Leikkaus suoritettiin gynekologisessa asennossa, jalat tukevasti pehmustetuissa telineissä. Sairaalan ihanat pinkit housut ja mummopöksyt piti tietysti ottaa pois (tai vain toisesta lahkeesta), mutta sain lämpimän peiton päälle eli ei tarvinnut jalat levällään maata kaikkien katsellessa. Sain maskin kasvoille, ja neuvottiin sulkemaan silmät ja hengittämään syvään. Yhtäkkiä olinkin unessa. Leikkauksen olisi kai voinut tehdä epiduraali- tms. puudutuksella, mutta lääkärin valitsema nukutus oli itsellenikin mieluisampi vaihtoehto, niin ei tarvinnut ollenkaan jännittää tuntemuksia.
Heräilin n. tunnin päästä. Ei ollut mitään ihmeempiä kipuja, ihan pieni jomotus, johon sain heti särkylääkettä. Nukuin/lepäilin vielä reilun tunnin ajan. Sitten pikkuhiljaa nousin pystyyn ja sain aamupalaa (koska ennen operaatiota ei saanut syödä mitään). Hoitajat kyselivät säännöllisesti vointia ja sitten sain käydäkin jo vaihtamassa omat vaatteet päälle. Sain tarvittavat hoito-ohjeet, reseptit (kipulääke ja puuduttava geeli) ym. ohjeistukset (esim. rasittavan liikunnan ym. kielto muutama vko) sekä sairaslomaa reilu pari viikkoa (yksilöllistä). Hoitaja tilasi lopuksi taksin, jolla pääsin kotiin. Minulla oli kotona seuraa ja vointi oli hyvä, joten sain lähteä yksin. Muuten olisi pitänyt olla hakija. Olin kotona jo joskus puolenpäivän jälkeen. Nukutuksen jälkeen toki oli hieman väsynyt olo, mutta kipuja ei juurikaan ollut. Ensimmäinen ulostus kyllä pelotti. Tosin sen aika koitti vasta leikkausta seur. päivänä. Pelkäsin kipua, mutta ei sitä juurikaan ollut. Olin laittanut puuduttavaa geeliäkin reilusti varmuuden vuoksi. Ulkoisten ja/tai useiden peräpukamien poiston kohdalla tilanne voi toki olla toinen. Ulostaessa tuli ensin ulos jonkinlainen ”tuppo”, joka oli ilmeisesti laitettu vuodon tyrehdyttämiseksi tms. Otin tavaksi aina suihkutella kunnolla wc-käynnin jälkeen. Särkylääkettä otin muutaman päivän ajan tarvittaessa ja wc-käyntienkin pieni epämukavuus loppui jo noin viikon kuluessa. Mitään jälkiongelmia ei ole ollut. Olen ehdottomasti tyytyväinen,että menin operaatioon. Lääkärit ja hoitajat olivat asiallisia ja hoito hyvää. On mukavampi olla, kun ei kutise eikä wc-käyntien yhteydessä tarvitse käyttää kilokaupalla paperia pyyhkimispyyhkimiseen ja/tai litratolkulla vettä suihkutteluun, kun ulostaminen on ”siistimpää” ilman pukamia. Suosittelen ehdottomasti kaikkia hakeutumaan hoitoon vaikka nolottaisi. Jos yksi lääkäri kyseenalaistaa hoidon tarpeen, kokeile toista lääkäriä. Itse kyllä tiedät, mitä tarvitset. Jälkeenpäin on paljon parempi olla.
Asiallise kysymykset tervetulleita.

Vastataanpa tänne vaikka on vanha ketjun aloitus, mutta jos jollekin olisi apua tiedoista. Minulle tehtiin Longo-leikkaus viikko sitten ja ei mitään kipuja, istua olen pystynyt heti ensimmäisestä illasta alkaen, särkylääkkeitä otin kahtena ensimmäisenä päivänä, kun oli näin käsketty. Minulle kyllä peräpukamakipu oli kyllä paljon kipeämpää, ulostamisessakin samoin. Olen kyllä tyytyväinen, että menin, jos ne näin helposti parani. Senhän näkee vasta tulevaisuudessa mikä on lopputulos. Verenvuotoa ei oikeastaan nimeksikään.
Minulla meni noin 5kk jonottaessa keskussairaalaan, aikaisemminkin olisi saanut peruutusajan, mutta se ei sopinut minulle.

Itse kärsin ulkoisista ja varmaan sisäisistäkin pukamista vuosia. Kaikki itsehoito ym. reseptipuikot aivan turhia. Lopulta tehtii hirtto-operaatio jonkun turkkilaisen toimesta työterveydessä, Mehiläisessä. Siitä seurasi aivan järkyttävä kipu. Kumilenksut irtosivat pukamien ympäriltä vessassa. Menin päivystykseen, jossa venäläinen ei edes katsonut tuonne, vaan määräsi jotain verta hyyydyttäviä turhia lääkkeitä. Seuraavana päivänä menin uudestaan Mehiläiseen, jossa kirurgi tutki ja leikattiin puudutuksessa kaikki pois. Kivut ja saikku kestivät viikkoja, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tänään leikattiin poskiontelot ja polyypit, mutta sääliksi kävi viereisen pedin pukamaleikattavaa.

Hyvin on mennyt edelleen, yksi muutos on tullut ulostamiseen. Nyt kun tarve tulee on mentävä heti vessaan, ei ole niin kuin ennen, että voit pitkittää asiaa. En tiedä muuttuuko tulevaisuudessa.

Googlailin reilu viikko sitten näitä peräpukamaleikkaus-kokemuksia ja nyt leikkauksen läpikäyneenä halusin kirjoittaa oman kokemukseni,sillä itse meinasin perua koko toimenpiteen näiden täältä lukemieni juttujen perusteella.

Minulta poistettiin isohko hetula,eli tyhjentynyt pukamaheltta peräaukon suulta. Toimenpide tehtiin milliganin tekniikalla, julkisella puolella. Sain valita tehtäisiinkö toimenpide nukutuksessa vai vain paikallispuudutuksessa. Valitsin nukutuksen. Henkilökunta oli asiallista ja mukavaa, eikä koko toimenpiteessä ollut mitään kivuliasta tai inhottavaa. Ainut mistä en pitänyt oli tippaletkun laitto käteen, mikä ei kylläkään sattunut, ällötti vain. Leikkaushaava suljettiin tikein, ja hoito-ohjeeksi sain suihkuttelun,peräpään kuivaamisen hiustenkuivaajalla ja voiteen levittämisen.

Pääsin samana päivänä kotiin saattajan kanssa, sillä yksin ei saanut lähteä. Lääkkeeksi sain panadolia ja burana 600. Kipuja ei ollut, mutta pelkäsin ensimmäistä kakkoshätää ihan kamalasti :(( Ajattelin että sillon varmaan sattuu ja lujaa. Söin luumuja, visibliniä, join paljon vettä ja otin vielä movicoliakin. Kahteen päivään ei tullut mitään, mutta kolmantena aamuna tuli. Vatsa oli kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta tosi kovalla, ja ulostus oli inhottavaa ja kesti kauan, muttei silti sattunut sen enempää kuin olisi leikaamattomalla takapuolellakaan. Jälkikipuja ulostuksen jälkeenkään ei tullut, ja olin todella helpottunut!!

Vatsani oli vielä seuraavanakin päivänä kovalla, ja halusin säästää takapuoltani, joten kokeilin microlax-peräsuihketta- ja se todellakin toimi! Teki tavarasta pehmeää, niin ei tarvinut pelätä tikkien ratkeavan. Suosittelen todellakin!!

Pystyin istumaan heti toimenpiteen jälkeen vähän toisella kankulla. Urheilukieltoa minulle annettiin kaksi viikkoa, rauhallisia kävelyitä sensijaan suositeltiin veritulppariskin takia, ja aloitinkin ne jo seuraavana päivänä.

Halusin kertoa tarinani, jotta täältä tietoa etsivät ymmärtäisivät, että näissä leikkauksissa on eroja, ja kaikki leikkaukset eivät ole tuskallisia. Tiedosta kyllä kuuluvani tuohon onnekkaaseen ryhmään jotka pääsevät vähällä. Mutta niin tai näin, jos pukamat vaivaa, kannattaa ne hoitaa pois

Hei!
Minulle tehtiin Milliganin menetelmällä leikkaus viikko sitten. Etukäteen en uskaltanut mitään googlailla ja hyvä niin. Olin asennoitunut pikku juttuun muutaman päivän sairauslomalla, mutta ihan niin se ei mennyt. Leikkaus tehtiin julkisella puolella selkäydinpuudutuksella ja kipein osuus oli tosiaan tuo tipan laitto. Suolen sisältä operoitiin kolmesta kohtaa reilusti ja suonet poltettiin kiinni. Viiden päivän ajan ulostaminen oli todella kivuliasta. Ongelmana varsinaisesti oli ulkoiset heltat, ja olenkin lukenut jostain kokemuksista, että Milliganin menetelmällä ulkoisten helttojen kutistumiseen saattaa mennä kuukausia. Onko kenellä tästä kokemuksia? Leikannut lääkäri sanoi että parissa kuukaudessa nähdään lopullinen tulos. Liikaa ei ilmeisesti voi ottaa pois muunlaiseen ongelmien ehkäisemiseksi?

Olin eilen peräpukama leikkauksessa. Ei mitään muistikuvaa leikkauksen teknisestä nimestä mutta pukama oli iso ja alkoi sisältä ja jatkui ulos asti. Poistettiin puukolla ja haava jätettiin auki. Tehtiin nukutuksessa ja sain diapamia ennen leikkausta. Kipeintä teki varmastikkin tipan laitto. Ei ollut paha. Eka päivä leikkauksen jälkeen en käynny sköndällä ollenkaan niin ei ollu mitään kipuja juurikaan. Pääasiallisesti jomotti vähän mut se lähti ihan buranalla pois.

2 päivä nyt menos ja kävin aamulla sköndällä ja juuuuu kylhän se kipeetä teki mut jotenkin odotin paljon pahempaa. Ei tästä nyt mukavat 2 viikkoa saikulla tuu tulemaan mut jotenkin odotin niin paljon pahempaa kun olin lukennu näit juttuja.

Joten sanon suoraan että huolimatta kivusta mitä leikkaus saataa seuraavaksi 1-8vk tuottaa niin kyl se elämän latua niin paljon parantaa niin suosittelen kyl menemään!

Kirjoitan nyt tähän samaan ketjuun vaikkakin jo aikaa kulunut....
Leikkauksesta nyt 5 viikkoa. Leikattiin nukutuksessa milliganin tekniikalla kolmesta kohtaa isohkot pukamat / heltat. Ensimmäiset 3 viikkoa olivat täyttä tuskaa ja ainoa mikä auttoi #2:lla oli lämpimän veden samanaikainen suihkuttelu. Viikolla 4 kipuläälitys vielä 3x600mg burana & 3x1mg paratabs. Viikon 5 puolesta välistä enää 3x600mg burana ja nyt aloitin viikonloppuna ottamaan vaun aamu vessa käyntiä varten 600mg buranan. Tarkistuksessa viikolla 3 kirurgi sanoi että ”aukko” pysynyt hyvänä, jatka samaa ruokavaliota. Olen siis jatkanut samaa: aamulla puuroa & marjoja, lounasksi ruisleipää, kurkkua, raejuustoa & hedelmää välipalaksi ja illalla lämmin ruoka mutta paljon vettä päivässä (ehkä noin 1,5 litraa vähintään) plus muutama kuppi kahvia.
Nyt viikon 6 alussa alkaa usko loppua kesken. Vaikka suihkuttelen useasti päivässä ovat haavat vielä arat ja aika ajoin (vatsan kovuudesta riippuen) haavat aukeavat joka pistää taas muutaman päivän takapakin paranemiselle... hyvin henkisesti raskas prosessi. Kotoa on vaikea lähteä aamulla ennen kuin tietää että kaikki tuli ulos, vessaan pitää päästä HETI kun tarve iskee - mietin tuleekohan tuo koskaan palautumaan. Onneksi olen voinut tehdä työtä kotoa mutta kärsivällisyys alkaa loppua.
Onko muita joilla paraneminen kestänyt näin pitkään?

Minulta leikattiin iso ihohetula peräaukon vierestä 2 viikkoa sitten. Paikallispuudutuksella ja tipasta rauhottavaa runsaasti. Eipä ollut yhtään niinhirveää, kuin kuvittelin.Kirurgi löysi hetulan juuresta myös haavauman, jonka sai myös osaksi poistettua.
10 päivää meni oikein hyvin, mutta sitten alkoi tulla mätää :( en tiedä tuleeko mätä haavasta vai mistä. Työpaikan lääkäriltä sain antibiootit ja nyt vaan toivon, että paranisi kunnolla

Terve.
Minulla oli ulkoisia pukamia varmastikin lähemmäs 15v kunnes tänä kesänä uskalsin lopulta mennä näyttämään niitä kirurgille, eli yksityiselle terveysasemalle.

Näytön yhteydessä löydettiin myös sisäisiä pukamia, joita hirtettiin osa heti samalla kertaa ja vielä muutaman viikon päästä toisellakin kerralla. Nämä operaatiot ovat aivan helppoja tapauksia kunhan nyt vaan uskaltaa laskea housunsa kirurgin ja hoitsun edessä.

Ulkoisten pukamien poistoa suositteli tehtäväksi kesän jälkeen ja näin tehtiinkin nyt sitten elokuun lopussa. Operaatio tehtiin paikallispuudutuksella eli tuikattiin useita puudutuspiikkejä pukamien viereen tms. ja sen jälkeen poisto jollain sähköveitsellä. Ensimmäistä pukamaa operoitiin noin 10-15min koska oli sen verran iso ja tämä välillä vähän kirpaisi mutta ei liikaa. Toinen lähti irti alle minuutissa, eli oli selvästi pienempi. Operaation jälkeen neuvottiin ottamaan tarvittaessa särkylääkettä ja välttämään hikiurheilua pari viikkoa sekä pesemään alapää aina vähintään wc käynnin yhteydessä.

Särkyä ei leikkauksen jälkeen tullut missään vaiheessa. Verta tuli ensimmäisenä iltana reilusti joten sidetarpeita ahteriin ja nukkumaan (suosittelen jonkinlaisia suojia housuihin:). Töihin menin heti seuraavana päivänä. Nyt leikkauksesta on kulunut 8 päivää ja pientä vuotoa tulee edelleen sekä verta aina ulostamisen yhteydessä, eli ei selvästikään vielä kunnossa. Seuraan tilannetta, suojaan housuni ja huuhtelen ahterin edelleen useamman kerran päivässä. Kirurgille näyttö on vasta kolmen viikon päästä leikkauksesta.

Jos pukamista on teille haittaa niin ainakin oman tähän astisen kokemukseni mukaan ne kannattaa poistattaa. Toipumisaika voi olla suht pitkä mutta oletettavasti sen arvoinen. Toivottavasti kuitenkin once in a life time experience...

Osaako kukaan sanoa, leikkaavatko julkisella puolella vain noita ulkoisia helttoja?

Oma tosi iso leikkaus alle viikko sitten ja toipuminen on ollut supernopeaa; 2 vrk aika hankalaa, mutta kipulääkkeillä eli ihan normaalia elämää vaikka wc käynnit kirpaisivatkin n. vartin ajan. 3-4 vrk. vain pientä kirvelyä ja nyt 5-6 vrk alkaa olla ihan kuin ei olisi leikkauksessa käynytkään.
Kun elämänlaatu parani näin vähällä kärsimyksellä ja näin pian, suosittelen leikkaukseen menoa. Näitä hyviä tarinoita ei harmi jaeta netissä niin paljon tai ei juuri yhtään kuin noita hankalia tapauksia.

Olin leikkausjonossa ja sairaalassakin jo leikkausaamuna. Iski kova pelko kaikkia näitä riskejä kohtaan ja peruin, en pystynyt. Hyvin ymmärsivät, uudestaan jonoon jos vaiva jatkuu tai pahenee.

Kävin leikkauksessa. Hyvät rauhottavat ja nukahin leikkauksen ajaksi vaikka oli puudutus. Seuraavana päivänä ei paljon kipuja ja aattelin että helpolla pääsin. Mut sitte alko karmeet kivut. Pelotti mennä vessaan jatkuva kipu yötä päivää ja lääkkeet ei auttaneet. Nyt 5 pv. Takana varmaan tulehtuneet. En mee enää koskaan ko. Leikkaukseen jos uusiutuu! Eikä oo pelottelua vaan totta!

Muutama päivä leikkauksesta joka tehtiin nukutuksessa, en tiedä mitä kaikkea tehtiin, kun en enää tavannut kirurgia ja epikriisiä ei oltu vielä tehty. Lähdin siis kotiin aika heppoisin tiedoin, mitä on tehty. Kipulääkkeeksi Panadol, burana ja Litalgin sekä puuduttavaa nitrovoidetta.
Leikkauspäivän ilta ja aamu meni ilman kipuja, mutta ensimmäisen tyhjennyksen ja tamppoonin synnyttäminen toi mukanaan järkyttävät kivut ja toinen päivä meni hengitellessä. Seuraava päivä taas parempi myös ulostamisen kanssa ja ajattelin, että meneekö näin nätisti. Tämä päivä myös hyvä, kunnes ulostaminen olikin järkyttävän kivuliasta ja pökäle oli jättimäinen. Toista tuntia itkin ja hengitin ja otin kipulääkettä. Järjyttävä kipu ja verenvuoto. Nyt, kiitos kipulääkkeiden, ei ole kipuja, ellei mene koskemaan hanuriinsa.
Saa nähdä miten tämä etenee. Olen syönyt paljon kuitupitoisia smoothieita ja kasvissosekeittoa, sekä juonut vettä. Kuitua pitäisi siis saada, joten miksi kova jätti *aska? Toivon todella että alkaisi helpottamaan. Melkein välillä kadun koko leikkaukseen menoa, mutta en nyt vielä kuitenkaan. Aikaa on mennyt niin vähän että en lähde vielä tuomitsemaan leikkausta virheeksi. Katsotaan. Ilmaa tuntuu olevan valtavasti, ei ole minulle normaalia päästellä pitkiä korkeaoktaavisia pieruja. Pitäisiköhän ostaa Cuplatonia :D

Nyt melkein kaksi viikkoa leikkauksesta eikä kipu ole vieläkään helpottanut.Jos olisin tiennyt kuinka kipeää tämä toipuminen on en varmaan olisi leikkaukseen mennyt.En ole koskaan kokenut mitään yhtä hirveää kipua kuin tämä.Jouduin jo viikon jälkeen hakemaan päivystyksestä vahvempia lääkkeitä ja nyt alkaa tuntumaan ettei nekään riitä.Vessaan ei uskolla mennä kun tuntuu että henki lähtee kivusta.Kivun lisäksi tämä kirvely on ihan kamalaa.Sairastan myös MS-tautia ja sekin tuo tähän oma lisän.Pissaamisen kanssa on myös tullut ongelmia,ihan kuin olisi tulehdus.Ensi viikolla pitäisi muka mennä töihin.Tuskin pääsen.Olisin kiva päästä jo elämään normaalia,entistä elämää.En pysty kun makaamaan ja käymään veskissä kun sinne uskallan mennä.Koskahan tää tuska loppuu?

Minä kävin 8.10. 2020 milligan peräpukama leikkauksessa päiväkirurgisella. Kolme isoa pukamaa poistettiin ja haavat ulottuivat ulkoa sisälle peräsuoleen asti. Kivuliasta ja vaikeaa on ollut. Voin pahoin leikkauksen jälkeen. En ulostanut viiteen päivään. Lopulta sain ohjeen käyttää Klyx peräruisketta ja sillä sain lopulta leikkauksessa laitetun tamppoonin ja ulostekovettumat synnytettyä kivusta huutaen. Päivystyslääkäri joka tämän oli määrännyt kertoi myös että minulla on 3-4 uutta pukamaa. Olin kauhuissani jos kaikki olikin turhaa ja sain vielä yhden pukaman lisää. Mietin voiko uudet pukamat olla syntyneet oksentelusta heti leikkauksen jälkeen?? Minulla on IBS ummetus pohjainen ärtynytsuoli joka tuo oman lisänsä tähän toipumiseen. Pegorionia on mennyt runsaasti. Pari päivää sitten katsoin peilillä pukamaleikkauksia ja tosiaan kolme isoa punaista pattia siellä oli joiden välissä oli leikkausviillot. Terveyskeskus lääkäri laittoi onneksi lähetteen Jorviin missä minut leikattiinkin. Nyt odottelen sinne kutsua. Onko kellään kokemusta tällaisista leikkauksen jälkeen olevista pateista? Menevätköhän mahdollisesti pois ajan kanssa?

Leikkaus selkäydinpuudutuksessa oli positiivinen kokemus. Sain vahvoja kipulääkkeitä reseptillä kotiin, joten ihan siedettävää kun vertaa siihen, kun pukamat puhkaistiin hirttymien takia synnytyksen jälkeen monta vuotta sitten.

Itselläni leikattiin viikko sitten. Vuosien mietinnän jälkeen, tätäkin keskustelua usein luin. Itse leikkaus kesti vähemmän aikaa kuin spinaalipuudutuksen laitto, eivät meinanneet millään saada sitä laitettua. Sama homma mulla oli synnytyksissä. Onneksi lopussakin saivat sen laitettua, en halunnut nukutusta vaan olla kokoajan tietoinen missä mennään. 1 pukama otettiin Milligan-menetelmällä, loput heltat sähköveitsellä.

Kyllä eniten pelotti leikkauksen jälkeinen aika eli vessakäynnit. Myönnettävä on, se on todella tuskallista. Ei voi kuin toivoa että tässä viikkojen edetessä helpottaa. Vinkkinä vielä, syökää kevyesti. Itse en ole pystynyt tuota täysin noudattamaan, valitettavasti. Duphalac on myös käytössä mutta ei mitään vaikutusta.

Nyt olen pärjännyt buranalla ja panadolilla, koitan ottaa ne tuntia ennen wc-käyntiä jotta pahin terä kivulta menisi pois. Tsemppiä kaikille!

itse operaatio spinaalipuudutuksessa. verenpaineet romahti siirrettäessä heräämösängylle, säikäytti mutta selvisin. kauheimmat kokemukset vasta kotona ensimmäisten kakkausten yhteydessä. vaikka kuinka syö buranaa, panadolia tai tramalia, paskantaminen on kuin partateriä ulostaisi. sattuu niin saatanasti. viisi päivää nyt leikkauksesta eikä parantumista yhtään. kahden viikon sisällä pitäisi olla kivut ohi, mutta epäilen tällä tahdilla. jos olisin tiennyt, en olisi mennyt leikkaukseen.

Mulla leikattiin ulkoiset heltat toissapäivänä. Olin lukenut mm tätä ketjua ja valmistauduin kauheisiin pitkäkestoisiin kipuihin. Päätin aloittaa paaston, jottei tarvitsisi ulostaa ennenkuin haava olisi edes vähän parantunut.

Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa Mehiläisessä. Sain Doapamia esilääkkeeksi kun pelkäsin niin. Leikkaus oli kivuton ja ohi 10 minuutissa. Kaksi sulavaa ommelta laitettiin. Sairaslomaa 10 pv. Hinta 268 eur.

Eilen oltiin jo Seurasaaressa kävelyllä ja panacodin voimin olen lähes kivuton. Jos lääkkeen vaikutus ehtii hälvetä, on olo kuin olisi tikku takapuolessa, muttei pahempi. Minulla siis tämä on ainakin ekat 2 pv ollut tosi hyvä ja helppo tapaus, tuskin huomaan muuta kuin että takapuolessa ei enää ole sitä ylimääräistä pallukkaa!

Itse lykkäsin leikkausta pitkään luettunan näitä kauhukokemuksia. Kirjoitan nyt omasta kokemuksestani. Oma leikkaukseni tehtiin Saksassa Milligan-Morgan-metodilla. Itseltä poistettiin eilen suuri ulkoinen peräpukama ja kookas skin tag.

-Leikkaus. Operaatio aloitettiin n. Klo 12. Yleianesteesiamaskin päälle laittamisen jälkeen tuli rauhallinen ja hyvä olo ja heti operaation jälkeen minut talutettiin huoneeseeni. Siellä kipu nousi ja minulle taidettiin lisätä hieman kipulääkettä.
-1h leikkauksen jälkeen. Jonkin verran epämukavuutta. Otin 2kpl 600mg ibuprofeiinia ja olo oli vastaava kun tulisen tulisen Szechuan-illallisen jälkeen. :) Ei mitään valtavaa kipua, mutta epämukavuutta oli hieman
-Loppupäivä. Otin ibuprofeiinia n. 7h välein ja kivut eivät olleet kovin kovat. Verta ei tullut sen enempää mitä vaiva ennen operaatiota aiheutti. Aloitin juomalla smoothieita ja syömällä salaattia. Illalla jopa uskaltauduin syömään mietoa intialaista ruokaa, jonka tiesin sopivan vatsalle OK, ettei ole liian kovana
-1. Päivä leikkauksen jälkeen. Hyvin nukutun yön jälkeen tunsin että jotain on tehty, mutta ei mitään suurta. Jännitin vessaan menemistä. Onneksi mitään suurta kipua ei tullut, eikä yhtään(!) verta ulosteessa. Puhdistautumisen jälkeen otin pikaisen nk. sitz-kylvyn ammessa. Yhtään verta tässäkään vaiheessa ilmennyt.

Seuraavaksi ensimmäiseen jälkitarkastukseen.

Halusin jakaa kokemukseni jos joku muu sattuu empimään leikkaukseen menemistä. Oman kokemukseni perusteella voin suositella operaatioon menemistä Etsi hyvä aihepiiriin erikoistunut lääkäri ja luota heidän ammattitaitoon. Elämänlaatu paranee tuntuvasti. Omalla kohdalla kivut eivät olleet pahoja. Uskoisin että pääsen palaamaan töihin jo muutaman päivän kuluttua.

Peräpukamia tulee jos istuu liian paljon. Ennen olin tietokoneen ääressä addiktiivisesti ja silloin tuli peräpukamia.

Aivan kauheat kivut jälkeenpäin 2 viikkoa. En menis enää ikinä

Tässä omat kokemukseni. Peräpukamat alkoivat jossain kohtaa vaivaamaan. Koska mitään kipuja ei ollut, ja ainoa oire verenvuoto, niin viivyttelin asian kanssa liian kauan. Lääkärille asti kun päädyin niin ainoaksi keinoksi todettiin leikkaus. Kaksi isoa sisäistä pukamaa.

Noh, ajattelin että pikkujuttu, tuossahan käytännössä poistetaan vain suonia niin ei paha lainkaan. Sitten menin lukaisemaan tätä palstaa, niin johan alkoi jännittämään ihan tosissaan, että mitä tuleman pitää. Lopulta hyväksyin asian mielessäni, että tämä tulee sattumaan sitten aivan saatanasti. Aikaa kun oli muutama kuukausi sulatella asiaa, niin itse toimenpidepäivänä marssin päiväkirurguaan asian mielessäni jo hyväksyneenä, levollisin mielin.

Toimenpidettä ennen oli lääkärin haastattelu. Tässä käytiin myös läpi, että tämän operaation toipumisprosessi on sitten kivulias, potilaskertomukseen lisättiin myös että "varoitettu kivuista". Kertonee asian vakavuudesta. Itse toimenpide tehtiin nukutuksessa ja oli nopeasti ohi. Aloitus siinä 11.00 ja hereillä olin jo 13.00. Tästä muutama tunti ja kusi lensi mallikkaasti ja pääsin kotiin. Pientä epämukavuutta oli koko ajan aistittavissa perseessä, mutta lääkitys oli vielä vahva.

Olin paastonnut ennen leikkausta 24h ja tyhjentänyt suolen huolellisesti, niin ettei paskahätä yllättäisi ihan heti. Lääkäri tosin muistutti että ei pidä liian kauaa pidätellä ettei uloste muutu kovaksi.

Noh, kotiin kun päästiin niin johan perse syttyi liekkeihin. Eka ilta oli pahin kipukokemus, jota olen koskaan tuntenut. Söin panadolit 1000, burana 600, kahta eri kolmiolääkettä, mutta mikään ei auttanut. Perseessä oli jatkuva voimistuva kipu. Paikallaankaan ei oikein pystynyt olemaan pitkään. Jääpussit ei auta koska haava on perseessä.. Pientä kuumetta oli ja tunsin vuoroin kylmää ja vuoroin kuumaa. Siinä klo 20-20 maissa olin jo niin tuskissani, että olin valmis lähtemään päivystykseen hakemaan lisädroppia (haaveilin myös että joku nukuttaisi mut äkkiä). Soitin jopa sinne ohjeita, että miten tullaan tällaisen vaivan kanssa jne. Lopulta tulin järkiini ja mietin, että päivistyksessä asia luultavasti vain pahenee ja pitäisi olla aulassakin varmaan väh 30min venaamassa. Ratkaisuksi muodostui se, että alistuin kohtaaloni, menin sängylle makaamaan mahalleni ja olin liikkumatta tarpeeksi kauan. Kas kummaa perse rauhoitttui sen verran, että nukahdin lääkehuuruissa edes hetkeksi. Säpsähdin kyllä myös hyvin nopeasti hereille kun vähänkin liikahdin.

Tätä torkku-unta jatkui pitkälle yöhön kunnes kusi hätä alkoi vaivaamaan. Kusta ei tietenkään tullut millään ulos asti. Lopulta katetroinnin pelossa onnistuin kusemaan suihkun lattialla kyljellään maaten, huh! Tämä vinkkiä muille.

Aamulla pahimmat kivut olivatkin jo jollain ihmeellä helpottaneet. Eli eka päivä oli helvetinmoiset kivut, mutta sitten tuska normalisoitui siedettättäväksi. Söin, kävin 1km kävelylälenkillä, istuin uimarenkaan päällä, otin päikkäreitä. Tässä kohtaa otin vi-sibliniä ja levolacia jotta paska olisi löysää.

Seuraavavana aamuna olikin sitten paskareissu tiedossa, tätä olin kauhulla odottanut. Mutta turhaan, ei se kovin paljoa sattunut, pientä vihlontaa mutta muutoin ok. Jälkitilat kestävät hieman kauemmin. Eka kerran jälkeen tätä ei vielä esiintynyt, mutta seuraavat päivät olin paskantamisen jälkeen aivan lamaantunut. Sellainen 20-30 meni että perse rauhoittui kun oli sontinut ja huuhtonut paikat suihkussa. Sängyllä maaten tämä toipuminen. Paskareissuja oppi pelkäämään ja kunnioittamaan. Vi-Sibliniä söin pari päivää, mutta jätin tämän pois koska sitä nauttineena tuntui että paskahätä saattoi tulla sekunnissa kun oli tullakseen ja lensi ulos mallikkaasti. Turhankin usein koska persehän on haavoista vielä liekessä.

Liikunnallinen ihminen kun olen, niin uskon myös aktiivisuuden aina auttavan toipumiseen. Aloitin tosiaan ekasta päivästä kävelyt. Tokana päivänä menin jo yhtämittaisn 3km lenkin. Kolmantena päivänä hieman enemmän ja siitä eteenpäin 10 000 askeleen päivätavoitteella. Viikko eteenpäin ja askelmäärä oli jo 15 000 päivätasolla. 10. päivänä uskaltauidin jo 8km hölkkälenkille. Hyvin varovaista ja hidasta askelta, mutta hölkkää kuitenkin. Ei kipuja mutta perse vähän oudon tuntuinen. 11. päivänä 10km lenkki (askeleet koko päivänä 25 000) ja 12. päivänä 15km hölkkälenkki. Nyt olo alkaa olemaan jo ihan hyvä ja voin sanoa, että leikkaus kannatti vaikka ekana iltana teki mieli hypätä kaivoon.

Ainiin, ja verta ei ole tullut kertaakaan. Haavat tikattiin.

Siinäpä omat kokemukset. Jos jotain tekisin toisin niin olisin varovaisempi syömään Vi-Sibliniä. Se kun pistää paskan lentämään ulos.

Mielestäni näissä pukamissa ei ole mitään hävettävää, niin olen myös sanonut muille ihmisille että perseleikkaus tehtiin ja varoittanut pukamista että kandee hoitaa ajoissa kuntoon. Nämä kun kuitenkin "salaa" vaivaavat valtaosaa suomalaisista.

Olisikohan jollakin teistä apuja minulle?
Pukamat on vaivanneet kohta 20v. Niitä on hirtetty ensimmäisen 15v.aikana useasti ja monta yhdellä kertaa. Pieleen menneitä operaatioita löytyy trombosoituneista ja väärin neulotuista tikeistä lähtien varmaan kaikki erilaiset variaatiot!

Tänä vuonna vihdoin uskaltauduin ulkoisten pukamien leikkaukseen, joka tehtiin kaikkien taiteensääntöjen vastaisesti pelkässä paikallispuudutuksessa. Eihän siitä mitään tullut vaan homma lyötiin poikki kahden heltan irroituksen jälkeen. En tiedä paljonko muut kestää kipua mutta tuo oli liikaa. Ja tämä oli vasta alkua!

Persus siitä sit ärsyyntyi ja työnsi ulos elämäni isoimman pukaman leikkaushaavojen väliin tikkejä auki repien. Kipu oli infernaalinen!! Etenkin siinä vaiheessa kun työnsin kunnon jöötiä sen kaiken sekaan..se oli kipuna jotain käsittämätöntä kidutusta!!
Vasta opioideilla ja 5vk.sairauslomalla elämä voitti. (Muistakaa vaatia kunnon kipulääkitys)

Se kysymys alkaa vasta muotoutumaan..
Kävin loppukesästä julkisella puolella ja sovittiin uusi leikkausaika. Homma tehtiin nyt paikallispuudutuksessa ja pienessä narkoosissa. Kivut tuntuivat mutta sen kyllä kestää ainakin sen kaiken koetun jälkeen. Leikkauksessa ei mitään erikoista. Se meni oikein hyvin. Jollakin poltettiin/laseroitiin koska kylkeeni teipattiin jokin maadoitustarra.
(Nukuttamisen huonopuoli on sitten mahd.virtsaumpi et miettikää asiaa kahdesti)

Anyway,verta vuotaa todella runsaasti vielä 4.päivänä (yli 200 sideharsoa mennyt) mutta peräaukossa tuntuu TAAS ne samat ulkoiset mökkylät!!!
Olen parasetamolia vetänyt buranan ja kipugeelin kanssa ja miettinyt voiko tässä joutua vielä kolmanteen leikkaukseen???
Mun henkinen kantti alkaa olemaan ihan lopussa!

Voiko noita ulostyöntyviä ihopoimuja tulla loputtomasti ??

Kärsin herkän vatsan oireista ja pöntöllä joutuu käymään useamman kerran päivässä

Ulkoinen pukama leikattiin paikallispuudutuksella ja tikattiin. Muistaakseni yhden puranan vaivauduin syömään yötä vasten.

Hyvä tuli kerrasta.

Tosimiehellä näin.

Leikkauksesta en tiedä mutta pukamien hirttäminen ei tunnu miltään. Pieni nipistys.

Minulla lääkäri pukamat tutkittuaan määräsi suolitähystykseen. Siellä löytyi 3 sisäistä purkamaan eli polyyppiä. En olis arvannut. Ei ollu suolisto oireita. Polyypit leikattiin pois tähystyksen aikana. Se leikkaaminen ei sattunut mutta itse tähystys oli HELVETTIÄ! Minulla ei ole mikään herkkä peräpää enkä ole muutenkaan kipuherkkä mutta se letku kun perseeseen survottiin metrin verran niin en hiljaa pystynyt olemaan.

Kävinpä leikkauttamassa pukamat, olivat todellakin perseestä eli ihan hirveät.
No nyt 9 päivää operaatiosta ja perseessä ihan infernaaliset pukaman tapaiset röllykät.
Jollain kokemusta? Kuuluuko asiaan vai menikö reiän fiksaus reisille? Onko vaan jotain ohi menevää?

Heippa

Pakko jakaa oma kokemus. Leikkaus tehty viikko sitten nukutuksessa, poistettiin ulkoisia ja sisäinen pukama.

Olen tehnyt kipukuolemaa koko viikon. Panacod+burana ja puudutegeeli. Ei riitä mihinkään jos pitää vessassa käydä. Eilen ensimmäinen kerta kun sain toimitettua vatsaa edes vähän. Istuin lämpimällä vedellä täytetyssä altaassa ja sinne sitten onnistui. Pissaakaan en ole saanut kivun takia ulos vaan katetroivat sairaalassa yli litran.

Saikkua 2vko. En usko että riittää. Järkyttävää kidutusta ja vaikka kerroin kipupelosta etukäteen, en koe että mut olisi hoidettu asianmukaisesti.

Harkitkaa 101 kertaa ennen kuin meette. Tää on ollut niin paljon kauheampaa kuin yksikään synnytys tai murtuma.

Noh kerrotaan omakin kokemus seuraaville tutkijoille ku tämä ketju googlella aina löytyy. En nyt tiedä kuinka pahat ne oli mutta "oh my god" sano lekuri kun niitä katso, että se kertooo vissiin jotain ja se veren määrä oli kuin kauhuleffoista mutta asiaan. Nukutuksessa ne leikattiin ja pari tuntia sen leikkauksen jälkeen olin jo kotona pientä särkyä muttei muuta, ensimmäinen ulostus aiheutti kyllä pientä irvistystä mutta ei sen pahempaa ja kivut muutenkaa ollut edes pahat vaikka sanoivat juuri enne leikkausta että tämä tulee olemaan hirveän kivuliasta. lääkkeeksi annettiin 100mg tramaleita jotka ehkä tulivat ihan tarpeeseen ensimmäisten 3 päivän aikana(luultavasti ois selvinnyt ilmanki) sen jälkeen eipä tuo kipu ollut paha ilman niitä, pieneks ärsytykseks sanoisin ennemmin. noin 3 viikkoa meni niin täysin parantunut.

Leikkaus 14.9 Milligan. Sisäisistä prolapsoituvista pukamista gr 3-4 kärsineenä monta vuotta päätin käydä ne leikkauttamassa.

Ensimmäiset 1-3 pv omalla kohdalla leikkauksesta oli suhteellisen kivuttomia. Ei mitään ihmeellistä sinällään. Ainoa suurikipu on ulostamisen jälkeinen poltto joka vie ainakin itseni kylmähiki/tärinän partaalle johon auttaa kyllä nopeasti kuuma vesi bideellä/suihkussa ja ammeessa. Särkylääkkeistä ei omalla kohdallani ollut suurta apua. Opiaatti Tramalan Retard 200mg esti virtsaamisen joten niitä en yhtä enempää uskaltanut syödä. Muutenkin särkylääkkeet näyttäisi aiheuttavan itselleni ummetusta mikä ei helpota vessassa käyntejä. Lopetin särkylääkkeiden syönnin 5pv jälkeen. Kävelemässä pystyin käymään jo seuraavana päivänä leikkauksesta. Tosin ulostuspäivinä ei ole muuta toivoa kun maata ammeessa ja toivoa että ei tarvitse käydä heti uudelleen.

Kyllähän sitä itsekkin tässä on miettinyt että kannattiko leikkaus varsinkin vessareissujen jälkeen mutta jos aikaisemmista vaivoista pääsee eroon kyllä tätä kipua pari viikkoa kestää.

Kyllä ne laittaa lääkkeet niin ettei tunne itse mitään. Minun mieheltäni leikattiin ne ja sanoi että sai tarvittavat lääkkeet etukäteen , joten leikkaus meni ihan hyvin ja vaivat katosivat samantien, sanoi että katuu sitä ettei aikaisemmin mennyt leikkauttamaan niitä pois

Hartijoitten välistä hoitelee hamas.

Ite leikkaus ei nyt oo mitään, tosin ne sisäiset Mut seuraavat 2 viikkoo sen jälkeen tuskaa. Haluttaa käydä vessassa mut ei voi ku tekee niin kipeetä. Ei ikinä enää vaikka ois minkälaiset pukamat. Tosin 3v aikaa eikä oo uusiutuneet.

Kahdesti leikattu ulkoiset.Eri kerroilla piti leikata.Ekan leikkauksen jälkeen olin tosi kipeä.Toisen jälkeen en kipeä,kun sain pitemmäksi ajaksi voimakkaita lääkkeitä.Nyt vaan vaiva semmonen,kun käyn ulostaan,pesen takamukseni tosi hyvin.Kun seuraavan kerran menen pissalle,pyyhin,niin eiköhän ole aina kakkaa paperissa,vaikka hyvin olin pessyt.Housuissa sitä ei ole,mutta reiän ympärillä.Ja koko ajan tulee tuhnuja,jotka haisee aivan hirveälle.Ei ennen tämmöistä ollut.Marraskuun alussa oli vimppa operaatio.Nukutuksessahan nämä tehdään.Ja itse toimenpide oli kestänyt vaan 9 min.

Omakohtainen kokemus/kertomus peräpukamaleikkauksesta + vinkkejä.
Toivottavasti tästä on jollekkin apua. Vastaan mielelläni kysymyksiin.

Tausta:
- Mies, 40v
- Sisäiset peräpukamat n. 15 vuotta
- Aste 3, eli työntyvät ulos vessankäynnin yhteydessä, mutta ne saa työnnettyä sormin takas sisään (tässä käytin apuna aloe vera -geeliä liukasteena)
- Aiemmin olen käynyt pari kertaa gastroentrologin erikoislääkärin vastaanotolla, myös hirttotoimenpiteessä, mutta siitä ei ollut apua

Ensinnäkin vinkit jolla uskon, että oma tilanteeni ei olisi päätynyt leikkaukseen asti:
- Käytä vessassa käsisuihkua, älä pyyhi paperilla. Ainoastaan käytä paperia kuivaamiseen (taputtamalla)
- Pidä huoli että syöt riittävästi kuitua (oma lemppari kuidun lähde on näkkileipä tai hapankorppu)
- Juo päivän aikana ainakin pari litraa vettä (ei voi korvata kahvilla, mehulla tms nesteellä)
- Jos teet toimistotyötä, niin pyri hyödyntämään seisomatyöpistettä ja seisomaan osa työpäivästä
- Älä istu vessassa aikaansa pidempään
- Jos epäilet peräpukamia, niin varaa aika suoraan gastroentrologian erikoislääkärille, ei yleislääkärille

Minä en näitä sillon 15 vuotta sitten tiennyt, ja vuosi vuodelta tilanne meni pahemmaksi, ja lopulta päädyin varaamaan leikkausajan yksityiseltä terveysasemalta.

Miksi varasin yksityiseltä enkä julkiselta?
- Julkisella puolella on hankala päästä leikkaukseen ja se vaatii useita tarkastuskäyntejä, voi olla pitkä ja kivinen prosessi
- Minulla taloudellinen tilanne mahdollisi yksityisellä käynnin (kustannus noin 2800€)
- Yksityisellä puolella minulle käytännössä riitti yksi käynti gastroenterologisen kirurgian erikoislääkärillä, jonka yhteydessä sovimme leikkauksen päivämäärän
- Yksityisellä puolella pystyin itse päättämään ajankohdan, jolloin sain operaation sovitueltua hyvin töiden yms kanssa yhteen (leikkauksesta tulee ainakin 3 vko saikku)

... Myöhemmin lisää itse leikkauspäivästä ja sen jälkeisistä päivistä.

Moro,
Kauanko teillä on kestänyt peräaukon palautuminen/turvotuksen häviäminen? Minulla reilut 2 viikkoa leikkauksesta ja ulkoiset ovat tällä hetkellä suuremmat kuin leikkaukseen mentäessä. Kutisee myös melko tavalla.

En tiedä lukeeko kukaan näitä mutta itse luin kaiken mitä löysin ennen leikkaukseen menoa ( kolmannen asteen ulos työntyvät pukamat oli jotka vuosia vaivanneet eikä hirtot auttaneet). Reilu 3 viikkoa on nyt leikkauksesta ja olen yhä ihan helv...kipeä. Istumista ei voi ajatellakaan. Eikä hidasta kävelyä lukuun ottamatta mitään liikkumista. Se jos mikä hajottaa liikunnallisen ihmisen pään. Aamun vessakäynnit on karmeita. Haavoja suihkutan noin 10 krt päivässä. Vatsa ei kestä enää Buranaa/ Panacodia ja ne sitä paitsi kovettavat vatsan. Peräpää näyttää kamalammalta kuin ennen operaatiota. Punainen ja turvoksissa.
Kyllä moneen kertaan varoitettiin että kivuliasta on ja toipuminen voi olla kuukausia ja komplikaatiot mahdollisia. Joten ei voi syyttää kuin itseään. Nyt kyllä kaduttaa jos ihan rehellinen olen. Sanon kuten joku aiemmin toisessa ketjussa että miettikää sata tai tuhat kertaa ennen kuin menette tähän operaatioon. Onnistuminen kun ei todellakaan ole
varmaa. Joillakin onnistuu hyvin, kaikilla ei. Ja toipuminen joillain onnellisilla nopeaa, joillain kuten itsellä pitkää ja yhtä tuskaa.

Täälä myös yhtä tuskaa. Perjantaina oli leikkaus. Ulostaminen pelottaa joka kerta, on se niin kivuliasta ja sen jälkeinen kipu jatkuu pitkään. Lenkillä pakko käydä kolmesti päivässä, kun koiran pitää päästä tarpeilleen. Sekin pelkkää tuskaa, siis kävely. Tuleeko teillä muilla semmosta pistävän hajuista eritettä haavasta? On siis verta, mutta haju lisäksi

Niin ja nyt kun leikkauksen jälkeen turvonnut pahkura peräpäässä ja vaikka kuinka huuhtelee ulostamisen jälkeen, niin nyt sit tuhrimista eli ulostetta valuu jonkin verran. Mä en kestä tätä enää

Kaduttaa koko leikkaus. Elämästä ei tunnu tulevan nyt mitään. Vatsa ei kestä buranaa ja panadol ei oikein auta. Pegorian ulosteen pehmentämiseen käytössä ja se pistää ulosteen liian löysälle. En kerennyt pytylle istua aamulla, kun tuli uloste housuun, yäk.
Kivut on kovat ja se eritteen kuvottava haju inhottaa. Ruokahalua ei ole ja senkin takia tosi heikko olo. Selviääkö tästä koskaan?

Ihmettelen tässä, että kun syön nyt tosi vähän, niin miten ihmeessä ulostamassa pitää käydä monta kertaa. Tänään jo 3 kertaa. Ja tosi löysää on tuotos. En normaalisti käy ulostamassa kuin kerran vuorokaudessa tai joskus kaksi. Onko tällä leikkauksella jotain osuutta asiaan? Miten teillä muilla?

Tässä vielä raporttia/yhteenvetoa 4 viikkoa leikkauksen jälkeen.

Leikkaus tehtiin LigaSure-menetelmällä Kampin Terveystalolla.
LigaSuresta mm.:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4928418/
"Overall pain score was less in those patients who underwent Heamorrhoidectomy by Ligasure method."

Viikko 1:
Tästä on päiväkohtainen raportti aiemmin ketjussa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/1122032/perapukamaleikkaus#comment-127393967
Eka viikko oli ainoa viikko, kun kyseenalaistin leikkauksen tarpeen.

Viikko 2:
Selkeä muutos viikosta 1. Vessassa käydessä edelleen kipua, mutta asteikolla 1-10 kipu "vain" noin 5-6 luokkaa.
Siteitä meni useampi viikossa edelleen. Buranaa otin enää satunnaisesti.

Viikko 3:
Elämä alkoi tuntua jo normaalilta. Kävin pari kertaa ulkona syömässä, kerran kuntosalilla jne. Edelleen satunnaista "jomotusta" leikkausalueella.
Vessakäynnin kipuasteikko 3-4 luokkaa.

Viikko 4:
Nyt voi sanoa, että ohi on. Leikkausalueella tuntuu satunnaisesti, muttei satu (edes vessassakäydessä).
Siteitä menee edelleen 1-3 kpl päivässä, eli sitä eritettä tulee hieman edelleen.

...

Kadunko leikkausta? En. Olen tosi tyytyväinen, että vihdoinkin sain aikaiseksi hoitaa tämän pois alta. Pitkään piinannut vaiva on hoidettu pois alta, todella iso helpotus.
Menisinkö leikkaukseen uudestaan? Vaikka viikko 1 oli todella kivulias ja epämielyttävä, niin ehdottomasti.

Kun lukee näitä toipumistarinoita, niin taidan olla onnekas toipumisen suhteen. Mutta kyllähän tässä painottuu, että todella yksilöllistä on kivut ja toipuminen. Uskon että omalla kohdalla auttoi leikkausmenetelmä (LigaSure), huippukirurgi sekä hyvä yleiskunto ja terveelliset elämäntavat.

Toivotan todella paljon tsemppiä kaikille leikkausta harkitseville ja siihen meneville.

Olisi kiva tietää, että miten kauan teillä muilla kestänyt, että tuo pahkura/turvotus lähtee pois? Minulla nyt 2 viikkoa leikkauksesta ja ei juurikaan ole pienentynyt