Peräpukamaleikkaus

aaaaaaaaaa

Onko joku käynyt pukamaleikkauksen läpi?
Ulkoisista pukamista pitäis päästä eroon.
Olisin kiinnostunut tietämään että saako jotain rauhoittavaa kun persusta leikataan vai onko sitä koko ajan tolkuissaan?Saattaa rupeta naurattamaan siinä tilanteessa..Kertokaa jos on kokemuksia tosta?
KIITOS!! :)

92

27627

    Vastaukset

    • Vähän puudutusta ja menoksi. Näin ainakin päivystävällä. Oli kipu nimittäin sitä luokkaa, ettei arkipäivää enää odoteltu. Terveyskeskuksessa eivät osanneet kuin vähän ronkkia..ja pahentaa tilannetta. Oli veripaise tms. Ei enää ikinä kiitos! Yllättävän kivulias vaiva. Kiroilin ja murisin. Rauhoittaavaa olisi varmaan normaalivastaanotolla saanut pyytäessä...

      • kysyttiin leikkauksesta ei tk:ssa käynnistä!!!!. tk:ssa et yleensäkkään saa asiallista palvelua tähän vaivaa kiertelevät ja kaarteleva vaan (ei välttämättä kaikki hyvkäkin lääkäriä on) itse menin yksityiselle ja kirurgille joka leikkaa myös sairaalassa elikkä asiantuntijan luo hän suositteli leikkausta ja kertoi leikkauksesta oleellisen elikkä leikkaukseen kyllä saa rauhoittavaa jo mennessä ja itse leikkaus tapahtuu selkäydin puudutuksessa tai nukutuksessa ynm.

        tv:leikkaus jonossa oleva..=/


    • Mulla ei ollut ulkopuolisia pukamia, eikä myöskään kivuliaita vaan veren vuoto oli kiusallisin tilanne.
      Nukutettiin. Kivut leikkauksen jälkeen olivat KARMEAT.Luulin kuolevani niihin. Ei edes synnytyskivut ole niin karseat. Sairaslomaa 5-6 viikkoa. Jälkeenpäin ajateltuna kivun kyllä kannatti sietää. Leikkauksesta on noin 15 vuotta eivätkä vaivat ole uusiutuneet. Kyllä jatkuva verenvuoto oli kamalampaa kun ei tiennyt minkä väriset housut ovat noustessa istumasta ylös.

    • Rauhoittavan tarvetta varmastikin kysytäänkin mutta voithan myös itse pyytää.
      Kyllähän tähän maailmaan naurua mahtuu! :D

    • Minut leikattiin narkoosissa aikoinaan, kun pukamia ei voinut "hirttää" (helpompi operaatio).
      Kyllä alaselkä oli kuin tulessa pitkään, eivätkä edes minulle määrätyt tulehduskipulääkkeet auttaneet. Sairaslomallakin olin viikkotolkulla.
      Wc:ssä käsisuihku oli peräpään paras kaveri, muuten en olisi voinut tehdä tarpeitani.

      Vaiva ei ole uusinut niin pahana 15 vuoteen, joten leikkaus todellakin kannatti!

    • Minutkin on laitettu peräpukamaleikkausjonoon.
      Työpaikkalääkäri arveli, että pukamat voi hirttää. Seuraava lääkäri, jolle minut laitettiin, pisti minut leikkausjonoon.
      Hämärästi muistan, että hän puhui selkäydinpuudutuksesta.
      Mahtaako olla muita pienempiä puudutusmahdollisuuksia, tietääx joku?

      Saatan yrittää selvittää vielä, että josko sittenkin olisi mahdollista vain hirttää pukamat irti jotain muutakautta.

      • selkäydinpuudutuksella leikattu vaihtoehtona oli nukutus. Sairaslomaa tuli kolme viikkoa.Kipua oli ensimmäisen päivän ja yön. Neljäntenä päivänä leikkauksesta olin jo lenkillä. Joten ei kovin kivulias toimenpide, eikä paljon kipua myöhemminkään.


      • mulla on hirtetty 3 kertaa ja takaisin tulee.sairaan
        kipeät hirttämisen jälkeen oottelen leikkuuta!


      • Ihana lukea, että kohtalotovereita löytyy!
        Terveyskirjastosta löytyy potilasohjeista aika hyvä teksti, sekä hus:n sivuilta kun googlettaa "peräpukamaleikkaus", tosin alkoi tässä sen tekstin jälkeen vähän karmimaan. Ei nämä kokemukset täällä ainakaan pelottelua ole.
        Mutta riippuu tosiaan onko kyseessä kumilenkkihoito vai leikkaus...


      • Hei

        Itselläni leikattiin Spinaalipuudutuksella ja itse operaatio ei kestänyt kuin n. 12 minsaa. Ja puudutus lähti kyllä aika äkkiä pari tuntia. Pinnallisia pukamia en suosittele hirttämään...kivulias toipuminen.


    • Olin kyseisessä leikkauksessa maanantaina 6.2.2006 ja olen parhaillaan sairaslomalla. Operaatio oli paljon isompi kuin aluksi oli suunniteltu ja täten myös kivut entistä kovemmat. Itse leikkaus suoritettiin selkäydin puudutuksessa jonka lisäksi minulle annettiin "torkkulääkettä" eli käytännössä olin ihan pihalla koko leikkauksen ajan. Leikkauksen jälkeisen yön vietin osastolla vahvassa lääkityksessä, joten kipuja ei ollut.

      Ensimmäinen vessassa käynti oli jotain aivan kamalaa, kipu oli aivan uskomaton. Tällä hetkellä kipuja ei enää ole paljoakaan, mutta pieni tunne on että jotain on kuitenkin tehty, nipistää kiusallisesti. Vessassa käynti on edelleenkin kivuliasta, tosin kivut ovat hieman hellittäneet alkuperäisestä. Varsinainen suoritus ei ole kivulias, ennemminkin sen jälkitila joka alussa kesti noin 45 min ja tällä hetkellä kestää noin 20 min. Kipu on lamaannuttava, sitä on vain mentävä sänkyyn makaamaan ja odottamaan, että se menisi ohi. Lääkäri ennusti sairasloman kestävän 3-4 viikkoa.

      Lääkkeeksi kotihoitoon sain Burana 800 3x päivässä ja Panacod tarvittaessa, mikäli kipu yltyy liikaa. Panacodissa on vain se huono puoli, että se kovettaa vatsaa, joten sen lisäksi on otettava jotain vatsaa pehmentävää lääkettä, esim Levolac.

      Näitä leikkauksia tuntuu olevan monta eri versiota riippuen vaivan laadusta, ennen minua leikattiin potilas jonka paranemisessa ei lääkärin puheiden mukaan pitäisi kestää paria päivää pitempään. Jos vaivasta on harmia, se kannattaa hoitaa pois, vaikka jälkitila olisikin kivulias. Kipuhan on aina hallittavissa lääkkeillä ;)

    • Vanha topicci mutta hakukoneet kun nämä löytävät niin lisäänpä kokemukseni minäkin.

      Kolmisen viikkoa sitten leikattiin pukamat ja ylimääräinen iho jota oli koko "rinkulan" matkalla ja pukamat suuret. Suurimpana ongelmana noissa oli pitkään jatkunut runsas verenvuoto mutta toki myös kipu.

      Leikkaus tehtiin nukutuksessa, onneksi. Siinä ei ollut sen kummempaa seremoniaa, kaikki meni suunnitellusti ja pääsin samana päivänä kotiin. Koko alapää oli suhteellisen puuduksissa vielä seuraavankin päivän. Kolmantena päivänä iski 39 asteen kuume, joka kuitenkin meni päivässä ohi. Samaan aikaan sain antibiottikuurin. Tuossa kolmannen päivän kohdalla myös peräaukon veri/möhnävuoto oli todella kuvottavan hajuista mutta sekin loppui kuin seinään - olisiko ollut antibiottien ansiota.

      Peräaukossa oli alkuun pistoksen omaisia kipuja sekä kirvelyä ja turvotuksen takia istuminen oli aika hankalaa. Turvotus laski parin viikon aikana ja istuminen alkoi onnistua kolmannella viikolla leikkauksesta mutta edelleenkään ei kovin pitkiää aikaa tee mieli istua paikoillaan yhtään kovalla tuolilla... esim. tavallinen konttorituoli on turhan kova.

      Mutta sitten se "mutta" mitä en ihan ymmärtänyt leikkaukseen mennessäni. Nimittäin ulostaminen. Alkuun se oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä ja kipu oli aivan käsittämättömän kova. Niin kova, että monasti ajattelin etten olisi ikinä mennyt koko operaatioon jos olisin tienyt miten kivuliasta mikään asia voikaan olla. Pikkuhiljaa ulostaminen toki on helpottanut mutta edelleen nyt kolmen viikonkin jälkeen iho on peräaukossa aivan vereslihalla ja kirvely ulostaessa melkoista vaikka käytän puudutusgeeliä ja lämmnintä suihkua jne. Alussa suunnatonta kipua kesti ulostaminen jälkeen helposti vartin verran, nyt se menee ohi varsin nopsaan vaikka kirvely tuntuu vielä pitkään ulostamisen jälkeenkin.

      Tämä edellä kirjoittamani varmasti pelästyttää monet mutta sittenkin nyt ajatellen kun homma alkaa olla hiljalleen voiton puolella voi olla tyytyväinen; jopa toistakymmentä vuotta kestänyt jatkuva verenvuoto näyttää olevan vihdoin lopullisesti ohi. Ja toisaalta leikkaukseen päätyvillä harvoin on parempiakaan vaihtoehtoja. Ja kolmaalta vielä - on tuon leikkauksen ja siitä toipumisen muutkin kestäneet.

      • Leikkaus(rengassulkuinstrumenntti) tapahti 7 viikkoa sitten nukutuksessa. Leikkauksen jälkeen kivut oli tietenkin kovat ja verta tuli. Olin korkeassa kuumeessa pari ensimmäistä päivää. Kymmenentenä päivänä irtosivat tikit ja verta tuli kuin härän niskasta. Taas vuorokausi kovassa kuumeessa. 4 viikkoa leikkauksesta jälkitarkastuksessa todettiin että haavat ovat tulehtuneet. 10 päivän hevoskuuri antibioottia. Ulostamisen jälkeiset kivut kovia monta tuntia. Olen napsinut 7 viikkoa joka aamu yhden 100mg Orudiksen. Istumakylpyjä 4-5 kertaa päivässä. Kuudennella viikolla todettiin että haavat eivät ole vielä täysin umpeutuneet. Sain nitrovoidetta jota pitää tunkea peräaukkoon 3 kertaa päivässä. Päänsäryn saa kaupan päälle. Iltapäivät on suht hyviä, mutta aamut vessareissun jälkeen ottaa koville fyysisesti ja etenkin henkisesti. Duunista pois nyt jo se 7 viikkoa. Sisäiset 3 asteen pukamat oli. Ne eivät kovin paljoa vaivanneet normaalia elämää mutta jos nostelit jotain painavaa, ne ärtyi muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Jos olisin tämän kurjuuden tiennyt olisin vienyt pukamat hautan...


      • tyhmä? kirjoitti:

        Leikkaus(rengassulkuinstrumenntti) tapahti 7 viikkoa sitten nukutuksessa. Leikkauksen jälkeen kivut oli tietenkin kovat ja verta tuli. Olin korkeassa kuumeessa pari ensimmäistä päivää. Kymmenentenä päivänä irtosivat tikit ja verta tuli kuin härän niskasta. Taas vuorokausi kovassa kuumeessa. 4 viikkoa leikkauksesta jälkitarkastuksessa todettiin että haavat ovat tulehtuneet. 10 päivän hevoskuuri antibioottia. Ulostamisen jälkeiset kivut kovia monta tuntia. Olen napsinut 7 viikkoa joka aamu yhden 100mg Orudiksen. Istumakylpyjä 4-5 kertaa päivässä. Kuudennella viikolla todettiin että haavat eivät ole vielä täysin umpeutuneet. Sain nitrovoidetta jota pitää tunkea peräaukkoon 3 kertaa päivässä. Päänsäryn saa kaupan päälle. Iltapäivät on suht hyviä, mutta aamut vessareissun jälkeen ottaa koville fyysisesti ja etenkin henkisesti. Duunista pois nyt jo se 7 viikkoa. Sisäiset 3 asteen pukamat oli. Ne eivät kovin paljoa vaivanneet normaalia elämää mutta jos nostelit jotain painavaa, ne ärtyi muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Jos olisin tämän kurjuuden tiennyt olisin vienyt pukamat hautan...

        olin 18.9 peräpukamaleikkauksessa joka tehtiin nukutuksessa.heräämisen jälkeen ja yö sairaalassa oli tuskaa.sain monenlaista kipulääkettä, mut tuntui ettei mikään auta.pari kertaa katetroitiin,kun ei pissa tullut.seuraavana päivänä lähdin kotiin,vaikka suosittelivat jäämään vielä.sain kipulääkkeeksi buranaa ja tramaleja joita on otettava säännöllisesti.pari päivää kotona meni aika hyvin,mutta nyt on joka aamu ollut kamalat kivut 3-5 tuntia.särkylääkkeitä on pitänyt syödä enemmän kuin koskaan ennen,toivottavasti niistä ei jää riippuivaiseksi.lämpimässä vedessä istun aamuisin monta tuntia,se auttaa vähän kipuun.sairaslomaa on 5 viikkoa,toivottavasti kivut eivät kestä niin kauan.joku oli kirjoittanut,kivut kamalampia kuin synnytyksessä ja voin kyllä sanoa samaa.en halua pelotella ketään,mut en olis uskonut ennen leikkausta mitä tuskaa tämä on.


      • kauankohan kestää?? kirjoitti:

        olin 18.9 peräpukamaleikkauksessa joka tehtiin nukutuksessa.heräämisen jälkeen ja yö sairaalassa oli tuskaa.sain monenlaista kipulääkettä, mut tuntui ettei mikään auta.pari kertaa katetroitiin,kun ei pissa tullut.seuraavana päivänä lähdin kotiin,vaikka suosittelivat jäämään vielä.sain kipulääkkeeksi buranaa ja tramaleja joita on otettava säännöllisesti.pari päivää kotona meni aika hyvin,mutta nyt on joka aamu ollut kamalat kivut 3-5 tuntia.särkylääkkeitä on pitänyt syödä enemmän kuin koskaan ennen,toivottavasti niistä ei jää riippuivaiseksi.lämpimässä vedessä istun aamuisin monta tuntia,se auttaa vähän kipuun.sairaslomaa on 5 viikkoa,toivottavasti kivut eivät kestä niin kauan.joku oli kirjoittanut,kivut kamalampia kuin synnytyksessä ja voin kyllä sanoa samaa.en halua pelotella ketään,mut en olis uskonut ennen leikkausta mitä tuskaa tämä on.

        Itsellä pukamat tulivat ekan kerran esikoisen synnytyksen jälkeen. Hirtto-operaatio tehtiin kahdesti, ei auttanut. Toinen raskaus melkein heti perään ja pukamat synnytyksen jälkeen pahat. Vaivaa ei ollut, ei vuotoa, ei särkyä, mutta toki epämukavuutta.

        Lääkärini päätyi leikkaukseen. Leikkaus nukutuksessa torstaina, kotiin samana päivänä panadolin (!) kanssa. Imetin siis vielä. Kivut järkyttävät; burana 800, kodeiinia yms kokeiltiin, ei auttanut. Opiaatteja sitten napsin pari viikkoa ja olin aika kanttuvei tästä maailmasta. Riippuvuutta en usko syntyvän, kun ovat kuitenkin kipulääkkeeksi tarkoitettuja ja kipuun otetaan. Tai näin ite asian pähkäilin. Kolmannesta viikosta eteenpäin pärjäsin jo noilla kasisatasilla buranoilla. Mutta melkein allekirjoittaisin sen, että kivuliaampaa oli kuin synnytys, vaikkei synnytyksetkään mulla helpoimmasta päästä ole olleet.

        Eka jälkitarkastus kk leikkauksen jälkeen. Haavat vielä silloin puolelle sentille auki. Nyt leikkauksesta kulunut 8 viikkoa ja haavat ilmeisesti yhä auki, verta tulee ulostaessa joka kerta ja jatkuvasti joudun pitämään sidettä, koska kudosnestettä tms. valuu koko ajan. Tänään edessä toinen jälkitarkastus. Särkylääkettä en ota enää joka pv, ehkä kerran viikossa on niin paha, että otettava. Mut silloinkin nelisatasia.

        Mut ilmeisesti on kyse huonosta tuurista tässä mun toipumisessa, koska tiedän tapauksia, joilla toipuminen on ollut nopeaa ja suht helppoa. Paljon ratkaisee, minkä verran ja mistä kohtaa suolta leikataan.

        Rehellisesti sanoen, jos oisin tiennyt toipumisen menevän näin, en olisi leikkaukseen mennyt.


      • Ketuttaa! kirjoitti:

        Itsellä pukamat tulivat ekan kerran esikoisen synnytyksen jälkeen. Hirtto-operaatio tehtiin kahdesti, ei auttanut. Toinen raskaus melkein heti perään ja pukamat synnytyksen jälkeen pahat. Vaivaa ei ollut, ei vuotoa, ei särkyä, mutta toki epämukavuutta.

        Lääkärini päätyi leikkaukseen. Leikkaus nukutuksessa torstaina, kotiin samana päivänä panadolin (!) kanssa. Imetin siis vielä. Kivut järkyttävät; burana 800, kodeiinia yms kokeiltiin, ei auttanut. Opiaatteja sitten napsin pari viikkoa ja olin aika kanttuvei tästä maailmasta. Riippuvuutta en usko syntyvän, kun ovat kuitenkin kipulääkkeeksi tarkoitettuja ja kipuun otetaan. Tai näin ite asian pähkäilin. Kolmannesta viikosta eteenpäin pärjäsin jo noilla kasisatasilla buranoilla. Mutta melkein allekirjoittaisin sen, että kivuliaampaa oli kuin synnytys, vaikkei synnytyksetkään mulla helpoimmasta päästä ole olleet.

        Eka jälkitarkastus kk leikkauksen jälkeen. Haavat vielä silloin puolelle sentille auki. Nyt leikkauksesta kulunut 8 viikkoa ja haavat ilmeisesti yhä auki, verta tulee ulostaessa joka kerta ja jatkuvasti joudun pitämään sidettä, koska kudosnestettä tms. valuu koko ajan. Tänään edessä toinen jälkitarkastus. Särkylääkettä en ota enää joka pv, ehkä kerran viikossa on niin paha, että otettava. Mut silloinkin nelisatasia.

        Mut ilmeisesti on kyse huonosta tuurista tässä mun toipumisessa, koska tiedän tapauksia, joilla toipuminen on ollut nopeaa ja suht helppoa. Paljon ratkaisee, minkä verran ja mistä kohtaa suolta leikataan.

        Rehellisesti sanoen, jos oisin tiennyt toipumisen menevän näin, en olisi leikkaukseen mennyt.

        Jälkitarkastuksessa taas käyty ja haavat yhä auki, pienentyneet onneksi kuitenkin. Nitrovoidetta pitäisi ryhtyä käyttämään 2-3 krt päivässä. Saapi nähdä millaiset päänsäryt saa kaupan päälle.

        Kokemuksia tuosta nitrovoiteesta? Siihen ei minkäänlaista ohjetta saanut mukaan. Kuinka syvälle se pitäisi saada laitettua? Riittääkö ihan peräaukon suulle, jos se sulkijalihakseen lähinnä olisi tarkoitettu?

        Lääkäri muuten totesi, että tämän vuoksi leikkausta suositellaan vikana keinona ja kaikkia muita yritetään ennen sitä. Joillakin paraneminen vaan kestää kauan. Jipii.


      • Ketuttaa! kirjoitti:

        Jälkitarkastuksessa taas käyty ja haavat yhä auki, pienentyneet onneksi kuitenkin. Nitrovoidetta pitäisi ryhtyä käyttämään 2-3 krt päivässä. Saapi nähdä millaiset päänsäryt saa kaupan päälle.

        Kokemuksia tuosta nitrovoiteesta? Siihen ei minkäänlaista ohjetta saanut mukaan. Kuinka syvälle se pitäisi saada laitettua? Riittääkö ihan peräaukon suulle, jos se sulkijalihakseen lähinnä olisi tarkoitettu?

        Lääkäri muuten totesi, että tämän vuoksi leikkausta suositellaan vikana keinona ja kaikkia muita yritetään ennen sitä. Joillakin paraneminen vaan kestää kauan. Jipii.

        MInulta leikattiin kolme kuukautta sitten, eka vessareissu meni hyvin, toinen päin persettä, koski niin kovaa ettei pystynyt/uskaltanut ponnistaa, ois pitänyt sillä tuli virtsaumpi ja sitten piti mennä polille, jossa hommat korjattiin, nätit tytöt laittoi letkua lerssiin ja vähän ajan kuluttua vettä perään, johan lähti! pöntölllä piti vartti huohottaa toimituksen jälkeen, siitä kaikki läksi sujumaan. nyt ole hyvin iloinen kun leikkaus tuli tehtyä.

        Huomioitavaa! kipulääkkeet olisi saatava etukäteen , ettei kipeenä tartte niitä etsiskellä, ennen eka vessareissua olisi oltava puuduttavaa voidetta saatavilla, minulla ei ollut , koska apteekissa ei ollut,piti tilata ja silloin se oli jo myöhäistä. Jos nämä asiat olisi olleet kunnossa ei hätäpäivää.

        Leikkauksen jälkeen älkää ihmeessä syökö mahaa täyteen, vaikka kuinka nälättäisi, syökää kuitusta ja vellistä sapuskaa hyvinn maltilla, jos tiedätte millä mahanne pysyy erittäin löysänä, syökää sitä, mahaa kovettavia ei missään tapauksessa! tämä maltti tulee kantamaan hedelmää helpompana vessareissuna, suosittelen! Nälkä pois vettä juomalla ja vain vähän sapuskaa, pikkuhiljaa sitten ruokaa lisää, nyt on tilanne jossa pikku nälkä kannattaa kärsiä.

        Nyt kaikki hyvin ja perse soi oktaavia korkeemmalta.


      • taas laulattaa kirjoitti:

        MInulta leikattiin kolme kuukautta sitten, eka vessareissu meni hyvin, toinen päin persettä, koski niin kovaa ettei pystynyt/uskaltanut ponnistaa, ois pitänyt sillä tuli virtsaumpi ja sitten piti mennä polille, jossa hommat korjattiin, nätit tytöt laittoi letkua lerssiin ja vähän ajan kuluttua vettä perään, johan lähti! pöntölllä piti vartti huohottaa toimituksen jälkeen, siitä kaikki läksi sujumaan. nyt ole hyvin iloinen kun leikkaus tuli tehtyä.

        Huomioitavaa! kipulääkkeet olisi saatava etukäteen , ettei kipeenä tartte niitä etsiskellä, ennen eka vessareissua olisi oltava puuduttavaa voidetta saatavilla, minulla ei ollut , koska apteekissa ei ollut,piti tilata ja silloin se oli jo myöhäistä. Jos nämä asiat olisi olleet kunnossa ei hätäpäivää.

        Leikkauksen jälkeen älkää ihmeessä syökö mahaa täyteen, vaikka kuinka nälättäisi, syökää kuitusta ja vellistä sapuskaa hyvinn maltilla, jos tiedätte millä mahanne pysyy erittäin löysänä, syökää sitä, mahaa kovettavia ei missään tapauksessa! tämä maltti tulee kantamaan hedelmää helpompana vessareissuna, suosittelen! Nälkä pois vettä juomalla ja vain vähän sapuskaa, pikkuhiljaa sitten ruokaa lisää, nyt on tilanne jossa pikku nälkä kannattaa kärsiä.

        Nyt kaikki hyvin ja perse soi oktaavia korkeemmalta.

        3 päivää leikkauksesta. Sitä ennen oli 2 hirttämistä kumilenkeillä, ei mainittavaa apua. Ulostamisen jälkeen takapuolesta roikkui vähän kuin pienoinen rypäleterttu, jota sitten hitaasti painelin takaisin sisään. Leikattiin ja todettiin, että tarpeeseen tulee myös uusintaleikkaus, koska kerralla saa poistaa vain 3 pukamaa verenvuotoriskin vuoksi. Kivut sitä karmeaa mitä muillakin tuossa yllä, eli wc käynnit pelottaa. Nyt koetan ennakoida kipulääkkeet osumaan reilusti ennen sitä istuntoa :)
        Hyvänä puolena jo tässä vaiheessa voin sanoa, että ne rypäleet on jo poissa istunnon jälkeenkin.
        Verta vielä tulee haavoista sen verran, että suojia housuun saa vaihdella lähes joka huuhtelukerran jälkeen. Koskee koskee mutta olen tyytyväinen.


      • taas laulattaa kirjoitti:

        MInulta leikattiin kolme kuukautta sitten, eka vessareissu meni hyvin, toinen päin persettä, koski niin kovaa ettei pystynyt/uskaltanut ponnistaa, ois pitänyt sillä tuli virtsaumpi ja sitten piti mennä polille, jossa hommat korjattiin, nätit tytöt laittoi letkua lerssiin ja vähän ajan kuluttua vettä perään, johan lähti! pöntölllä piti vartti huohottaa toimituksen jälkeen, siitä kaikki läksi sujumaan. nyt ole hyvin iloinen kun leikkaus tuli tehtyä.

        Huomioitavaa! kipulääkkeet olisi saatava etukäteen , ettei kipeenä tartte niitä etsiskellä, ennen eka vessareissua olisi oltava puuduttavaa voidetta saatavilla, minulla ei ollut , koska apteekissa ei ollut,piti tilata ja silloin se oli jo myöhäistä. Jos nämä asiat olisi olleet kunnossa ei hätäpäivää.

        Leikkauksen jälkeen älkää ihmeessä syökö mahaa täyteen, vaikka kuinka nälättäisi, syökää kuitusta ja vellistä sapuskaa hyvinn maltilla, jos tiedätte millä mahanne pysyy erittäin löysänä, syökää sitä, mahaa kovettavia ei missään tapauksessa! tämä maltti tulee kantamaan hedelmää helpompana vessareissuna, suosittelen! Nälkä pois vettä juomalla ja vain vähän sapuskaa, pikkuhiljaa sitten ruokaa lisää, nyt on tilanne jossa pikku nälkä kannattaa kärsiä.

        Nyt kaikki hyvin ja perse soi oktaavia korkeemmalta.

        "Perse soi oktaavia korkeammalta.." Miten tämä aihe voi olla jotenkin niin nolo!!!

        Rypäleitä tuhkaluukussa. Kauniilla, hoikalla ja sivistyneellä naisella.

        Voi apu-va!


      • Ann-Lilian kirjoitti:

        "Perse soi oktaavia korkeammalta.." Miten tämä aihe voi olla jotenkin niin nolo!!!

        Rypäleitä tuhkaluukussa. Kauniilla, hoikalla ja sivistyneellä naisella.

        Voi apu-va!

        Tulin tunti sitten operaatiosta. Näköjään sen verran kanttuvei, että pystyn istumaan tuolilla ja lueskelemaan nettiä. Saas nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.. Nukutus oli hyvä juttu. 5 tuntia tarkkailussa ja mahdollisimman ei-kuoppaista tietä kotiin...

        Päivitän huomenna tilanteen. Jos pystyn. Tuhka on nyt trendikästä, myös siellä luukussa..


      • Ann-Lilian kirjoitti:

        Tulin tunti sitten operaatiosta. Näköjään sen verran kanttuvei, että pystyn istumaan tuolilla ja lueskelemaan nettiä. Saas nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.. Nukutus oli hyvä juttu. 5 tuntia tarkkailussa ja mahdollisimman ei-kuoppaista tietä kotiin...

        Päivitän huomenna tilanteen. Jos pystyn. Tuhka on nyt trendikästä, myös siellä luukussa..

        Itellä leikattiin ulkonevat ja hirtettiin sisäiset. Peppu puudutettuna hymyilin lääkärille, että eihän Tack! tämä tunnu missään. Lääkäri totesi naama peruslukemilla, että häijyä on tulossa. Sairaalasta kun pääsin kotiin ja puudutus katosi, niin piti mennä "tulostamaan". Otsaan kohosi nollasta sataan hyvin nopea hiki ja taju meinasi lähteä. Ulosteen pehmentävä lääke on ollut tarpeen ja kovia ruokia ei tule syötyä. Chilipähkinät :O ) kyllä olisi pitänyt varmaan jättää syömättä. Pikkusuolainen nälkä yllätti. Viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen tulostus iltapäivän -illan aikana useasti. Nej tack, nej tack, nej tack, nej tack! Hyvä kun kerkesi vessaan niin takapää jo soitteli innoissaan Beethovenia. Huuhtelussa helpotti kun oppi hyvän tekniikan. Tulostamisen jälkeen oli hetken aikaa kuin Vimpelin Vedon lyöjäkuningas olisi vetänyt Goldhammerilla kunnarilyönnin suoraan takalistoon. Eipä muuta voi kuin todeta, että tällaisten vaivojen kanssa ajoissa lekuriin.


    • 12 viikkoa toipumista

      4.7. leikattiin kaksi ulkoista pukamaa ( Mehiläinen ) . Samana päivänä kotiin, nippu reseptejä kourassa - antibiootti, kahta eri kipulääkettä, puudutusvoide, ummetuslääke - ja paksu side housuissa. Eka yö aikalailla hankala, vuotoa ja kipua....sitä jatkuu sitten viikkoja! Särkylääkkeitä söin sekä Burana 800 että Panadol 500 x 3 ( en halunnut vahvempia sivuvaikutusten pelossa ) ainakin 2 viikkoa. Päivät ja viikot meikin sitten vessareissuja pelätessä ja ummetuslääkettä syödessä. Paras kaveri oli suihku. Mökkely jäi tänä kesänä kyllä minimiin, saaressa kun ei ole sitä suihkua ja ilman sitä ei ulostaminen onnistunut, valitettavasti. Ruokavalio oli enemmän keitto- ja vellipainotteista. Sairaslomaa 6 viikkoa......Kuukausi leikkauksen jälkeen sain vielä rectogesic-voidetta 2 viikon kuurina haavojen umpeutumista auttamaan.
      Viime viikolla vasta on ruvennut tuntumaan suht koht normaalilta eli ei kirvele, nipistä, kutita, vihlo koko ajan. Edelleen käytän suihkua ulostaessa ( en voisikaan käyttää vessapaperia! ) ja Visiblin- jauhe on käytössä pitämään kakka pehmeänä, lääkäri suositteli jatkamaan vaikka vuosikin. Ceridal rasvalla pidän 'arvet' pehmeinä mikä helpottaa vessakäyntejä.
      Lopuksi,itse toimenpide 'pieni' ( jos niin voi sanoa ) , mutta toipuminen hidasta, todella hidasta. Yksi askel eteen ja kaksi taakse......mutta nyt 3kk jälkeen taidan olla voiton puolella :)
      Tsemppiä teille kohtalotovereille ja lohduttavaa on ollut lukea näitä viestejä, näiden vaivojen kanssa ei todellakaan ole yksin.

      • Minkä kokoiset nuo ulkoiset pukamat olivat jotka leikattiin? Olivatko koko ajan esillä vai rnäkyivätkö vasta ponnistaessa? Mitä ongelmia miksi päädyttiin leikkaamaan?


      • Leikkuuta miettivä kirjoitti:

        Minkä kokoiset nuo ulkoiset pukamat olivat jotka leikattiin? Olivatko koko ajan esillä vai rnäkyivätkö vasta ponnistaessa? Mitä ongelmia miksi päädyttiin leikkaamaan?

        Mulla eivät kokoajan näkynyt, vain ponnistaessa. Ongelma oli mulla se että ne helposti trombosoituivat, siis pukama vuotaa verta ihon alle aiheuttaen pikkurillinpäänkokoisen todella kivuliaan hyytymän joka harvoin itsestään häviää - nekin on poistettava veitsellä. Sisäisiä pukamia mulla ei ollut, onneksi.
        Nyt annan vielä noihin haavojen paranemiseen vinkin. Pätee myös fissuuroihin ( peräaukon haavaumiin ). Luontaistuotekaupoissa myydään ( mm. Solgar ) kurkumajauhetta. Ikivanha luontaislääke mm. haavojen hoitoon.Nyt ei pidä käyttää kurkumajauhetta kaupan maustehyllystä, siinä ei vaikuttavaa ainetta ole riittävästi. Jauhetta laitetaan esim. vanupuikolla aamuin illoin pestyyn peppuun. Kannattaa käyttää tummia alushousuja - jos kurkumaa tulee vaatteisiin niin se ei oikein tahdo lähteä pesussa, on saman väristä kuin curry....
        Uskokaa tai älkää, toimii. Olen itse kokeillut.


      • AHWT kirjoitti:

        Mulla eivät kokoajan näkynyt, vain ponnistaessa. Ongelma oli mulla se että ne helposti trombosoituivat, siis pukama vuotaa verta ihon alle aiheuttaen pikkurillinpäänkokoisen todella kivuliaan hyytymän joka harvoin itsestään häviää - nekin on poistettava veitsellä. Sisäisiä pukamia mulla ei ollut, onneksi.
        Nyt annan vielä noihin haavojen paranemiseen vinkin. Pätee myös fissuuroihin ( peräaukon haavaumiin ). Luontaistuotekaupoissa myydään ( mm. Solgar ) kurkumajauhetta. Ikivanha luontaislääke mm. haavojen hoitoon.Nyt ei pidä käyttää kurkumajauhetta kaupan maustehyllystä, siinä ei vaikuttavaa ainetta ole riittävästi. Jauhetta laitetaan esim. vanupuikolla aamuin illoin pestyyn peppuun. Kannattaa käyttää tummia alushousuja - jos kurkumaa tulee vaatteisiin niin se ei oikein tahdo lähteä pesussa, on saman väristä kuin curry....
        Uskokaa tai älkää, toimii. Olen itse kokeillut.

        Miten se lääkäri sit näki nuo pukamat? Pitikö ponnistaa lääkärin nähden? Mulla joskus on tullut juuri noita kipeitä patteja jotka ovat itsekseen lähteneet. Lähinnä on puhtaanapito-ongelma ja peräaukon kostuminen. Tuohon pukamakudokseen tulee hyvin usein pieniä haavoja jotka kirvelee pyyhkiessä. Mutta kun vastaanotolla ei normaalisti näy, vain ulostaessa pullistuvat, niin ei ole mitään suostuttu tekemään.


    • Kävin keskiviikkona leikkauksessa ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Lääkäri kertoi poistaneensa kaksi suurta sisäistä pukamaa. Leikkauksen jälkeisenä päivänä oli vielä suht mainio olo, mutta tähän päivään tultaessa (lauantai) tilanne on tasaisesti huonontunut.

      Ulostus panee raavaan miehen karjahtelemaan tuskasta. Pahinta on kuitenkin nukkuminen. Nukkumatti antaa kyllä unen silmään buranoiden, panadolien ja suppoojen yhteisvaikutuksella, mutta herään toistuvasti parahduksen säestämänä hirvittävään tuskan vihlasuun, ikäänkuin matti työntäisi jäynämielessä puukkoa anuksen syövereihin. Nyt sitten tuossa tein kolmatta kertaa tarpeitani, niin saman tien kun sain ahterini paljaaksi, kivikoja veturi ynnä puolenkymmentä vaunua tuksuttivat lupaa kysymättä maailmaan veren roiskuessa.
      Elikkä en tässä vaiheessa osaa suositella muuta kuin nauttimaan ne ulostuslääkkeet ajallaan..

      • KIvut on ensimmäisinä päivinä kamalat aivan helvetilliset, mutta onneks ei kestä kovin montaa päivää ja hyvä neuvo nyt eli älä syö kunnolla mitään ennen leikkausta eli 24 tuntia ennen vähennä syömistä niin että syö vain nestemäisiä ja kevyitä ruokia kuten vellit yms.keitotkin kun soseuttaa, ei ulostaminen sitten satu ihan niin paljon. ja leikkauksen jälkeen sama neuvo vähemmän kiinteää ruokaa kyllä ihminen viikon pärjää vähemmäläkin ruualla varsinkin kun ei tarvitse työssä olla.
        Itse olen oppinut tämän useiden peräsuoilen leikkausten tuloksena.

        Ulostuslääkettä jos ottaa se ärsyttää lisää vaan vaikka se pehmemtää ulostetta mutta usein lisää ulostus kertoja ja se saattaa ärsyttää lisää peräpäätä.


    • Kaksi kuukautta sitten päiväkirurgisesti kolme ulkoista pukamahelttaa pois. Selkäydinpuudutus toimi hyvin, eikä sen pistäminen sattunut. Operaatioi oli pian tehty. Olo oli kotiin päästyä loistava. Kehuinkin, että tuntuu, kuin ei mitään olisi leikeltykään. Siis itse operaatioita ei tarvi yhtään pelätä.
      Ulostuksen kanssa ei ollut mitään kipuja. Oli toki jotain pientä kolotusta, mutta ei mitään massiivista.
      Kivut, sitten kun niitä alkoi tulla ihan yhtäkkiä, ei keskittyneet sinne leikkauskohtaan, vaan epämääräisesti "jonnekin takamuksen seudulle". Siksipä en älynnyt niitä edes liittää haavoihin. Outoja muutaman tunnin jäytäviä kolotuksia, johon Ibumax 600 ei tehonnut lainkaan. Parin kolmen tunnin kipukohtaukset oli aluksi aina päiväsaikaan, ja ne hoitui pääasiassa kävelylenkillä. Kaksi viikkoa sairauslomaa ja eikun töihin istumaan. Sen jälkeen "kohtauksia" alkoi tulla yölläkin. Toki päivälläkin piti jakkaralla töissä kiemurrella ja käydä laittamassa pukamaperäpuikkoa, kun muuta ei tullut mieleen. Mutta töissä ei kipuihin ehdi keskittyä. Sitten alkoi verenvuodot ulostuksen mukana. Tyhmä ja itsepäinen kun olin, niin edelleen ajattelin, että nyt on varmaan sisäinen pukama iskenyt, kun leikkauksen jälkeen varsinainen haavavuoto loppui sen parin viikon aikana. Sitten alkoi taas yölliset tuskat. Pari tuntia kun kierii ja pyörii ja hakee asentoa, missä kipu vähiten tuntuisi (eikä särkylääkkeet auta), niin nauru on kaukana. Välillä oli parempia päiviä, jolloin ajattelin, että nyt se meni ohi, ei hätää. Ja taas seuraavana päivänä tai yönä tilanne oli sama.
      Vihdoin kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen menin ensimmäiselle lääkärille jolle ajan sain. Hän totesi, että kyllä näissä leikkauksissa toipumiseen menee monta kuukautta, jopa puoli vuotta, ei tämä aika vielä ole mitään. Sattui niin, että hän oli vastaavia operaatioita itsekin tehnyt. Tutkittuaan perän, hän totesi, että haava-alue on vain edelleen hyvin turvoksissa. Avuksi sain paremmat tulehduskipulääkkeet, sellaiset mitkä on tarkoitettu nimenomaan leikkaushaavojen jälkeisiin kipuihin. Johan alkoi olo helpottua välittömästi seuraavana päivänä. Aamuin illoin tabletti vaikuttamaan, ja kivut oli poissa. 9 pv kuurin olen nyt syönyt, ja ajattelin pitää taukoa ja seurata, häipyikö kipu lopullisesti. Alussa otin yöksi myös jo etukäteen Panacodia. Aikaisemmin olin ajatellut, että pitää aamulla olla ajokunnossa, eihän sitä kolmiolääkettä voi yöllä ottaa.
      Mitä tästä opin? Kipu voi heijastua jonnekin muualle kuin juuri siihen kuvittelemaasi leikkauskohtaan. Ei kannata montaa päivää kärsiä, hae toista, tehokkaampaa lääkettä, jos tavalliset ei auta. Panacodia yöksi, jos kipu vaivaa yön pitkinä hiljaisina tunteina.
      Milliganin menetelmällä leikatut pukamat kestää parantua pitkään, haavat voi vuotaa ulostaessa vaikka kuinka pitkään, eteenkin jos uloste ei ole pehmeää. (kuivattuja luumuja kannattaa syödä) Suihkuttelua asioinin jälkeen pitää jatkaa pitkään.
      Kipu on yksilöllistä. Samaan aikaan leikatulla tuttavalla ei vastaavia kipuja ollut lainkaan.
      Myös kivunhoitoon annetut ohjeet vaihtelevat hoitajasta riippuen.
      Pyytäkää ja käyttäkää kunnon tulehduskipulääkettä, ja vaatikaa tehokkaampaa, jos ensimmäinen ei tehoa.

    • Voidaanko 3. asteen peräpukama poistaa ainoastaan leikkaamalla? Oma pukama on ollut paikallaan niin kauan kuin muistan mutta vasta viime aikoina alkanut vaivata (epämukava tunne, kutina, kirvely, likaaminen). Nuorena pukama ei vaivannut, oli pienempikin, joten en nähnyt tarpeelliseksi hoitaa sitä (oletin vain olevan osa anatomiaa). Lääkäriin tie vie mutta kiinnostaisi tietää jos joku osaisi vastata em. kysymykseen :)

      • Mulla vaiva ollut kymmenisen vuotta, ajoittain tosi kipeät ja nyt toisen synnytyksen jälkeen alko mietityttään et elämää ilman pukamia= unelmaa! Mistä tietää kannattaako mennä lääkäriin?? Ja miten ne luokitellaan minkä asteisia ne on? Ja jos operoidaan, miten liikunta sen jälkeen.. pystyykö harrastamaan?


      • Hei
        Jos sinulla on pukama jatkuvasti esilla..sori kirjoitan ilman pilkkuja aa ha oo hon ...
        kannattaa menna nayttaa niita laakarille...
        Jos ne varsinkin haittaa joka paivaistta elamaan niinkuin kuvasit...
        ne ei ole nornaaleita, yleisia kyllakin harmi vaan!!
        Sita vaan ajattelee et no, noi on nuo mun pukkikset ....
        Mene ennenkun kuin ne tulee todella pahaksi.


    • No jos ovat tosi kipeät niin totta kai lääkäriin apua hakemaan :-) laita googleen peräpukamat niin löytyy tietoa luokituksista ja toipuminenhan riippuu siitä kuinka vaativa operaatio tehdään.

    • Hei!
      Mulla ollut viimeiset yhdeksän vuotta ongelmia sisäisten ja ulkoisten pukamien kanssa. Viimeinen kolmas synnytys oli nopea, meninkn rukoilemaan sitä. Sain sen, yksi ponnistus ja lapsi oli ulkona. Siinä ne sit ne sisäiset pukkikset sai alkunsa ja sellainen vaiva että piti tuosta välilihasta painella kakkosta tehdessä.
      Että näin pitkään sitä ajattelee että normaalia ne on...Nyt viimeiset kaksi vuotta pukkis vaiva pahentunut. Työni on fyysitä, paljon nostelua. Pukkikset kasvaneet ja vuotaneet ja tulee ulos viimeiset kaksi vuotta. Haavaumia jotka välillä parantunut ja välillä ei. Viimeiset kahdeksan kuukautta olivat aivan kauheita. Vessassa käynnin jälkeen kipu ja vuoto oli hirvittävää. Sitä aattelin että jospa tämä tästä....
      Mainitsin omalle perhelääkärille vaivasta kuukausi sitten kun hän teki minulle lääkärin tarkastusta kohdun poistoa varten....se revahti tuossa viimeisessä synnytkseesä vähän. ;)
      Odotus aika olisi ollut kirurgille yli puoli vuotta.
      Eräs päivä en vaan kestänyt, menin ensiapuun jossa tavan lääkäri ja kattoi ihoriekaleita ja sano et nää on ihan normaaleja...sanoin et odotas vähän...äkistin ja sain näkyviin pukamat ja haavat veren kera...ainut mitä kuulin kun hän poistui jättäen minut vuotamaan voihkien kipuileni ja pukkiksieni pöydälle et menee soitta kirurgille heti!
      Hän tuli, kattoi ja sanoi et sairas lomaa siihen asti kun kohtu leikkus on ja hän tekee pukkis leikkauksen samaan aikaan.
      Leikkaus oli keskiviikkona. Kaksi isoa pukamaa leikattiin, ulkoisia nahka rellukoita ja syvä krooninen haavauma
      (toivottavasti se myös kiristeli itse putkea oikeaan paikkaan kun sekin oli lyhistynyt synnytyksen aikan )
      ......olen ollut nyt kolme viikkao syömättä jos ei oteta lukuun kolmea ruis viipletta jotka mies tuliaisinaan toi suomesta...asun kanadassa....Mutta siitä huolimatta vaikka syön litkuja ja proteiini juomia pitää mennä vessaan...en ymmärrä!
      Enkä syö.....kipu on aivan tajuton vessa keikalla ja sen jälkeen!! olo on heikko....ja kipee!
      Leikkauksesta siis kuusi päivää.....tikit alkoi tippumaan eilen....miten se voi olla mahdollista että laittaa tälläisiä tikkejä! Miksi ei sellaisi jotka pitäis haavat ummessa tarpeeksi kauan jotta ne paranisis.....
      Tää on aika runni!
      Joku sano jossain et kävely autta.....miksi...kokeilen! Ainut et kohdun poiston jälkeen on omat rajotukset...nosto kielto ja sitä rataa!

      Sanonpahan vaan että älkää odottako pukkisten kanssa!
      Hoitakaa ne pois kun ne on pienet ja koko putki ei ole tulehtunut ja ärtynyt.
      jos on synnytyksen jälkeen outoja fiiliksiä alapäässä....laskeutumia....älkää juteltko mies lekurin kanssa, ettikää nais gynegoloki joka on parit muksut pyöräyttänyt....
      Hommatkaa ajoissa apua...
      Voimia vaan kaikille...toivoisin et voisin nukkua kuusi viikkoo.....ja herätä havaitemaan et kyllä kannatti! Ja siihen uskon et kannatti joka tapauksessa...ainakin mitä oon lukenut täältäkin....

    • Leikattiin maaliskuussa. Huomenna jälkitarkastukseen. Kyllä kannatti. Kumilenkkihoito epäonnistui, pääsin nukutuksessa leikkaukseen päivystysluonteisesti kun olin kumppareista niin kipeä. Kivunlievitykseen leikkauksen jälkeen auttaa istumakylpy lämpimässä vedessä. Lasten amme tms, ja heti ulostuksen ja suihkuttelun jälkeen sinne. Panacod ja burana mullakin oli. Levolac ei riittänyt, piti välillä ottaa Laxoberon että sai vatsan kunnolla tyhjäksi. Välillä käytän vieläkin, ettei vatsa mene liian kovalle. Sain jopa olla yhden vuorokauden sairaalassa ja se oli todella hyvä. 3 viikkoa sairaslomaa riitti. En kadu yhtään mitään, paitsi sitä etten hoitanut asiaa jo 20 vuotta sitten. Minullakin luki lähetteessä että sekä ulkoisia että sisäisiä pukamia jotka eivät sovellu barronisoitaviksi. Silti laittoivat kokeeksi ensin kumilenkit. Kärsin turhaan viikon ennen leikkausta. Pitäkää puolenne ja uskaltakaa vaatia oikea leikkaus tarvittaessa. Mitään tikkejä ei tule vaan jätetään parantumaan avoimena. On ns. Milliganin tekniikka.

      • Ja se vuorokausi sairaalassa tuli tosi tarpeeseen, sillä mullekin tuli virtsaumpi. Mittasivat ultralla, että rakkoon jäi vielä 8 dl virtsaa vaikka olin juuri käynyt vessassa. Ottivat sitten katetrilla loput pois. Kotona oli vielä vähän samaa vaivaa mutta onneksi parani itsestään.


      • Millaisia ne ulkoiset pukamat sulla oli? Oliko koko ajan näkyvillä vai vain ponnistaessa?


    • Mulla on leikkauksesta nyt 5 päivää. Poistettiin 2 ulkoista pukamaa (sisäisiä ei ollut) ja yksi iso ulkoinen pukama jäi vielä, jostain syystä sitä ei pystytty samalla kertaa leikkaamaan. Ulostaminen on ihan kamalaa, varsinkin eka kerta leikkauksen jälkeen. Nyt kipuun osaa jo varautua, ja toimituksen yrittää tehdä mahdollisimman nopeasti. Veri vaan valuu kun haavat venyvät...Kivuista voin sanoa että nyt pärjään jo 400 mg buranalla pari kertaa per päivä, pari ekaa päivää oli kovemmat kivut. Vessassa käynnin jälkeet kivut on noin puoli tuntia, sen jälkeen helpottaa ja muut ajat päivästä kipu on lähinnä pistelyä, vihlontaa ja polttelua. Joku sanoi pahemmaksi kuin synnytyskivut - no eivät ne ihan ole mutta siinä missä synnytys on kertakipu, tämä samantyylinen repivä tuskanhien pukkaava kipu toistuu mulla 1-3 kertaa päivässä, eikä särkylääke ulostuskipuihin auta...eikä auta oikein se puudutusgeelikään. Suihkuttelu vedellä helpottaa kipuja jonkin verran.

      Mulla noi ulkoiset pukamat ei ihan hirveästi vaivanneet, joten nyt oikeestaan kaduttaa että menin leikkaukseen. On kesä ja kivat kelit, mutta minnekään ei voi mennä koska kun hätä vessaan tulee, sinne pitää päästä heti, siis sekunneissa. Peräpäätä pitää suihkutella monta kertaa päivässä, haavaeritteen hajun takia pitää olla side housuissa jatkuvasti ja kävelyä kummempaa liikuntaa ei saa harrastaa. Plus jäljelle jäänyt pukama on nyt erittäin ärtynyt ja hankaa ikävästi eli istuminen on vaikeaa. Peräpää näyttää pahemmalta nyt kuin ennen leikkausta, joten en tiedä oliko tästä nyt loppujen lopuksi mulle mitään hyötyä, karseat kivut ja 4 viikon saikun sain vain. Täytynee toivoa että haavat lähtisivät sentään paranemaan eivätkä tulehdu, niin kuin kesäkeleillä haavoille helposti käy.

    • Kyllä siitä on nauru kaukana.

    • Olisiko kellään kokemusta HAL-tekniikalla (ilmeisesti kohtalaisen uusi menetelmä) toteutetusta peräpukamahoidosta? Kallista yksityisellä, mutta kannattaako? Voiko tuohon saada julkiselta puolelta lähetteen ja sitä kautta kukkarolle sopivampaan hintaan?

      Menetelmä toimii niin, että ultraäänellä paikallistetaan pukamia ruokkivat suonet ja sen jälkeen ne "sidotaan" eli pukama ei sen jälkeen enää pullistu. Menetelmä soveltuu siis sisäisten pukamien hoitoon. Kotiin pääsee melkein heti ja parantuminen kestää pari päivää, koska yhtään kudosta ei leikkauksessa poisteta - ainoastaan sidotaan tarvittavat suonet.

      Mielellään haluaisin sisäisistä pukamista eroon, enkä haluaisi välttämättä noita kumilenkkihoitoja kokeilla. Pukamani ovat oman amatööridiagnoosini mukaan kahdenlaisia. Yksi vähän sisempänä sijaitseva vuotava pukama, joka pullistuu ulostaessa ulos saakka ja vuotaa verta, vetäytyy itsestään ylöspäin ulostamisen jälkeen. Sitten alempana vuotamattomat laskimolaajentumat ihan peräaukon reunalla. Ne pullistuvat myös ulostettaessa ja jäävät pulleina herkästi ulos. Näitä ei käsittääkseni kumilenkeillä saisi poistettua, vaan perinteisesti nämä pitäisi leikata irti. HAL voisi kuitenkin tepsiä näihin.

      Ongelmana on hinta - noin 3000 euroa ja se, ettei menetelmä ole käytössä julkisella puolella. Onko kellään kokemusta, voiko julkiselta kuitenkin saada lähetteen moiseeen operaatioon? Nimittäin houkuttelisi näiden yllä olevien kommenttien jälkeen tuommoinen ripeä, kivuton, leikkaukseton hoito. Tai onko vaihtoehtoisesti tietoa lähimaista, missä tämän leikkauksen voisi kenties hoitaa edullisemmin tyyliin Ruotsi, Tanska, Englanti jne. Googlella en löytänyt.

      • minulle tehtiin raahessa hal/ rar- menetelmällä pukamaleikkaus ja aivan julkisella puolella... kuusi päivää on nyt mennyt leikkauksesta ja nyt alkaa kivut hieman hellittään. eka vuorokausi oli täyttä tuskaa ja virtsaumpi kesti toista vuorokautta.


    • Mulla leikattiin perinteisellä milliganin tekniikalla juuri tuollaiset peräaukon reunoilla ulostaessa pullistuvat pukamat. Pari kuukautta näytttää kuluvan että peräaukko alkaa olla parantunut. Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen oli kipeä ulostamisen jälkeen, itse ulostaminen ei sattunut mainittavasti. Nyt toimii hyvin ja menee tiiviisti kiinni. Suosittelen ihan tuota perinteistä leikkausta, pari viikkoa kannattaa kipuilla kun sen jälkeen pääsee vaivasta.

    • Itse olin peräpukamaleikkauksessa lokakuun alussa 2012.
      Minulla oli kirurgin mukaan pahimmat mahdolliset ulkoiset pukamat, koko reiän ympärillä.
      Menin sairaalaan klo 11 ja toimenpide tehtiin nukutuksessa klo 12, herääminen tapahtui hieman ennen klo 14, sairaalasta pääsin 15:30.

      Heräämisen jälkeen ei tuntunut miltään, ei mitään kipuja ja vaimo haki kotiin.
      Ennen kotiin menoa kuitenkin apteekkiin, josta reseptin mukaiset burana 800mg ja tramal 50mg mukaan ja kaksi isoa ruiskua xylocain puuduttavaa geeliä (xylocainin sain sairaalasta) vatsaa pehmentävää duphalacia, joka ei sovellu laktoosi-intoleranssista kärsiville.

      Heti kotona lääkkeet ohjeen mukaan naamaan ja tramal niin sanotusti pimensi vintin, menin aivan sekaisin, tosin unet oli mahtavat.
      Leikkauksen jälkeen ensimmäisellä viikolla en potenut mitään isoja kipuja muuta kuin ulostamisen JÄLKEEN, jolloin tuntui että "elämä loppuu",varsinainen ulostaminen ei tuntunut miltään, mutta siis jälkitila oli aivan kamala, johon ainoa apu oli nimenomaan käsisuihku, istumakylpy ei omalla kohdallani auttanut yhtään mitään.
      Veristä vuotoa tuli ensimmäisen viikon aikana jonkin verran, kuitenkin niin paljon, että joutui käyttämään pikkuhousunsuojia ympärivuorokauden.

      Toinen viikko olikin jo sitten huomattavast helpompi, ei juurikaan kipuja, ulostamisen jälkeen pientä poltetta peräpuolella, joka sekin nopeasti ohi kun sääti käsisuihkun paineen ja lämmön sopivaksi.
      Toisen viikon puolivälissä lopetin särkylääkkeiden käytön, koska kipuja ei juuri ollut muuta kuin ulostamisen jälkeen ja suhteellisen lieviä.
      Toisella viikolla ei veristä vuotoa mutta limaista kyllä, joten pikkuhousunsuojat olivat edellen tarpeen.

      Kolmannesta viikosta en muuta juuri voi kertoa, kuin että pystyy elämään normaalisti ja pikkuhousunsuojat olen jo jättänyt, jotain pientä limaa tulee mutta ei haitaksi asti.
      Takapuolen suihkuttelu kutiaa helvetisti, johtunee haavojen parantumisesta.

      Omien kokemusten mukaan suositelen leikkausta henkilöille joilla on peräpukamista aiheutuvia kipu- tai hygieniaongelmia, pelkistä kosmeettisista pukamista kärsivien suosittelen jättämään leikkauksen väliin.

      Jos kuitenkin menet leikkaukseen niin suosittelen seuraavia asioita:
      Osta pikkuhousunsuojia ennen leikkausta.
      Leikkauksen jälkeen, vältä kaikkea huonosti sulavaa ruokaa, (omalla kohdallani sipuli yms.)
      Vältä tulisia mausteita.
      Syö vähän kerrallaan.

      ps1.Nämä kokemukset ovat siis vain minun ja jokaiselle tuntuu olevan omansa

      Hintaa leikkaukselle julkisilla puolella tuli lääkkeineen noin 110€ terveyskeskuslääkärillä käynti lähetteen saamiseksi n.25€

      • Ulkoiset "hetulat" leikattiin 9.10. eli pari viikkoa sitten päiväkirurgiassa selkäydinpuudutuksessa. Kotiin pääsin samana päivänä. "Hetuloita" oli kolme. Aikaisemmin n. vuosi sitten oli "hirtetty" sisäisiä pukamia. Sehän on helppo homma tähän leikkaukseen verrattuna.
        Leikkauksen jälkeisenä iltana "päsähti" suoleen laitettu Sponstal tamppooni runsaan veren myötä vessapyttyyn. Verta tuli ulostaessa nelisen päivää. Sitten lakkasi. Burana 600:sta ja Panadol 1mg käytin reilun viikon ajan. Nyt pärjäilee Burana 400:lla iltaisin. Levolac ulostuslääke 15ml. aamuisin veteen sekoitettuna saa vatsan toimimaan 15 minuutissa. Lisäksi otan edelleen Levolacia 10 mg. iltaisin "raakana". Veristä kudosnestettä erittyy edelleen leikkauskohdista, joita ei ommeltu, vaan jätettiin avonaisiksi. Housuissa joudun käyttämään Melolin sidettä pakaroihin teipattuna. Jää vähän ilmatilaa, eikä hierrä niin pahasti, kuin muut siteet. Suihkuttelu on tärkeää. Eiköhän tästä pikkuhiljaa selviä. Ymmärrän nyt hyvin etteivät kaikki lääkärit suosittele lähes kivuttomien ulkoisten "hetuloiden" poistamista. On tämä senverran iso ja kivulias hommakin, näin jälkeenpäin ajatellen.


    • Harkitsen leikkausta. Onko pitkä toipumisaika?

      • Tuttavieni kokemuksen mukaan sairaslomaa tulee 3-5 viikkoa. Itselläni on kolmas viikko menossa ja tuskinpa tämä sillä selviää. Olen senverran toipilas vielä.
        Olen kuitenkin tyytyväinen etten mennyt yksityiselle lääkäriasemalle. Siellä urologi kertoi ko. leikkauksen olevan pikkujuttu. "Tehdään paikallispuudutuksessa. Viikossa paranee ja ompeleet sulavat itsestään". Kerroin tämän keskussairaalassa minut leikkaavalle kirurgille. Hän sanoi: "Ettei sellainen ole mikään peräpukamaleikkaus. En menisi sellaista tekemään tässä tapauksessa". Ilmeiseti heillä ei ole anestesialääkäriä, kun tekevät lääkäriasemalla iltahommina paikallispuudutuksessa". Spinaalipuudutuksessa homma sujuii hyvin. Haavoja ei ommeltu. Kun olin siinä "laverilla" leikattavana, niin lääkäri ja hoitaja keskustelivat etteivät antaisi leikkausta tehtävän itselleenkään paikallispuudutuksessa. On senverran kivulias toimenpide. Tuon Levolaxin kanssa pitää annostuksessa olla tarkkana. Liian suuri annos vie vatsan ripulille. Se ei ole eduksi.


    • Mulla leikattiin sisäiset 24.10. yksityiselllä ja HAL/RAR-menetelmällä nukutuksessa. Onneksi oli sairauskuluvakuutus ja sain vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen. Multa poistettiin 4 sisäistä pukamaa mitkä oli luokiteltu 3 asteen pukamiksi. Minut leikattiin 18.30 ja pääsin kotiin 22.30. Leikkauksen jälkeinen ilta ja seuraava päivä menivät ilman sen kummempia kipuja, mutta toinen ja kolmas päivä olivatkin sitten kivuliaampia vatsan toiminnan takia.. Nyt siis vietän leikkauksen neljättä iltaa ja olo alkaa olla ihan ok eikä vessassa käynti enää pelota niin paljon! Vuotojakaan ei ole ilmaantunut ja olen yrittänyt syödä mahdollisimman kevyesti ja nopeasti sulavaa ruokaa. Mulla on kaksi kertaa aiemmin hirtetty kunnallisella puolella pukamia ja ensimmäinen kerta oli kivuliaampi kuin tästä leikkauksesta toipuminen. En siis vielä osaa sanoa tuloksista mitään, mutta jos pääsen näin helpolla kipujen suhteen voin kyllä suositella tätä sisäisiin peräpukaminen poistoihin! Toivon siis kaikille kanssa ihmisille pikaista paranemista tästä inhottavasta vitsauksesta!!

    • Ei ole pieneen hetkeen voinut nukkua, kun perseestä loistaa tummansininen pallo ja koko alapääseutu on tulessa. Menin tänään ensiapuun ja tyhjensivät pukaman ja lähettivät kotiin. Heti pian kotiuduttuani tarkastelin anustani, ja aivan samanlainen sininen pallo loistaa siellä taas ja kivut on kovat. Aivan kuin pukaman avaamisella ei olisi ollut mitään vaikutusta, paitsi että nyt kalsarit on veressä.
      Onko mahdollista, että puhkaistu pukama kasvaa heti parissa tunnissa takaisin?

    • Leikattiin 10.4 isoja ulkoisia ja sisäisiä pukamia selkäydinpuudutksella.Lääkäri jopa sanoi ettei ole näin isoja hetkkeen nähnytkään.Vaivana oli jatkuva veren vuoto ja särky.Sisäisiä pukamia jo aiemmin yritettiin hirttää mutta ei oikeen toiminut ja silloinkin kivut olivat kovat ja näin päädyttiin leikkaukseen.Leikkaus sujui hyvin ja kotiin pääsin samana päivänä puudut vaikutti niin että luulin kipujen olevan todella pientä.Seuraavana pv menin hädälle ja ulos tuli tamppooni ja kivut olivat hirveet sain mukaaani voimakkaampia särkylääkkeitä pariin ekaan vessassa käyntiin oli oxynormia ja oxycomia. Sitten piti jatkaa ibumaxilla 600g kertaa kolmepv ja samoin panadol1g.Mutta kivut vaan lisääntyi ja maanantaina kävin uudelleen lekurilla ,joka katsoi kipujani liikkuminen toi tuskan hien pintaan sain 2 taplettii kolem kertaa pv panacodia noi aikaisemmat lääkkeet.Nyt saa nukutuksi joten kuten mutta vessassa käynnin yhteydessä kivut vielä ihan hirveet ja tännään vasta uskalsin ekakerran vähän pihallekin leikkauksesta nyt 8pv. Toivon todellakin et lupeis helppaa saikkua sain 3vko. ja jälkitarkastus 2kk päähän ko kaikkia ei kuulemma saatu edes leikattuu.Nyt näiden kipujen kanssa tuntuu siltä, että uudelleen en ainakaan anna leikata,mutta katotaan miten paraneminen edistyy...

    • Nyt leikkauksesta kulunut n 2vko ja olo todella paljon helpottunut.Särkylääkkeenä enää otan ibumaxia 600g pari kerta päivässä. Nukkuminen onnistuu jo ihan hyvin 5-8h yössä. Vessassa käynti ei edelleenkään ole ihan mukavinta,mutta kivut jo aikas pieniä ja helppaavat nopeasti. Veristä vuotoa ei juurikaan ole,mutta pientä vuotoa kuitenkin.

    • veikkaan kyllä ettei paljo hymyilytä muutamaan viikkoon leikkauksen jälkeen varsinkaan pytyllä istuessa,on meinaan kokemusta kun omasta leikkauksesta on nyt 4 viikkoa.

      • joo kyllä siinä hymy hyytyy vaikka olis kuinka huumori kaveri,ja jos on kunnon pukamat ei todellakaan lenkkeilytä 4 päivän jälkeen niinku joku kirjotti.


      • Vanha Erkki kirjoitti:

        joo kyllä siinä hymy hyytyy vaikka olis kuinka huumori kaveri,ja jos on kunnon pukamat ei todellakaan lenkkeilytä 4 päivän jälkeen niinku joku kirjotti.

        Leikkaus itsessään selkäydinpuudutuksella oli lähes kivuton mutta sen jälkeiset päivät oli todella kivuliaita ja vc käynnit tapahtumia joita ei unohda koskaan.Leikkauksesta on nyt viisi viikkoa ja kipuja on edelleen joskin ne eivät ole kahteen ensimmäiseen viikkoon verrattavissa.Ongelma on ollut ns kiinnikketten kasvussa joten tavaran ulostuloaukkoa on jouduttu viikoittain avartamaan muuten se olisi jäänyt liian pieneksi.Avartaminen on kivulias toimenpide mutta pakollinen ettei suoli jää liian pieneksi.Tämä prosessi pitää itse kokea ei sitä voi muuten ymmärtää ja kaikilla on eri kipuasteikko.Toivon että nyt alkaa helpottaa.


    • Eilen leikkauksessa. Leikattiin kolme ulkoista pukamaa, jotka ulottuivat kaikki myös sisälle. (1 iso 2 pienempää). Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Pääsin illalla kotiin. Leikkaus meni hyvin, haavat jätettiin auki. Kirurgi sanoi, että jäi "nätit haavapinnat". Mukaan annettin reseptit (myös ilman reseptiä saataville): Burana 600mg, Para-Tabs & Tramadin. Leikkauksesta herättyä kohtalainen kipu, johon annettiin heräämössä lisää suonensisäistä "huumetta". Kipu katosi. Illalla menin nukkumaan peläten herääväni tuskaan. En herännyt tuskaan. Heräsin tänä aamuna 7.30 miltei kivuttomana. WC-käynti pelottaa, koska tuntuu, että aamukakka tekee tuloaan. Tempaisinkin heti ennaltaehkäisevästi 2 x Tramadinin, Xylocain-geeli odottaa wc:ssä...Toistaiseksi kaikki hyvin (liian hyvin?)...jatkoa tarinalle seuraa..

    • Leikkauksesta vajaat kaksi päivää. Olen ollut tähän saakka miltei kivuton. (en ole tarvinnut edes kipulääkettä) Tänä aamuna aavistin onneni päättyvän. Otin ennakkoon Tramadinia ja ehdin laittaa puuduttavaa geeliäkin ennen toimitusta. Toimitus oli kirpakka! Koska Levolac on pitänyt tulosteen pehmeänä, itse toimitus ei niinkään sattunut, mutta jälkitunne: ai caramba! En sanoisi synnytyskipujen veroiseksi, mutta ihan kipakka kipu joka tapauksessa. Vieläkin polttelee, vaikka otin toisen Tramadinin, mutta hengissä ollaan. Ei vielä mitään sietämätöntä. Peräpään keinuttelu lämpimän suihkun alla auttoi melko hyvin. Ainakaan vielä ei olla käyty lähelläkään noita edellä kuvattujen kauhutarinoiden kokemuksia. Toivon, että selviän tästä eteenpäinkin kohtuudella.

    • rypäle terttu, paljonko tuli sairaslomaa? mikä icd koodi saikkulapussa lukee? pitäisi kanssa mennä leikkaukseen mutta mietin kaikkea mitä esim töissä sanon jos joku kysyy miksi olen ollut saikulla :p

      olitko julkisella puolella leikkauksessa?

      montako kertaa piti käydä lääkärillä ennenkö pistivät leikkaukseen?

      • Niin. Jäi vastaamatta noihin.. eli olin julkisella. Kahdesti kumilenkittivät ennen leikkausta. Uskon, että leikkaukseen pääsyä paransi se, että vaadin leikkausta hyvin ponnekkaasti ja sanoin, että vaiva on minulle kiusallinen ja siitä on harmia.


    • Sairaslomaa kolme viikkoa. Lappu ei ole enää itselläni. En muista koodia, mutta kyllä sillä koodilla käsittääkseni kuka tahansa voi googlettaa, mitä se tarkoittaa. Peräpukama-asia siis tulee pomolle tietoon, jos on tarpeeksi kiinnostunutta sorttia. Mutta toipuminen on mennyt hyvin. Enää ei ole kipuja muuta kuin kakkosen jälkeen 5 minuutin ajan (kohtalaista kipua). Suosittelen leikkausta. Toipuminen on itselläni mennyt paljon helpommin kuin kuvittelin

    • pitikö kauan odottaa julkisella puolella leikkaukseen pääsyä?

      • itsellä meni odotukseen 4kk. Ottaen huomioon että yhden kuukauden tästä, oli kirurginen osasto suljettuna kesälomien vuoksi. Itse kyllä esitutkimuksessa mainitsin haluavani mahd. pian leikkaukseen.


    • Odotusaika leikkaukseen riippuu varmaan paikkakunnasta. Pienessä pohjoisen kaupungissa pääsin leikkaukseen alle kuukaudessa siitä, kun lääkäri lähetteen kirjoitti.

    • Itselläni olisi leikkaus parin viikon päästä julkisella, mutta pitkä toipuminen on alkanut mietityttämään. Varasin yksityiseltä lääkäriajan, jotta voisivat arvioida onnistuisiko Peräpukamien poisto Harmonic-menetelmällä tai HAL-menetelmällä.

      Itse en voi olla sairaslomalla päivääkään, kun olen pienten lasten kanssa hoitovapaalla. Onko kenelläkään kokemusta kyseisistä leikkauksista ja kuinka kauan kivut oikeasti kesti? Kun yksityisen sivuilla luvataan: "jälkikivut ovat lieviä ja kestävät korkeintaan 2- 4 vuorokautta".

      Voiko tämä oikeasti pitää paikkansa?!?

      • Mulla leikattiin torstaina ja vieläkin on kipua.. Ei ole tämäkään kivuton hoitomuoto mutta varmaan parempi kuin milligan. 4-6 viikkoa pitää syödä ulostetta pehmentävää lääkettä.


    • Mun peräpukamat leikattiin perinteisellä miliganin leikkauksella. Kipua oli ulostamisen jälkeen puolisen tuntia, muuten ei kipu vaivannut. Kakkaaminen ei mulla sattunut, mutta suihkuttaminen teki kipeää. Lämmin istumakylpy oli parempi. Sitten kipuilu loppui nopeasti kahden viikon jälkeen. Kannattaa leikkauttaa!

      • Pukamat leikattu viikko sitten, alusta asti olen ottanut movicolx3 päivässä, burana 600mg aika runsaita määriä sekä paratabs 1gx3. Syönyt kuitupitoista ruokaa, puuroa ym. sekä luumuja soppana ja tuoreena. Viides päivä leikkauksesta tein ulostamisen jälkeen kuolemaa joka kerta. Makasin lattialla tai sängyllä mahallani ja yritin keskittyä hengittämiseen. Nyt otan buranaa ja vesilasin yöpöydälle ja siitä heti kun aamuyöstä herään eli lääke ehtii vaikuttamaan ennen vessareissua. Lenkkeillyt olen ja tehnyt kotitöitä. Istumaan pystyy pikkuhiljaa enemmän, varsinkin pehmeällä tuolilla. Keskittyminen hengittämiseen auttaa kun vessareissun jälkeen repii kipua ja yrittää rentouttaa alapäätä. Olen suihkutellut ahkerasti vähän viileällä vedellä ja sidettä joutuu käyttämään. Ehkä sittenkin selviän tästä hengissä.


    • Tämä juttu on ihan perseestä, mutta...
      4 päivää sitten leikattiin 2 isoa ulkoista pukamaa ja hirtettiin kaksi sisäistä. Pari vinkkiä leikkaukseen, mitä opin näinä päivinä.
      Kivut ovat kovat ulostettaessa. Minulla on ollut murtuneita luita, revenneitä jänteitä ja lihaksia, haavoja jne. En ole moisia edes huomannut kuin myöhemmin kuvauksissa eli korkea kipukynnys. Mutta tämä perskipu on aika ultimatea. Hermot ovat siellä aivan pinnassa.

      Ennen leikkausta olisi kannattanut testailla ruokavaliota, mikä pitää vatsan pehmeänä. Oma moka kun en sitä tehnyt.

      Ulostamisen jälkeen kipu hellittää kun osaat rentoutua. Kipu pitää jännitystilan yllä ja jännitystila aiheuttaa kipua.

      Syö lääkkeet vaikkei kipua juuri sillä sekunnilla olisi. Se tulee kyllä viimeistään ulostamisen aikana.

      Älä stressaa jos kivut valvottavat. Olet sairaslomalla, joten voit katsoa leffoja yöllä ja nukkua päivällä. Ota rennosti, se on sallittua. Muuten univaje aiheuttaa psyykkistä rasitusta. Elämä pyörii kerrankin sinun perseesi ympärillä.

      Juo vettä.

      Pyydä lääkäriltä myös puuduttavaa voidetta. Hyvä laittaa heti kun alkaa tuntumaan, että on vessaan asiaan. Ehtii siten vaikuttamaan. Älä kärsi jatkuvasta kivusta vaan pyydä kovempaa lääkettä. Ulostuskipuun ei juuri voi vaikuttaa kuin puuduttavalla voiteella.

      Muista hygienia, eli pesu mahdollisimman usein!

      Rohkeutta kaikille, jotka leikkaukseen ovat menossa. Kyllä se lopulta paranee ja elämä on sen jälkeen parempaa kuin koskaan.

    • Mulla kivut leikkauksen jälkeen kesti n. 2,5 viikkoa, sit yks kaks loppui. Mulla ei ollu kipua juurikaan ulostamisen aikana, mutta sen jälkeen oli tosi kipeä puolisen tuntia. Ulostamisen jälkeen pesu, suihkuttaminen sattui vietävästi. Lämmin istumakylpy oli paljon parempi, se ei sattunut niin paljoa.

    • Hollotihoi!Kerronpa tässä oman kokemuksen.Kaikkee oon kokenu kurkkupaiseesta->nielurisaleikkaukseen,mutta tää oli jotain aivan uutta.Noin kahdeksan vuotta sitten tunsin peräaukonsuulla pienen patin.En välittänyt,ajattelin että se lähtee itsestään pois.No eihän se lähtenyt.Vuosi vuodelta kasvoi kasvamistaan kunnes lopputuloksena oli kuin kanan miniheltta(nahkapalanen)peppualueella O_o?Ajattelin perjantaina että nyt riittää!Mä en enään kestä tota pikkusta nahkapalaa joka ei ees lähe millään voiteella pois.Rohkaisin itseäni ja tähtäsin Diacoriin yksityiseen.Arvailukeskus ei tullut pieneenmieleenikään.Kamalia paikkoja O_o!No diacorissa juttelin lääkärille ja lääkäri sanoi että "hyvä kun hoidat itseäs!:),kysyn työkaverilta koska olisi vapaita hirttoaikoja".No lääkäri soitti kolleegalleen ja kas kummaa,kyseisiä hirttoja tekevä girurki oli juuri paikalla ja pääsisin toiseksi jonoon.Jännitti niin perkeleesti kun odotin aulassa vuoroani.Ajattelin että nopeasti se menee ohi ja pääsen kotio.No hoitaja kutsui minut huoneeseen jossa puin takapuolella järkyttävä reikä-housut,tietenkin tutkimista varten.Lääkäri tuli ovesta ja voimiten nolostutti kun miesperäpukamalääkäri katsoi pakaroitteni väliin ja totesi "ei tämä ole pukama,tämä on ihoa,heltta jne.Tämä täytyy leikata!"Sitten hoitaja vaihto koko operaatioon tarvittavat tavarat leikkaushoitoavaativiin tavaroihin ja lääkäri tuikkas hanuriin kolme kertaa puudutuspiikillä kun hoitaja revitteli mun persusta.Kirosin niin perkeleesti.Sit hävis tunto pyllystä O_o?.Aika tuntu ikuisuudelta kun se napsi puukolla pikkuhiljaa sitä nahkaläpyskää irti mun hanurista ja tikkas haavan umpeen.Koitti puhua kokoajan mukavia ja molemmat oli tosi ystävällisiä.Mun olotilaa ei vaan mllään olis saanu mukavaks vaikka mitä olis yritetty,oli meinaan sen verran häpäisty olo.Nyt on pepussa sulavat tikit,en tiedä kyllä miten se toimii kun meni järkytyksen ohessa kaikki neuvot ohi korvien sinä hetkenä.Mut hyvin oon toipunu.Sain burana reseptin ja banacodin,mutta en banacodia viitsi ottaa kun se huumaa niin pahasti.Pikkasen peppuu kipristää mut kyllä tästä parantuu:)!Ainii,kammottavan hintasta tommonen ulkonäkönsä korjaaminen.Näyryytyksestä ja kivusta ja pienen nahkapalan leikkaus ja tikkaus kustanti mulle 270€.Ens kerralla jos ilmenee jotain tolllasta niin leikkaan vaikka ite mielummine sen puutarhasaksilla kun maksan tommosta hintaa siitä että joku vanha mies tunkee sormensa mun peräaukkoon,kiitti ja kuitti!:D

    • Onko kenellekään pukamat uusiutuneet leikkauksen jälkeen ja onko ollut tarvetta uusintaleikkaukseen? Mulla leikattiin milliganin tekniikalla reilut kaksi vuotta sitten. Tehtiin vain kaksi viiltoa, ei normaalia kolmea. Nyt pientä pukaman tapaista peräaukon toisella reunalla ulostaessa. Muutamia kertoja siitä mennyt rikki ja tihkuttanut verta, ollut kipeä jonkin aikaa.

    • Pukama leikkaus tehtiin 5.10 nukutuksessa.sairaslomalla edelleen.leikattiin ulkoisia helttoja ja sisäisiä pukamia.mielettömät tuskat oli toista viikkoo.nyt ehkä voitonpuolella.tuli jo sanottua että synnytyksetkään ei oo tuntunu missään kun kipu oli niin mieletön että meinas taju lähtee.

    • Kolme kertaa. Eka oli karmeaa, kun lääkäri työnsi puudutuspiikin perseeseen. Puudutuksen loppumisen jälkeen illalla oli tosi kipeää. Mitkään särkylääkkeet eivät auttaneet. Seuraavana päivänä oli jo hyvä olo. Kaksi seuraavaa kertaa menivät hyvin. Kivut hävisivät alle vuorokaudessa. Viimeisellä kerralla lääkäri teki tähystyksen suoleen. Hän kertoi, että suoli on kunnossa. Siitä on nyt noin 10 vuotta. Nyt viime lauantaina tunsin kipua ja totesin, että pukama se siellä on. Yritän päästä leikkaukseen ylihuomenna perjantaina. On se vaan niin mukava olo, kun ei ole kipua alapäässä. Kun kipu on kova, koko ajatus on perseessä. Paras lähteä leikkaukseen heti, kun ongelmia tulee. Pääsee helpommalla niin kivun, kustannusten kuin yleisenkin
      hyvinvoinnin suhteen.

      Terveisin kohta 60-vuotias istumatyöntekijä.

    • Huomenna on minulla leikkaus.. on neljännen asteen pukamat :/
      Viime vuonna kokeilivat hirttämistä, mutta ei mitään vaikutusta.. sanoivat että yön tulen olemaan sairaalassa seurannassa vahvan kipulääkityksen vuoksi..
      jännittää ihan penteleesti.. olen vaivasta kärsinyt kymmenisen vuotta. olen 28- vuotias.
      vuosi sitten sain ensimäisen lapseni ja mitä näitä juttuja lukenut (kaikki) niin nyt jännää vielä enemmän. saa nähdä miten tulen lapseni kanssa pärjäämään, kun on niin minun perääni, koska yh-äiti olen. :/ Onneksi äitini on apuna, mutta hälläkin reuma niin ei pysty kauaa vauvaani hoitamaan..
      ei muutakuin toivolla huomiseen ja siitä viikkojen päähän :D

    • Itse olin pp-leikkauksessa (päiväkirurgisesti) kaksi vkoa sitten. Pukamat oli luokkaa 4, samalla tehtiin peräaukon "laajennus". Leikkaus milligan ja haavat poltettiin samalla. Veristä vuotoa ei juurikaan tullut kuin muutamana päivänä leikkauksen jälkeen ja sekin ulostamisen yhteydessä. Mutta sellaista kirkkaampaa "lihaskudos" vuotoa ollutkin sitten siitä saakka. Vuodon haju oli iljettävä, tosin nyt alkanut sekin rauhottua. Kivut oli leikkauksen jälkeen viikon verran; HUH HUH-luokkaa! Sain kipulääkkeenä Burana 800mg x 3 sekä Panadol 1g x 3... Muutaman päivän kun oli näitä syönyt (kivut pysyi siedettävänä) niin maha sanoin sopimuksensa irti Buranasta :/ Eikun pyhänä yksityiselle hakemaan kipulääkettä; Tramal retard 100mg.. kaksi ehdin ottaa (kivut pysyi hyvin poissa), niin sain vuosisadan päänsäryn =( Ja ei kun työterveyteen hakemaan taas lisää kipulääkettä! Sain ja kokeilin Panacodia... tulos sama kuin pelkällä Panadol 1g. Eli kipuja on ollut!!! Tuo pelkkä Panadol ei ihan kyllä tuohon peräpään kipuun mulla ainakaan tahdo auttaa =/ Mutta minkäs teet kun päänuppi ei kestä noita kunnon "myrkkyjä"..
      Sairaslomaa sain 2 vkoa sairaalasta... ihmettelin saikun pituutta kun olen kuitenkin hoitotyössä (nosteluita yms), sanoivat että työterveydestä sitten tarvittaessa lisää. Viikolla nyt ainakin jatkuu saikku... ens vkolla pitäisi töihin (ja halukin olisi jo kova päästä takaisin arkeen ja työnsarkaan) mutta... mulla menee aamupäivät ja osa iltapäivää siihen, että juoksen wc.ssä kakkosella 4-6 otteeseen ja joka kerta kipua on sellanen, että oksat pois! Suihkuttelut ja istumakylvyt auttaa pienen hetken vain =(
      Leikkaus onnistui muuten loistavasti, mutta työterv.lääkäri totesi, että pieni pinnallinen tulehdus (kellertävä vuoto) johon suihkuttelua reippaasti ja usein.. lisäksi kaksi helttaa jäänyt eli nyt sitten odottelen koska taas uudet pukamat peräaukossa =(
      Kärsin itse peräpukamista kuitenkin liki 30-vuotta ennen tätä leikkausta, joten osasin varautua leikkauskipuihin, mutta en kuitenkaan ihan tätä luokkaa olevaan kipuhelvettiin! Kovasti odottelen päivää että voin käydä kakilla ilman kipuja sen jälkeen!!
      Nämäkin leikkaukset ovat toki aina tapauskohtaisia ja jokainen kokee kivun omalla tavallaan ja voimakkuudellaan, joten tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville!!!

    • Leikattiin kaksi viikkoa sitten. Kivut ovat todellakin helvetilliset. Niihin kannattaa varautua . Ja jos pukamat ei vaivaa en suosittele leikkausta . Wc käynnit ovat yhtä tuskaa vaikka puudutusvoide ja vahvat särkylääkkeet käytössä.
      Kävely sattuu, istumaan ei pysty, ainoa asento on kyljellään missä voi edes jotenkin olla.
      Suosittelen myös jäämään yöksi tai kahdeksi sairaalaan , saa kunnon kipulääkkeet siellä.
      Tsemppiä kohtalotovereille.

    • Leikkaus voi kuullostaa pelottavalta mutta itse toimenpide ei lopulta ole kummoinen.

      Missään paikallispuudutuksessa sitä ei tehdä vaan joko nukutuksessa tai parempi vaihtoehto on selkäydinpuudutus.

      Leikkauksen kestoaika on lyhyt. Puudutuksesta selviämiseen menee pari tuntia.

      Aluksi olo on hyvä muutamia tunteja mutta leikkauksen apuna käytetään kiinnikkeitä joten vatsaan tulee kova toiminnan tunne niin kauaksi aikaa kun nämä kiinnikkeet ovat tulleet ulos.

      Seuraavat viikot haava on yleensä avonainen ja wc-käynnit kannattaisi hoitaa wc-suihkun avulla. Päivittäiset suihkut auttavat ongelman hoidossa.

      Kivun taso on yksilöllistä. Se voi olla kovaa tai mitätöntä. Leikkauksen hyödyt ovat ongelmatilanteissa niin suuret että se kannattaa yleensä aina. Vaihehtoisesti hirttohoito pienempiin ongelmiin.

      Parasta on varautua leikkauksen jälkeiseen aikaan ostamalla ruokaa ja juomaa ainakin viikoksi. Paperia ja siteitä kannattaa käyttää koska haava voi vuotaa. Särkylääkkeitä kannattaa ostaa panadolia ja buranaa reseptivapaina. Lääkäri kirjoittaa usein reseptin vähintään 1g tasoisille kipulääkkeille ja mahdollisille kovemmillekin tarvittaessa.

      Liikkuminen onnistuu heti leikkauksen jälkeen mutta menee vähintään 3-4 viikkoa haavan paranemiseen.

      • Lääkäreille kyseessä on normaali hoitotoimenpide. Usein ihmiset odottavat liian kauan ennen hoitoon saapumista.


    • Sisäisiä ja ulkoinen pukama leikattu viikko sitten THD-tekniikalla ja ulkoiseen tietenkin ihan avohaava ja tikit. Kipua on piisannut, mutta hyvät kipulääkkeet käytössä. Itseäni on askarruttanut peräaukosta ulostyöntynyt "kudos", johon lääkäri sanoi, että aluksi se on ihan normaalia. Pitäisi vetäytyä itsestään takaisin, kunhan muistaa suihkutella ahkerasti. Edelleen "röllyköitä" ulkona. Miten pitkään teillä muilla leikkauksen kokeneilla on ollut vastaavan kaltaista?

      • Onko röllykät ulkoa kadonneet kun olit leikkauksessa vai onko ne vielä siellä, itselle tehtiin sama thd leikkaus 25.11 kyllä on prkl ollut kovia kipuja.


    • Hei. Olen ollut 5.9. peräpukamaleikkaukseesa. Itse toimenpide ja sitä hoitavat henkilöt huippuluokkaa normisairaalassa. Myös lääkitys annettiin. Mielestäni leikkauksen jälkeiseen aikaan tulisi jo sairaalan päiväkirurgiassa kiinnittää paljon enemmän huomiota. Leikkaus tehdään nukutuksesessa, aivan ok! Muutteivat annetut lääkkeet auttaneet siinä tuskassa, kun ensimmäiset "kakkoset" täytyi tulostaa! Mutta kannattaa toimenpide teettää.

    • Tässä omat kokemuksen peräpukamaleikkauksesta (julkisella puolella). Haluan jakaa ajantasaista faktatietoa ja potilaskokemuksia, kun sellaisia olisin itsekin kaivannut. Itse vetkutin lääkäriin menoa turhaan liian kauan ja sitten vielä lisää, kun ensimmäinen lääkäri (YTHS:llä) ei nähnyt tarvetta tehdä kumilenkkihirttoa vaan määräsi ainoastaan peräpuikkoja. Eihän niistä enää siinä vaiheessa ollut juuri apua.
      Olen nuorehko nainen. Peräpukamat (tai oikeastaan vain yksi isohko, joka tuli aina wc-käynnin yhteydessä ulos) ja kutina vaivasivat useamman vuoden ajan, mutta jotenkin lääkäriin meneminen tuntui epämiellyttävältä ajatukselta. Viime syksynä lopulta varasin ajan terveyskeskuksesta (pk-seudulla). Tutkimus tehtiin kylkiasennossa, polvet koukussa. Lääkäri oli mukava keski-ikäinen nainen, joka hoiti tutkimuksen asiallisesti, ei sattunut eikä kestänyt kauan. Hän ei kyseenalaistanut hoidon tarvetta, mutta kävi ilmi, että tk:ssa ei tehdä hirttoja, vaan ne tehdään kirurgisessa sairaalassa. Kun vajaan parin kuukauden päästä sain kutsun sairaalaan, kävi ilmi vielä, että pk-seudulla ko. operaatiot on keskitetty Jorviin. Kävin Jorvin vatsakeskuksessa kirurgin luona, jossa tutkimus tehtiin samalla tavalla kylkiasennossa. Ennen sinne menoa olin tehnyt suolentyhjennyksen Metalaxilla. Kirurgi ja avustanut hoitaja olivat myös mukavia ja ammattimaisia. Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että pukamaa ei voitu hirttää, kun oli sen verran lähellä peräaukkoa tms. eli tuli lähete leikkaukseen. Siihenkin sain hyvät ennakkoohjeet.
      Sain leikkausajan päiväkirurgiseen vajaan kuukauden sisällä (peruutusaika). Aikaisin aamulla tein suolentyhjennyksen ja menin päiväkirurgiselle osastolle. Siellä hoitaja ohjasi pukuhuoneeseen, joissa vaihdoin sairaalan vaatteisiin ja jätin omat kamat kaappiin. Menin sänkyyn makoilemaan ja odottamaan. Odotellessa hoitajat tsekkasivat taustatiedot, verenpaineet ym. Henkilökunta oli mukavaa. Heräämösalissa oli n. 15 sänkyä (suurin osa tyhjiä), joten oli kiva, että henkilökunta ei huudellut kovaan ääneen kenenkään yksityisasioita. Muutenkin olivat oikein asiallisia ”nolon” vaivan suhteen. Lääkärikin kävi pikaisesti kyselemässä kuulumiset ja kertomassa leikkauksesta (joka kestäisi vain n. 10 min, kuten kestikin). Noin 1-1,5 tunnin sisällä sairaalaan saapumisesta köpöttelin hoitajien kanssa leikkaussaliin, kanyyli oli jo kädessä esilääkitysten vuoksi. Leikkaus suoritettiin gynekologisessa asennossa, jalat tukevasti pehmustetuissa telineissä. Sairaalan ihanat pinkit housut ja mummopöksyt piti tietysti ottaa pois (tai vain toisesta lahkeesta), mutta sain lämpimän peiton päälle eli ei tarvinnut jalat levällään maata kaikkien katsellessa. Sain maskin kasvoille, ja neuvottiin sulkemaan silmät ja hengittämään syvään. Yhtäkkiä olinkin unessa. Leikkauksen olisi kai voinut tehdä epiduraali- tms. puudutuksella, mutta lääkärin valitsema nukutus oli itsellenikin mieluisampi vaihtoehto, niin ei tarvinnut ollenkaan jännittää tuntemuksia.
      Heräilin n. tunnin päästä. Ei ollut mitään ihmeempiä kipuja, ihan pieni jomotus, johon sain heti särkylääkettä. Nukuin/lepäilin vielä reilun tunnin ajan. Sitten pikkuhiljaa nousin pystyyn ja sain aamupalaa (koska ennen operaatiota ei saanut syödä mitään). Hoitajat kyselivät säännöllisesti vointia ja sitten sain käydäkin jo vaihtamassa omat vaatteet päälle. Sain tarvittavat hoito-ohjeet, reseptit (kipulääke ja puuduttava geeli) ym. ohjeistukset (esim. rasittavan liikunnan ym. kielto muutama vko) sekä sairaslomaa reilu pari viikkoa (yksilöllistä). Hoitaja tilasi lopuksi taksin, jolla pääsin kotiin. Minulla oli kotona seuraa ja vointi oli hyvä, joten sain lähteä yksin. Muuten olisi pitänyt olla hakija. Olin kotona jo joskus puolenpäivän jälkeen. Nukutuksen jälkeen toki oli hieman väsynyt olo, mutta kipuja ei juurikaan ollut. Ensimmäinen ulostus kyllä pelotti. Tosin sen aika koitti vasta leikkausta seur. päivänä. Pelkäsin kipua, mutta ei sitä juurikaan ollut. Olin laittanut puuduttavaa geeliäkin reilusti varmuuden vuoksi. Ulkoisten ja/tai useiden peräpukamien poiston kohdalla tilanne voi toki olla toinen. Ulostaessa tuli ensin ulos jonkinlainen ”tuppo”, joka oli ilmeisesti laitettu vuodon tyrehdyttämiseksi tms. Otin tavaksi aina suihkutella kunnolla wc-käynnin jälkeen. Särkylääkettä otin muutaman päivän ajan tarvittaessa ja wc-käyntienkin pieni epämukavuus loppui jo noin viikon kuluessa. Mitään jälkiongelmia ei ole ollut. Olen ehdottomasti tyytyväinen,että menin operaatioon. Lääkärit ja hoitajat olivat asiallisia ja hoito hyvää. On mukavampi olla, kun ei kutise eikä wc-käyntien yhteydessä tarvitse käyttää kilokaupalla paperia pyyhkimispyyhkimiseen ja/tai litratolkulla vettä suihkutteluun, kun ulostaminen on ”siistimpää” ilman pukamia. Suosittelen ehdottomasti kaikkia hakeutumaan hoitoon vaikka nolottaisi. Jos yksi lääkäri kyseenalaistaa hoidon tarpeen, kokeile toista lääkäriä. Itse kyllä tiedät, mitä tarvitset. Jälkeenpäin on paljon parempi olla.
      Asiallise kysymykset tervetulleita.

    • Vastataanpa tänne vaikka on vanha ketjun aloitus, mutta jos jollekin olisi apua tiedoista. Minulle tehtiin Longo-leikkaus viikko sitten ja ei mitään kipuja, istua olen pystynyt heti ensimmäisestä illasta alkaen, särkylääkkeitä otin kahtena ensimmäisenä päivänä, kun oli näin käsketty. Minulle kyllä peräpukamakipu oli kyllä paljon kipeämpää, ulostamisessakin samoin. Olen kyllä tyytyväinen, että menin, jos ne näin helposti parani. Senhän näkee vasta tulevaisuudessa mikä on lopputulos. Verenvuotoa ei oikeastaan nimeksikään.
      Minulla meni noin 5kk jonottaessa keskussairaalaan, aikaisemminkin olisi saanut peruutusajan, mutta se ei sopinut minulle.

    • Itse kärsin ulkoisista ja varmaan sisäisistäkin pukamista vuosia. Kaikki itsehoito ym. reseptipuikot aivan turhia. Lopulta tehtii hirtto-operaatio jonkun turkkilaisen toimesta työterveydessä, Mehiläisessä. Siitä seurasi aivan järkyttävä kipu. Kumilenksut irtosivat pukamien ympäriltä vessassa. Menin päivystykseen, jossa venäläinen ei edes katsonut tuonne, vaan määräsi jotain verta hyyydyttäviä turhia lääkkeitä. Seuraavana päivänä menin uudestaan Mehiläiseen, jossa kirurgi tutki ja leikattiin puudutuksessa kaikki pois. Kivut ja saikku kestivät viikkoja, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tänään leikattiin poskiontelot ja polyypit, mutta sääliksi kävi viereisen pedin pukamaleikattavaa.

    • Hyvin on mennyt edelleen, yksi muutos on tullut ulostamiseen. Nyt kun tarve tulee on mentävä heti vessaan, ei ole niin kuin ennen, että voit pitkittää asiaa. En tiedä muuttuuko tulevaisuudessa.

    • Googlailin reilu viikko sitten näitä peräpukamaleikkaus-kokemuksia ja nyt leikkauksen läpikäyneenä halusin kirjoittaa oman kokemukseni,sillä itse meinasin perua koko toimenpiteen näiden täältä lukemieni juttujen perusteella.

      Minulta poistettiin isohko hetula,eli tyhjentynyt pukamaheltta peräaukon suulta. Toimenpide tehtiin milliganin tekniikalla, julkisella puolella. Sain valita tehtäisiinkö toimenpide nukutuksessa vai vain paikallispuudutuksessa. Valitsin nukutuksen. Henkilökunta oli asiallista ja mukavaa, eikä koko toimenpiteessä ollut mitään kivuliasta tai inhottavaa. Ainut mistä en pitänyt oli tippaletkun laitto käteen, mikä ei kylläkään sattunut, ällötti vain. Leikkaushaava suljettiin tikein, ja hoito-ohjeeksi sain suihkuttelun,peräpään kuivaamisen hiustenkuivaajalla ja voiteen levittämisen.

      Pääsin samana päivänä kotiin saattajan kanssa, sillä yksin ei saanut lähteä. Lääkkeeksi sain panadolia ja burana 600. Kipuja ei ollut, mutta pelkäsin ensimmäistä kakkoshätää ihan kamalasti :(( Ajattelin että sillon varmaan sattuu ja lujaa. Söin luumuja, visibliniä, join paljon vettä ja otin vielä movicoliakin. Kahteen päivään ei tullut mitään, mutta kolmantena aamuna tuli. Vatsa oli kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta tosi kovalla, ja ulostus oli inhottavaa ja kesti kauan, muttei silti sattunut sen enempää kuin olisi leikaamattomalla takapuolellakaan. Jälkikipuja ulostuksen jälkeenkään ei tullut, ja olin todella helpottunut!!

      Vatsani oli vielä seuraavanakin päivänä kovalla, ja halusin säästää takapuoltani, joten kokeilin microlax-peräsuihketta- ja se todellakin toimi! Teki tavarasta pehmeää, niin ei tarvinut pelätä tikkien ratkeavan. Suosittelen todellakin!!

      Pystyin istumaan heti toimenpiteen jälkeen vähän toisella kankulla. Urheilukieltoa minulle annettiin kaksi viikkoa, rauhallisia kävelyitä sensijaan suositeltiin veritulppariskin takia, ja aloitinkin ne jo seuraavana päivänä.

      Halusin kertoa tarinani, jotta täältä tietoa etsivät ymmärtäisivät, että näissä leikkauksissa on eroja, ja kaikki leikkaukset eivät ole tuskallisia. Tiedosta kyllä kuuluvani tuohon onnekkaaseen ryhmään jotka pääsevät vähällä. Mutta niin tai näin, jos pukamat vaivaa, kannattaa ne hoitaa pois

    • Hei!
      Minulle tehtiin Milliganin menetelmällä leikkaus viikko sitten. Etukäteen en uskaltanut mitään googlailla ja hyvä niin. Olin asennoitunut pikku juttuun muutaman päivän sairauslomalla, mutta ihan niin se ei mennyt. Leikkaus tehtiin julkisella puolella selkäydinpuudutuksella ja kipein osuus oli tosiaan tuo tipan laitto. Suolen sisältä operoitiin kolmesta kohtaa reilusti ja suonet poltettiin kiinni. Viiden päivän ajan ulostaminen oli todella kivuliasta. Ongelmana varsinaisesti oli ulkoiset heltat, ja olenkin lukenut jostain kokemuksista, että Milliganin menetelmällä ulkoisten helttojen kutistumiseen saattaa mennä kuukausia. Onko kenellä tästä kokemuksia? Leikannut lääkäri sanoi että parissa kuukaudessa nähdään lopullinen tulos. Liikaa ei ilmeisesti voi ottaa pois muunlaiseen ongelmien ehkäisemiseksi?

    • Olin eilen peräpukama leikkauksessa. Ei mitään muistikuvaa leikkauksen teknisestä nimestä mutta pukama oli iso ja alkoi sisältä ja jatkui ulos asti. Poistettiin puukolla ja haava jätettiin auki. Tehtiin nukutuksessa ja sain diapamia ennen leikkausta. Kipeintä teki varmastikkin tipan laitto. Ei ollut paha. Eka päivä leikkauksen jälkeen en käynny sköndällä ollenkaan niin ei ollu mitään kipuja juurikaan. Pääasiallisesti jomotti vähän mut se lähti ihan buranalla pois.

      2 päivä nyt menos ja kävin aamulla sköndällä ja juuuuu kylhän se kipeetä teki mut jotenkin odotin paljon pahempaa. Ei tästä nyt mukavat 2 viikkoa saikulla tuu tulemaan mut jotenkin odotin niin paljon pahempaa kun olin lukennu näit juttuja.

      Joten sanon suoraan että huolimatta kivusta mitä leikkaus saataa seuraavaksi 1-8vk tuottaa niin kyl se elämän latua niin paljon parantaa niin suosittelen kyl menemään!

    • Kirjoitan nyt tähän samaan ketjuun vaikkakin jo aikaa kulunut....
      Leikkauksesta nyt 5 viikkoa. Leikattiin nukutuksessa milliganin tekniikalla kolmesta kohtaa isohkot pukamat / heltat. Ensimmäiset 3 viikkoa olivat täyttä tuskaa ja ainoa mikä auttoi #2:lla oli lämpimän veden samanaikainen suihkuttelu. Viikolla 4 kipuläälitys vielä 3x600mg burana & 3x1mg paratabs. Viikon 5 puolesta välistä enää 3x600mg burana ja nyt aloitin viikonloppuna ottamaan vaun aamu vessa käyntiä varten 600mg buranan. Tarkistuksessa viikolla 3 kirurgi sanoi että ”aukko” pysynyt hyvänä, jatka samaa ruokavaliota. Olen siis jatkanut samaa: aamulla puuroa & marjoja, lounasksi ruisleipää, kurkkua, raejuustoa & hedelmää välipalaksi ja illalla lämmin ruoka mutta paljon vettä päivässä (ehkä noin 1,5 litraa vähintään) plus muutama kuppi kahvia.
      Nyt viikon 6 alussa alkaa usko loppua kesken. Vaikka suihkuttelen useasti päivässä ovat haavat vielä arat ja aika ajoin (vatsan kovuudesta riippuen) haavat aukeavat joka pistää taas muutaman päivän takapakin paranemiselle... hyvin henkisesti raskas prosessi. Kotoa on vaikea lähteä aamulla ennen kuin tietää että kaikki tuli ulos, vessaan pitää päästä HETI kun tarve iskee - mietin tuleekohan tuo koskaan palautumaan. Onneksi olen voinut tehdä työtä kotoa mutta kärsivällisyys alkaa loppua.
      Onko muita joilla paraneminen kestänyt näin pitkään?

      • Oliko alkuperäinen onglma hankaluusasteeltaan samaa tasoa? Ellei, niin kannattaa miettiä, että kananttiko ylipäätään operoida...


    • Minulta leikattiin iso ihohetula peräaukon vierestä 2 viikkoa sitten. Paikallispuudutuksella ja tipasta rauhottavaa runsaasti. Eipä ollut yhtään niinhirveää, kuin kuvittelin.Kirurgi löysi hetulan juuresta myös haavauman, jonka sai myös osaksi poistettua.
      10 päivää meni oikein hyvin, mutta sitten alkoi tulla mätää :( en tiedä tuleeko mätä haavasta vai mistä. Työpaikan lääkäriltä sain antibiootit ja nyt vaan toivon, että paranisi kunnolla

    • Terve.
      Minulla oli ulkoisia pukamia varmastikin lähemmäs 15v kunnes tänä kesänä uskalsin lopulta mennä näyttämään niitä kirurgille, eli yksityiselle terveysasemalle.

      Näytön yhteydessä löydettiin myös sisäisiä pukamia, joita hirtettiin osa heti samalla kertaa ja vielä muutaman viikon päästä toisellakin kerralla. Nämä operaatiot ovat aivan helppoja tapauksia kunhan nyt vaan uskaltaa laskea housunsa kirurgin ja hoitsun edessä.

      Ulkoisten pukamien poistoa suositteli tehtäväksi kesän jälkeen ja näin tehtiinkin nyt sitten elokuun lopussa. Operaatio tehtiin paikallispuudutuksella eli tuikattiin useita puudutuspiikkejä pukamien viereen tms. ja sen jälkeen poisto jollain sähköveitsellä. Ensimmäistä pukamaa operoitiin noin 10-15min koska oli sen verran iso ja tämä välillä vähän kirpaisi mutta ei liikaa. Toinen lähti irti alle minuutissa, eli oli selvästi pienempi. Operaation jälkeen neuvottiin ottamaan tarvittaessa särkylääkettä ja välttämään hikiurheilua pari viikkoa sekä pesemään alapää aina vähintään wc käynnin yhteydessä.

      Särkyä ei leikkauksen jälkeen tullut missään vaiheessa. Verta tuli ensimmäisenä iltana reilusti joten sidetarpeita ahteriin ja nukkumaan (suosittelen jonkinlaisia suojia housuihin:). Töihin menin heti seuraavana päivänä. Nyt leikkauksesta on kulunut 8 päivää ja pientä vuotoa tulee edelleen sekä verta aina ulostamisen yhteydessä, eli ei selvästikään vielä kunnossa. Seuraan tilannetta, suojaan housuni ja huuhtelen ahterin edelleen useamman kerran päivässä. Kirurgille näyttö on vasta kolmen viikon päästä leikkauksesta.

      Jos pukamista on teille haittaa niin ainakin oman tähän astisen kokemukseni mukaan ne kannattaa poistattaa. Toipumisaika voi olla suht pitkä mutta oletettavasti sen arvoinen. Toivottavasti kuitenkin once in a life time experience...

    • Osaako kukaan sanoa, leikkaavatko julkisella puolella vain noita ulkoisia helttoja?

    • Oma tosi iso leikkaus alle viikko sitten ja toipuminen on ollut supernopeaa; 2 vrk aika hankalaa, mutta kipulääkkeillä eli ihan normaalia elämää vaikka wc käynnit kirpaisivatkin n. vartin ajan. 3-4 vrk. vain pientä kirvelyä ja nyt 5-6 vrk alkaa olla ihan kuin ei olisi leikkauksessa käynytkään.
      Kun elämänlaatu parani näin vähällä kärsimyksellä ja näin pian, suosittelen leikkaukseen menoa. Näitä hyviä tarinoita ei harmi jaeta netissä niin paljon tai ei juuri yhtään kuin noita hankalia tapauksia.

    • Olin leikkausjonossa ja sairaalassakin jo leikkausaamuna. Iski kova pelko kaikkia näitä riskejä kohtaan ja peruin, en pystynyt. Hyvin ymmärsivät, uudestaan jonoon jos vaiva jatkuu tai pahenee.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa ei-turvallisesta maasta tulevan pakkokatanteenin..

      ..eivät kai veronmaksajat Kelan ansiosidonnaisella päivärahalla? Vastuuton mokailija maksakoon mokiensa kulut itse! Se on Ruotsin risteilyltä tai Balk
      Maailman menoa
      132
      3793
    2. Järkyttäviä Paljastuksia Nikon TV-sarjasta

      Tänään se sitten alkaa, sarja nikosta ja katiskasta. Ennakkotietojen mukaan sisältö paljon ikävämpää kuin luulin. Niko käyttänyt huumeita jo 13 vuotia
      Kotimaiset julkkisjuorut
      123
      3612
    3. Henna ja Tauski jälleen yhdessä onnellisina

      Kihlatkin hankittu. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/503fdd42-5bef-4519-ae07-de01ca6aa9ba
      Viihde ja kulttuuri
      24
      2337
    4. Suomi olisi itse tarvinnut kehitysapua

      suomen koronatalous ja sannan lahjarahat italiaan on kestämätön setti. Suomen julkinen ajetaan alas, teitä ei kunnosteta, omaa taloutta ei elvytetä..
      Maailman menoa
      195
      2155
    5. Sofian pätkä storyssa.

      Siellä taitaa känniläinen Stefu olla vieressä. Jotain rajaa Sofia!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      76
      1639