Jo suhteemme alkuaikoina kävi selväksi, että olemme mieheni kanssa molemmat ns. vanhanaikaisia kosinnan suhteen, ja sovimmekin jo silloin että kun hän kokee olevansa valmis sopimaan hääpäivän, HÄN kosii MINUA. Ja luonnollisesti jos olen tuolloin valmis myöntymään hänen kosintaansa, päätämme hääpäivän. Sovimme myös, että tuo ajankohta tulee olemaan minulle yllätys koska halusin niin, ja hänelle se sopikin hyvin, koska on halunnut alusta asti itse järjestää kosinnan alusta loppuun.
Sattuneesta syystä olen aika varma, että tämä kauan odotettu tapahtuma sijoittuu tämän vuoden lopulle. Olen myös erinäisistä vihjeistä ymmärtänyt, että kosinta tulee tapahtumaan ulkomailla. Tiedän ettei mieheni pidä asuinpaikkakuntaamme kovin häävinä ja haluaa kosinnalleen täydellisen ympäristön, mutta minä olen kyllä vähän pettynyt. Ymmärrän kyllä että kosinta on ainutlaatuinen, once-in-a-lifetime (toivottavasti!) tapahtuma, mutta jotenkin ajatus siitä että pitää lähteä kauas kotoa tuntuu jotenkin... väärältä? Äh, en osaa oikein selittää miltä minusta tuntuu ja moni varmaan syyttää minua jo kiittämättömäksi, mutta. Minusta tuntuu ihan kuin "karkaisimme todellisuutta" tai jotain. Kotona voisin vaikka päivittäin "kävellä joenrannalla missä hän kosi minua" tai "istua puistonpenkillä jolla hän kosi minua". Nyt pelkään että koko tapahtuma jää vain kaukaiseksi, epätodelliseksi muistoksi, joka voi toisaalta olla niin upea että sitä seuraava arki tuntuu entistä tylsemmältä.
Eihän tässä nyt ollut mitään järkeä mutta valitimpa nyt kuitenkin kun ärsyttää. Ja asiastahan en voi / halua valittaa koska aikanaan sovittiin että hän saa kosinnan järjestää. Puhukaa nyt joku mulle järkeä jooko??
Sattuneesta syystä olen aika varma, että tämä kauan odotettu tapahtuma sijoittuu tämän vuoden lopulle. Olen myös erinäisistä vihjeistä ymmärtänyt, että kosinta tulee tapahtumaan ulkomailla. Tiedän ettei mieheni pidä asuinpaikkakuntaamme kovin häävinä ja haluaa kosinnalleen täydellisen ympäristön, mutta minä olen kyllä vähän pettynyt. Ymmärrän kyllä että kosinta on ainutlaatuinen, once-in-a-lifetime (toivottavasti!) tapahtuma, mutta jotenkin ajatus siitä että pitää lähteä kauas kotoa tuntuu jotenkin... väärältä? Äh, en osaa oikein selittää miltä minusta tuntuu ja moni varmaan syyttää minua jo kiittämättömäksi, mutta. Minusta tuntuu ihan kuin "karkaisimme todellisuutta" tai jotain. Kotona voisin vaikka päivittäin "kävellä joenrannalla missä hän kosi minua" tai "istua puistonpenkillä jolla hän kosi minua". Nyt pelkään että koko tapahtuma jää vain kaukaiseksi, epätodelliseksi muistoksi, joka voi toisaalta olla niin upea että sitä seuraava arki tuntuu entistä tylsemmältä.
Eihän tässä nyt ollut mitään järkeä mutta valitimpa nyt kuitenkin kun ärsyttää. Ja asiastahan en voi / halua valittaa koska aikanaan sovittiin että hän saa kosinnan järjestää. Puhukaa nyt joku mulle järkeä jooko??
Vastaukset 6
Vanhimmat
se mies, se ei ansaitse sua.
Vittuilunne on rekisteröity, kiitos osallistumisesta ;)
kotona että hevonjeerassa. Parisuhde ei siitä kyllä miksikään muutu, tapahtuipa se kosinta sitten missä vaan. Ja vieläpä tuntuu ihan samalta;/
Ole onnellinen, että mies haluaa ylipäätänsä kosia ja on valmis näkemään vaivaa sen eteen. Parhaansa varmaan kuitenkin tekee. Onnittelut.
Hih, ota kamera mukaan! Sitten voit muistella! ;)
Nyt pois tuollaiset aatokset, ole iloinen, kun mies luultavasti näkee paljon vaivaa asian suhteen! Tai jos et nyt millään pääse tuosta ajatuksesta eroon, voithan vihjailla miehellesi vaikkapa kävelyllä rannalla, tyyliin "voih, olen aina haaveillut kosinnasta tämän järven rannalla", tai vähemmän suorasti: "haluaisin tämän rannan olevan joskus minulle todella erityinen, jotta voisin tulla tänne muistelemaan" tai ilman kyseistä rantaa: "olisi kiva, että jos on joku ihana muisto, että voisi palata sille paikalle, missä se muisto on tapahtunut ja ikään kuin kokea se silloin aina uudelleen. Varsinkin jos tuntuu pahalta, se voisi piristää." Kuulostiko hyvältä? :)
Miksi kaiken pitää aina olla täydellistä ja mennä juuri niin kuin on haaveiltu?
Ei kai kyse ole kuitenkaan siitä, että mies kosisi kännissä/krapulassa kotisohvalla tms.? Jos onnesi ja arkesi tylsyys on kosinnasta kiinni niin ei kuulosta hyvältä. Et varmasti pysy vuosikausia onnellisella pelkästään muistelemalla kosintaa! Ja miten niin "entistä tylsemmältä"? Ja "karkaisimme todellisuutta"? Onko teidän arkenne siis nyt jo tylsää? Ja todellisuudessa jotain vikaa? Jos näin on niin ei sitä pelkkä kosinta pelasta.
Pääasia kai on, että mies haluaa viettää kanssasi loppuelämän ja ylipäätään on halukas kosimaan sinua? Mitä jos käykin niin, että mies ei kosi sinua tämä vuoden lopulla? Eikä ensi vuonnakaan. Veikkaan, että sitten vasta oletkin pettynyt!
Keskity siihen mikä on tärkeintä.
Ihanaa että taotta järkeä minun päähän - tiesin kyllä itsekin jollain tasolla että ihan tyhmästä asiasta panikoin ja että mulla on niiiiin paljon kiitettävää jo siitä että on noin ihana mies. Ehkä sitä on sitten tottunut liian hyvälle että tässä valittaa ihan typeristä jutuista jo. Kiitos siis kovasti kunnon töytäisyistä :)