Tuntuu olevan purjehdusporukka ihna samaa sontaa kuin oli 70-luvulla. Sama kateus ja katkeruus on edelleen valloilla purjehtijoiden keskuudessa, samat marinat ja kateelliset urputukset.
Joku jos kehtaa tehdä mistä tykkää, eikä sitä mitä muut purjehtijat toisilta odottaa, on se ihme hyypiö.
Ja jos joku ostaa isomman uuden edullisen veneen, on se moukka juntti joka ei tajua purjehduksen syvintä olemusta, ja kaks vessaa siellä on vaan muiden kiusaks. Mutta ei olla kuitenkaan kateellisia.
"Meni nyt tuokin laittamaan viimeiset rahansa tuollaiseen styreenisaippuakoteloon."
Mutta kateellisia ei tunnusteta olevamme.
Mites sitte kun nämä mustat suomalaiset keksivät purjehduksen, ja jos ne vielä ostaa sen vwanin, sittehän se iskee kateus ja rasismi.
Itse erosin purjehdusseurasta 80-luvun lopulla, koska en jaksanut sitä itsekeskeistä omahyvästä porukkaa.
Kaikki oli suuria merikarhuja, ja jokainen oli toistaan parempi, ja niin kateellista. Terassilla istuttiin ja kommentoitiin sisääntulevien veneiden manöövereitä, ja aina löydettiin vikoja ja oltiin niin hyviä itse ja naurettiin olutvaahto suupielessä.
Ja se tiedon paljous, voi veljet sitä tietomäärää, tiedettiin kyllä kaikkien asiat niin hyvin, oikeen juorutoimisto kaiken lisäks.
Ja tietenkin puhuttiin aina paskaa juuri siitä joka väänsi venettä rantaan, tai oli muuten vaan poissa, mutta vastaan ei menty, toki oli ne muutamat kunnon ihmiset jotka ottivat tulevt veneet vastaan, huitoi vieraille oikeat suunnat laitusin nokassa, mutta ikävä kyllä niitä oli tosiaan vain muutama.
No onneks läksin ajoissa.
Nykyään on oikein kiva olla kaupungin laiturissa, kanssaveneilijät ovat aitoja ihmisiä, oli sitten alla vanha puufiskari tai uus bavaria, siellä ei luokitella ihmisiä veneen mukaan, vaan ihmisen itsensä.
Ei tarvi kuunnella ilkeitä juoruja ja urputuksia, ja aina on juku vastassa laiturilla kun tulee, ja yleensä aina eri henkilö.
En siis ihmettele vaikka ihmiset eroavat purjehdusseuroista, ja menevät kaupunkien laitureihin. Ei ole mitään sellasta jonka takia enää maksaisin seuran kalliit vuosimaksut.
Joku jos kehtaa tehdä mistä tykkää, eikä sitä mitä muut purjehtijat toisilta odottaa, on se ihme hyypiö.
Ja jos joku ostaa isomman uuden edullisen veneen, on se moukka juntti joka ei tajua purjehduksen syvintä olemusta, ja kaks vessaa siellä on vaan muiden kiusaks. Mutta ei olla kuitenkaan kateellisia.
"Meni nyt tuokin laittamaan viimeiset rahansa tuollaiseen styreenisaippuakoteloon."
Mutta kateellisia ei tunnusteta olevamme.
Mites sitte kun nämä mustat suomalaiset keksivät purjehduksen, ja jos ne vielä ostaa sen vwanin, sittehän se iskee kateus ja rasismi.
Itse erosin purjehdusseurasta 80-luvun lopulla, koska en jaksanut sitä itsekeskeistä omahyvästä porukkaa.
Kaikki oli suuria merikarhuja, ja jokainen oli toistaan parempi, ja niin kateellista. Terassilla istuttiin ja kommentoitiin sisääntulevien veneiden manöövereitä, ja aina löydettiin vikoja ja oltiin niin hyviä itse ja naurettiin olutvaahto suupielessä.
Ja se tiedon paljous, voi veljet sitä tietomäärää, tiedettiin kyllä kaikkien asiat niin hyvin, oikeen juorutoimisto kaiken lisäks.
Ja tietenkin puhuttiin aina paskaa juuri siitä joka väänsi venettä rantaan, tai oli muuten vaan poissa, mutta vastaan ei menty, toki oli ne muutamat kunnon ihmiset jotka ottivat tulevt veneet vastaan, huitoi vieraille oikeat suunnat laitusin nokassa, mutta ikävä kyllä niitä oli tosiaan vain muutama.
No onneks läksin ajoissa.
Nykyään on oikein kiva olla kaupungin laiturissa, kanssaveneilijät ovat aitoja ihmisiä, oli sitten alla vanha puufiskari tai uus bavaria, siellä ei luokitella ihmisiä veneen mukaan, vaan ihmisen itsensä.
Ei tarvi kuunnella ilkeitä juoruja ja urputuksia, ja aina on juku vastassa laiturilla kun tulee, ja yleensä aina eri henkilö.
En siis ihmettele vaikka ihmiset eroavat purjehdusseuroista, ja menevät kaupunkien laitureihin. Ei ole mitään sellasta jonka takia enää maksaisin seuran kalliit vuosimaksut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja syvin olemus pääsee esiin; vaarana on ikävystyminen, mutta sekin kaikkoaa kun näkee tai itse kokee elähdyttäviä tunnereaktioita mihin asiaan milloinkin
...kirjoitusvirheetkin toistuivat samoina.
Mihin tarttua sinullakin, jos ei asiaan itseensä.
Tyypillistä.
Asia itse oli se, että täsmälleen sama juttu oli jo kertaalleen tänne postattu. Olisi minusta kertakin riittänyt, varsinkin kun ensimmäiselläkään kerralla mitään oikeaa asiaa itsensä kehumisen ohella ei ollut.
Että tuli omakehun maku.
Juuri niiden omakehujen takia lähdin, ainoa kehuttava asia on että lähdin.
Harmitti kyllä että mukavan seuran toiminta meni pilalle.
No, kaikella on aikansa ja paikkansa, minulle nykyinenkin venepaikka on vain säilytystä varten, veneelle kun menen, olen joko lähdössä ulos, tai huolthommia tekemään.
En tarvitse siihen ravintolaa enkä kerhosaunaa.
Tein keskustelulle oman topicin, sillä ajattelin että ehkä on muitakin joita kiinnostaa asiaa kommentoida, ollut samoja tai täysin eri kokemuksia.
Kaikkia ei välttis kiinnosta enää lukea kinasteluja veneiden oikeista hinnoista.
Jatkakaamme siis tätä keskustelua vain täällä.
Hiljennetään toinen haara.
On tuossa hiukan perää muuten. pakko vaan olla seurassa, koskaa saa laituripaikan ja talvipaikan. Ja välttämättä naapuri ei kolhi veneettä