Olen niin väsynyt mieheni juomiseen. Hän ottaa alkoholia reilun viikon kerrallaan, jolloin hän melkein asuu naapurissa ryyppy jenginsä kanssa. (Näitä hetkiä tyttäreni rakastaa, koska hänen ei tarvitse pelätä isäänsä, koska hän on muualla).
Kotiin tulee vain nukkumaan tai reuhaamaan hetkeksi (joilloin tyttäreni kanssa saamme olla peloissamme ja mieluiten hiljaa ja omissa huoneissammme). Hänelle ei pysty puhumaan juomisesta mitään missään vaiheessa, muuten tulee
turpiin.
Pelolla odotan milloin seuraava putki alkaa.
Selvänä ei puhu meille normaalisti vaan ainoastaan välttämättömät asiat kertoo, jos kysyy.
Mitä teen?
Kotiin tulee vain nukkumaan tai reuhaamaan hetkeksi (joilloin tyttäreni kanssa saamme olla peloissamme ja mieluiten hiljaa ja omissa huoneissammme). Hänelle ei pysty puhumaan juomisesta mitään missään vaiheessa, muuten tulee
turpiin.
Pelolla odotan milloin seuraava putki alkaa.
Selvänä ei puhu meille normaalisti vaan ainoastaan välttämättömät asiat kertoo, jos kysyy.
Mitä teen?
Vastaukset 41
Vanhimmat
on?
tv. lapsena isää paennut
lapsesi parasta jätä se juoppo
En tunne Sinua, joten en voi neuvoa Sinua, mutta mietippä sitä että ihmisellä on yksi elämä.....ottaisin tytön kainalooni ja lähtisin muualle.Miksi ihmeessä naiset kestää tuommoista ja mitä iloa on miehestä joka juo ja lyö, ei mitään, pelkkää harmia ja mielipahaa.
Ja ennen kaikkea ajattele lastasi, tee hyvä työ hänen vuokseen ja LÄHDE pois lapsesi kanssa ja kiireesti sittenkin.
Nainen eronnut, yksinelävä, mutta onnellinen nyt :)
Sinun ei tarvitse jaksaa tuollaista. Jo tyttäresikin tähden, aloittakaa oma uusi elämä, jolloin kenenkään ei tarvitse pelätä.
Miehesi ei ole pitänyt omaa avioliittolupaustaan, vaan on irtaantunut siitä henkisesti, sinun ei tarvitse pitää häntä pystyssä, vaan aikuinen ihminen on vastuussa itsestään.
Eroprosessi on raskas, mutta sen jälkeen helpottaa. Tyttäresikään ei tarvitse kasvaa pelon ilmapiirissä eikä saada mallia siitä, kuinka huonosti mies voi kohdella vaimoaan.
Voimia sinulle ratkaisuun!
Ja ei tarvitsekaan kenenkään elämäänsä uhrata juopon takia, eikä lapsen elämää.Tee Hänen vuokseen hyvä työ ja rakenna lapselle hyvä ja turvallinen koti.
Onnea matkaan toivon Sinulle ja Rohkeutta tehdä oikea ratkaisu ja rakentaa uusi koti itsellesi ja lapsellesi.
T:eronnut nainen muista syistä kylläkin, ja päivääkään en ole katunut ratkaisuani, narsistikaan ei ole helppo tapaus aviokumppanina, henki oli mennä
miehesi tarvitsee mutta saattaa olla, että sinä et saa häntä apua hakemaan.
Ei kukaan ole ansainnut elämää, jossa joutuu pelkäämään humalaisen isänsä tai miehensä takia.
Jos olet voimaton tilanteen parantamiseksi, lähde. Tuossa tilanteessa asunto kyllä järjestyy.
niin selaileppa tätä sivua ja sen linkkejä:
http://www.apua.info/
Muita auttavia sivuja löytyy linkkeineen http://www.suomenpunainenristi.fi
Et tosin ole yhdellekkään täällä vastannut, eli saattaahan olla että aloituksesi on provo?
Muuten mä tosiaan ihmettelen, että miten viitsit sellaista miestä katsella, miksi et eroa, lähde, jo tyttäresikin hyvinvoinnin tähden?
punainen risti: http://www.redcross.fi/
kun sain kuulla, että vanhempani eroavat. Muistan sen kuin eilisen päivän, että mietin, miksette eronneet jo aiemmin.
Voi hyvä nainen mitä vielä odotat? Eihän se mies sitä juomista lopeta. Lähde, ennen kuin lapsesi saa pysyviä henkisiä traumoja tai sinä olet hengettömänä. Ota yhteyttä Ensikotiin tai kunnan vuokra-asuntojen välittäjään ja lähde. Poliisilta saat apua tavaroiden hakuun asunnosta, jos sinulla ei ole sukulaisia jotka voisivat siinä auttaa. Toimi, äläkä odota olematonta ihmettä. Siten voit säilyttää ihmisarvosi rippeet/henkesi.
Hae apua ainakin itsellesi ja lapsellesi, jos miehesi ei ole halukas hakemaan apua. Jos hän näkee alkoholin ongelmakseen, voihan olla että hänkin on kypsä etsimään muutosta. Hakeudu vaikka Al-anoneihin (alkoholistien läheisten ryhmä josta saa tietoa AA-sta tai A-klinikoilta, esimerkiksi) tai jonnekin mielenterveyspalveluihin tai ihan vaikka omalle tk-lääkärille ja kerro tilanteestasi. Miksi Sinun pitäisi jaksaa tällaista elämää? Kenen etu sen jatkaminen tämänlaisena on? On moniakin teitä pyrkiä muutokseen.
omassa vaikean ratkaisun tilanteessa tämä tyyneysrukoukseksi kutsuttu. (en kuulu kirkkoon enää..)
Anna minulle tyyneyttä
hyväksyä asiat
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne
jotka voin.
Ja viisautta erottaa
nämä toisistaan.
Tuota hoin usein mielessäni. Miehen juomista en voi muuttaa, oman ja lasteni tilanteen voin. Siinä erotin asiat toisistaan!
Oikea ratkaisu oli ero jo vuosia, vuosia sitten. Tänä päivänä tilanne ihan hyvä kaikkien asianosaisten välillä. Jutellaan normaalit suvun asiat, ihan äskettäinkin. Elikkä jotkut sitten tajuavat vastuunsa omasta elämästään käytyään tarpeeksi syvällä. Toiset eivät valitettavasti koskaan, siis puhun näistä alkoholin kanssa läträäjistä.
Yleensä aina kaksi tai useampi. Mieti mikä on miehesi juomisen syy, keskustelkaa yhdessä..Nalkutatko Sinä, hyväksytkö miehesi ihmisenä...? En voi myöskään tuomita Sinua, kun en tunne taustaanne... Mutta kannattaa yrittää yhdessä eteenpäin...puhua ja puhua ja taas puhua...Tsemppiä elämääsi, yrittäkää lapsen takia...Kerro miehellesi miltä Sinusta itsestäsi tuntuu...siis silloin kun hän ei ole ottanut alkoholia...maaperä voisi olla silloin otollinen....
itsekin ehdottanut.
Puhukaa, puhukaa, puhukaa, koskaan ette voi puhua liikaa.
juopon kanssa naimisissa?
Ja vaimossa on tietysti syy, jos miehestä tulee alkoholisti. Voi #%&*@#! Jokainen juomisen syy on tekosyy, eikä puolison käyttäytymisellä ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Puhuminen ja auttamisyritykset voivat tehdä juomisen mukavammaksi ja asiat hyvin hoitava puoliso voi jopa mahdollistaa juomisen jatkumisen. Syyllistettäisiinkö vielä lisää?
Yhteisiin ongelmiin tarvitaan kaksi ja yhteisten ongelmien ratkaisemiseen päästään neuvottelemalla. ALKOHOLISMI ON HENKILÖKOHTAINEN ONGELMA, joka aiheuttaa ongelmia myös muille!
Väkivaltainen käyttäytyminen kotona on asia, johon pitää puuttua mieluiten heti ja hakea ulkopuolista asiantuntija-apua. Juoppo jatkaa juomistaan itsekkäästi juuri niin kauan kuin itse haluaa, toinen ei voi häntä auttaa, ellei hän itse halua muuttaa tilannetta.
Yritä pitää huolta itsestäsi ja lapsestasi. Mieti, mikä on teille parasta ja hae viivyttelemättä apua itsesikin vuoksi. Te olette arvokkaita ja ansaitsette parempaa. Ehkä miehesikin jossain vaiheessa menee itseensä ja tulevaisuus voi muuttua valoisammaksi teille kaikille. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista.
on juoppo,siihen ei vaimo ole syyllinen.
eikö se niin mene ,että ensin mies vie pulloa ja sitten pullo miestä,tai naista.
Viinaan tulee riippuvuus ja se on niin voimakas,että siinä jää perhe toiseksi.Tie raittiuteen lähtee siitä,että juoppo itse haluaa parantua ja myöntää ongelman,lähtee hoitoon.
Aina löytyy ja syyllistetään muijaa,puolisoa.se vittuilee,ei tue,minä en osaa mitään ,ei arvosta...
lista on loputon.
Ei ole helppoa hakea eroakaan,koska juoppo,seuraa mukana,menet minne tahansa,ei auta putkareissut,lähestymiskiellot ei mitkään,jos lukot on vaihdettu ,saahan oven muuten hajalle,tässä yksi esim. tuttavastani eikä loppua näy.
TAAS yksi idealisti, joka ei tiedä alkoholismista mitää :(
"Nalkutatko Sinä, hyväksytkö miehesi ihmisenä...?"
Eivät nämä ole juomisen syitä, vaikka juomari niin voikin esittää. Juoppo etsii syyt vaikka mistä, samoin väkivaltainen lyö, vaikka toinen kuinka yrittäisi olla mielin kielin.
Jo pelkästään juominen on suuri ongelma, mutta kun siihen vielä liittyy väkivaltaisuus, ohjeeni on sama kuin useimmilla muillakin vastaajilla: lähde niin kauan kuin vielä voit, sekä itsesi että lapsesi vuoksi. Lapsi on ansainnut turvallisen kodin, hänen ei tarvitse tuollaisesta kärsiä.
Koin itse tuon saman h.....tin, ja tein virheen pitkittämällä lähtemistäni. Lapset tarvitsevat turvaa ja huolenpitoa, eikä juopon kanssa elävä ennen pitkää jaksa antaa itselleenkään enää mitään...
kans että väkivaltanen löytää syyn lyödä,milloin ei häntä arvosteta ym-ta.
Mutta luuleeko väkivaltanen saavansa arvostusta lyömisen jälkeen?
Samoin juoja pitää otteessaan jopa koko sukua kun valehtelee omaksi edukseen kaikkea.
Pysyn kaukana ja en voi heitä auttaa enää sillä en vaan jaksa enää.
Minusta sinulla on jo tyttäresikin vuoksi ajatellen ainoa keino ottaa asia rohkeasti esille,kun miehesi on selvä.Kertoa hänelle suoraan,että sinä ja tytär ette enään jaksa.Kertoa syyn ja kertoa aidosti miltä teistä tuntuu.Ainoa keino,millä pääsette eteenpäin,on todella olla nyt avoin ja rehti.
Aikuisella miehellä on velvollisuus itse päättää,mitä hän tekee.Jos hän rakastaa sinua ja tytärtä,tavat muuttuvat.Saattaahan hän jopa
odottaa tämän tapaista tukea sinulta,voidakseen lopettaa.Jos hän taas jatkaa,rakkautta ei ehkä
ole ja sinun on tehtävä siitä kipeät johtopäätökset.Ole rohkea ja ilmaise kaikin tavoin että olet tosissasi.Pehmeitä vaihtoehtoja sinulla ei nyt ole.
lyhyesti.
minä puhuisin kun on aika,
miehelle erosta ja korostaisin useita kertoja syytä ja
sitä että "minulla ei ole eikä tule" ketään muuta miestä ainakan vuoteen.
Ja miehellekin, että ei hae uutta naista.
Jota voimme palata yhteen, jos oikeesti juominen loppuu.
Lapsen kannalta se on aina parasta,
sillä en ole koskaan kuullut että lapsi voisi lähteä uutta isää hakemaan,
kuten nainen miestä.
Lapsen on vain tyydyttävä kohtaloonsa, pakko.
---------
joumisesta kan en paljoa ymmärrä kun ei ole kokemusta,
mutta
luulen että KAIKKI pitää lopettaa,
Kaikki alkoholit, alkoholittomat, kaikki juhlajuomat ym., olla pois kaikista juhlista, joisa voiratketa juomaan.
vähentäminen ei onnistu,
os haluat saada muutoksen ota mikä sinulle kuuluu ja LÄHDE, muussa tapauksessa ongelma jatkuu ja pahenee. Ratkaisun avaimet on sinulla ja vain sinulla.
tehtävä omat ratkaisunsa.Sait paljon hyviä neuvoja, mutta itse päätöksesi teet.Siinä se vaikeus onkin.
on antaa ohje:juojaa pitää tukea!
Vaikka oma terveys menis!
Näitäkin kuulee usein,mutta millä voimilla enää jaksaa kun on voimat loppu.
Hyvä jos itse selviää ja lapset.
mahdollistaa hänen juomisensa jatkumisen. Ei juoja lopeta, ennen kuin on pakko ja jos joku tukee ja pitää hänestä huolta, ei pakkoa tule. Raakaa puhetta, mutta totta.
tuli vain nämä kysymykset mieleen,että onko hän ollut aina viinalle perso, tai mikä aloitti tuon juomaputken?
Sait jo hyviä neuvoja noilta muilta, ja olen samaa mieltä siitä,että sinun on parempi lähteä tytäresi kanssa..Ei tee lapsellekkaan hyvää katsoa tuollaista menoa..
Mitenkään puolustelematta ryyppäävää ja humalassa väkivaltaista miestä, väliin kuitenkin tämän(kin) ketjun vastauksia lukiessa tuntuu, ettei juopottelevalla miehellä ole oikein enään ihmisarvoakaan, ollaan heittämässä tunkiolle ym.
Alkoholismikin on sairaus, joka vaatii hoitoa. Ei ihminen saa minkään muun sairauden takia samanlaista halveksivaa(ko) kohtelua eikä häntä hylätä samoin kuin alkoholismin takia.
Jos ihminen halvaantuu, hän ei ehkä menetä muuta kuin liikuntakykynsä. Jos ihminen sairastuu alkoholismiin, hän helposti menettää perheensä, asuntonsa, kaiken, ellei itse osaa ajoissa hakea apua tai läheiset saa häntä sitä hakemaan.
olen ihan samaa mieltä...Kyllä se alkoholisoitunut ihminen on varmasti itsekkin hyvin onneton ihminen...
muttei siitä valitettavasti ole apua, jos monen ihmisen elämä tuhoutuu alkoholisoituneen, humalassa väkivaltaisen ihmisen kanssa.
Olen joutunut varsin läheltä seuraamaan tilannetta, jossa läheiset eivät hyvistä yrityksistään huolimatta onnistuneet auttamaan rakasta itseään tuhoavaa ihmistä. Jokaisen juopon on itse tiedostettava tilanteensa, otettava siitä vastuu ja haluttava parantua.
Jossain vaiheessa juomisestakin katoaa ilo, mutta juoppo tuntee pakottavaa tarvetta juomisen jatkamiseen. Rakastaminen, katuminen, hyvittely, anteeksipyynnöt ja juomisen lopettamislupaukset ovat kaikki pelkkää puhetta, ellei juoppo ole ehtinyt tavoittaa omaa pohjaansa. Sen pohjan syvyyttä ei kukaan voi tietää; joillekin se löytyy vasta kuolemassa, joku on onnekkaampi ja pääsee kuiville aloittamaan uuden rikkaamman elämän.
Puolison on jossain vaiheessa pakko valita, antaako hän koko perheen tuhoutua juopon mukana vai pelastaako hän itsensä ja lapset siitä kurimuksesta. VÄKIVALTAA pitää paeta viivyttelemättä ennenkuin tapahtuu jotain hirveää. Jos apua hakee a j o i s s a, mahdollisuudet tilanteen parantumiseen ovat paremmat - kaikkien osalta.
lätkimään jo.ei ole sen arvoinen äijä.jos ei kerran arvosta teitä ni älkää tekään sitä.mieti nyt ainakin sitä lastas ..sillä on oikeus turvalliseen elämään.voi tuntua ihan hemmetin vaikeelta ratkasulta, mutta kun olet päässyt pois siitä helvetistä ni johan taivas aukenee. älä edes käytä aikaa miettimiseen vaan toimi heti huomenna. nim: saman kokenut.
varsinkaan jos on kyse lasten hyvinvoinnista. Sanoit, että tyttäresi on iloinen, kun miehesi on poissa. Eikö siinä ole jo vastaus kysymykseesi, mitä kannattaa tehdä.
Ja jos hän ei edes selvänä ole mukava, niin mitä mietit...ota itseäsi niskasta kiinni ja vastuu omasta elämästäsi kuuluu sinulle itsellesi, sitä ei kukaan muu voi puolestasi tehdä.
Kukaan EI voi ymmärtää asiaa ellei kokemusta ole, jos sittenkään. Minun tarina on koruton rakkautta tulvillaan oleva kolmekymppinen yhdessä olo. Tai ehkä rakkautta oli 25v.senjälkeen joku vain pidätteli meitä toistemme seurassa. Mieheni viettäessä sairaalassa välillä viikkojakin oli poikamme aivan eri ihminen 14v. En asettanut kotiintulo aikoja vaan hän tuli "liian" aikaisin, eli ennen isän asettamaa takarajaa. Juominen oli välillä useamman päivän ja ainakin viikonloput, lähes kokonaan. kävin yksin tanssimassa ja loppuaikoina mieheni hyväksyi sen täysin. Kaksi viimeistä vuotta nukuimme ne tunnit, jotka yötyöltäni ehdin eri huoneissa. Poikamme ei halunnut luopua isästä eikä kodista, hänen toivomus oli "ota itsellesi asunto ja ole siellä semmoiset yöt kun isä kännää. Tein niin kas kummaa juominen rauhoittui ja olin aikeessa palata "rakkaiden" luo, kuinka ollakaan viikon ihanan yhdessäolon jälkeen mieheni sai rajun sydänkohtauksen ja lähti pitämään meistä huolta vähän kauempaa. Onneksi hän sai nukkua kotiin ja lämmin tunne sydämessä. Viina taistelua kesti rajumpana noin viisi vuotta. Uskon, en tietenkään tiedä, jos olisin lähtenyt ja vienyt poikamme silloin olisi kuolema korjannut aiemmin ja poikamme ei varmaan oilisi ollut syyllistämättä minua nyt meillä on nyt vain kaunis kaipuu ja lohtuna tuntemus me teimme sittenkin oikein. ps. haimme apua aikoinaan monesta kohteesta ja aina juttu iski minulle takaisin, "jos sinä teet näin minä lopetan juomisen" ei se todella niin mene. Vielä lisään, viime yönä mieheni kävi ottamassa kädestäni ja oli painamassa poskeaan poskeeni, heräsin tunteeseen kuinka hän kertoi minulle "hyvä kun olet nukkumassa yhteisessä vuoteessa". Ihmettelen, sillä mieheni poislähdöstä on vasta vajaat kaksi viikkoa.
Hyvää ja rakkautta löytyvää kevättä teille kaikille.
kohta vähän samoista teemoista. Miten äiti suhtautuu poikansa juomiseen yms.
katsottuani ohjelman.
Tässäkin yllä on monia kannanottoja aiheeseen myös sellaisilta, joilla ei asiasta kokemusta. On hyvin helppo tuomita tai sanoa, että lähde heti suhteesta. Tietenkin väkivalta on aina tuomittavaa, sitä ei pitäisi sietää yhtään.
Mutta asia ei ole aivan niin yksioikoinen sille, joka elää alkoholia käyttävän läheisenä. Eilisessä ohjelmassa minua jäi lähinnä askarruttamaan se kuinka moni alkoholisti mahtaakaan kärsiä jostain ihan diagnosoitavissa olevasta häiriöstä. Tarkoitan nykyään paljon esillä olevia: AS eli Aspergerin syndrooma, ADHD, lievät autismitapaukset yms. Esim. AS-ihmisille on aika mahdoton tuntea empatiaa tai ymmärtää toisen ihmisen tunteita. On aika tylyä tuomita ihminen sellaisesta mihin hän ei kerta kaikkiaan kykene. Se ei tietenkään oikeuta heitä kohtelemaan läheisiä miten sattuu, mutta keinoina läheisillä tulisi olla jotain muuta kuin tuomitseminen tai heittäminen ulos oman onnensa nojaan.
Useimmilla vankilassa olijoillakin taitaa olla jonkin sortin häiriö tässä mielessä.
voi viedä tutkimuksiin toisen jos hän ei halua?
Pitääkö vaan kestää vaikka olis mitä hel-ttiä elämä?
tekijä-ohjelma on erittäin elitistinen. Milloin siinä on ollut ruohonjuuritasolta ketään? Aina on joku Sveitsiin menijä, jolla tuskin on mitään kiinnekohtaa tavallisen Maija Meikäläisen elämään.
tietenkään. Vastauksia en tiedä minäkään eikä varmaan moni muukaan. Olisihan tuo ongelma jo ratkaistu jos se niin helppoa olisi.
Ei pidä kestää huonoa elämää. Jokainen tekee kohdallaan omat ratkaisunsa, niin minäkin tein ja erosin. Kyseessä ei ollut kohdallani kuitenkaan näistä edellä mainituista persoonallisuuden ongelmista. Työssäni olen heitä nähnyt ja mietinkin lähinnä siltä kannalta miten kauhean vaikea tuon ongelman ratkaisu on.
ole mitenkään elitistinen. Missähän se raja menee..ruohonjuuritaso - elitistinen? Useimmat ohjelmat olen katsonut, on ollut ihan tavallisia ihmisiä myös.
No sinänsä kirjailija Liisa Laukkarinen saattaa olla ikään kuin hiukan liian idealisti tai sitten liian riippuvainen suhde aikuiseen poikaan. Paha mennä sanomaan kenenkään elämästä, mutta tämmöisiä tuntoja minulle tuli.
Hän on kirjoittanut vankilassa olevasta laitapuolen pojasta kirjan, joka ei edusta mitään elitismiä. Olen lukenut ja tiedän tapauksen hyvinkin. Oma elämäntapansa Liisalla lienee kaukana elitismistä.
että huonoon kohteluun ei saa alistua.
Varsinkaan jos toinen on selvänäkin epämiellyttävä. Vastaamme jokainen omista teoistamme, ei niistä ketään muuta voi syyttää. Normaali ihminen tiedostaa, että jotain on vialla ja osaa hakea apua tai ainakin hakee sitä, jos huomaa että läheiset kärsivät.
Voi toisesta kantaa huolta, vaikka ei enää asuisikaan saman katon alla. Ehkä toinen siinä vaiheessa havahtuu, että jotain on tehtävä, eikä vain tuudittaudu turvallisuuden tunteeseen.