ei kannata etukäteen pelätä ollenkaan! on erilaisia hoitoja,toisissa on enempi ja toisissa vähempi sivuvaukutuksia.Ja ne vaikuttaa yksilöllisesti. Minä ja kaksi sisartani olemme kaikki käyneet nämä hoidot läpi. Vanhempi sisareni kävi hoitojen välillä töissä,hänellä ei hoidot tuntuneet paljon missään.Nuoremmalla siskollani ja minulla oli rankenpaa. Kun olin tiputuksessa,oli samassa huoneessa rouva,joka hänkin kertoi jaksavansa käydä töissä hoitojen väli viikot.
Hoitoja
muumiäiti
7524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuli vaan mieleen, että ihmistä pelottaa sen tuntematon ja kokematon asia.Syöpäsairaus sinänsä on jo sellainen ravistus,että jalat meinaa irrota maasta. Asiat tulevat helpommaksi elää, jos ajatellaan, että meillä jokaisella on oma polkumme, joka täytyy jaksaa kulkea.
Jeesus Kristus on ainoa todellinen apumme.
Tietysti ihminen joka ei ole Häneltä oppinut apua pyytämään on todellisessa hädässä.
Kaikissa elämän vaikeissa tilanteissa on hyvä lähteä liikkeelle rukouksella, eesus auta!
oli oma sairasumiseni myös ihan kamala kokemus,vaikka tätä ennen sisareni olivta tämän kokeneet,samoin mieheni sairasti syöpää vain pari vuotta ennen minua. Ehkä kuitenkin osasin hoitoihin suhtautua rennommin,kun tiesin,mitä on tulossa,että läpi on käytävä,tuli mitä tuli. Tuosta kirjoitit Seija,että rukous auttaa. Minä olen aina uskonut johonkin korkeampaan voimaan,rukoillut. Mutta tässä syöpä kierteessä lähipiirissäni minulle kävi niin,että en pitkään aikaan enääpystynyt rukoilemaan.Sairastuin vaikeaan masennukseen,ja nyt,kun siitä pikkuhiljaa alan toipua,minulle on taas tullut tarve rukoilla.Ja saan siitä voimia,on jokseenkin rauhallisempi olo. Kiitos sinulle Seija,kun tämän asian otit puheeksi,.
minäkin,Tuntuu turvalliselle,kun Korkein pitää huolta,Onhan tämä rankka sairaus,ja sinulla kun on ollut läheistenkin sairastamiset lähellä,ja sitten vielä omasi,eiköhän ne paremmat ajat koita kuitenkin,Voimia
sinulle. Onkohan joillekin toisille sattunut tälläinen "syöpä suma"? Meillä kävi niin,että ensin jo vuosia sitten äitini sairasti aika iäkkäänä rintasyövän. Nuorin sisareni,joka asuu lähinnä äitiämme,käytti häntä hoidoissa ja huolehti muutenkin. muutama vuosim´sen jälkeen vanhempi sisareni sairasti saman syövän. ja aika pian sen jälkeen nuorin sisareni kävi itse läpi saman,missä oli ollut äitimme apuna. Samoihin aikoihin minun mies sairastui syöpään,minäolin hänen tukenaan mukana hoidoissa. J kun nämä oli loppu,sairastuin minä itse rintasyöpään,,mielessä käy,jokotämä ketju katkeaisi.mutta me kaikki olemme hengissä,aiankin toistaiseksi,vaikka tietenkin ahdistaa pelko tulevaisuudesta.
kun täällä jotkut höpöttävät jeesuksesta ja jumalasta ja "armosta" ja vaikka ties mistä hölynpölystä. Ahdistaa ja pelottaa vaan entistä enemmän tommonen teikäläisten "pelastava jeesus", joka ei ikinä kuitenkaan ole siellä missä sitä eniten tarvittaisiin.
joku saa rukoilemisesta voimia,en ymmärrä,miksi se lisää toisten pelkoa ja ahdistusta.Samoin voimia tuo ainakin minulle koiran kanssa metsässä samoilu,musiikki,ystävät.
kirkko,Voin mennä sinne yksinkin hiljentymään,ja kävely lenkit,