Itsellä on ollut vain niitä harjoitussupistuksia jotka tuntuvat melkein-kipeiltä ja kiristyksen tunteelta koko vatsan alueella.
Mutta miltä tuntuu oikea aito synnytyssupistus? Missä se tuntuu? Selässä vai vatsalla, säteileekö jonnekin? Iskeekö se kuin salama vai hiipuuko ja hiljeneekö se sen 1-2min aikana? Liittyykö kipuun muuta tunnetta kuten huimausta tai pahoinvointia?
Kiitos tiedosta!
nim. esikoista odottava
Mutta miltä tuntuu oikea aito synnytyssupistus? Missä se tuntuu? Selässä vai vatsalla, säteileekö jonnekin? Iskeekö se kuin salama vai hiipuuko ja hiljeneekö se sen 1-2min aikana? Liittyykö kipuun muuta tunnetta kuten huimausta tai pahoinvointia?
Kiitos tiedosta!
nim. esikoista odottava
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta mulla tuntui NE supistukset aluksi lantiolla. Tuntui, että lantion luita revittiin rikki. Ei pystynyt makaamaan ja kävellessäkin piti supistuksen tullen pysähtyä sekä ottaa tukea jostain. Oli kyllä pakko puristaa ihan täysi kädellä jostain...
Nyt en muista sen tarkemin, kun kipu oli niin sanoin kuvaamatonta.
kans jotain ihan kauheeta NE supistukset.en pystynyt ees kävelemään ku sattui niin perkuleesti.välillä tuntui ettei saa happea ja että taju lähtee ja enpä minäkään nyt muista sen kivun takia tarkemmin.toista en kyllä uskalla tehdä vaikka kyl haluaisin vielä joskus toisen lapsen.
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla luulin, että on pahat ilmavaivat, joten ei ne aina ole niin kamalia. Kolmosen kohdalla tiesin jo mistä on kyse kun ne alkoivat. Pystyin synnytyssupistusten kanssa käymään kirjastossa, ravintolassa syömässä, ruokakaupassa ja vielä kestovaippaostoksilla 1,5 h ennen vauvan syntymää.
Itse sain esikoiseni tuossa tammikuun lopulla, eli tuoreessa muistissa on kuinka itsekin mietin miltä synnytystä edeltävät supistukset tuntuvat ja erottaako ne harjoitussupistuksista jne.
Nuo harjoitussupistukset tosiaan on niitä jotka ovat melkein-kipeitä eivätkä tule säännöllisesti.
Itselläni synnytystä edeltävät supistukset alkoivat vähitellen, ensin ne tuntuivat noilta harjoitussupistuksilta, mutta kun niitä alkoi tulla säännöllisesti 3-10min välein, ne alkoivat myös tuntua voimakkaammilta. Jos kärsit kuukautiskivuista niin kipu on suurinpiirtein samankaltaista ja tuntuu samoissa kohdissa, mutta todella paljon voimakkaampana.
Siinä vaiheessa kun on jo sairaalaan asti päässyt ja on kiinni käyrässä jossa supistukset piirtyvät, olivat supistukset ainakin itselläni aaltoilevia, kipu alkoi hitaasti voimistui, voimistui ja taas hiipui, muutama minuutti väliä ja taas alkoi. Sellaista kipua joka laittaa vääntelehtimään sängyllä,ja nyrkit puristumaan. Minusta seisaalteen, käsillä seinään nojaten oli helpointa olla supistuksen aikana.Tässä kohtaa muistan vielä miettineeni että eihän tämä satu läheskään niin kuin kaikki puhuvat, kyllähän tämän kestää..:) Omalla kohdallani tätä jatkui tuntikausia, joten en tiedä kummasta suunnaton kipu juuri ennen ponnistusvaihetta synnytyssalissa johtui, siitä että kipua oli jo kestänyt niin kauan vaiko se että supistukset todellakin ovat lopussa niin kipeitä ja voimakkaita että jalkani vetivät minuutin välein supistusten tahtiin täysin kramppiin ja luulin pyörtyväni hetkenä minä hyvänsä. Tässä vaiheessa ymmärsin miksi supistuksia kutsuttiin myös poltoiksi. Ne tuntuivat polttavilta. Vaikea selittää- täytyy itse kokea.
Jossain vaiheessa muistan ajatelleeni että lapsen isästä tulee yksinhuoltaja, että kuolen tähän pöydälle kivun takia. :) Kipu poltti niin kovaa että en sietänyt edes lapsen isän käden kosketusta omallani.Mutta heti kun sai ruveta ponnistamaan lasta ulos helpotti huomattavasti ja kun lapsi oli maailmassa, kaikki kipu loppui kuin seinään.
(minulle laitettiin epiduraali, muttta se epäonnistui)
Pelottavan kuuloinen tarina ehkä, mutta tosiaan- nämä ovat kaikilla yksilöllisiä, ja vaikka oma poika on vasta 2 kk, toivon jossain vaiheessa saavani hänelle siskoa tai veljeä, joten kyllä sen kivun kestää vaikka se kovaa onkin.
Ja ne supistukset tosiaan vaan tuntee kun ne on joitain muuta kun harjoitussupistuksia.
Aluksi ne tuntui aika samalta kuin harjoitssupparit, mutta voimakkaampina. Eli vatsaan sattui. Myöhemmin voimistuessaan tuntuivat eniten selässä ja niin pahoina, että jalat meni alta ja luulin kuolevani. Ei se ole kuin salama, vaan voimistuu vähitelleen, saavuttaa huippunsa ja hiipuu parin minuutin kuluessa. sit 1min taukoa ja taas alkoi... Eli eiköhän ne tuossa vaiheessa ainakin tunnista :) Itselläni homma alkoi lapsiveden menolla, joten tiesin mistä on kyse, vaikka aluksi supparit oli melko samanlaisia kuin harjoituss.
huomaat ne varmasti! mulla ne tuntu niin etten voinu kävellä,en oikein istua en mitään.meni ohi n.minuutissa kahessa.piti vaan puristaa ja muistaa hengitella "rauhassa" epäilin itekin että huomaanko selkeen eron,mutta kyllä,huomasin. synnytys oli vasta 5 päivää sitten,joten todella tuoreessa muistissa on! eikun vaan tsemppiä!
Kamalalta tuntuu odotella "iloisesti" esikoistaan, kun saa lukea niin brutaaleja asioita.. "kuin lantio särkyisi", "luulin että kuolisin", "toista en uskalla tehdä".. en toki syytä teitä siitä miten kuvailette, varmasti todenmukaisesti - mutta kyllä nyt pelottaa vielä pahemmin! :(