Miltä tuntuu synnytys-

Mutta mulla tuntui NE supistukset aluksi lantiolla. Tuntui, että lantion luita revittiin rikki. Ei pystynyt makaamaan ja kävellessäkin piti supistuksen tullen pysähtyä sekä ottaa tukea jostain. Oli kyllä pakko puristaa ihan täysi kädellä jostain...

Nyt en muista sen tarkemin, kun kipu oli niin sanoin kuvaamatonta.

Itse sain esikoiseni tuossa tammikuun lopulla, eli tuoreessa muistissa on kuinka itsekin mietin miltä synnytystä edeltävät supistukset tuntuvat ja erottaako ne harjoitussupistuksista jne.
Nuo harjoitussupistukset tosiaan on niitä jotka ovat melkein-kipeitä eivätkä tule säännöllisesti.

Itselläni synnytystä edeltävät supistukset alkoivat vähitellen, ensin ne tuntuivat noilta harjoitussupistuksilta, mutta kun niitä alkoi tulla säännöllisesti 3-10min välein, ne alkoivat myös tuntua voimakkaammilta. Jos kärsit kuukautiskivuista niin kipu on suurinpiirtein samankaltaista ja tuntuu samoissa kohdissa, mutta todella paljon voimakkaampana.

Siinä vaiheessa kun on jo sairaalaan asti päässyt ja on kiinni käyrässä jossa supistukset piirtyvät, olivat supistukset ainakin itselläni aaltoilevia, kipu alkoi hitaasti voimistui, voimistui ja taas hiipui, muutama minuutti väliä ja taas alkoi. Sellaista kipua joka laittaa vääntelehtimään sängyllä,ja nyrkit puristumaan. Minusta seisaalteen, käsillä seinään nojaten oli helpointa olla supistuksen aikana.Tässä kohtaa muistan vielä miettineeni että eihän tämä satu läheskään niin kuin kaikki puhuvat, kyllähän tämän kestää..:) Omalla kohdallani tätä jatkui tuntikausia, joten en tiedä kummasta suunnaton kipu juuri ennen ponnistusvaihetta synnytyssalissa johtui, siitä että kipua oli jo kestänyt niin kauan vaiko se että supistukset todellakin ovat lopussa niin kipeitä ja voimakkaita että jalkani vetivät minuutin välein supistusten tahtiin täysin kramppiin ja luulin pyörtyväni hetkenä minä hyvänsä. Tässä vaiheessa ymmärsin miksi supistuksia kutsuttiin myös poltoiksi. Ne tuntuivat polttavilta. Vaikea selittää- täytyy itse kokea.
Jossain vaiheessa muistan ajatelleeni että lapsen isästä tulee yksinhuoltaja, että kuolen tähän pöydälle kivun takia. :) Kipu poltti niin kovaa että en sietänyt edes lapsen isän käden kosketusta omallani.Mutta heti kun sai ruveta ponnistamaan lasta ulos helpotti huomattavasti ja kun lapsi oli maailmassa, kaikki kipu loppui kuin seinään.
(minulle laitettiin epiduraali, muttta se epäonnistui)

Pelottavan kuuloinen tarina ehkä, mutta tosiaan- nämä ovat kaikilla yksilöllisiä, ja vaikka oma poika on vasta 2 kk, toivon jossain vaiheessa saavani hänelle siskoa tai veljeä, joten kyllä sen kivun kestää vaikka se kovaa onkin.
Ja ne supistukset tosiaan vaan tuntee kun ne on joitain muuta kun harjoitussupistuksia.

Aluksi ne tuntui aika samalta kuin harjoitssupparit, mutta voimakkaampina. Eli vatsaan sattui. Myöhemmin voimistuessaan tuntuivat eniten selässä ja niin pahoina, että jalat meni alta ja luulin kuolevani. Ei se ole kuin salama, vaan voimistuu vähitelleen, saavuttaa huippunsa ja hiipuu parin minuutin kuluessa. sit 1min taukoa ja taas alkoi... Eli eiköhän ne tuossa vaiheessa ainakin tunnista :) Itselläni homma alkoi lapsiveden menolla, joten tiesin mistä on kyse, vaikka aluksi supparit oli melko samanlaisia kuin harjoituss.

Kamalalta tuntuu odotella "iloisesti" esikoistaan, kun saa lukea niin brutaaleja asioita.. "kuin lantio särkyisi", "luulin että kuolisin", "toista en uskalla tehdä".. en toki syytä teitä siitä miten kuvailette, varmasti todenmukaisesti - mutta kyllä nyt pelottaa vielä pahemmin! :(