Pää täynnä ajatuksia ja kuitenkaan ei yhtään mitään, sielu täynnä huutoa ja kuitenkin kaikkialla vain hiljaista...
Tuntuu tyhjältä ja samalla niin tuskaiselta, sitä ei saa edes sanoiksi paperille.
Hiljaista, kaikkialla hiljaista,
vain jossain pieni lapsi itkee ikäväänsä,
pois tuskaansa...
mutta sehän taidankin olla minä itse, se pikkuinen lettipäinen tyttö minun sisälläni...
sitä vain ei kukaan kuule, eikä vastaa avunpyyntöihin.
Joskus tuntuu että vaikka ympärillä on lauma ihmisiä, se ei auta. Silti on kaiken tuskansa kanssa yksin. Ei ole ketään kenen kanssa se jakaa. Yhä uudestaan ja uudestaan lyödään maahan, kerta toisensa jälkeen. Eikö tämä jo riitä.
Eikä kukaan tule ja nosta syliin, rauhoita ja keinuta sylissään, silitä hiuksia ja kuiskaa korvaan: "Ei mitään hätää kaikki järjestyy. Itke vain surusi ja tuskasi pois, minä olen tässä."
Ei, koskaan kukaan ei kuule, pienen sisäisen lapseni huutoa, joka taistelee voidakseen elää, mutta ei enää jaksa... ja joka on yksin, niin lohduttoman yksin... Nyt ja aina.
Ikkunasta näkyy pimeää, ei kuuta, ei tähtiä. Odotan, jos vielä joku tulisi... mutta turhaan, ketään ei näy, ketään ei kuulu...
Ei, ketään ei tule.
Tuntuu tyhjältä ja samalla niin tuskaiselta, sitä ei saa edes sanoiksi paperille.
Hiljaista, kaikkialla hiljaista,
vain jossain pieni lapsi itkee ikäväänsä,
pois tuskaansa...
mutta sehän taidankin olla minä itse, se pikkuinen lettipäinen tyttö minun sisälläni...
sitä vain ei kukaan kuule, eikä vastaa avunpyyntöihin.
Joskus tuntuu että vaikka ympärillä on lauma ihmisiä, se ei auta. Silti on kaiken tuskansa kanssa yksin. Ei ole ketään kenen kanssa se jakaa. Yhä uudestaan ja uudestaan lyödään maahan, kerta toisensa jälkeen. Eikö tämä jo riitä.
Eikä kukaan tule ja nosta syliin, rauhoita ja keinuta sylissään, silitä hiuksia ja kuiskaa korvaan: "Ei mitään hätää kaikki järjestyy. Itke vain surusi ja tuskasi pois, minä olen tässä."
Ei, koskaan kukaan ei kuule, pienen sisäisen lapseni huutoa, joka taistelee voidakseen elää, mutta ei enää jaksa... ja joka on yksin, niin lohduttoman yksin... Nyt ja aina.
Ikkunasta näkyy pimeää, ei kuuta, ei tähtiä. Odotan, jos vielä joku tulisi... mutta turhaan, ketään ei näy, ketään ei kuulu...
Ei, ketään ei tule.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siun lähellä ihan,mie pijän sinut sylissäin-itke vain-ollaan ihan hiljjoo vain,suru on itkettävä pois-itke vain-sie pieni lettipäinen tyttö...itke vain!
ympäristönvaihdos,uudet ihmiset voi tuoda vaihtelua,muuta saksaan
Minkä takia Saksaan? Minä haluan olla kotona täällä Suomessa.
Ympäristön vaihdos= vaihdetaan ympäristöä- poistutaan niinsanotusti taka-alalle.
Miksi paeta siitä hetkestä jota elää.
On koettava silmästä silmään, ne asiat jotka sinut tekevät yksinäiseksi.
Jos on loukattu, syrjitty, kiusattu mitä vain.
Nyt tai ennen.
Esimerkiksi jos lapsena on kiusattu koulussa, eikä ole pystynyt antamaan takaisin, koska perheeseen ei ole voinut tukemaan sielä vellovaan alkoholismin/uskonnollisuuden tai ei ole perhettä.
Tai olet eronnut siitä maailman ainoasta oikeasta.
Ei se ole oikein vaihtaa ympäristöä, sillä siinä ympäristössä on aina jotain tuttua johon voi tukeutua. kunhan vain voi ajatella mielen vaikeita asioita.
sissos santana
Niin ja karjalan lyyli sulla on hyvä tyyli
etä olen lyyli?
ei ollu miun kurjuttama-tiällä tämä oikkee "lyyli"-kato miulla kun on oma tyyli.Kiitosta vaan Nukkumatti-taijat olla huumormiehhii...