Pieni pikisilmä tuli maailmaani elämääni ja vei sydämeni tammikuussa 2006. Vietti rakastettavaa elämäänsä juosten nauttien ja pomppien. Sai raapsutuksia hellyyttä ja huolenpitoa. Eikä koskaan ollut vain kani vaan jotain paljon suurempaa. 6 viikkoa sitten mimosa sairastui ja alkoi lääkärissä juokseminen ja sitä hoidettiin kiitos eläinlääkärin hyvin ja huolella ja tarmolla. Eilen kuitenkin sairaus vei voiton ja pieni pikisilmä mimosamme nukkui eläinlääkärillä syliini vaikka lääkäri yritti kaikkensa että elämä palautuisi. Nyt on vain tyhjä koti niin pahuksen hiljaista ja sydän verellä silmät turvoksissa ja suuria kysymyksiä miksi ja miksi.
Iloitkaa jokaisesta päivästänne pienten ystävienne kanssa koskaan ei voi tietää milloin on se viimeinen....
Iloitkaa jokaisesta päivästänne pienten ystävienne kanssa koskaan ei voi tietää milloin on se viimeinen....
Vastaukset 2
Vanhimmat
juu no tää nyt on paisunut kun pullataikina. viestini tarkoitus oli vain kertoa että nautittaisiin niistä päivistä kun meillä on mahdollisuus nauttia omasta lemmikistämme.
Ja jokainen meistä suree tai on surematta itkee tai on itkemättä suotakoon se heille. Ja minä olen ihan laillisesti täysi ikäinen ja minulla on kaksi lasta jotka tietävät mitä ajattelevat.
Uutta lemmikkiä en kuitenkaan heti ole ottamassa annetaan pölyjen ensin laskeutua. Ja niinkuin jo aikaisemmin tuolla mainitsin jokaisella on sananvapaus ja oikeus tunteisiinsa. En tänne mitään itkemään ole tullut ja parempi näköjään hankkia tiedot ja ilmaista itseään jossain muualla kun täällä niin ei varmasti häiritse ketään tai saa ketään tuntemaan itseänsä ahdistuneeksi kun kertoo omasta lemmikistään tai tunteistaan itkeekö tai nauraako kun lemmikki kuolee.
Kiitos teille jotka viesteillänne mukavasti asiaan suhtauduitte ja pienempi kiitos sitten toisille ja suuri anteeksi että tänne olen kirjoittanut.
Kyllä oli mennyt hiemasen överiksi tämäkin keskustelu.. Annetaan toistemme rakastaa omia kanejaan juuri sen verran kuin itsestä tuntuu, jookosta? On melkoisen törkeää arvostella toisia siitä että suree juuri edesmennyttä lemmikkiään "liikaa" (tai miksei myös "liian vähän" - pääasia, että eläin eli onnellisen elämän hyvässä hoidossa) :|!