Haluaisin tietää

esikoiseni synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Synnytys pitkittyi ja mitään tulosta ei tahtonut tulla. Joten sektio. Vauva oli yrittänyt syntyä naama edellä suuauki -> ei oli mahtunut vaikka olisi enemmän odotettu.

Siinä vaiheessa sektio oli helpotus. Paraneminen oli minulle helppoa. Virtsakatetria ei laitettu ollenkaan. Seuraavan aamun wc reissu oli kamala. meinasin pyörtyä kivun vuoksi matkalla sängystä vessaan! Mutta paraneminen oli nopeaa.

Toinen lapsi sitten syntyi alateitse. Odotin kokoajan että milloin se pahin vaihe alkaa ja kätilö sanoikin yhtä-äkkiä että saa ponnistaa. Hölmistyin aika tavalla...

Helppo alatiesynnytys oli kuitenkin lopulta helpompi ja kivuttomampi, kuin sektio.

Minulla sektiossa puudutettiin epiduraalilla. Kirurgi kyseli tunnenko mitään ja vissiin paineli mahaani. Sitten kun en tuntenut aloittivat leikkauksen. Tunne oli lähinnä sellainen että joku olisi hipaissut mahaani. Ei sattunut, mutta tiesin että jotain siellä tehtiin. Samassa lapsi parkaisi ja minulta meni taju (lääkkeiden yhteisvaikutus). Näin vauvan tunnin kuluttua.

Sektiohaavaan sattui jos yritti nostaa mitään väärässä asennossa tai vähänkään raskaampaa. Kävely oli aika verkkaista, jos yritti kävellä liian nopeasti niin leikkausarpeen koski. Rattaista oli mukava ottaa tukea :)

Haava oli helppohoitoinen, mutta ruman punainen arpi jäi moneksi vuodeksi.

Yksi sektio takana, toinen tulee ensi viikon perjantaina - jos pysyn yhtenä kappaleena siihen asti. Syy sektioon on ollut molemmilla kerralla epäsuhta, eli iso vauva (tyttö 4,8 kg, tämä tuleva oli jo arviolta nelikiloinen viikko sitten) ja vääränmallinen lantio. Eipä sovi, ei...

Katetri laitetaan, jottei tarvitse repiä itseään vessaan ensimmäisen vuorokauden aikana. Käytännössä kun aamulla leikataan, seuraavana aamuna otetaan katetri pois ja sitten joutuu harjoittelemaan sängystä nousemista. Itse sektio minulle tehtiin spinaalipuudutuksessa, eli olin ihan täysin järjissäni koko toimenpiteen ajan. Spinaalia edeltävä puudutuspiikki tuntui inhalta, mutta ei oikeastaan koskenut. Varsinaista puudutusta ei sitten tuntenut lainkaan. Tuntui pientä "tuuppimista", kun nykivät vauvan ja istukan ulos ja imuroivat lapsivedet. Syntyminen tapahtuu tosi nopeasti, muutamassa minuutissa, kiinni ompeleminen vie n. puoli tuntia. Itselle tuli pahoinvoinnin tunne ompelussa, mutta laittoivat jotain troppia tippaan, niin se meni ohi. Sektion jälkeen sängystä ylös nouseminen on kipeä toimenpide, mutta täytyy syödä särkylääkkeitä kuten karkkia (siis sitten kotona, sairaalassa on tosi hyvä peruslääkitys. Siitä ei kannata kieltäytyä!), niin toipuu nopeammin. Selkä reilusti suoraksi ennen kävelyä, vaikka sattuukin, niin kyllä se siitä.

Suihku ei itsellä kirvellyt, mutta jos housut valahtivat nilkkaan, niiden ylösnostaminen oli hankalaa. Pissi- ja kakkajutut oli helppoja, mutta sektion yhteydessä "hämmentäävät suolistoa", eli ensimmäiset ilmakuplat ennen läpipääsyään voivat tuntua ikävänä vatsakipuna. Ikinä ollut niin riemuissaan PIERUSTA, kuin silloin sektion jälkeen... :)

Paraneminen on yksilöllistä, mutta itse olin vielä melko kipeä neljän viikon jälkeen leikkauksesta. Ja toisaalta, nyt kun siitä on 1 v 10 kk, ei jäljellä ole kuin kapea viiru muistuttamassa leikkauksesta. Saa venytellä ja virutella miten tahtoo, ei tunnu missään! Ja kohta ollaan taas kovin kipeitä... :/

Tsemppiä, turvallisissa käsissä olet, niin kuin vauvakin.

Kokeilitko suihkuttaa alapäätäsi viileällä vedellä samalla kun pissasit? Auttoi minulla ainakin kirvelyyn!