:( Itselläni on ihan kamala olotila, kun vajaa 2-vuotias lapseni ilmoitti pelkäävänsä minua, siis äitiään.
Kun kyselin, miksi hän pelkää, niin syyksi löytyi, se että en ottanut häntä syliin, silloin, kun kävin netissä maksamassa laskuja, vaan laitoin hänet lattialle, ja pyysin häntä sen ajan katselemaan kirjaa. Ehkä ääneni kohosi, kun olin jo useamman kerran sanonut, etten voi maksaa laskua, jos hän on sylissä. Lupasin, että pääset syliin heti kun äiti saa laskut maksettua.
Tosin sitten ei enää syli kelvannut.
Lisäksi syynä oli se, että pyysin häntä potalla käymään ennen ruokailua, eikä hän halunnut mennä. En tietty häntä siinä pakottanut istumaan, vaan aloimme syömään ja lähes heti häneltä tuli pisut housuun. (Lapsi on päivisin ja iltaisin aina ilman vaippaa ja käy välillä ihan omatoimisesti pissalla, ilman että täytyy muistuttaa.)
Voi olla, että hän oli vain väsynyt, mutta itsellä oli tosi kurja olo.
Anteeksi tietty pyysin sitä, että hermostuin häneen, ja hänkin pyysi anteeksi, mutta kurja olo jäi. Varmaan kauhein äiti maailmassa, kun lapsi pelkää. :(
Kun kyselin, miksi hän pelkää, niin syyksi löytyi, se että en ottanut häntä syliin, silloin, kun kävin netissä maksamassa laskuja, vaan laitoin hänet lattialle, ja pyysin häntä sen ajan katselemaan kirjaa. Ehkä ääneni kohosi, kun olin jo useamman kerran sanonut, etten voi maksaa laskua, jos hän on sylissä. Lupasin, että pääset syliin heti kun äiti saa laskut maksettua.
Tosin sitten ei enää syli kelvannut.
Lisäksi syynä oli se, että pyysin häntä potalla käymään ennen ruokailua, eikä hän halunnut mennä. En tietty häntä siinä pakottanut istumaan, vaan aloimme syömään ja lähes heti häneltä tuli pisut housuun. (Lapsi on päivisin ja iltaisin aina ilman vaippaa ja käy välillä ihan omatoimisesti pissalla, ilman että täytyy muistuttaa.)
Voi olla, että hän oli vain väsynyt, mutta itsellä oli tosi kurja olo.
Anteeksi tietty pyysin sitä, että hermostuin häneen, ja hänkin pyysi anteeksi, mutta kurja olo jäi. Varmaan kauhein äiti maailmassa, kun lapsi pelkää. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
.. hän ei ole vielä oppinut ymmärtämään täysin sanaa "pelätä". Et sinä minun mielestäni ole huono äiti noilla perusteilla...
Jos noilla perusteilla olet mukamas huono äiti, niin mie olen sitten superhuono-äiti, maailam huonoin!! ;) En usko että käsittää PELKO sanan merkityksen vielä.
Ei lapsen tarvitse antaa määrätä sitä arjen tahtia, jos sinulla on asia mikä on kesken niin ei se lapsi siitä säry jos vähän aikaa joutuu odottelemaan sitä syliä. Sitten jos ei kelpaa, niin puuhatkaa jotain muuta. Ei 2v muista sitä episodia puolta tuntia pitempään. Ihan turhaan podet huonoa omatuntoa.
Meillä olen huomannut että mitään ei tapahdu jos pyydän, ja sitten aletaan venkulehtamaan ja kiukkuamaan. Aamu aloitetaan meillä niin että en pyydä vaan sanon (käsken). jos kysyn vaikka että mennäänkö potille niin vastaus on ei, mutta jos käsken että nyt mennään potille, niin tyttö sanoo okei. Lapsi tarvitsee napakkaa ja johdonmukaista ohjausta, se tekee turvallisuuden ja luottamuksen tunteen. Siihen tavoitteesen on hyvä pyrkiä, mutta helpommin minäkin sen tässä sanon kun mitä teen kotona... heh...
Piristy!!!!! :)
Voisiko tosiaan olla että lapsesi ei ihan ymmärrä pelko-sanaa. Meillä meinaan tyttö sanoi eräänä päivänä että hän ei tykkää kun äiti tekee pahaa!!! Kun siinä sitten juteltiin asiasta niin kävi ilmi että äidin pahaa-tekeminen oli sitä kun laitan tytön jäähylle miettimään asioita. Sitten juteltiin paljonkin eri sanojen tarkoituksesta. En tiedä menikö perille...
Heippa. Jos edellä kertomasi syy oli ainoa, ei lapsesi sinua oikeasti pelkää. Ehkä hän ei ihan tarkasti tiedä mitä "pelätä" sana tarkoittaa. Älä syyllistä itseäsi. Ajattele kuinka paljon maailmassa todella lapsia kohdellaan huonosti, ja vertaa tilannetta siihen. Kyllä meihin äiteihin nykyään kasataan kauheasti paineita siitä, että ollaan heti huonoja, kun oma kullannuppu jää vaille äidin rakastavaa katsetta viideksi minuutiksi. Höpö, höpö sanon minä!Ei lapsi ole harrastus, vaan perheenjäsen. Kyllä lapsi siis kestää normaalit ihmissuhdeasiat ja tietää missä mennään vaikka äiti on välillä poissaolevakin. Kunhan se äiti on tuttu ja omanlainen.