Katsoin joskus kauan sitten hetken päähänpistosta televisiosta lumisadetta, avaruuden taustakohinaa, jonka pitäisi olla eräs varmimmista satunnaislähteistä.
Kun mieleni hiljeni kokonaan, kohinan "lumihiutaleet" näyttivät tekevän erilaisia kuvioita ruudulla. Erityisesti ne näyttivät menevän spiraalimaisissa muodostelmissa kehää.
Onko tämä tunnettu ilmiö ja onko se vain aivojen kyhäilemää näennäistä järjestystä satunnaiseen kohinaan? Pisteiden "liikkumista" voisi helpohkosti tutkia objektiivisesti tietokoneella, onko joku tehnyt niin?
Kun mieleni hiljeni kokonaan, kohinan "lumihiutaleet" näyttivät tekevän erilaisia kuvioita ruudulla. Erityisesti ne näyttivät menevän spiraalimaisissa muodostelmissa kehää.
Onko tämä tunnettu ilmiö ja onko se vain aivojen kyhäilemää näennäistä järjestystä satunnaiseen kohinaan? Pisteiden "liikkumista" voisi helpohkosti tutkia objektiivisesti tietokoneella, onko joku tehnyt niin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Veikkaisin (tietysti voisi olettaa Mulderimaisen salaliiton olemassaoloa) että tämä lumisade on satunnaista. Satunnaista siinä mielessä, että sen ei pitäisi kuvata mitään. Tietysti mahdollisuus aina on, että jonkinlainen "kuvio" ilmaantuisi, mutta arvelisin sen todennäköisyyden kohtalaisen pieneksi.
Itse olen kokenut saman asian lumisateen kanssa ja iltaisin, kun koisimaan ruvetaan, olen kattoa/seinää tuijottaessani nähnyt mitä kummallisimpia kuvioita ja sarjakuvahahmoja. Olettaisinkin siis, että kyseessä on efekti, jonka aivot muodostavat yrittäessään tulkita näkemäänsä.
Olen jopa kerran intensiivisellä tuijottamisella saanut sinisen marmorilattian muuttumaan lainehtivaksi vedeksi.
Ok. Oli vaan niin kiehtova ajatus että siinä täydellisessä satunnaisuudessa olisikin ollut jotain epäsatunnaista. Se kuvio ei siis ollut yksittäinen välähdys, vaan ne pisteet liikkuivat rauhallisesti erilaisia ratoja pitkin, kuin elokuvassa. Näkymä muistutti lähinnä galaksia ja sen tähtiä tai vastaavaa.
Muistin juuri, että olen nähnyt myös jättiläiskokoisia kissanpentuja leikkimässä metsän lehvästöissä kun aurinko on sopivasti paistanut ja tuuli on niitä lehtiä sopivasti heilutellut. Makasin selällään ja katselin mieli tyhjänä sinne ylös.
Tuo kuvioiden näkeminen on kai sitten lähinnä alitajunnan tutkailemiseen soveltuva aivojen hahmontunnistukseen liittyvä ominaisuus. Vähän kuin ne tsykoloogikkojen tekemät läikkätestit.
Pidän todennäköisenä että samanlainen hahmontunnistus virheineen ja jämähtämisineen voi aktivoitua myös abstraktimpien asioiden yhteydessä, siis ajatusmaailmassa eikä pelkästään aistimusten yhteydessä. Muistan joskus pelänneeni, että aivojeni kerran virittäydyttyä havaitsemaan satunnaisuudessa jotakin järjestynyttä en enää saisikaan niitä näkemään sitä mikä näyttää pelkästään satunnaiselta. Näillä mekanismeilla lienee osansa kun mieli on epätavallisessa tilassa.
Kysymys on vasemman aivopuoliskon tarve järjestykseen. Sama kuin tarve symmetriaan yms.