ujot pojat

Kyllähän monta mahdollisuutta minäkin olen elämäni aikana hukannut, helpostihan ujouden tulkitsee kiinnostuksen puutteeksi... Toivotaan parempaa menestystä jatkossa :).

no sä et ole vielä kohdannu sellasta naista, joka olis kiinnostunu ujoista miehistä(?), ei se pakosti tarkota sitä, että naiset ois sua VÄLTELLY!! Äh, kuvittelet vaan! ujoja on vaan joskus vaikea lähestyä ja usein oon saanu sellasen kuvan ujosta ihmisestä, että sitä ei vois vähempää kiinnostaa muiden asiat, ja sit on vaan luovuttanu.

Mä oon ollu nyt 3 vuotta yhen miehen kanssa kaveri ja hän (olkoot vaikka Atte) oli ja on edelleenkin tosi ujo, mut ei enää niin paljon ku sillon meidän tavatessa.Atte on huomattavasti muuttunu positiiviseen suuntaan.Kyllä aikaa kestikin, mut ujouden alta paljastui varma nuorimies!

Sussa ei ole mitään vikaa...naisissa se vika on!

edelleenkin jenni kirjoitti:

no sä et ole vielä kohdannu sellasta naista, joka olis kiinnostunu ujoista miehistä(?), ei se pakosti tarkota sitä, että naiset ois sua VÄLTELLY!! Äh, kuvittelet vaan! ujoja on vaan joskus vaikea lähestyä ja usein oon saanu sellasen kuvan ujosta ihmisestä, että sitä ei vois vähempää kiinnostaa muiden asiat, ja sit on vaan luovuttanu.

Mä oon ollu nyt 3 vuotta yhen miehen kanssa kaveri ja hän (olkoot vaikka Atte) oli ja on edelleenkin tosi ujo, mut ei enää niin paljon ku sillon meidän tavatessa.Atte on huomattavasti muuttunu positiiviseen suuntaan.Kyllä aikaa kestikin, mut ujouden alta paljastui varma nuorimies!

Sussa ei ole mitään vikaa...naisissa se vika on!

Enpä ole törmännyt ujoista miehistä pitävään naiseen. Onko sellaisia olemassakaan (paitsi ehkä "jenni")? Kyllä mua on kiinnostanut muutama (ujo?) nainen, mutta mä en ole havainnut minkäänlaista kiinnostusta.

Kyllä mäkin luulen, että ujous vähenisi, jos olisi naisia kavereina, mutta kavereiden saaminen on vaikeaa. Mun ensivaikutelma taitaa olla sellainen, että se ei tee vaikutusta naisiin. Ei kai kukaan nainen jaksa ottaa itselleen kuukausien tai vuosien projektia ujoon tutustumisesta.

Kyllä tämä ujous on paha vika, eikä se taida yksinäisenä koskaan parantuakaan.

sivullinen kirjoitti:

Enpä ole törmännyt ujoista miehistä pitävään naiseen. Onko sellaisia olemassakaan (paitsi ehkä "jenni")? Kyllä mua on kiinnostanut muutama (ujo?) nainen, mutta mä en ole havainnut minkäänlaista kiinnostusta.

Kyllä mäkin luulen, että ujous vähenisi, jos olisi naisia kavereina, mutta kavereiden saaminen on vaikeaa. Mun ensivaikutelma taitaa olla sellainen, että se ei tee vaikutusta naisiin. Ei kai kukaan nainen jaksa ottaa itselleen kuukausien tai vuosien projektia ujoon tutustumisesta.

Kyllä tämä ujous on paha vika, eikä se taida yksinäisenä koskaan parantuakaan.

...musta ujot miehet on kans ihania. Mutta kun itsekin on vähän "saamaton" niin eihän nää jutut lähde mitenkään kehittymään...eli ei kohdata, ei tutustuta.

Musta ujo mies on todella paljon ihanampi kuin machoilija, päällepäsmäri ja aina äänessä oleva luomakunnan kruunu.

Mutta kun minä en oiken kehtaa miehiäkään iskeä, olen kyllä pari kertaa vähän yrittänyt, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Ja kun teitäkin ujous vaivaa, eli ette edes juttelemaan uskalla tulla, niin eihän me ikinä kohdata!

Sanoit: ")? Kyllä mua on kiinnostanut muutama (ujo?) nainen, mutta mä en ole havainnut minkäänlaista kiinnostusta.

Niin, mutta jos hän on myös ujo, ei hänkään uskalla... ja toisen pään sisällehän ei näe, vaikka hän olisi kuinka kiinnostunut (ja siksi paniikissa ja peloissaan).

höpö kirjoitti:

...musta ujot miehet on kans ihania. Mutta kun itsekin on vähän "saamaton" niin eihän nää jutut lähde mitenkään kehittymään...eli ei kohdata, ei tutustuta.

Musta ujo mies on todella paljon ihanampi kuin machoilija, päällepäsmäri ja aina äänessä oleva luomakunnan kruunu.

Mutta kun minä en oiken kehtaa miehiäkään iskeä, olen kyllä pari kertaa vähän yrittänyt, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Ja kun teitäkin ujous vaivaa, eli ette edes juttelemaan uskalla tulla, niin eihän me ikinä kohdata!

Sanoit: ")? Kyllä mua on kiinnostanut muutama (ujo?) nainen, mutta mä en ole havainnut minkäänlaista kiinnostusta.

Niin, mutta jos hän on myös ujo, ei hänkään uskalla... ja toisen pään sisällehän ei näe, vaikka hän olisi kuinka kiinnostunut (ja siksi paniikissa ja peloissaan).

Noinhan se on. Jos se toinenkin on ujo, niin ei tämä etene. Ei selviä mitään ja homma jää vaivaamaan ikuisesti.

Olisi edes kavereita, joiden kanssa voisi harrastaa jotain ja jotka voisivat tutustuttaa ihmisiin. Vaan ei näin ujo ole saanut kavereitakaan.

Vinkiksi ei-ujoille: Ujot eivät välttämättä ole erakkoja, vaan haluaisivat juttuseuraa siinä missä muutkin. Tutustuminen vie vain hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Eikä kannata lopettaa, vaikka ujo olisikin aluksi vähän hiljainen.

Tutustumismahdollisuuksia on hyvin vähän. Pitäisi varmaan käydä joskus jossain, vaikka sitten yksin. Missä olet yritellyt tutustumista?

Jotain pitäisi keksiä, ettei tarvitse heittää lusikkaa lopullisesti nurkkaan.

sivullinen kirjoitti:

Noinhan se on. Jos se toinenkin on ujo, niin ei tämä etene. Ei selviä mitään ja homma jää vaivaamaan ikuisesti.

Olisi edes kavereita, joiden kanssa voisi harrastaa jotain ja jotka voisivat tutustuttaa ihmisiin. Vaan ei näin ujo ole saanut kavereitakaan.

Vinkiksi ei-ujoille: Ujot eivät välttämättä ole erakkoja, vaan haluaisivat juttuseuraa siinä missä muutkin. Tutustuminen vie vain hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Eikä kannata lopettaa, vaikka ujo olisikin aluksi vähän hiljainen.

Tutustumismahdollisuuksia on hyvin vähän. Pitäisi varmaan käydä joskus jossain, vaikka sitten yksin. Missä olet yritellyt tutustumista?

Jotain pitäisi keksiä, ettei tarvitse heittää lusikkaa lopullisesti nurkkaan.

...ehken mä itse nyt varsinaisesti hirveän ujo ole - miesten suhteen enemmänkin. Tai olin ujonpi nuorena, mutta töitten ja muitten kautta olen tullut puheliaammaksi.

Ehkä mä luonnehtisin itseäni mieluummin araksi miesten suhteen, epävarmaksi, itseluottamus puuttuu - ja peitän sen kyllä puhumalla. En kyllä avaudu kovin helposti. Joskus surettaa sekin, että oikeastaan kukaan ei tunne mua oikeasti. Tietää vain pienen palan musta, sen mitä haluan antaa näkyä, sen mitä haluan kertoa. Pinnallista siis.

En mä nyt muutamaan vuoteen oikeastaan ole yrittänyt enää yhtään mitään. Liikun silti paljon ihmisten ilmoilla - opiskelen tällä hetkellä taas - käyn kirjatoissa, ehkä kerran kuussa baarissa noitten "tuttujen kanssa joita ystäviksi kutsun". Oon mä tansseis käyny, ja kirjeenvaihdon ja netinkin kautta yrittäny, mutta eipä niistä mitään tule. Tuolla toisella palstalla joku valitti, että harvat jaksaa kirjoittaakaan - niinhän se on. Ja yleensä jos joku mulle vastaa, niin se oma niin kaukaa Suomesta kuin ikinä mahdollista - eli sitten se juttu tyssää siihen. ja suusin osa miehistä tuntuis haluavan heti nähdä, tai ainakin parin viikon päästä, ja sitten ne ei jaksa enää kirjoittaa.

jaa... kirjoitti:

...ehken mä itse nyt varsinaisesti hirveän ujo ole - miesten suhteen enemmänkin. Tai olin ujonpi nuorena, mutta töitten ja muitten kautta olen tullut puheliaammaksi.

Ehkä mä luonnehtisin itseäni mieluummin araksi miesten suhteen, epävarmaksi, itseluottamus puuttuu - ja peitän sen kyllä puhumalla. En kyllä avaudu kovin helposti. Joskus surettaa sekin, että oikeastaan kukaan ei tunne mua oikeasti. Tietää vain pienen palan musta, sen mitä haluan antaa näkyä, sen mitä haluan kertoa. Pinnallista siis.

En mä nyt muutamaan vuoteen oikeastaan ole yrittänyt enää yhtään mitään. Liikun silti paljon ihmisten ilmoilla - opiskelen tällä hetkellä taas - käyn kirjatoissa, ehkä kerran kuussa baarissa noitten "tuttujen kanssa joita ystäviksi kutsun". Oon mä tansseis käyny, ja kirjeenvaihdon ja netinkin kautta yrittäny, mutta eipä niistä mitään tule. Tuolla toisella palstalla joku valitti, että harvat jaksaa kirjoittaakaan - niinhän se on. Ja yleensä jos joku mulle vastaa, niin se oma niin kaukaa Suomesta kuin ikinä mahdollista - eli sitten se juttu tyssää siihen. ja suusin osa miehistä tuntuis haluavan heti nähdä, tai ainakin parin viikon päästä, ja sitten ne ei jaksa enää kirjoittaa.

Kyllä mäkin saan hoidettua työasiat ujoudesta huolimatta. Töissä vaan ei ole juurikaan naisia.

Vapaa-aikana ei tule käytyä oikein missään. Kirjastoissa tulee käytyä, vaikka sekin on vähentynyt. Ei niissä kirjastoissa ketään tapaa.

Edellisistä seuraa, että eipä ole tullut edes juteltua naisten kanssa. Puhumattakaan mistään muusta.

Netti-ilmoituksiin en ole vastannut, koska niissä vaaditaan aina itsevarmoja miehiä, jotka ovat tasapainoisia ja sinut itsensä kanssa. Näin ujona ja kokemattomana taidan olla kaukana näistä vaatimuksista.

Kyllä mä varmaan jaksaisin kirjoitella, mutta tuon näkemisen laita voi olla toinen. Kynnys näkemiseen saattaisi vaikka vain kasvaa kirjoitellessa. Mitä jos se toinen pettyykin pahasti näkiessään mut?

Ehkä ne miehet, jotka haluavat heti nähdä, ajattelevat, että koko homma melko varmasti katkeaa siihen ensimmäiseen tapaamiseen, joten kuukausien kirjoitteleminen olisi turhaa. Mun mielestä pelkkä kirjoitteleminenkin olisi parempi kuin ei yhtään mitään.

sivullinen kirjoitti:

Kyllä mäkin saan hoidettua työasiat ujoudesta huolimatta. Töissä vaan ei ole juurikaan naisia.

Vapaa-aikana ei tule käytyä oikein missään. Kirjastoissa tulee käytyä, vaikka sekin on vähentynyt. Ei niissä kirjastoissa ketään tapaa.

Edellisistä seuraa, että eipä ole tullut edes juteltua naisten kanssa. Puhumattakaan mistään muusta.

Netti-ilmoituksiin en ole vastannut, koska niissä vaaditaan aina itsevarmoja miehiä, jotka ovat tasapainoisia ja sinut itsensä kanssa. Näin ujona ja kokemattomana taidan olla kaukana näistä vaatimuksista.

Kyllä mä varmaan jaksaisin kirjoitella, mutta tuon näkemisen laita voi olla toinen. Kynnys näkemiseen saattaisi vaikka vain kasvaa kirjoitellessa. Mitä jos se toinen pettyykin pahasti näkiessään mut?

Ehkä ne miehet, jotka haluavat heti nähdä, ajattelevat, että koko homma melko varmasti katkeaa siihen ensimmäiseen tapaamiseen, joten kuukausien kirjoitteleminen olisi turhaa. Mun mielestä pelkkä kirjoitteleminenkin olisi parempi kuin ei yhtään mitään.

>Kynnys näkemiseen saattaisi vaikka vain kasvaa kirjoitellessa. Mitä jos se toinen pettyykin pahasti näkiessään mut?

Sepä se - sitä kuitenkin kuvittelee kaikennäköisiä ominaisuuksia toiselle, joille tietysti ei oikeasti ole mitään perustetta. Ja sitten helposti näkeminen on pettymys. Sen takia minäkin kai kuitenkin enemmän odotan, että "kohtaisin" sen "oikean"...kyllähän toisen olemus kuitenkin on aika olennainen asia. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että pitäis mikään huippu-komea olla, mutta omien mieltymysten mukainen.

Hitsi, mä oon kohta nelkyt, ja pari vuotta mua on kaikkista eniten rasittanut se, että olisin aina halunnut sen perheen. Aika loppuu. Pakko vain totulella siihen asiaan, että ei siitä mitään enää tule...ja leikkiä urheaa, ja keksiä vitsi, kun muut aukoo päätänsä mun itsekkyydestä, kun en VIITTI edes lapsia tehdä... Miehillä on sitä lapsenteko aikaakin kumminkin annettu niin paljo ruhtinaallisemmin.

No, on mun sisaruksilla onneksi lapsia. Täytyy käydä sitten niillä kyläs.

se. kirjoitti:

>Kynnys näkemiseen saattaisi vaikka vain kasvaa kirjoitellessa. Mitä jos se toinen pettyykin pahasti näkiessään mut?

Sepä se - sitä kuitenkin kuvittelee kaikennäköisiä ominaisuuksia toiselle, joille tietysti ei oikeasti ole mitään perustetta. Ja sitten helposti näkeminen on pettymys. Sen takia minäkin kai kuitenkin enemmän odotan, että "kohtaisin" sen "oikean"...kyllähän toisen olemus kuitenkin on aika olennainen asia. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että pitäis mikään huippu-komea olla, mutta omien mieltymysten mukainen.

Hitsi, mä oon kohta nelkyt, ja pari vuotta mua on kaikkista eniten rasittanut se, että olisin aina halunnut sen perheen. Aika loppuu. Pakko vain totulella siihen asiaan, että ei siitä mitään enää tule...ja leikkiä urheaa, ja keksiä vitsi, kun muut aukoo päätänsä mun itsekkyydestä, kun en VIITTI edes lapsia tehdä... Miehillä on sitä lapsenteko aikaakin kumminkin annettu niin paljo ruhtinaallisemmin.

No, on mun sisaruksilla onneksi lapsia. Täytyy käydä sitten niillä kyläs.

Mäkin olen odottanut, että kohtaisi "sen oikean" tai edes jonkun. Ei vaan ole sattunut kohdalle. En mä ole kohdannut "vääriäkään". Niistä hyvin vähistä naisista, jotka olen edes nähnyt, on varmaan jokunen ollut kiinnostavakin, mutta eihän näin ujo saa lähestyttyä. Se oikeakin on saattanut tulla vastaan ja mennä ohi.

Mäkin olen 40 muutaman vuoden päästä. Oikeastaan tuota perhettä on ruvennut haluamaan enemmän vasta ihan muutaman viimeisen vuoden aikana. Tuosta ajan loppumisesta voisi ajatella (tai olisi pitänyt), että aika saattaa loppua koska tahansa ja jotain pitäisi tehdä heti. No, ajatellahan aina voi, mutta se auta asiaa.

Mulla ei ole kavereita, joten kukaan ei ole ihmetellyt mun ainaista yksinoloa. Eivät ole sukulaisetkaan sanoneet oikein mitään. Mä en tiedä, onko tämä hyvä vai huono. Ehkä hekin ovat heittäneet toivonsa jo aikoja sitten.

sivullinen kirjoitti:

Mäkin olen odottanut, että kohtaisi "sen oikean" tai edes jonkun. Ei vaan ole sattunut kohdalle. En mä ole kohdannut "vääriäkään". Niistä hyvin vähistä naisista, jotka olen edes nähnyt, on varmaan jokunen ollut kiinnostavakin, mutta eihän näin ujo saa lähestyttyä. Se oikeakin on saattanut tulla vastaan ja mennä ohi.

Mäkin olen 40 muutaman vuoden päästä. Oikeastaan tuota perhettä on ruvennut haluamaan enemmän vasta ihan muutaman viimeisen vuoden aikana. Tuosta ajan loppumisesta voisi ajatella (tai olisi pitänyt), että aika saattaa loppua koska tahansa ja jotain pitäisi tehdä heti. No, ajatellahan aina voi, mutta se auta asiaa.

Mulla ei ole kavereita, joten kukaan ei ole ihmetellyt mun ainaista yksinoloa. Eivät ole sukulaisetkaan sanoneet oikein mitään. Mä en tiedä, onko tämä hyvä vai huono. Ehkä hekin ovat heittäneet toivonsa jo aikoja sitten.

...eli mailaa mulle, sivullinen? Vaihdetaan ajatuksia, ihan kavereina OK? [email protected]

aamulla... kirjoitti:

...eli mailaa mulle, sivullinen? Vaihdetaan ajatuksia, ihan kavereina OK? [email protected]

Tosi surullista lukea, että joku on noin yksinäinen :( Mäkin olen aika ujo, mutta en onnesta kaikkien seurassa. Mulla on paljon kavereita ja sitten on vielä sellasia joidenkaa vaan joskus tulee puhuttua jotain. Onnesta mä saan vielä olla koulussa ja sieltä jos mistä saa kavereita tosi helposti! Ehkä sunkin pitäis vaan bussipysäkillä alkaa jutteleen jollekkin, että ompas kylmä tai mitä kello on... tai jotain. Mä uskalla puhua myös pojille - paitsi yhdelle. Mun suurella rakkaudelle. Se vihaa mua, vaikka ei ees tunne mua! Sille on ilmeisesti liikaa, että mä tykkään siitä vieläkin... Olkoon vaan, joskus mä rohkasen itteni ja sanon sille jotain fiksua :D