Miksi vanhoillislestadiolaisuudessa on moni aisa määritelty synniksi? On tehty monia perinnäissääntöjä, joilla tehdään ihmisten omatunto helposti sairaaksi, kovan tarkkailun alaiseksi.Pitää olla tekemättä yhtä sun toista, jotta olisi kunnon uskovainen ja ei tekisi syntiä. Uskovainenhan ei omista telkkaria, ei netti-tv:tä, ei meikkaa, ei pidä korvakoruja, äänestää vain Kokoomusta ja Keskustaa, ei lottoa, ei pelaa pelikorteilla, ei käy sirkuksessa, ei mene klassisen musiikin konsertteihin, ei ole kirkkokuorossa mukana, ei käy baletissa jne.
Onko noita asioita välttävä sitten sen vähemmän syntisempi ihminen? Vanhurskauttaako tosiaan teillä noiden sääntöjen noudattaminen vai mitä iloa siitä on, että jättää tekemättä nuo edellä luetellut synniksi määrittelemänne asiat?
Millä perusteella lisätään monia sellaisia asioita synniksi, sellaisia joita Raamattukaan ei syntinä pidä?
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XV.html
Augsburin tunnustuksen puolustuksessa:
"Eikä siinä kyllin. Kohta kun on saanut jalansijaa se vakaumus, että moisten sääntöjen noudattaminen on vanhurskauttamiseen välttämätöntä, joutuvat ihmiset tunnossaan surkean ahdingon valtaan siitä syystä, etteivät he pysty kaikkia sääntöjä täsmälleen noudattamaan. Kuka ne kaikki kykenee edes luettelemaan! Onhan määrätön määrä kirjoja, kokonaisia kirjastoja, joissa ei ole tavuakaan Kristuksesta, uskosta Kristukseen eikä niistä hyvistä teoista, joita kunkin tulee kutsumuksessaan tehdä, - kirjoihin on koottuna vain perinnäissääntöjä ja niiden tulkintaa, jolla sääntöjä välistä tiukennetaan, välistä lievennetään. Mikä tuska onkaan kunnon Gersonilla, kun hän tapailee määräysten pätevyysasteita ja alaa, jolle ne ulottuvat! Kuitenkaan hän ei kykene löytämään sitä porrasta, jolle (kreikkaa epieikeia), kohtuus, varmuudella on asetettava. Välistä hän valittaa syvästi niitä vaaroja, joihin tällainen perinnäissääntöjen pikkumainen tulkinta hurskaat ihmiset tunnossaan saattaa.
Tuota ihmisten säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee näin ollen varustautua Jumalan sanalla. Kaikkein ensimmäiseksi meidän tulee olla selvillä siitä, ettei noilla menoilla Jumalan edessä ansaita syntien anteeksiantamusta eikä vanhurskautusta ja etteivät ne ole välttämättömiä vanhurskauttamiseen. Yllä viittasimme joihinkin todisteihin. Paavalin kirjeet ovat niitä täynnä. Kol. 2. hän kirjoittaa selvästi: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Tässä hän kytkee yhteen Mooseksen lain ja ihmisten perinnäissäännöt, jotteivät vastustajat yrittäisi väistää näitä todisteita tapansa mukaan väittämällä Paavalin puhuvan vain Mooseksen laista. Hänhän osoittaa selvästi puhuvansa tässä ihmisten säätämistä perinnäissäännöistä. Mutta eiväthän vastustajamme edes tajua, mitä väittävät: Jos evankeliumi sanoo: etteivät Mooseksen seremoniat, jotka olivat Jumalan säätämiä, vanhurskauta, kuinka paljon vähemmän voivat ihmisten säätämät perinnäissäännöt vanhurskauttaa! "
Onko noita asioita välttävä sitten sen vähemmän syntisempi ihminen? Vanhurskauttaako tosiaan teillä noiden sääntöjen noudattaminen vai mitä iloa siitä on, että jättää tekemättä nuo edellä luetellut synniksi määrittelemänne asiat?
Millä perusteella lisätään monia sellaisia asioita synniksi, sellaisia joita Raamattukaan ei syntinä pidä?
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XV.html
Augsburin tunnustuksen puolustuksessa:
"Eikä siinä kyllin. Kohta kun on saanut jalansijaa se vakaumus, että moisten sääntöjen noudattaminen on vanhurskauttamiseen välttämätöntä, joutuvat ihmiset tunnossaan surkean ahdingon valtaan siitä syystä, etteivät he pysty kaikkia sääntöjä täsmälleen noudattamaan. Kuka ne kaikki kykenee edes luettelemaan! Onhan määrätön määrä kirjoja, kokonaisia kirjastoja, joissa ei ole tavuakaan Kristuksesta, uskosta Kristukseen eikä niistä hyvistä teoista, joita kunkin tulee kutsumuksessaan tehdä, - kirjoihin on koottuna vain perinnäissääntöjä ja niiden tulkintaa, jolla sääntöjä välistä tiukennetaan, välistä lievennetään. Mikä tuska onkaan kunnon Gersonilla, kun hän tapailee määräysten pätevyysasteita ja alaa, jolle ne ulottuvat! Kuitenkaan hän ei kykene löytämään sitä porrasta, jolle (kreikkaa epieikeia), kohtuus, varmuudella on asetettava. Välistä hän valittaa syvästi niitä vaaroja, joihin tällainen perinnäissääntöjen pikkumainen tulkinta hurskaat ihmiset tunnossaan saattaa.
Tuota ihmisten säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee näin ollen varustautua Jumalan sanalla. Kaikkein ensimmäiseksi meidän tulee olla selvillä siitä, ettei noilla menoilla Jumalan edessä ansaita syntien anteeksiantamusta eikä vanhurskautusta ja etteivät ne ole välttämättömiä vanhurskauttamiseen. Yllä viittasimme joihinkin todisteihin. Paavalin kirjeet ovat niitä täynnä. Kol. 2. hän kirjoittaa selvästi: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Tässä hän kytkee yhteen Mooseksen lain ja ihmisten perinnäissäännöt, jotteivät vastustajat yrittäisi väistää näitä todisteita tapansa mukaan väittämällä Paavalin puhuvan vain Mooseksen laista. Hänhän osoittaa selvästi puhuvansa tässä ihmisten säätämistä perinnäissäännöistä. Mutta eiväthän vastustajamme edes tajua, mitä väittävät: Jos evankeliumi sanoo: etteivät Mooseksen seremoniat, jotka olivat Jumalan säätämiä, vanhurskauta, kuinka paljon vähemmän voivat ihmisten säätämät perinnäissäännöt vanhurskauttaa! "
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumpaa on toteltava enemmän perinnäissääntöjen suhteen, Jumalaa vai perinnäissääntöjä laatineita ihmisiä? Jos jollekin klassisen musiikin konsertit ja baletti-esitysyen seuraaminen on synti, josta täytyy ehdottomasti tehdä parannusta, niin jos Jumala ei näitä asioita ole synniksi Sanassaan Pyhässä Raamatussa määritellyt, niin onko se synti jos ei noudata noita kieltoja laatineita ihmisiä?
Saantoja noudattamalla ei todellakaan tulla eika edes voida tulla vanhurskaaksi.
Pelastus on mahdollista yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyon kautta.
Kun viime aikoinakin on paljon keskusteltu syntilistoista ja erilaisista elamantapakysymyksista, ei ole ihme, etta Raamatussa ilmoitettu yksinkertainen totuus pyrkii hamartymaan.
Seppo Lohi tarkasteli naita kysymyksia alustuksessaan 'Sydamen usko' Helsingin rauhanyhdistyksella 17.3.2007. Alustus on loydettavissa Mopin palstalta. En laita tahan linkkia, jotta en arsyttaisi kohtuuttomasti muita palstalaisia, mutta linkki on loydettavissa tasta etusivulta aloituksesta, joka alkaa sanalla 'Sointula'.