minä olen kärsinyt noin vuoden päivät masennuksesta..alussa se oli pelkkää alentunutta mielialaa..Sitten alkoi pahenemaan, muisti alkoi pätkiä, kiinnostus yleisesti mielihyvää tuottaviin asioihin loppui...raha-asiatkaan ei ollut millään parhaimmalla mallilla ja ajattelin sitten että no tää johtuu vain siitä...kului kuukausia ja oloni vain huononi..kesä tuli ja piristyin hieman, hommasin uuden työpaikan jossa kaikki meni hyvin..Sitten nyt vähän ennen joulua sain puhelun ystävältäni joka kertoi meidän yhteisen ystävämme tehneen itsemurhan. Sitä asiaa en ymmärtänyt enkä taida vieläkään ihan ymmärtää. Menin heti seuraavana päivänä töihin, kai ajattelin että kaikki on kunnossa ja mitään ei ole tapahtunut. Suljin vain asian mielestäni. Niinpä siitä alkoikin se suuri lasku alamäkeä. Aloin juomaan ainakin 2 kertaa viikossa jolloin aina rähisin muille ihmisille ja olin ihan eri ihminen. Kaveritkin kertovat että en ollut oma itseni. Suutuin ihan pienistä asioista ja tappelin melkeen joka kerta baarissa. Jossei mitään tapahtunut aloin itse aiheuttamaan riitaa..:( Työ ei kiinnostanut enään. Mulle oli ihan sama mitä tapahtuu mun ympärillä. Mä tavallaan elin oman mustan "hunnun" alla. Nukuin tosi huonosti yöt..Pelkäsin alkaa nukkumaan koska jos joku yrittää soittaa minulle yöllä ja en kuule puhelua..Näin nimittäin kävi silloin kun sain kuulla ystäväni tehneen itsemurhan. Hän oli sinä yönä yrittänyt soittaa mulle ja minä en herännyt. :( Unet oli levottomia kaiken aikaa, nukuin tosi huonosti, itkin päivät..Itsemurha-ajatukset alkoivat pyöriä mielessäni tai oikeastaan enemmän toivoin että sairastuisin vakavasti ja kuolisin ja myös aina kun olin autossa niin toivoin mielessäni että tulisi kolari jossa minä kuolisin. Silloin mä tajusin että mun on pakko hakea apua..Tätä oli kestänyt niin kauan ja oli mennyt liian pahaan suuntaan. Lääkäri teki diagnoosin ja kertoi että kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja määräsi minulle Sepram 20mg masennuslääkettä ja viikon sairaslomaa. Lääkkeet kyllä nostivat mielialani syötyäni niitä jonkin aikaa mutta huonoja puolia niistä löytyi se että menin täysin tunteettomaksi. Päätimme lääkärin kanssa kokeilla toista lääkettä Efexor Depot 75mg, sitä olen nyt syönyt muutaman viikon ja uni ei tule..näen joka yö kaiheita unia..tänäänkin töissä itkin ilman mitään syytä..Romahdin aivan täysin...Tää tuntuu niin oudolta että miten minä voin olla näin huonona..:( kun kerroin kavereilleni ja vanhemmilleni masennuksestani niin he yllättyivät mutta huolestuivat todella koska eivät olleet huomanneet minussa mitään masennukseen liittyvää..(tappelut kännissä luulivat johtuvan viinasta) Mä olen näytellyt kaiket ajat että kaikki kunnossa..en ole halunnut huolettaa ketään enkä ole osannut puhua kellekään koska en ole tiennyt mistä puhua...En vain nyt tiedä miten jatkaa eteenpäin...Oloni on todella huono..ei jaksa yrittää mitään ja naurukin muuttunut teennäiseksi :( Masennuksen alkuaikoina kärsin myös paniikkikohtauksista jotka ovat nyt pahentuneet...Tiedän että on aika sekavasti kirjoitettu mutta toivottavasti jotain ymmärrätte...
kun ei enää jaksa
-tytta-
3432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Masennuksesi on diagnosoitu ja olet lääkityksellä. Ymmärsinkö oikein, että kaikesta huolimatta olet kuitenkin töissä, vaikka sairastat keskivaikeaa masennusta. Ihmettelen, jos näin on. Lukemani perusteella ihan maallikkona, mutta samantapaisia asioita läpikäynneenä ja myös kv-masennuksesta toipuvana sanoisin, että tarvitset kunnon breikin.
Hakeudu psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle joko yksityisesti tai lähetteellä.
En epäile yleislääkärin kykyä tunnistaa oireita, mutta sinun tilanteessasi, johon liittyy paljon traumaattisia asioita, tarvitaan nyt erityistä osaamista.
Olet vahvan ja järkevän oloinen ja varmasti selviät yli vaikeiden aikojen, kuten minäkin täällä, nyt jo valoisammalla puolella.
Toivon sinulle aurinkoa ja myötätuulta, olen ajatuksissa mukanasi. Parempi huominen odottaa!
eiköhän tämä tästä ajan kanssa...en vain mitenkään pysty olemaan töistä pois...en oikein osaa sanoa miksi...jaksamista myös sinulle :)
vaikeinta on yksinäisyys ja kokoaikainen väsymys...huono aloitekyky töissä ja joka paikassa...laskut rästissä, ei vaan saa mitään tehtyä...Röökin poltto on kasvanut todella paljon. Pelkään tulevaa niin paljon että en sanotuksi saa. Eikö kukaan oikeasti näe tuskaani? Vastaus on ei koska en anna sen tulla ulos. En osaa sanoa syytä minkä takia pidän kaiken sisälläni ja miksen anna kenenkään auttaa..ensi askel oli kuitenkin se kun uskalsin lääkäriin hakeutua..Mietin vain miten jaksan eteenpäin? En kunnioita itseäni enään niin kuin ennen, olen syvästi pettynyt itseeni ja syytän jokaisesta vastoinkäymisestä itseäni.