Rahat on loppu. Nämä tutkimukset ja hoidot ovat vieneet jo suuren osan säästöistämme. Opiskelemme ja mies käy samalla töissä... Minä olen koittanut saada jotain työtä ja nyt taidan saadakin.
En tiedä miksi edes kerron tämän täällä koska minua kumminkin haukutaan mutta minusta tulee nyt sitten strippari ja eroottinen hieroja.
Olen valmis menettämään jopa itsekunnioitukseni saadakseni lapsen vihdoinkin. Se saa minut miettimään olenko edes järjissäni enää.
En tiedä miksi edes kerron tämän täällä koska minua kumminkin haukutaan mutta minusta tulee nyt sitten strippari ja eroottinen hieroja.
Olen valmis menettämään jopa itsekunnioitukseni saadakseni lapsen vihdoinkin. Se saa minut miettimään olenko edes järjissäni enää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huh huh!
Itse en voisi alentua tuollaiseen, mutta sinä päätät mitä elämälläsi teet. Kun sinulla ehkä joskus on se lapsi niin voitko katsoa itseäsi peilistä. Jotenkin tuntuu hurjalta tuollainen tilanne. Lisääntymisvietti on aika vahva......
...ettet ole ihan täysissä hengen voimissa siksi kannattaa ensin päästä tasapainoon. Käyt ylikierroksilla, sinulla on ollut paljon ongelmia ja ne ovat sinut väsyttäneet. Ole vähän aikaa nakikassa ja kerää voimia, mutta älä jätä aivojasi sinne.
Kirjoitat tänne, koska tarvitset apua ja olkapäätä...
Koita ny hyvä ihminen harkita..Vai onks tää provoo
ei ole mikään provo tämä asia.
Ehkä kirjoitin tänne vain uskoutuakseni jollekin... syyllisyyden taakka tulee olemaan kova, jos en tästä huolimatta saakaan lasta. Jos saisin lapsen, uskon kyllä että voisin olla ihan yhtä mainio äiti tästä taustastani huolimatta kuin kuka tahansa muukin lapsia paljon toivova...
Kaikki keinot on käyty läpi säästöjen kasvattamiseksi, ja tämäkin vaihtoehto on kypsynyt mielessäni jo kauan.
Sinä joka kirjoitit että minulla on ollut ongelmia ja olen niistä väsynyt, olet aivan oikeassa. Varmaan jokainen lapsettomuuden kanssa painiva on väsynyt, edes vähän. Olen varmaan henkisesti herkempi kuin moni muu. Tuntuu että tämä asia on imenyt minusta mehut. Lääkärit tuntuvat kylmiltä. Hinnat ovat valtavia. Opiskelut etenevät hyvin ja varmasti mutta hitaasti... Ihmiset kyselevät vauvan perään ja omatkin haaveet lapsesta vain voimistuvat päivittäin.
Olen huomannut kyllä etten arvosta enää itseäni ja naiseuttani samalla lailla kuin ennen tätä painajaista. Olen tuntenut itseni arvottomaksi ja epäonnistuneeksi jo kauan.
Kaikkein oudointa on ajatus siitä että tämä tapahtuu minulle. Minulle joka olen päihteetön, ahkera, tavoitteellinen, sitoutunut parisuhteeseen ja aina olen toiminut niinkuin parhaaksi näen. Elämäni asiat ovat kunnossa lukuunottamatta heikentynyttä taloudellista tilannetta ja lapsettomuudesta johtuvaa ahdistusta.
Toivon ettette tuomitse minua tekojeni perusteella. Sitten kenties minäkin pystyn vielä katsomaan peiliin.
kuin stripparin tai eroottisen hierojan? Tai käyttöluotto,jolla maksella hoitokulut?
Siivojanakin taitasi mennä paremmin,kuin stripparin tai eroottisen hierojan hommassa.Eipä tarttisi itseään soimat sitten.
mikä on käyttöluotto? Mitkä mahtavat olla korot tuollaisissa luotoissa?
Olen tehnyt töitä milloin mitäkin käteen sattunut ja olen tottakai nytkin yrittänyt löytää "kunnon" töitä. Välillä olenkin pätkiä töissä mihin pääsen, nyt ei ole ollut mitään kuukausiin.
Tuntuu aika hurjalta tuo teidän tilanteenne. Tulee vain mieleen, että olisiko syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen tässä vaiheessa. Siellä voisi avautua uusia näkökulmia asian ratkaisemiseksi. Jaksamista teille! Kuinka monelle hoidoissa olevalle on muuten tarjottu psykologista apua?
no meille ei ole ainakaan koskaan tarjottu minkäänlaista henkistä avustusta tähän asiaan. Ja sekin maksaisi vain lisää rahaa. Kamala oravanpyörä tämä on.
Adoptioonkin tarvitaan rahaa ja se tosiaan on meillä ihan vakavana vaihtoehtona, mutta se ei ole vielä ihan ajankohtaista. Se kuitenkin on hyvin lohdullinen ajatus... Lapsi olisi yhtä lailla oma lapsi.
Kiitos kaikille tuestanne, se merkitsee kovin paljon. Koitetaan jaksaa!
Kuulehan, saat myötätuntoni, elämässä on usein ahtaita paikkoja, joissa tuntuu, että vaihtoehtoja on vain yksi. Tämä on kuitenkin 100%:sesti harhaa, vaihtoehtoja on aina vähintään kaksi: voit sanoa kyllä tai ei.
Olet menossa alalle, joka on varmasti kovempi ja pahempi kuin oikeasti osaat kuvitella. Päättelen sen siitä, että olet itsekin mielestäsi aina ollut ihan kunnollinen ja "normaali" ihminen. Voisitko vielä istua alas ja miettiä lisää?
Sanoit olevasi opiskelija ja miehesikin on. Olisiko opiskelijoitten terveydenhuollossa psykologin palveluita, joita voisit käyttää. Jos sellaista löytyy, niin suosittelen lämpimästi. Myös kunnalliselta puolelta voisi keskusteluapua löytyä. Psykologi ei määrää lääkkeitä, eikä tee mitään "hullundiagnooseja", vaan tarjoaa keskusteluapua. (Psykiatri on se joka hoitaa lääkkeillä ja terapialla). Psykologi voisi auttaa sinua näkemään jonkun toisen vaihtoehdon, jota voisit alkaa toteuttamaan. Psykologit ovat oikeasti hyviä tulkitsemaan ihmistä ja antamaan uusia ideoita, ainakin minun kokemukseni mukaan.
En halua tuomita, ei varmaan kukaan halua tuomita epätoivoista ihmistä, mutta yritän kyllä ylipuhua sinut luopumaan tuosta ajatuksesta. Erotiikka-ala on kammottavan kova maailma ja siellä harvat selviävät särkymättä. Lapsellesi ei varmaan ole iloa siitä, että hän syntyy maailmaan, mutta äiti on sisältä lopullisesti rikki.
Itseänikin pelottaa hoitoihin menevä raha, mutta olen miettinyt lainanottoa pankista. Jos miehelläsi on työpaikka, jos sinäkin vaikka löytäisit osa-aikasen siivous- tms. työn ja jos teillä ei ole ennestään velkaa, niin pankista voisi löytyä apu. Pankkilainojen korot eivät ole pahoja. Pankissa kannattaisi käydä juttelemassa.
Juttele myös oman sosiaalityöntekijäsi, työvoimatoimiston ihmisten ja Kelan kanssa, ennenkuin teet päätöksesi. Seurakunnissa on diakonit, jotka myös auttavat taloudellisesti, jos edellytykset täyttyvät. Jos todella alat aikomallesi uralle, niin sen kannattaa olla ihan vihoviimeinen oljenkorsi sen jälkeen, kun kaikki muut mahdollisuudet on käyty läpi.
Onnea sinulle, kyllä elämä vielä järjestyy, saatpa nähdä!
Mietihän vielä.
Näitä huonoja (ankeistakin ankeimpia) päiviä on aina välillä ja tuntuu, että koko elämä valuu viemäristä alas. Mutta toisinaan tulee jostakin voimia ja jaksaa taas kummasti porskuttaa eteenpäin.
Mietihän miltä tulevasta lapsestanne tuntuisi, kun äiti on joutunut "vajoamaan" noin alas. JOku saattaa pitää kuvaamaasi ammattia ihan okei-juttuna, mutta minusta se on kaukana kunniallisuudesta.
Vaikka tämä asia on saletisti vaikea, älä anna sen viedä itsekunnioitustasi. Löydät varmasti muita keinoja. Opiskele loppuun. Hanki sen jälkeen töitä. Alkakaa varovasti puhua ja miettiä sijaisvanhemmuutta tai adoptiolasta yhtenä hienona vaihtoehtona, sitten kun saat mielenterveytesi kuntoon.
Toivottavasti pysyt kasassa. Hanki keskusteluapua!!!