Itse tuleva sosionomi kirkon nuorisotyönohjaaja, valmistumassa AMK:sta tämän vuoden lopulla. Lisäksi on tulossa LTO-pätevyys. Koulutuksen perusteella ajattelisi, että töistä ei ole pulaa. No, toisin on. Nyt jo olen törmännyt töiden saannin vaikeuteen, esim. kesätöitä hakiessa. Ihmetyttää käytännän työelämä - miksei tarjonta vastaa kysyntää? Sosionomin koulutuksen monipuolisuudesta hehkutetaan, mutta ei se pahemmin käytännössä nay. Liekö kysymyksessä niin uusi ja hieno tutkintonimike, että se ei useille työelämätahoille (kumma kyllä!) edes sano mitään? Vaikka se on ollut olemassa jo reilut kymmenen vuotta.
Olen jo useamman kerran törmännyt siihen, että joudun avaamaan ihmisille että mitä se sosionomi nyt sitten tekee, mikä sen erityisosaaminen on? Lisäksi minusta tuntuu, että tulevaisuudessakin, valmistumiseni jälkeen joudun ottamaan vastaan työtä, joka ei vastaa koulutusta. Voi siis kysyä, miksi kouluttautua korkealle, kun töiden saanti tuntuu olevan sitä vaikeampaa. Lähihoitajat ja muut vastaavat vievät työpaikat nenän edestä...pienehkö epäkohta ehkä...?
Ja useammasta paikasta olen todella kysynyt töitä, milloin vedotaan mihinkäkin verukkeeseen; ei resursseja, meillä on ne samat vanhat työntekijät....yms. Ikävää kun ei anneta edes mahdollisuutta. Suhteiden kautta suuri osa kesäduuneista, ja miksei ihan vakipaikoistakin menee - karu tosiasia. Kun tunnet oikeat henkilöt, se on siinä. Satun tietämään surullisen monta tapausta, missä periaatteessa täysin koulutusta tai muuta osaamista vailla oleva tonttu otetaan töihin, koska isi tai äiti sattuu olemaan kunnan isokenkäinen.
Itse vaikutan keskisuuressa kaupungissa, joten ajattelisi että työpaikkoja riittäisi. Liekö sitten vain niin sisäänpäin lämpiävä paikka, tiedä häntä!
Kertokaahan siis hyvät ihmiset mistä sosionomin kannattaa kysellä töitä, ja onko olemassa jokin takuuvarma taktiikka mikä tuottaa tulosta?? Ja kohtalotovereiden, ja miksei niiden onnekkaidenkin kommentit erittäin tervetulleita!
Olen jo useamman kerran törmännyt siihen, että joudun avaamaan ihmisille että mitä se sosionomi nyt sitten tekee, mikä sen erityisosaaminen on? Lisäksi minusta tuntuu, että tulevaisuudessakin, valmistumiseni jälkeen joudun ottamaan vastaan työtä, joka ei vastaa koulutusta. Voi siis kysyä, miksi kouluttautua korkealle, kun töiden saanti tuntuu olevan sitä vaikeampaa. Lähihoitajat ja muut vastaavat vievät työpaikat nenän edestä...pienehkö epäkohta ehkä...?
Ja useammasta paikasta olen todella kysynyt töitä, milloin vedotaan mihinkäkin verukkeeseen; ei resursseja, meillä on ne samat vanhat työntekijät....yms. Ikävää kun ei anneta edes mahdollisuutta. Suhteiden kautta suuri osa kesäduuneista, ja miksei ihan vakipaikoistakin menee - karu tosiasia. Kun tunnet oikeat henkilöt, se on siinä. Satun tietämään surullisen monta tapausta, missä periaatteessa täysin koulutusta tai muuta osaamista vailla oleva tonttu otetaan töihin, koska isi tai äiti sattuu olemaan kunnan isokenkäinen.
Itse vaikutan keskisuuressa kaupungissa, joten ajattelisi että työpaikkoja riittäisi. Liekö sitten vain niin sisäänpäin lämpiävä paikka, tiedä häntä!
Kertokaahan siis hyvät ihmiset mistä sosionomin kannattaa kysellä töitä, ja onko olemassa jokin takuuvarma taktiikka mikä tuottaa tulosta?? Ja kohtalotovereiden, ja miksei niiden onnekkaidenkin kommentit erittäin tervetulleita!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinun olisi pitänyt ymmärtää hoitaa työharjottelusi opiskeluaikana siten, että sulle soitettaisiin nyt kotiin ja pyydettäisiin, milloin sulle sopii aloittaa työt.
Katson olevani onnekas, ja siksi pätevä vastaamaan sulle. En ehkä anna sinulle mitään uutta, mutta saanpahan itse avautua.
Olen onnekas siksi, että olen valinnut ammattini toisin. Olen sairaanhoitaja, jonka tutkintonimikkeen ymmärtää heti jokainen, olinpa tarjoutumassa töihin tai etsimässä seuraa tms. Aina se on kova valttikortti.
Epäilyksesi että olet kouluttautunut alalle, jota ei oikeastaan ole edes olemassa, pitää paikkansa. Laaja-alaisuus kuulostaa hienolta, mutta käytännön elämässä se tarkoittaa isoa sillisalaattia, josta ei kukaan erota sen eri ainesosia. Sosionomi voi olla niin monessa, että on jo liian monessa; eritysosaamisen osoittaminen työnhakutilanteessa on kuin yrittäisit poimia rosollista pelkät porkkanapalat. Ei oikein onnistu.
Ihmettelenpä miten olet harjoittelusi tehnyt, jos et opintojesi loppuvaiheessa edes itse hahmota, mistä voi kysyä töitä. Tuolla kurilla olet kohta toimeentulotuen luukulla, tosin et siellä virkailijan penkillä, vaan asiakkaitten.
Sen verran voinpi kommentoida, että harjoittelut on suoritettu hyvin, vallan mainioin arvosteluin.
Paikkansa pitää ainoastaan se, että jossain määrin olisi pitänyt valita ne ehkä sitä silmällä pitäen missä esim. voisi kesällä työskennellä. Mutta, ei ne asiat ole niin yksinkertaisia. Teille jotka suoraviivaisesti yleistätte tiedoksi: harjoittelut eivät ole se ainoa tapa työllistyä, vain yksi vaihtoehto, ja loistvasti suoritettu harjoittelukaan ei aina ole tae työllistyä juuri sinne. Harjoittelupaikan valitsen ensisijaisesti sen kiinnoatavuuden perusteella, myös maantieteelliset etäisyydet vaikuttaa, mistä on mahdollista ottaa paikka vastaan.
Ja enpä nyt tiedä, onko niillä sairaanhoitajillakaan niin loistava työtilanne - ainakin palkassa olisi kovasti parantamisen varaa ja siitähän on noustu oikein barrikadeille. Ettei se selkeä työnimike välttämättä kaikkea onnea takaa. Taitaa tämä ongelma olla hieman laajempi ja koskettaa jossain määrin lähes jokaista sosiaali-ja terveydenhoitoalan immeistä jossain elämän vaiheessa. Että välttämättä en lähtisi yksilötasolla tuomitsemaan....
Työttömänä ei myöskään ole tarvinnut vielä yhtäkään kesää opiskeluaikana olla, aina niitä oman alan töitä on jostain auennut. Kovan takana se voi olla, mutta en ole ennenkään kovin helpolla antanut periksi. Se olisi jo sitten sama kuin kävellä sinne sossun luukulle....
Että kiitosta vaan näistä perin yksinkertaisista kommenteista, mutta kai aina parempi kuin ei mitään. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Niin, se työharjoittelu tuli siksi minulla ensin mieleen, koska itse olen saanut työpaikat siten, että kännykkääni soitetaan. Siis entisistä työpaikoista tai harjottelupaikasta.
Siksi juuri harjottelupaikkojen/kesätyöpaikkojen, ei ehkä niinkään kuin hyvin ne on suoritettu, vaan ne kontaktit voisi poikia työtä.
kun mietit ettei nimike sano mitään... Näinhän se on, pitäisi varmasti heti tuossa ammattinimikkeessä tulla selväksi, mikä olet miehiäsi/naisiasi. MAinitsit tuosta LTO pätevyydestä, nythän on niin, että lastentarhanopettajia koulutetaan ihan lastentarhanopettajiksi, sosionomit voivat erikoistua monelle hyvin erityyppisellekin alalle. Tämä on varmasti ollut ajatuksena hieno, mutta ehkäpä juuri työelämän kannalta hankalampi homma. Osaamista on, mutta mille alalle?
Onhan se selvää että nimenomaan lastentarhanopettajaksi on paremmat paukut sillä joka on opiskellut vain ja ainoastaan lastentarhanopettajaksi ja tuo opettajuus on minusta tässä se ydinkysymys. Sosionomin koulutus ei anna opettajan valmiuksia sitä pedagogista osaamista, mutta hänella on taas sosiaalipuolen osaamista, mikä opettajankoulutuksen käyneiltä lastentarhanopettajilta puuttuu. Eli sosionomin osaaminen menee päiväkodissa osittain hutiksi. Kannattaisiko lapsiin ja nuoriin erikoistuneen sosionomin kuitenkin hakea töitä enempi tuolta sosiaalialojen puolelta? LAstensuojelusta, perheneuvolasta, perhetyön puolelta, maahanmuuttajalasten parista...?
Kiitos asiallisesta kommentista!
Ja totta puhut juuri tuossa, että sosionomi-koulutuksen monipuolisuus käntyy monessa suhteessa sitä itseä vastaan. On pätevä niin monelle alueelle sosiaalialan kentällä, että siinä monipuolisuuden ja laajuudeen viidakossa on välillä vaikea löytää edes sitä omaa mielenkiinnonkohdetta. Saati todistaa juuri sitä erityisosaamista töitä hakiessa.
Itsellänikin on harjoittelukokemuksia yhdestä sun toisesta paikasta seurakunnasta päiväkotiin. Jos kaikki harjoittelut olisi voinut suorittaa samassa paikassa, tai edes samalla alueella, esim. päivähoidossa, olisi ehkä helpompi osoittaa se erityisosaaminen. Sosionomin koulutuksessa ei juuri ole tuota pedagogista puolta ollenkaan, kuten totesitkin, mikä on hieman harmi, jos päiväkotiin hakeilee. Mutta toisaalta, esi-ja alkuopetusopinnot voi suoritata jälkeenpäin, ja sosionomi voi toimia kuitenkin pätevänä lastentarhanopettajana pienempien lasten ryhmässä. Että ainahan voi opiskella ja kouluttautua lisää...se on myös tätä nykyaikaa.
Ja lastentarhann opettajan erityisosaaminen päiväkodissa on juurikin tuo pedagoginen puoli, sosionomilla se keskittyy enemmän yhteistyöhön kodin/vanhempien kanssa, lapsen "sosiaalisen hyvinvointiin", ongelmiin puuttumiseen jne. On tavallaan yhteyshenkilönö henkilökunnan ja kodin välillä. LTo ei taas niinkään ole saanut koulutusta näihin asioihin. Että eiköhön se ole niin, että kaikkien osaaminen yhdessä muodostaa toimivan kokonaisuuden!
sehän olisikin varmasti oikeasti hieno homma, jos lapsiin ja nuoriin erikoistunut sosionomi ja LTO työskentelisivät rinnan päiväkodissa, tulisi moniammatilliseen tiimiin uutta näkökulmaa tuon pedagogisen ja hoidollisen lisäksi, silloin voitaisiin todella alkaa puhua moniammatillisesta tiimityöstä päiväkodissa eli ei välttämättä täytettäisi kaikkia LTon paikkoja sosionomeilla vaan pyrittäisiin henkilöstörakenteeseen, jossa on molempia. Taitaa olla utopinen juttu.
Itse olen LTo ensimmäiseltä koulutukseltani (varmaan arvasitkin) ja pitkään päiväkodissa työskennellyt. Kieltämättä olen ollut huolissani minäkin pedagogisen tiedon häviämisestä päiväkodeista, mutta en ole sosionomien päiväkodissa työskentelyä vastaankaan vaan ehdottomasti kannatan tätä jo mainitsemaani moniammatillisuutta lasten ja perheiden hyväksi.
Erityiskoulussa itseasiassa jo toteutuu visioimani henkilöstörakenne. Meillä on erityisopettajia, sosionomeja ohjaajan virassa, lähihoitajia, koulunkäyntiavustajia ja kaikkia tarvitaan.
lauseen pitäisi jatkua
"...ei välttämättä täytettäisi kaikkia LTon paikkoja sosionomeilla ja päinvastoin ei kaikkia paikkoja LTo:lla vaan pyrittäisiin henkilöstörakenteeseen..."
Kirjoitat, että lisäksi on tulossa LTO-pätevyys...?? Mitä opiskelit ja missä sosionomi(amk)-opintojen lisäksi, että saat LTO-pätevyyden??? vai tuleeko teillä automaattisesti opintojen mukana??
Ei se ihan automaattisesti tule, mutta valitsemalla varhaiskasvatuksen opintojen riittävän määrän, esim. harjoittelut pitää suunnata sille kentälle, samoin lopputyön pitää käsitellä jotenkin varhaiskasvatusta. Eli näin ainakin meidän yksikössä, diakonia-ammattikorkeakoulussa tämä on mahdollista. Itse olen suuntautumassa varhaiskasvatuksen puolelle, joten huomioin tämän kurssivalinnoissani jo opiskelut aloittaessani.
Tästä on tullut ihan lakipäätös ns. tutkintouudistus, joka on ollut jo jonkin aikaa olemassa. Varmasti tietynlaista taistelua on sitten näiden pedagogisen koulutuksen käyneiden lastentarhanopettajien ja sosionomi-LTO:den välillä. Mutta itse en näe että siitä tarvitsisi kilpailua muodostua, vaan jokainen on paikallaan, ja niitä kunkin vahvuksia voidaan varmasti hyödyntää.
Täällä myös yksi epätoivoinen sosionomi. Valmistuin v.2000. Sen jälkeen olin toisen alan hommissa muutaman vuoden. Olen juuri lopettanut 4:n ja puolen vuoden työsuhteen kunnan nuorisotyössä. Työ oli huonosti palkattu, osa-aikainen ja ongelmia johdon kanssa..
Nyt olen hakenut useampaa työtä mollin kautta omalta paikkakunnalta (lähes kaikkia) joihin minulla on pätevyys. Yhdessä työhaastattelussa olen ollut. Aika epätoivoiselta vaikuttaa tulevaisuus. Yliopisto-opinnot alalta ovat alussa ja ennen niitä papereita ei varmaankaan töitä näy. Turhauttavaa.
Yhdyn moneen juttuun tässä keskustelussa. Kommentoisin tuota harjottelun kautta työllistymistä. Ei se ole mikään tae. Itse olen suorittanut monet harjoittelut ihan hyvin. Mutta luulen, että vielä ennen milleniumia koulutus oli niin lastenkengissä, että harjottelupaikat eivät olleet niin soveltavia. Esim. pk:t, koulut, sosiaalityöntekijän ja terapeuttien kanssa tehdyt harjoittelut sekä nuorisotyö. Osaan työhön ei riitä muodollinen pätevyys ja moneen ohjaajan työhön olet ylikoulutettu ja palkka opistotason palkkaa. Sosionomi joutuu ottamaan näitä alipalkattuja hommia vastaan tai opiskelemaan lisää. VÄLIINPUTOAJIA OLLAAN JOKA TAPAUKSESSA!
saanko tän ylöspäin..