Tietoa tekstinkäsittelijän

Ei ole omakohtaista kokemusta tekstinkäsittelijän työstä, mutta sanelijan osasta kyllä. Itse yritän kyllä sanella selvästi ja muistaa sanoa pilkutkin oikeisiin paikkoihin, mutta se on varmaa, että tekstinkäsittelijäkin joutuu soveltamaan paljon itse. Sanelu voi olla epäselvää etenkin niiden latinan kielisten termien osalta, eli ne pitää vain tietää, että osaa kirjoittaa ne oikein. Ja toisinaan kiireessä ne pilkutkin jäävät sanelematta, eli ystävällinen tekstinkäsittelijä laittaa ne paikoilleen. Tekstinkäsittelijän huoleksi jää myös huonosti suomea puhuvien lääkärien saneluiden "korjailu". Olen nimittäin huomannut, että heikosti suomea puhuvan lääkärin tekstit ovat kuitenkin ihan moitteetonta kieltä, kiitos taas tekstinkäsittelijälle. :-)Kyllä siinä hommassa siis asiantuntemusta vaaditaan. Sitä en tiedä, että mistä tekstinkäsittelijät sen terminologiansa hankkivat, toivottavasti joku paremmin tietävä vastaa. Toivottavasti termien oppimiseen on jokin nopeampi ja helpompi tapa, kuin kantapään kautta oppiminen.

mneksi. me Osstonshiteerít o lemme kokeneita tekstnkäsittölijöitä ja sanlujen pukru käy meitlä viakka vasmmalla kä ellä. tErvetla ilosen joukomme!

kirjoittaa myös lääkäreiden tekstit, joten ammattitaitoa täytyy löytyä. Monilla on takanaan terveydenhuollon sihteerin tutkinto (kaupallisen koulutuksen lisäksi), myös allekirjoittaneella. Kurssilla oli paljon lääketieteellistä terminologiaa, sieltä ainakin osa minun tietämyksestäni on lähtöisin. Pikku lisänä tietysti lähes 20 vuoden työkokemus :)
Tänä päivänä on tosiaankin paljon ulkomaalaisia lääkäreitä, joiden sanelut on aivan ala-arvoisia, sihteeri saa suomentaa ja muodostaa niistä lauseet. Se on todella huono asia, sillä väärinkäsityksiä voi tulla ja kenen on vastuu?

Työ tekijäänsä opettaa, mutta perustiedot täytyy olla työssä kuin työssä.

Minä ainakin olen sellaisella osastolla osastosihteerinä, jossa tulee paljon saneluita muiden töiden ohella ja todellakin se kymmensormijärjestelmä on ihan perusjuttu mikä täytyy osata, usein tulee saneluita mitkä täytyy olla samantien kirjotettuina. Ja toisekseen ne diagnoosit on latinaks ja varmasti aika vaikeita sellaselle joka ei osaa ammattisanastoa, onneks on kuitenkin netti ja aikasemmista epikriiseistä tai tulosaneluista löytyy yleensä ne diagnoosit että kaikkia luntti keinoja vaan käyttöön niin kyllä se alkaa pikku hiljaa toimimaan. Ja oikeinkirjoitus on tietysti tärkeä, kans yks ihan perusjuttu. Jos paljon niitä kirjotusvirheitä niin aika nopeesti niistä tulee lääkäritkin jo sanoon. Mutta jos se ei oikein ole hallinnassa niin kyllä se ajan kans tulee ku kirjottaa paljon ja aluks vaan keskittyy hirveesti siihen oikeinkirjotukseen.

Itse aloitin konekirjoittajan työt 30 vuotta sitten, kirjoitin IBM:n pallokoneella, nythän on ajat muuttuneet. Siihen aikaan ei kirjat nokan eteen ja sieltä etsittiin kyseinen sana, minkä lääkäri saneli. Nykyään meillä on kaikki teknologia käytössä, on googlet ym. netissä apuna. Sanaston oppii hyvin äkkiä, kun on vaan taito sisäistää asiat. Hyvä äidinkieli tekstarilla pitää olla, lääkäritkään eivät ihan kaikki osaa sanella lauseita oikein, joten tekstinkäsittelijän tehtävänä on vähän oikoa niitä ja järkevänä ihmisenä laittaa pisteet ja pilkut oikeille paikoilleen (vaikka sairaalassamme on tekstari, joka palauttaa kasetin heti, jos ei ole asianmukaisesti saneltu),mielestäni tämä on tyhmyyttä tekstarilta, väärässä ammatissa tai sitten on huono äidinkielioppi jo lapsena saatu koulusta.
Minun tekstini saa kiitosta lääkäreiltä, ovat tyytyväisiä, että on tekstari, joka ajattelee enemmän kuin he kiireessään sanellessaan. Tämä säästää lääkärien aikaa sekä tekstarin. Mukava ja kiintoisa työ. Nostan hattua osastosihteereillekin, jotka tämän taidon osaavat. Meidän sairaalassa on monta yksikköä, jossa on annettu osastosihteereille mahdollisuus oppia tekstinkäsittelijän työ opettamalla, mutta on monta, ketkä ei todellakaan sitä halua (heidän mielestään se on niin ala-arvoista), mutta luultavasti siinä on kyseessä vain pelko lähteä oppimaan uutta. Palkka on tietääkseni tänä päivänä peruspalkkana 1604 euroa, yksityisillähän tietenkin saa enemmän. Tekstareita kaivataan lisää, tarvetta on. Homman oppii jos vain haluaa.

Osastosihteerin sijaisuuksia tuli tehtyä pätkätyönä ja kesähommana jonkin verran. röntgenissä (ultraäänien ja kuvien sanelut) ja labrassa (patologian raportteja yms.). Röntgenin sanelut näistä olivat vaikeimpia.

Koulutusta hommaan ei ollut (kaupallinen koulutus) joten lääkärilatinan sai opetella siinä sivussa. Kyllä se onnistuu, vaikka sanakirjoja saakin alussa selata todella ahkerasti. Hoitajista on myös apua, ainakin RTG:n hoitajat tietävät varsin hyvin latinankieliset alakohtaiset termit. Joissain tapauksissa lääkäri saattaa myös käyttää englannin (nuoremmat lääkärit) tai saksankielisiä termejä (vanhemmat lääkärit). Hoitajat osaavat neuvoa jos aivan mahdoton sana vastaan tulee. Saneluissa lääkäri usein käyttää tiettyjä fraaseja ja termejä toistuvasti, joten alun jälkeen helpottaa selvästi.

Tsemppiä, tarkkuutta ja puhdasta maalaisjärkeä.. niillä pääsee jo pitkälle!