Kirjallisuutta

En katso Salattuja elämiä enkä seuraa Kauniita ja rohkeita. Elämässä on riittävästi tekemistä muutenkin.

Astrologiaan turvaudun kausittain lähinnä siksi, että yksinpuhelu ei tuota tulosta, kukaan tai mikään ei tunnu antavan vastauksia tärkeisiin sisäisiin kysymyksiini. Jostakin on otettava ainesta, jota työstää. Ei minusta kyse ole paosta, vaan yrityksestä hallita elämäänsä erilaisin keinoin. Kai tv-sarjojen seuraamisessa on joillekin se sama: voi tyytyä katselemaan ruudusta, niin ei tarvitse itse kaikkia tyhmyyksiä kokeilla. Mallistakin voi oppia, ei vain kantapään kautta kovalla hinnalla.

Tiedän kyllä, että huonosti minulla menee, jos tähtiin joudun tuijottamaan, mutta joskus vain on niin: haluaa uskoa edes johonkin. Jotkut hurahtavat uskontoihin, jotkut uusiin suhteisiin ja kadottavat itsensä niihin. Minusta horoskooppi on pienempi paha. Tiedän myös, että kun olen setvinyt mieltäni tarpeeksi, ja uskon taas itseeni, en ehkä vuosiin vilkaisekaan horoskooppien suuntaan.

Minun tähtimerkistäni - kerron vain yleiset, en mitään intiimiä - ko. teos sanoo mm., että viileän pinnan alla on intohimoa, joka tulee esiin vain rakastuneena; silloin eroottinen nainen on luettavissa, muuten vain etäisesti arvattavissa. Samoin sen, että syrjähypyt eivät kuulu kuvaani ja ero parisuhteesta vain äärimmäisissä tapauksissa. Kiintoisaa oli se, että merkkiäni on lähestyttävä keskustellen, pään kautta, muuten en syty vaan pitkästyn.
Se tuntui omalta. Tyhänpäiväinen fraseologia, uho tai miehisillä mitoilla mahtailu ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta toisaalta: asia on minulle lähinnä teoreettinen. En hae itselleni uutta paria, mutta ehkä ystävyydessäkin sama pätee: ihmisen avoimet silmät ja kyky kommunikoida menee kaiken edelle.

Lisäksi kirja kertoo, että partnerini on yhteensopivuudeltaan minulle vain medium eroottisessa mielessä, kartalla olisi monta paljon kiehtovampaa. Huh.

Enemmän oikeastaan sain kirjasta pohtiessani tuntemieni miesten tähtikarttoja kuin omasta merkistäni; kun kuitenkin tunnen itseni paremmin kuin mystisen miehen. Sikäli horoskoopista voinee ammentaa jotain, jolla lähestyä keskusteluissa itselle merkityksellistä ihmistä, voi kysyä, tarttua, lähestyä jonkin uuden avulla. Siinä keskustelussa myös kuva itsestä, muuttuvasta minästä, saattaaa selkiytyä.

On sanottu, että älykäs ihminen löytää horoskoopista aina jonkin - mukamas selvän - kytköksen elämäänsä. Minä tunnen itseni tyhmäksi, kun niin käy. Viisaus on jossain muualla.

Rohkenen puuttua vähän keskusteluunne, kun en minäkään tunnistanut itseäni kuvauksestasi. Moniin naisiin se varmasti pätee, moniin taas ei. Yleistys sekin. :-)

Ajattelin vain muistuttaa, että astrologiastakin keskusteltaessa voidaan puhua monella eri tasolla. Jos ihminen, joka on vähän tutustunut eläinradan merkkeihin liitettäviin ominaisuuksiin puhuu toisen ihmisen kanssa, joka on ehkä lukenut muutaman iltapäivälehtihoroskoopin ja löytänyt sieltä monta 'totuutta' ja yhtä monta 'valhetta', liikutaan vähän eri maailmassa kuin jos vaikkapa kaksi astrologia juttelee keskenään. Kyse on vain siitä, että se joka ei mene syvemmälle, ei koskaan voi käsittääkään, että on olemassa toisiakin tasoja. Näin on varmasti vähän joka asiassa.

'Muuttuva minä' kirjoitti hyvin oman kantansa, vaikkakaan en ole täysin samoilla linjoilla hänenkään kanssaan. Ehkä olen uponnut jo liian syvälle astrologisiin vesiin, heh (save the Pisces from drowning...;-)). Itse kuitenkin kuvittelen tajunneeni sen 'ison kuvan', mistä astrologiassa on kysymys - ehkä en kuitenkaan osaisi sitä muille selittää, jos pitäisi. :-) Ei se ole mikään uskonto, ei ole kysymys siitä onko se 'totta' vai ei, kysymys on pikemminkin symbolikielestä, tulkinnoista ja niiden sytyttämistä ajatuksista ja oivalluksista. Vaikea selittää...ehkä jos joku kysyisi, miksi 'harrastan' astrologiaa, vastaisin vain että se kiinnostavaa. Ja jos tämä joku kysyisi sitten että miksi se on niin kiinnostavaa, en kai voisi sanoa muuta, kuin että tutustu itse, niin tiedät. :-) Olen havainnut, että useimmat selitykset ovat turhia - ehkä tämäkin?

Kiitos kuitenkin ajatuksia herättävästä kommentista. Elämä opettaa, niinhän se on. Mutta mikä sitten on sitä sattumaa? Onko sekin vain johdatuksen toinen nimi?