Kadonnut

Olen niin kadoksissä itseni kanssa.
En enää tiedä mitä haluan,vai haluanko ylipäätään mitään.

Mielessä pyörii miten helpooa olisi vaan hypätä sillalta.Sulkea silmät ja antaa mennä.

Toisaalta en halua kuolla. Voisin olla ihan onnellinen JOS vain löytäisin jonkun syyn tähän,jonkun ihmisen jonka kanssa katsella maailmaa. On mulla ihana perhe,mutta ei yhtää ikätoveria. Perheen takia pitäisi kai jaksaa,mutta toisaalta miten ihmisarvoista elämää se on?
Mun pitäisi olla jo itsenäinen nuori aikuinen.

Tulisipa syöpä ja veisi mut..
1315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Niin ja voin luvata sinulle, että jos saisit esim. syövän, toivoisit tervehtyväsi. Puhu asiasta jonkun kanssa? Minullakin on välillä ollut tunteita samankaltaisia, mutta sitten kun taas saa elämänlangasta kiinni, niin voi olla iloinen ja nauttia niistä pienistä asioista joita elämällä on antaa. Tiedän että ne voivat tuntua todella merkityksettömiltä juuri nyt, mutta silloin kun mielesi on kirkas niin silloin voit kokea niiden merkityksen.

Maailma ja elämä on oikeasti niin mieletön juttu, että toivon todella mielesi tervehtyvän, koska juuri sinulle on annettu lahja elää ja oppia. Joskus mietin, että minkä takia minunkin pitää joskus miettiä, että mikä on minun tarkoitukseni täällä, miksi minulla on oikeus elää? Kunnes tiedän, että näidenkin asioiden pohtiminen, pohjallakin käyminen, on osaa elämää, suurempaa kokonaisuutta, ja sillä voimalla jota tästä kaikesta loppujen lopuksi saa, jaksaa elää ja uskaltaa elää voimakkaammin, intohimoisemmin. Kaikella on onneksi jokin tarkoitus. Ja sen ymmärtäminen voi auttaa sinuakin eteen päin. Ole armollinen itsellesi. Jos sinun läheinen ajattelisi niin kuin sinä ehkä nyt, toivoisitko sinä olevan itselleen hiukan armollisempi? Minua on auttanut tämäkin ajatus. Mitä toivoisit toisille, tee se myös itsellesi.

Ja kumppani tai ystävät ovat tärkeitä, mutta ainoa joka sinut voi pelastaa, ainoa ihminen jolle sinä voit elää, olet sinä itse.

Voimia :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lapsi21 kirjoitti:

Olen niin kadoksissä itseni kanssa.
En enää tiedä mitä haluan,vai haluanko ylipäätään mitään.

Mielessä pyörii miten helpooa olisi vaan hypätä sillalta.Sulkea silmät ja antaa mennä.

Toisaalta en halua kuolla. Voisin olla ihan onnellinen JOS vain löytäisin jonkun syyn tähän,jonkun ihmisen jonka kanssa katsella maailmaa. On mulla ihana perhe,mutta ei yhtää ikätoveria. Perheen takia pitäisi kai jaksaa,mutta toisaalta miten ihmisarvoista elämää se on?
Mun pitäisi olla jo itsenäinen nuori aikuinen.

Tulisipa syöpä ja veisi mut..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu