Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Pelko vaivaa

    pelkoni kanssa.

    Joulua ennen sain keskeytyneen keskenmenon (huomattiin viikolla 11 ja mennyt kesken viikolla 6) nyt taas raskaana 8 5 ja pelottaa kovin että taas käy samalla tavalla. Varsinkin kun joulua ennen keskenmenosta ei ollut merkin merkkiäkään...

    En tiedä onko apua tänne kirjoitella mutta oikein kenellekkään en asiasta ja pelosta osaa puhua. Miehenikään ei sitä keskemenon surua oikein ymmärrä (suri toki itsekkin muttei asia hänelle niin konkreettinen ole) eikä nyt tätä järetöntä pelkoa mikä lähes joka ilta itkettää.
    Tiedän että hän haluaisi raskaudesta puhua ja iloita ja kertoa ihmiselle. Minä olen muille kertomisen kieltänyt ja puhua en halua/pysty kun itku vaan tulee, ja kai sitä käy jo ärsyttämään jatkuva vollotuskin...

    Eihän tässä kai auta kuin odotella että asia varmistuu suuntaan tai toiseen jossain vaiheessa...

    Noh, sainpa edes hiukan sydäntä johonkin purkaa..
    1423
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Hei
    Jokaisella odottajalla on varmaankin pieni pelko siitä, että jos jotakin tapahtuu ja raskaus keskeytyy.
    Itse en ole keskenmenoa kokenut joten en osaa siihen suruun samaistua. Itselläni on ensimäinen raskaus vasta aluillaan,mutta ultrassa käynti ja pikkuisen näkeminen helpotti ainakin omaa mieltäni. Mikään ei tietenkään ole täysin varmaa,mutta nyt osaan jo iloita tästä raskaudesta.Viikkoja takana 10.
    Tsemppiä sinulle - auttaisiko jos kävisit vaikka neuvolassa juttelemassa ?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    surui kirjoitti:

    pelkoni kanssa.

    Joulua ennen sain keskeytyneen keskenmenon (huomattiin viikolla 11 ja mennyt kesken viikolla 6) nyt taas raskaana 8 5 ja pelottaa kovin että taas käy samalla tavalla. Varsinkin kun joulua ennen keskenmenosta ei ollut merkin merkkiäkään...

    En tiedä onko apua tänne kirjoitella mutta oikein kenellekkään en asiasta ja pelosta osaa puhua. Miehenikään ei sitä keskemenon surua oikein ymmärrä (suri toki itsekkin muttei asia hänelle niin konkreettinen ole) eikä nyt tätä järetöntä pelkoa mikä lähes joka ilta itkettää.
    Tiedän että hän haluaisi raskaudesta puhua ja iloita ja kertoa ihmiselle. Minä olen muille kertomisen kieltänyt ja puhua en halua/pysty kun itku vaan tulee, ja kai sitä käy jo ärsyttämään jatkuva vollotuskin...

    Eihän tässä kai auta kuin odotella että asia varmistuu suuntaan tai toiseen jossain vaiheessa...

    Noh, sainpa edes hiukan sydäntä johonkin purkaa..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu