En enää välitä mitä sossussa lukee. Joskus aikoinani jouduin sossun kanssa hankaluuksiin, kun yritin auttaa vammaista sukulaistani. Sain silloin tietää että minusta oli vuosia aikaisemmin tehty lastensuojeluilmo. Mulla nyt jo teini-ikäinen lapsi, mutta silloin hän oli pikkuinen. Yllätyin sinänsä, koska sossusta kukaan ei minulle mitään ilmoittanut, vaikka se oli kirjattu ylös.
Tiedän olevani erittäin hyvä äiti, olen aina ollut, vaikka nuorena lapsen sain 20v. ja yksin lapsen kanssa jäin. Siinä mielessä tämä tieto ei mitään alemmuuskompleksia saanut aikaan, kun tiedän mitä ja kuka olen. Sen se on saanut aikaan, että lapsia ei huvita Suomessa tehdä, kun tuo perheenasioihin puuttumiskynnys on niin matala.
Olen vain miettinyt että onkohan niitä ilmoituksia sen jälkeen tehty ja jos on niin pitäisikö viis veisata vai käydä tarkistuttamassa tiedot ja vaatia korjausta? Kun miettii miten helppoa se on itse kustakin tehdä ja meidän taloyhtiössä asuu eräskin supervalittaja.
Minulle onkin näitä tarinoita lueskellessa vuosien saatossa tullut sellainen olo, että en jaksa viis veisata mitä siellä lukee, niinkauan kun eivät ota suoraan mitään yhteyttä. Talousapua en soskusta hae. Sen periaatepäätöksen tein jo ajat sitten, kun huomasin että sen varjolla tunkeudutaan koko elämään ja lapsen asioihin.
Itse suoraan sanottuna epäilen että siellä montakin ilmoitusta tehty, mutta eivät vaan kehtaa ottaa yhteyttä, kun yhden ja saman ihmisen tehtailemia. Niin kävi isännöitsijänkin kanssa. Otti nolona ja anteeksipyydellen yhteyttä, kun eräs naapuri tehtaillut minusta valituksia. Tajusi itsekin että tällä henkilöllä korvien välissä vikaa.
Tuntuu vaan että nämä soskutädit itsekin niin hulluja että kannattaako niiden "tiedoille" laittaa mitään painoarvoa? Vähän niinkuin stasin kansiot. Kun DDR kaatui, jokainen ymmärsi ettei kansioilla ollut enää mitään valtaa kansalaisiin.
Että vähän niinkuin tyyliin, kirjotelkaa niitä "runoja" aikanne - aika tulee vielä kun kaikki vääryydet paljastuu.
Lopputeesinä vielä: Että mitä vähempi niiden hullujen kanssa on tekemisissä - sitä parempi.
Tiedän olevani erittäin hyvä äiti, olen aina ollut, vaikka nuorena lapsen sain 20v. ja yksin lapsen kanssa jäin. Siinä mielessä tämä tieto ei mitään alemmuuskompleksia saanut aikaan, kun tiedän mitä ja kuka olen. Sen se on saanut aikaan, että lapsia ei huvita Suomessa tehdä, kun tuo perheenasioihin puuttumiskynnys on niin matala.
Olen vain miettinyt että onkohan niitä ilmoituksia sen jälkeen tehty ja jos on niin pitäisikö viis veisata vai käydä tarkistuttamassa tiedot ja vaatia korjausta? Kun miettii miten helppoa se on itse kustakin tehdä ja meidän taloyhtiössä asuu eräskin supervalittaja.
Minulle onkin näitä tarinoita lueskellessa vuosien saatossa tullut sellainen olo, että en jaksa viis veisata mitä siellä lukee, niinkauan kun eivät ota suoraan mitään yhteyttä. Talousapua en soskusta hae. Sen periaatepäätöksen tein jo ajat sitten, kun huomasin että sen varjolla tunkeudutaan koko elämään ja lapsen asioihin.
Itse suoraan sanottuna epäilen että siellä montakin ilmoitusta tehty, mutta eivät vaan kehtaa ottaa yhteyttä, kun yhden ja saman ihmisen tehtailemia. Niin kävi isännöitsijänkin kanssa. Otti nolona ja anteeksipyydellen yhteyttä, kun eräs naapuri tehtaillut minusta valituksia. Tajusi itsekin että tällä henkilöllä korvien välissä vikaa.
Tuntuu vaan että nämä soskutädit itsekin niin hulluja että kannattaako niiden "tiedoille" laittaa mitään painoarvoa? Vähän niinkuin stasin kansiot. Kun DDR kaatui, jokainen ymmärsi ettei kansioilla ollut enää mitään valtaa kansalaisiin.
Että vähän niinkuin tyyliin, kirjotelkaa niitä "runoja" aikanne - aika tulee vielä kun kaikki vääryydet paljastuu.
Lopputeesinä vielä: Että mitä vähempi niiden hullujen kanssa on tekemisissä - sitä parempi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
raivostuin kotona,ihan paskaa oletettuja juttuja,ja mustamaalaamista,Soitin,ja sanoin että ne on korjattava,eivät korjanneet kuin muutaman paperin,Ajattelin,että antaa olla,maanpäällä voivat kirjoittaa mitä haluavat,taivaassa ne ei päde,
niin voisin kuvitella korkeintaan sellaisen vähän kaukaa haetun tilanteen, missä vanhalla merkinnällä saattaisi olla merkitystä. Nimittäin kun omalla lapsellasi on perhe ja lapsia, ja jos tulisi tilanne, että heistä joku kaheli tehtailee ilmoituksia, niin silloin sossu saattaisi ihastua, että täällä on entisiäkin olemassa. Sosiaaliturvatunnareillahan ne tiedot haetaan ja vanha ilmoitus tulee näkyviin siinä.
Sossuhan on niin ihastunut näihin 'yli sukupolvien periytyviin ongelmiin'. Leeni Ikosen kirjoituksessa mainittiin sekin puoli asiasta, että mitenkähän paljon tuskaa ja ahdistusta aiheutetaan mielivaltaisella kyttäys järjestelmällä. Minusta kauheinta on liian kevyillä perusteilla tehtaillut lasten irti repimiset kotoaan ja vanhemmistaan, mitä sillä LAPSILLE aiheutetaan.
Niin, niitä kateellisia ja pahansuopia ihmisiä on jokapuolella, ihan yllättävältäkin taholta voidaan sinua kadehtia, niin ettet edes itse ole huomannut.
Itse en ole asioinut sossun kanssa kymmeniin vuosiin, joskus olisin tarvinnut apua ja en saanut ja jotenkin ymmärsin heti olla pyytämättä koskaan enää.
Olen kasvattanut oman lapseni aikuiseksi suurien vaikeuksien merkeissä. Yksinhuoltaja, fyysinen synnynnäinen sairaus itsellä, yms. Ja lapsi olisi varmasti otettu huostaan jos olisin mennyt sinne valittelemaan surkeuttani tai pyytämään apua.
Ihan saletti oon.
Ja niistä pahoista ihmisistä, niitä on työpaikoilla, napureissa, omissa sukulaisissa ja tuntuu vaan lisääntyvän tuollaisen kilpailuyhteiskunnan trendin vuoksi.
Tsemppiä sulle ja kaikille vaikeuksissanne. Yrittäkää tunnistaa naamioituneet vihollisenne.
ei kukaan lkuulekaan että sossut puhuisivat (tai kirjottaisivat ) totta. edes hallinto-oikeudet eivät viitsine lukea enää papereita, kun ei niissä ole toden häivää. Asiakkaalle ei toisaalta näytetä raskauttavia todistusaineistoja, ettei "järkyttyisi", hän ei siten osaa puolustautua syytteisiin, ja niin kysymykset ja vastaukset ovat kuin eri tarinasta...sossun eduksi, asiakas kun vaikuttaa vähintäänkin hölmöltöä selitellessään kuinka kunnon kansalainen on, sossu kun väittää hänen olevan pedo tai hörhö tai skitso. Jota taas asiakas ei arvaa kieltää olevansa kun ei tiedä että häntä sellaisen pidetään!