Elämää....

Miksi sitä paskaa on välillä niin kova ikävä?
Tulee niin kauhea ikävä että kyyneleet iskee väkisin läpi ja alkaa ahdistaa, ahdistaa ehkä kaikki sekin mitä se
teki ja kaikki mikä on jättänyt jälkensä minuun. Paljon on vielä kysymyksiä ja paljon sanomista, mutta mitä se auttaa?
En halua kuulla koska kärsin vähemmän mitä vähemmän tiedän, enempää en jaksa kantaa. Pelkkä ajatus saa pahan olon sisällä jylläämään, eilinen näkeminen osoitti tunteettomuuden hyvin...ei mitään...ei mitään tunnetta, ei mitään vetovoimaa, silti en uskaltanut katsoa silmiin, en olla oma itseni, alkoi pelottaa että menetän otteeni. Kaikki valheet sattuu niin kovasti, kaikki palasina olevat unelmat saavat olla lattialla siellä minne ne jätettiin...en minä ainakaan jaksa niitä siivota, vaikka ne kuuluvatkin minulle. Sinulla oli omat unelmat ja suunnitelmat, nyt pääset niitä toteuttamaan...sekään ei vaan tunnu sinulle kelpaavan, haluat takas vannoen kaiken muuttumista ja menetetyn ajan hyvitystä. Ei sellaista voi hyvittää, et voi koskaan saada menetettyä luottamusta takaisin...et milloinkaan. Miksi luulit että kaikki on hyvin vaikka kuinka kerroin pahasta olosta, miksi esitit yllättynyttä ja nyt niin katuvaa vaikka tiesit? Mikä saa sinut luulemaan että sinä olet se joka kärsii ja johon sattuu? Entä minä kuinka paljon minuun sattuu, kuinka kovaa voi ihmiseen sattua kun toinen pettää luottamuksen ja pilaa yhteisen elämän omalla itsekkyydellään. Ihan saatanasti, joka ikinen päivä.

Sä tulit otit syliin...olet hellä,olet niin uskomattoman rakas ja ihmeellinen.
Pelkkä ajatus sinusta saa vatsan vellomaan, pelottaa miten paljon voin rakkauden tunnetta sisälläni kantaa...sen kaiken haluan sulle kuitenkin antaa. Tiedän sinun pelkäävän menneisyyden hahmoa ja ajattelevan miten selviän kaikesta yksin olenko liian heikko...ihmettelet miten voin olla hymyilevä ja niin rakastava persoona kaiken sen jälkeen. Kiukku sisälläsi minun puolestani on suloisinta mitä tiedän.Kun katsot minuun tiedän olevani jotain mitä en ole koskaan ollut niin tärkeä ja rakas...voiko mikään tuntua paremmalta? Mitä olen tehnyt saadakseni olla sinun elämässäsi se jota rakastat oikeasti ensimmäistä kertaa, se joka vihdoin merkitsee sinulle jotain? Kauanko onnemme kestää? Rakastan sua niin paljon että sattuu...tuntuu välillä että sydän pakahtuu, pystynkö osoittamaan sinulle kaiken mitä tunnen sisälläni...tiedätkö kuinka paljon sua rakastan ja kuinka paljon minulle merkitset ?
Itken usein yksin, itkenkö pahaa oloani vai onnellisuuttani ? Sitä en itsekkään tiedä.

-K-

Nyt sinä nukut kainalooni kaivautuneena, tyynyt kuva poskeesi painautuneena, se on yhteen kuuluvuuden tunne.
Sinä lahjoitit musta-valko maailmaani värikynät, aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen, pakottaen minua miettimään vastausta kysymykseen miksi minä, miksi valitsit minut?
Ei se kysynyt meiltä aikaa eikä paikkaa, se arvo järjestyksen elämässä uusiksi laitta.
Se joskus multa katos, mutta nyt se on tullut takas.
Se on maailman hienoin tunne siis olla rakastunut.
2676
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kumpi tilanne on nyt, en saanut selkoa ? Ahdistus pois, se ei kuulu rakkauteen. Sopiva rakastaminen riittää. :) Joskus sinulle tulee luottamusta?

Äänestä
  • Onneksi olen rakastunut.
    Rakkaus antaa voimaa, vaikka tänään on taas ollut erityisen vaikea päivä exän osalta, eikö se vois vaan luovuttaa ja antaa mun mennä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


-K- kirjoitti:

Miksi sitä paskaa on välillä niin kova ikävä?
Tulee niin kauhea ikävä että kyyneleet iskee väkisin läpi ja alkaa ahdistaa, ahdistaa ehkä kaikki sekin mitä se
teki ja kaikki mikä on jättänyt jälkensä minuun. Paljon on vielä kysymyksiä ja paljon sanomista, mutta mitä se auttaa?
En halua kuulla koska kärsin vähemmän mitä vähemmän tiedän, enempää en jaksa kantaa. Pelkkä ajatus saa pahan olon sisällä jylläämään, eilinen näkeminen osoitti tunteettomuuden hyvin...ei mitään...ei mitään tunnetta, ei mitään vetovoimaa, silti en uskaltanut katsoa silmiin, en olla oma itseni, alkoi pelottaa että menetän otteeni. Kaikki valheet sattuu niin kovasti, kaikki palasina olevat unelmat saavat olla lattialla siellä minne ne jätettiin...en minä ainakaan jaksa niitä siivota, vaikka ne kuuluvatkin minulle. Sinulla oli omat unelmat ja suunnitelmat, nyt pääset niitä toteuttamaan...sekään ei vaan tunnu sinulle kelpaavan, haluat takas vannoen kaiken muuttumista ja menetetyn ajan hyvitystä. Ei sellaista voi hyvittää, et voi koskaan saada menetettyä luottamusta takaisin...et milloinkaan. Miksi luulit että kaikki on hyvin vaikka kuinka kerroin pahasta olosta, miksi esitit yllättynyttä ja nyt niin katuvaa vaikka tiesit? Mikä saa sinut luulemaan että sinä olet se joka kärsii ja johon sattuu? Entä minä kuinka paljon minuun sattuu, kuinka kovaa voi ihmiseen sattua kun toinen pettää luottamuksen ja pilaa yhteisen elämän omalla itsekkyydellään. Ihan saatanasti, joka ikinen päivä.

Sä tulit otit syliin...olet hellä,olet niin uskomattoman rakas ja ihmeellinen.
Pelkkä ajatus sinusta saa vatsan vellomaan, pelottaa miten paljon voin rakkauden tunnetta sisälläni kantaa...sen kaiken haluan sulle kuitenkin antaa. Tiedän sinun pelkäävän menneisyyden hahmoa ja ajattelevan miten selviän kaikesta yksin olenko liian heikko...ihmettelet miten voin olla hymyilevä ja niin rakastava persoona kaiken sen jälkeen. Kiukku sisälläsi minun puolestani on suloisinta mitä tiedän.Kun katsot minuun tiedän olevani jotain mitä en ole koskaan ollut niin tärkeä ja rakas...voiko mikään tuntua paremmalta? Mitä olen tehnyt saadakseni olla sinun elämässäsi se jota rakastat oikeasti ensimmäistä kertaa, se joka vihdoin merkitsee sinulle jotain? Kauanko onnemme kestää? Rakastan sua niin paljon että sattuu...tuntuu välillä että sydän pakahtuu, pystynkö osoittamaan sinulle kaiken mitä tunnen sisälläni...tiedätkö kuinka paljon sua rakastan ja kuinka paljon minulle merkitset ?
Itken usein yksin, itkenkö pahaa oloani vai onnellisuuttani ? Sitä en itsekkään tiedä.

-K-

Nyt sinä nukut kainalooni kaivautuneena, tyynyt kuva poskeesi painautuneena, se on yhteen kuuluvuuden tunne.
Sinä lahjoitit musta-valko maailmaani värikynät, aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen, pakottaen minua miettimään vastausta kysymykseen miksi minä, miksi valitsit minut?
Ei se kysynyt meiltä aikaa eikä paikkaa, se arvo järjestyksen elämässä uusiksi laitta.
Se joskus multa katos, mutta nyt se on tullut takas.
Se on maailman hienoin tunne siis olla rakastunut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu