Miksi sitä paskaa on välillä niin kova ikävä?
Tulee niin kauhea ikävä että kyyneleet iskee väkisin läpi ja alkaa ahdistaa, ahdistaa ehkä kaikki sekin mitä se
teki ja kaikki mikä on jättänyt jälkensä minuun. Paljon on vielä kysymyksiä ja paljon sanomista, mutta mitä se auttaa?
En halua kuulla koska kärsin vähemmän mitä vähemmän tiedän, enempää en jaksa kantaa. Pelkkä ajatus saa pahan olon sisällä jylläämään, eilinen näkeminen osoitti tunteettomuuden hyvin...ei mitään...ei mitään tunnetta, ei mitään vetovoimaa, silti en uskaltanut katsoa silmiin, en olla oma itseni, alkoi pelottaa että menetän otteeni. Kaikki valheet sattuu niin kovasti, kaikki palasina olevat unelmat saavat olla lattialla siellä minne ne jätettiin...en minä ainakaan jaksa niitä siivota, vaikka ne kuuluvatkin minulle. Sinulla oli omat unelmat ja suunnitelmat, nyt pääset niitä toteuttamaan...sekään ei vaan tunnu sinulle kelpaavan, haluat takas vannoen kaiken muuttumista ja menetetyn ajan hyvitystä. Ei sellaista voi hyvittää, et voi koskaan saada menetettyä luottamusta takaisin...et milloinkaan. Miksi luulit että kaikki on hyvin vaikka kuinka kerroin pahasta olosta, miksi esitit yllättynyttä ja nyt niin katuvaa vaikka tiesit? Mikä saa sinut luulemaan että sinä olet se joka kärsii ja johon sattuu? Entä minä kuinka paljon minuun sattuu, kuinka kovaa voi ihmiseen sattua kun toinen pettää luottamuksen ja pilaa yhteisen elämän omalla itsekkyydellään. Ihan saatanasti, joka ikinen päivä.
Sä tulit otit syliin...olet hellä,olet niin uskomattoman rakas ja ihmeellinen.
Pelkkä ajatus sinusta saa vatsan vellomaan, pelottaa miten paljon voin rakkauden tunnetta sisälläni kantaa...sen kaiken haluan sulle kuitenkin antaa. Tiedän sinun pelkäävän menneisyyden hahmoa ja ajattelevan miten selviän kaikesta yksin olenko liian heikko...ihmettelet miten voin olla hymyilevä ja niin rakastava persoona kaiken sen jälkeen. Kiukku sisälläsi minun puolestani on suloisinta mitä tiedän.Kun katsot minuun tiedän olevani jotain mitä en ole koskaan ollut niin tärkeä ja rakas...voiko mikään tuntua paremmalta? Mitä olen tehnyt saadakseni olla sinun elämässäsi se jota rakastat oikeasti ensimmäistä kertaa, se joka vihdoin merkitsee sinulle jotain? Kauanko onnemme kestää? Rakastan sua niin paljon että sattuu...tuntuu välillä että sydän pakahtuu, pystynkö osoittamaan sinulle kaiken mitä tunnen sisälläni...tiedätkö kuinka paljon sua rakastan ja kuinka paljon minulle merkitset ?
Itken usein yksin, itkenkö pahaa oloani vai onnellisuuttani ? Sitä en itsekkään tiedä.
-K-
Nyt sinä nukut kainalooni kaivautuneena, tyynyt kuva poskeesi painautuneena, se on yhteen kuuluvuuden tunne.
Sinä lahjoitit musta-valko maailmaani värikynät, aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen, pakottaen minua miettimään vastausta kysymykseen miksi minä, miksi valitsit minut?
Ei se kysynyt meiltä aikaa eikä paikkaa, se arvo järjestyksen elämässä uusiksi laitta.
Se joskus multa katos, mutta nyt se on tullut takas.
Se on maailman hienoin tunne siis olla rakastunut.
Tulee niin kauhea ikävä että kyyneleet iskee väkisin läpi ja alkaa ahdistaa, ahdistaa ehkä kaikki sekin mitä se
teki ja kaikki mikä on jättänyt jälkensä minuun. Paljon on vielä kysymyksiä ja paljon sanomista, mutta mitä se auttaa?
En halua kuulla koska kärsin vähemmän mitä vähemmän tiedän, enempää en jaksa kantaa. Pelkkä ajatus saa pahan olon sisällä jylläämään, eilinen näkeminen osoitti tunteettomuuden hyvin...ei mitään...ei mitään tunnetta, ei mitään vetovoimaa, silti en uskaltanut katsoa silmiin, en olla oma itseni, alkoi pelottaa että menetän otteeni. Kaikki valheet sattuu niin kovasti, kaikki palasina olevat unelmat saavat olla lattialla siellä minne ne jätettiin...en minä ainakaan jaksa niitä siivota, vaikka ne kuuluvatkin minulle. Sinulla oli omat unelmat ja suunnitelmat, nyt pääset niitä toteuttamaan...sekään ei vaan tunnu sinulle kelpaavan, haluat takas vannoen kaiken muuttumista ja menetetyn ajan hyvitystä. Ei sellaista voi hyvittää, et voi koskaan saada menetettyä luottamusta takaisin...et milloinkaan. Miksi luulit että kaikki on hyvin vaikka kuinka kerroin pahasta olosta, miksi esitit yllättynyttä ja nyt niin katuvaa vaikka tiesit? Mikä saa sinut luulemaan että sinä olet se joka kärsii ja johon sattuu? Entä minä kuinka paljon minuun sattuu, kuinka kovaa voi ihmiseen sattua kun toinen pettää luottamuksen ja pilaa yhteisen elämän omalla itsekkyydellään. Ihan saatanasti, joka ikinen päivä.
Sä tulit otit syliin...olet hellä,olet niin uskomattoman rakas ja ihmeellinen.
Pelkkä ajatus sinusta saa vatsan vellomaan, pelottaa miten paljon voin rakkauden tunnetta sisälläni kantaa...sen kaiken haluan sulle kuitenkin antaa. Tiedän sinun pelkäävän menneisyyden hahmoa ja ajattelevan miten selviän kaikesta yksin olenko liian heikko...ihmettelet miten voin olla hymyilevä ja niin rakastava persoona kaiken sen jälkeen. Kiukku sisälläsi minun puolestani on suloisinta mitä tiedän.Kun katsot minuun tiedän olevani jotain mitä en ole koskaan ollut niin tärkeä ja rakas...voiko mikään tuntua paremmalta? Mitä olen tehnyt saadakseni olla sinun elämässäsi se jota rakastat oikeasti ensimmäistä kertaa, se joka vihdoin merkitsee sinulle jotain? Kauanko onnemme kestää? Rakastan sua niin paljon että sattuu...tuntuu välillä että sydän pakahtuu, pystynkö osoittamaan sinulle kaiken mitä tunnen sisälläni...tiedätkö kuinka paljon sua rakastan ja kuinka paljon minulle merkitset ?
Itken usein yksin, itkenkö pahaa oloani vai onnellisuuttani ? Sitä en itsekkään tiedä.
-K-
Nyt sinä nukut kainalooni kaivautuneena, tyynyt kuva poskeesi painautuneena, se on yhteen kuuluvuuden tunne.
Sinä lahjoitit musta-valko maailmaani värikynät, aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen, pakottaen minua miettimään vastausta kysymykseen miksi minä, miksi valitsit minut?
Ei se kysynyt meiltä aikaa eikä paikkaa, se arvo järjestyksen elämässä uusiksi laitta.
Se joskus multa katos, mutta nyt se on tullut takas.
Se on maailman hienoin tunne siis olla rakastunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo oli just kun mun elämä... Kiitos sinulle kun jaoit tämän kokemuksen. Nyt tiedän että on tällä pallolla muitakin joihin rakkaus ei vaikuta vain positiivisella tavalla.
Niin kaunista kuin rakkaus voi vaan olla. Niin kohtalokkaan surullista, mutta samalla toivoa antavaa... Rakkaudessa ne ilmenee - ilon ja surun koko kirjo.
Väritä matkaasi väreillä, ja luo niillä itsellesi jotain kestävää ja kuolematonta...taidetta - oma elämäsi.
...Sulle niitä sateenkaaren värejä. :)
Olipa hieno kirjoitus, saa omat tunteet myös pintaan ja elämän tosi asioiden pariin.
Itellä kans samanlainen juttu ja se tuntuu.
Ajatukset mieltä kiertää ja tunteiden vyöry
Exän luo, kaipuu todellinen.